Valon Virtaa: Valaistumisen siemeniä

Kun luin Anette Carlstömistä, Etelä-Ruotsissa asuvasta henkisestä opettajasta, kiinnostuin heti, sillä jo hänen kuvansa säteili erityistä valoa ja lempeyttä. Kuitenkin, kun häntä kutsuttiin omaelämänkerrallisessa teoksessa Ruotsin Dalai Lamaksi minua hieman hymyilytti ja arvelin tässä olevan pientä liioittelun makua. Tänä päivänä koettuani Anetten Oneness-meditaation eli siunauksen (Deekshan) välityksen Kuortaneen Ultrapäivillä voin vakuuttaa, että tuo luonnehdinta ei ole kovinkaan kaukaa haettu.

Dalai Laman siunaukset koin Intian Dharamsalassa vuosia sitten ja tunnelma oli käsinkosketeltava. Suurin osa, ellei kaikki, noin kymmenen henkilön joukostamme olivat tuolloin tippasilmässä ja sydän pakahtumaisillaan voimasta, joka samalla oli lempeyttä.

Nyt oneness-meditoija Anette vaikutti Kuortanehallissa ainakin minuun ja haastattelemiini ihmisiin samoin.

Oneness-meditoijan persoonallinen “säde” on tuon voimallisen meditaation aikana kokonaan poissa ja hän kanavoi silmiensä kautta, ja koko olemuksensa kautta voimallista Jumalallista rakkautta, valoa, lempeyttä ja armoa. Kehossa tuon armon vuodatuksen voi tuntea myös energiana, kundaliinin liikkeinä ja tietenkin sydäntä voimakkaasti avaavana rakkautena. Mieli saa levätä rauhassa. Ei synny kommentointia, kyselyjä tai käsitteellistämistä. Ei ainakaan minun kohdallani.

Koin, että sieltä näyttämöltä itse Jumaluus katselee meitä lapsiaan siunaten, hyväksyen ja rakastaen, ilman minkäänlaisia vaatimuksia. Pyyteetön rakkaus vuodatettiin ja tietenkin jokainen otti tuon aallon vastaan itselleen sopivalla tavalla. Jokun toisen kokemus tästäkin on tietenkin ihan toisenlainen.

Anetten kirjassa Sydämen syvyyksistä (Lootus kirjat) kerrotaan hänen oneness-matkoistaan ympäri maailman ja tilaisuuksista joihin ihmiset saapuvat sankoin joukoin yhä uudelleen ja uudelleen pitkienkin matkojen päästä. Voin helposti uskoa miksi näin. Jokainen ihminen haluaa varmasti kokea miltä tuntuu olla täysin turvassa, täysin hyväksytty sellaisena kuin on ja kokea myös sen, ettei tämä ole mikään uskon asia. Se on kokemus. Vahva näkemykseni onkin ettei tieto tee meitä vapaaksi. Nyt elämme aikaa jolloin uuden tiedon hankkimisesta lienee jo hyvä suunnata paremminkin vanhan tiedon poisoppimiseen, jotta sisäinen Valo voi loistaa vapaana.

Kokemus muuttaa, ei tieto. Mielen tason tieto on vaarassa muuttua pian käsitteiksi, jotka lepäävät raskaina verhoina todellisuuden päällä. Moni Ultrapäivien esiintyjä kertoi varmasti mahtavalla tavalla maailmankaikkeuden “rakenteesta” ja “lainalaisuuksista”, mutta mitä sitten? Tarvitsemmeko tietoa siitä millaisia “tasoja” egomielen edustama “kehittyminen” sisältää? Vai olisiko jo aika siirtyä henkisestä kehittymisestä henkiseen heräämiseen?

Herääminen on totaalinen tapahtuma. Ja kuitenkin siihenkin sisältyy tasoja. Paradoksi, joita ilman emme näytä selviävän elämän laulussa. Todellisuus sinällään ei sisällä tasoja tai kehittymistä, mutta rajalliset käyttövälineemme eli tietoisuudessamme lepäävät kehot, tarvitsevat nitä.

Koin, että tuo Deeksha eli ykseyssiunaus vaikuttaa voimakkaasti juuri sisäisyyteemme ja aktivoi prosessin, joka aikanaan kantaa hedelmän. Kun ykseyden siemen on kylvetty, se antaa satonsa kun on oikea aika… vaikka aika onkin harhaa..:) Omalla kohdallani tekemäni Kriya-joogameditaatio on valmistanut hyvin. Pyhä Äiti Kundaliinin voi herättää monella tavalla. Antaumuksen eli Bakhtin tie on yksi nopeimmista tavoista.

Kävimme puolisoni kanssa myös Anetten kurssin, jossa Herra Y ansiokkaasti toimi tulkkina ja Eva Terä (Antten kirjan suomentaja) järjestäjänä.Kurssilla me ja useita muita Oulun seudun ystäviä tulimme Ykseyden Deekshan välittäjiksi. Kurssilla oleminen tapahtui maunassa, eli hiljaisuudessa. Sekin oli minulle uusi olemisen muoto, vaikka itse kurssitan ja olen monet kurssit käynyt. Oli voimallista, suorastaan maagista olla olemisen tilassa, ja vastaanottaa ja antaa Deeksoja ihanille ihmisille hiljaisuudessa. Kasvot vaihtuivat edessä ja vain silmät puhuivat. Usein ne puhuivat paljon enemmän kuin tuhat sanaa.. Ja kun antaa, niin vastaanottaa. Ei ole mitään antajaa tai vastaanottajaa, on vain siunaus ja se Yksi joka on, ja joka tunnistetaan. Ja se Yksi on kaikki.

Kun jaamme ykseyden siunauksia, ei se ole “minä” joka sen antaa, kuten vaikkapa energiahoidossa monesti ajattelee että “minäpä lähetän hänelle energiaa..” Kun jaan Deekshaa, olen syrjässä ja vain totean kun Se, yksi ja ainut nimetön jolla on kaikki nimet, tekee sen puolestani. Oli häkellyttävää katsella Sen silmien kautta toisen sisäisyyttä, toiveita, pelkoja, haavojakin ja todeta kuinka kaikki otetaan kuin syliin, kuinka kaikki hyväksytään, kuinka kaikki on täydellistä sellaisena kuin se on…Kaunista!

Kurssilla teimme työtä ihmissuhteidemme kanssa. Suhde omiin vanhempiin oli ja on perustana kaikille muille myöhemmille suhteille ja siitä aloitimme. Saimme Deeksan erikseen myös ihmissuhteiden parantamiselle, anteeksiantamiselle ja saamiselle ja sen aikana menin niin syvään tilaan, että meinasin tipahtaa tuolllta. Ymmärrän kyllä miksi joogit suosivat lootusasentoa muinoin meditaatiossaan.. se estää hyvin kaatumisen

Tämä erityinen energia kulkee kehossa kuin älykäs kultainen olento. Se aktivoi ainakin minun kohdallani aivojen molempia puoliskoja ja voimakkaan viikonlopun jälkeen piti vähän harjoitella joitakin tuttujakin arjen asioita ja etsiä käsitteitä, jotka olivat menneet johonkin piiloon Mieli saa kuitenkin edelleen levätä mahdollisimman paljon. Todellisuus sellaisenaan riittää, emme tarvitse tulkintaa sille mitä tapahtuu!

Jännää oli seurata tämän itseohjautuvan rakkauden liikettä eräänäkin päivänä kun olimme kylpylän poreammeessa ja sokea tyttö tuli sinne huolehtivan äitinsä kanssa. Ilman, että minä tietoisesti tahdoin tehdä mitään, tunsin kuinka tuo valo nousi sisälläni, suuri myötätunnon aalto pyyhki ylitsemme ja siunaus vain annettiin näille ihmisille. Ja sitten kaikki oli ohi. Asiat putoilevat paikoilleen kuin sadepisarat taivaalta, ilman, että minä teen mitään. Samoin on tunteiden laita. Kun Anettelta kysyttiin mitä tehdä vaikeille tunteille. Hän vastasi tietenkin “Älä tee mitään!” “Katsele, tunne, hyväksy kaikki mitä koet tekemättä mitään tunteillesi tai ajatuksillesi. Ne saavat olla sitä mitä ne ovat, sellaisia kuin ne ovat..” ja näin tapahtuu ihme: Ne muuttuvat itsestään. Ilman, että teit mitään muuta kuin vain olit niiden kanssa.

Ihmeiden oppikurssissa sanotaan sama useaan kertaan: ” Älä tee mitään..” kaikki luulo omasta tekemistämme tai sen tarpeesta liittyy harhaiseen egoomme. Kun ymmärrämme tämän tekijä-minuus poistuu ja me vain virtaamme elämän suuntaisesti, kuuntelemme sisälle päin, kutsuuko joku suunta sydäntäni, jos ei niin odotan.. Mutta emme luulottele, että “Minä valitsen..” Vapaa tahto on egomielen viritelmä ja kuten kaikki henkiseen heräämiseen kulkevat tietävät “Tapahtukoon Sinun tahtosi” on korkein rukous ja korkein oivallus lienee oivaltaa, että tuo tahto ON myös oma tahtomme. Silloin saavutamme tilan josta mestari Jeesus kertoo raamatussa sanoin: “Isä ja minä olemme yhtä.”

Anetten ja Oneness-järjestön edustama Jumaluuteen suhtautuminen on virkistävä ainakin minulle, joka olen pitkään opiskellut ei-dualistisuutta. Otamme Jumaluuteen sisällämme hyvin henkilökohtaisen intiimin suhteen. Voimme pyytää sisäistä Jumaluutta ottamaan hahmonkin, jotta tämä suhde voi muodostua läheiseksi. Jumaluus meissä voi olla Isä tai Äiti, puoliso, rakastettu tai lapsi tai joku Avataara tai mestari, joka edustaa meille korkeinta tässä ilmiömaailmassamme. Tärkeää on jutella sisäiselle Jumaluudelleen joka päivä, eikä vain juhlapäivinä, eikä mikään asia ole liian pieni tai suuri kerrottavaksi Jumalalle sydämessämme.

Ja mikä tärkeintä, on hyvä tietää maaginen taikasana, joka avaa sydämen ja tuo aivommekin ihan fyysisesti vastaanottavaksi korkealle energialle eli kundaliinille. Arvasit varmasti, että tuo maaginen sana on KIITOS! Anette neuvoo, että kaikista asioista kannattaa kiittää.Vaikka kyse olisi siitä, että sait parkkisakon tai joku kolhi autosi, sano kiitos! Asiat sujuvat näin paljon paremmin ja saat positiivista karmaa tilillesi. Hän sanoi eräässä puheessaan, että jos ei tunnu siltä, että voisi kiittää, niin kannattaa vaikka feikata vähän…Sekin toimii ja kiitollisuuden teeskentely aiheuttaa pian sen todeksi muuttumisen olemuksessamme. Tällaisesta (vaikkakaan ei muunlaisesta) teeskentelystä voi siis olla paljon hyötyä :))

Erikoinen kokemus oli minulla, rahattomalla lomalaisella eräänä yönä tuon Kuortaneen reissun jälkeen kun heräsin ja mieli lähti omille teilleen, miettimään remontin maksamista ja muuta rahaan liittyvää. Kuulin silloin sisälläni äänen, aivan kuin radiota olisi viritetty siten, että asemaa etsitään ja kun se löytyi, kuulin Anetten sanovan englannin kielellä jotakin siihen tapaan, että “Älä anna puutteen ajatuksille valtaa muuten ne voimistuvat. Muista.. Sano vain kiitos!” ja tajusin jälleen tämän tuttuakin tutumman lain elämässämme, eli se vahvistuu mihin keskitämme ajatuksemme ja kun sanomme vain yksinkertaisesti KIITOS, pitää se energian ja virtauksen liikkeessä ja voimme vastaanottaa vaurautta elämäämme sen kaikissa muodoissa.

Ykseysradio:)