Egyptiä omalla vastuulla

EGYPTIÄ OMALLA VASTUULLA 

Helmikuinen lähes - 30 C pakkanen sai jäädä taa, kun lähdimme kohden vihkimysten maata ikuista Egyptiä. Olen vieraillut faaraoiden mailla useaan kertaan ennenkin, joten kohde oli jotakuinkin tuttu minulle, mutta käymätön matkakumppanilleni Markulle. Olimme jo ennen viime pääsiäistä haaveilleen matkasta Maltalle, mutta kuinka ollakaan henkitason opastus veti silloin kohti Himalajaa ja jatkumona tästä kuulin, että meidän oli hyvä vielä malttaa mielemme Maltan suhteen ja käydä yhdessä kokemassa Gizan pyramidit ja Sfinksin laupias katse. Vähän mietin, josko tosiaan jälleen Egyptiin veisi matkani, vaikka jo viimeksi siellä ollessa totesin, etten sinne taida useaan vuoteen lähteä, vaikkakin Niili risteilyineen on aika-ajoin tietoisuudessani väikkynyt. Kuitenkin tiesin, että jos oppaani ja varsinkin Sekhemin mestarit toivoivat meidän Gizassa käyvän, niin siihen oli varmasti tietty tarkoituksensa.

Toisaalta Punaisen meren ihmeet ovat olleet aina lähellä sydäntäni. On todella rentouttavaa ja vapauttavaa, suorastaan terapeuttista kellua punaisen meren kantavissa aalloissa värikylläistä korallien ja kalojen pinnanalaista maailmaa ihaillen. Tunnelma siellä on alkumerellinen, hoitava. Niinpä kun hyvän hinta-laatusuhteen Hurghadan loma löytyi, päätimme lähteä Egyptin maille, vaikka tilanne siellä oli kansannousun takia hyvin levoton.

Olin jo etukäteen sopinut matkanjärjestäjän kanssa, että lähdemme lentoretkelle Kairoon. Sovimme asiasta vielä Hurghadassa sinne saavuttuamme, mutta kuitenkin seuraavana päivänä matkanjärjestäjä ilmoitti, etteivät he voi ottaa vastuuta meidän Kairoon menostamme koska levottomuuksia Tahirin aukiolla Kairossa on ollut edellisenä viikonloppuna, kun mielenosoittajat polttivat mm. verotoimiston. Olimme ymmällämme… Muutaman minuutin ajan, kunnes totesimme, ettei Kairo meiltä jää kokematta näin helposti ja järjestimme sinne omatoimimatkan paikallisten matkanjärjestäjien kautta. Retki oli arvokas, mutta saimme rahoillemme todella hyvän vastineen! Mutta ennen lähtöä saimme allekirjoittaa paperin, jossa kerroimme lähtevämme Kairoon “omalla vastuullamme” tietoisina riskeistä… Miehen allekirjoitus tosin riitti muslimimaassa hyvin, joten itse pääsin kuin koira veräjästä tästä “vapauttamisesta”. Paikalliset oppaat pitivät meistä hyvän huolen ja koska retki oli vain meille järjestetty, saimme oman Egyptologiaa opiskelleen oppaan, joka järjesti meille runsaasti omaa aikaa myös Gizan alueella olemiseen ja saimme näin välttää Kairon basaarit ja muut “pakolliset” kohteet, joita ryhmäretket yleensä pitävät sisällään.

Olimme vitsailleet ennen Kairoon menoa, että eihän me mihinkään Tahirin aukiolle toki olla menossa, joten Kairossa tulee olemaan ihan turvallista… Mutta vähän Kairoon saapumisen jälkeen jo totesimme olevamme juuri siellä, kyseenalaista julkisuutta saaneella Tahirin aukiolla! Meno tuntui kuitenkin rauhalliselta. Taustalla näimme palaneen verotoimiston seinät. Mielenosoittajat olivat vallanneet aukion, eli pystyttäneet sinne asumuksensa. Muutama nuori mies jakoi lentolehtisiä ohikulkeviin autoihin. Meitä kiinnosti kuitenkin enemmän historian siipien havina, kuin nyky-Egyptin moninaiset ongelmat. Ja kun kuuntelimme oppaamme Goudan selostusta historian eri vaiheista Egyptiläisen museon käytävillä kulkiessamme, totesin jälleen, että mitä enemmän kaikki muuttuu sitä enemmän se pysyy samanlaisena… Niin useasti aiemminkin on kansa Egyptinkin maaperällä kapinoinut vallitsevaa hallintoa vastaan ja pääkaupungin paikkaakin on siirretty Khemin maasta nykyisen Luxorin alueelle, eli Thebaan ja sitten välillä taas Aleksanteri Suuren toimesta Alexandriaan.

Akenaten eli Eknaton. Museossa on useita hänen patsaitaan.

NIGHT AT THE MUSEUM? - Maybe not…

Kairon Egyptiläinen museo on valtavan laajan muinaisen aarteiston säilytyspaikka. Olen käynyt siellä aiemminkin, mutta vaikka siellä viettäisi usean päivän ei ehtisi kuitenkaan pysähtyä jokaisen esineen luona. Annoimme oppaamme kertoa omat viralliset totuutensa historiasta ja nuorena kuolleen Tutankhamonin elämästä hänellä olikin paljon mielenkiintoista kerrottavaa. Ottaen huomioon Tutankhamonin haudan pienuuden on ällistyttävää kuinka paljon aarteita ja kuoleman jälkeisen elämän tykötarpeita se pystyi pitämään sisällään. Nyt kun tuo aarteisto on levitelty laajemmalle alueelle museossa, ei voi muuta kuin hämmästellä millaisia todella tärkeiden hallitsijoiden haudat ovat olleet silloin kun ne ensimmäistä kertaa ovat tulleet avatuksi, kun tämä melko mitättömänä pidetty nuori poikakin sai mukaansa tällaisen määrän aarteita ja käyttötavaroita matkalleen tuonpuoleiseen. Verkkokalvoilleni tatuoitui myös kuva Tutankhamonin kanssa haudattujen keskenmenneiden kaksospoikien kuvista… Toinen heistä näytti täysin E.T:ltä, toisen ollessa ihmisvauvan näköinen. Heidän pienet sarkofaginsakin ovat museossa esillä. 

Kuvassa Tutankhamonin kuuluisa kuolinnaamio.(lehtikuva)

Oppaamme jätettyä meidät omaa aikaa viettämään museoon, veivät askeleemme lähes välittömästi ensimmäiseen kerrokseen, jossa ainakin itselleni tutumman oloiset vanhan valtakunnan aarteet sijaitsevat. Egyptin ensimmäinen Yksijumaluuden tuoja, eli Kristustietoisuuden airut Ekhnaton (Amenhotep IV) on myös aina ollut lähellä sydäntäni ja häntä ja perheensä elämää valottava osasto museossa oli nytkin mieluisa käyntikohde. Ekhnatonin perhe-elämää esittävät patsaat ja kaiverrukset herättävät minussa syviä tunteita ja kirjoittihan Waltari Sinuhessaankin juuri tästä ajasta, niin todentuntuisesti… Kuin olisi sen itse elänyt, kuten varmaan onkin.

Museoissa esineiden koskettelu on kiellettyä, mutta vartijat katsovat monesti toiseen suuntaan… Koskettaessani joitakin ikivanhoja esineitä pystyin lukemaan niistä paljon. Tätä taitoa kutsutaan psykometriaksi. Jokainen esine kätkee itseensä monia monia… aikakerroksia. Voit saada tietoa niin tekijästä kuin siitä, mitä tuo esine on saanut olla todistamassa ja ketkä sitä ovat käyttäneet vuosien… ja tässä tapauksessa vuosituhansien aikana. Varsinkin koskiessani erästä ikivanhaa avoinna olevaa sarkofagia tunsin todella erikoisia tuntemuksia, ikään kuin aika-avaruusikkuna olisi ollut auki tuon paaden kautta, sieltä jostain hyvin kaukaa suorastaan tuuli niin, että sen saattoi tuntea kasvoillaan… Ja tunsin myös, että joitakin hyvin väkeviä taikoja oli tähänkin esineeseen kiinnitetty, kenties sen alkuperäistä sisältöä suojaamaan.

Moni muukin esine tuntui olevan kuin elävä. Patsaisiin tuntui kiinnittyneen jotakin niin tekijästä kuin siitä, jota patsas esitti, enkä voinut olla muistelematta alkuasukkaitten uskomusta siitä, että valokuvaaminenkin ottaa osan kohteen sielusta mukaansa… Saattoiko siinä olla jotakin perääkin? Ainakin muumiointi tuntuu sitovan sieluja kiinni maalliseen majaansa ja yhden tällaisen “liehuvan liekinvarren” tapasinkin erään arkun luona. Arkkua koristi parrakas naamio, mutta siinä kiinni oleva henki tuntui enemmänkin naiselta tai naiselliselta mieheltä ja hän pyysi päästä vapauteen. Mieluusti avasin yhteyden yläkertaan hänelle ja enkelikunnan edustajat hakivat hänet pois.

Vanhan valtakunnan esineet henkivät myös sen aikaisten ihmisten perusluonteen erilaisuutta nykyaikaan nähden. Vanhat egyptiläiset tuntuvat olleen hyvin omanarvontuntoista kansaa, positiivisella tavalla. Sellaista käsitettä kuin “huono itsetunto” tuskin tunnettiin heidän keskuudessaan. Hienostuneita, taiteellisia ja jollain tapaa viattomia ihmisiä. Ehkä heidän todellisuuden käsityksensä olikin aivan erilainen omaamme nähden. Joka tapauksessa vitsailimme Markun kanssa, että jos saisi tilaisuuden viettää yön tässä museossa “Night at the museum” -elokuvan tapaan, niin siitä voisi kehkeytyä melko villi kokemus ja ehkä jättäisimme sen kuitenkin suosiolla väliin…  Päiväretki sinne oli kuitenkin hyvin miellyttävä ja koskettavakin kokemus, monella tasolla.

GIZA - PERINTÖÄ ATLANTISLAISILTA?

Museon henget saivat kuitenkin jäädä kun tasainen kuljettajamme vei meitä seuraavaksi kohden lounasta Gizan näköalaravintolassa ja sen jälkeen meille tarjoutui tilaisuus viettää koko loppupäivä pyramidien ja Sfinksin parissa. Ja tätähän me olimme juurikin toivoneet!

Gouda kertoi jälleen omat versionsa tämän alueen tarkoituksesta ja aikamäärityksistä, enkä ryhtynyt vastaanväittämään vaikka itse uskon varsinkin Suuren Pyramidin ja Sfinksin olevan huomattavasti vanhempia kuin mitä viralliset arkeologiset määritykset antavat ymmärtää. Haichin Vihkimys-kirjan ja Paul Bruntonin Salaista Egyptiä etsimässä -teoksen kautta olen saanut vahvistusta omille muistikuvilleni sekä tiedoilleni Egyptin historiasta Atlantislaisen kulttuurin jatkajana ja uskon, että ns. Kheopsin pyramidi, sekä Sfinksi olivat Atlantiksen siirtolaisten rakentamia, kenties hieman ennen kuin viimeinen saari tuosta mahtavasta kulttuurista vajosi valtameren aaltojen alle, 10 000 vuotta sitten.

Brunton nukkui yön suuressa pyramidissa ja koki kummia. Hän myös varmistui siitä seikasta, ettei tuo monumentti ole koskaan ollut hauta, vaan nimenomaan henkisen vihkimysten suorituspaikka. Tarot-korttien luoja Crowley käytti myös tätä pyhää paikkaa yösijanaan, ja samoin Ziegler vastaanotti tuossa samaisessa pyramidissa SEKHEM- energian ja sen symbolin. Itse sain vastaanottaa Sekhemin toisessa pyramidissa, eli Kefrenissä, muutama vuosi sitten. Tuolloin en tiennyt mikä energia oli kyseessä, mutta heti palattuani suloiseen Suomeen sekin selvisi kun sähköpostissani odotti viesti tämän energian suomalaiselta kouluttajalta. Ihmeellisiä ovat henkiset polut ja mystisiä nuo askeleet kulkea

Kuvassa Kairolainen pariskunta joka ei liity tekstiin.

Oppaamme Gouda poti mitä ilmeisemmin aviokriisiä, sillä niin hirtehistä huumoria hän vaimostaan ja naisväestä yleensä heitti ja neuvoi Markkuakin palaamaan Kheopsista yksin ja jättämään minut sinne… Onneksi pakkoavioliitot ovat Suomessa hieman harvinaisempia kuin idässä ja minäkin sain näin ollen palata takaisin Kheopsin uumenista, mutta hyvä tovin me saimme siellä viettää ja erikoisia hetkiä kokea! Viimeaikainen työni Atlantislaisten energioiden uudelleen herättäjänä, Kristallivuoteen ja Merkaba-valokehon aktivoinnin myötä on vakuuttanut minut siitä, että ns. Atlantiksen kokeilu on käynnissä edelleen. Se ei uponnut mantereen tai saaren myötä, vaan jatkuu.

Atlantiksen myötä vajosimme myös me ihmiskuntana kollektiivisesti tietoisuudessamme alemmille tasoille. Kadotimme tiedon alkuperästämme ja hengestämme. DNA:mme rappeutui ja nyt kun olemme jälleen palaamassa “kotiin” eli Itseemme, alamme muistaa alkuperämme ja kuulemme Korkeamman Itsemme kutsun. Ja näkemykseni on, että paluureittimme kulkee samaa kautta kuin putoamisemme reitti… SIKSI yhä useampia minunkin asiakkaita on kehotettu matkustamaan tietyille paikoille, yhdistymään niiden energioihin. Meitä koodataan… Moni ihminen kokee tarpeelliseksi matkustaa Egyptiin, joko Luxorin tai Gizan alueelle. Montaa meistä kutsuu Malta tai Keski- tai Etelä-Amerikan pyramidit ja temppelialueet ja jotkut tuntevat suurta vetoa Avaloniin… Kuuntele sydäntäsi… Mihin se sinua kutsuu?

Tässä piilee paradoksi, mutta sitähän Elämä On. Miksi pitäisi matkustaa jollekin paikalle, johonkin aikaan, kun kaikki ajat ja paikat ovat tietoisuudessamme? Siinäpä kysymys. On lähes yhtä voimallista käydä vaikkapa Egyptissä henkisellä matkallaan, irti kehostaan tai vaikkapa vain sydämensä pyhässä tilassa. Mutta kuitenkin… NIIN KAUAN kuin uskomme olevamme fyysinen ihmisolento planeetta maassa, koemme kenties kuitenkin fyysisen matkan voimakkaampana.. Untahan tämä kaikki tietenkin on… Mutta ellet ole täysin herännyt, et voi kieltää maanpäällisen elämäsi merkityksiä. Kaikki merkitsee jotakin, ainakin aina sitä, minkä merkityksen me itse sille annamme.

Me Markun kanssa ilmeisesti olemme antaneet Kheopsin pyramidille tärkeämmän merkityksen tässä maailman harhassa, kuin jollekin muulle paikalle. Pieni hiljentymisen hetki, vaikkakin sisälsi metelöiviä nuorukaisia ja tippiä keräävän paikallisen herran, antoi minulle kuitenkin yhdistymisen maan lay-linjoihin tuolla alueella ja koin todella voimakkaan yhteyden Maltaan. Ikään kuin Egypti ja Malta olisivat saman akselin kaksi eri päätepistettä, Egyptin ollessa Yang , Maltan Yin- energiaa. Tähän olimme tosin jo aiemmin pioneerimeedioitten kokoontumisissakin päätyneet ja ryhmän toinen vetäjä kävikin Maltalla tätä asiaa tutkimassa hieman ennen meidän Egyptin matkaamme. Maltan Jumalatar on rehevä Äiti-maa, jonka temppeleitä varsinkin Gozon saarella on muutama. Näiden temppeleiden sanotaan olevan vanhempaa perua kuin pyramidit Egyptissä ja yhteys Atlantikselle on selvä. Sinä olet kaikessa, kaikki on sinussa. Ehkä minun oli aika yhdistää Egypti ja Malta toisiinsa MINUSSA , tietoisuuteni kentässä, syystä, joka selvinnee ajan myötä.

Saimme myös asettautua Suuren pyramidin sarkofagiin lepäämään hetkeksi ja tunsin voimakkaan säteen läpäisevän itseni siellä ja jakaantuvan pyramidin alapuolella kolmeen säteeseen. On vaikeaa ja varmasti turhaakin kuvailla miltä tämä tuntui, tiesin vain, että se syy miksi olimme tulleet tuonne retkelle oli toteutunut osaltani ja loppu oli bonusta! Turistien vähyydestä johtuen saimme liput myös toiseen eli Mykerinoksen pyramidin sisälle menoon ja sielläkin tunnelma oli aivan omanlaisensa. Kuitenkin voimakkaamman vaikutuksen teki jälleen Suuri Pyramidi ja tällä kertaa nimenomaan sen Galleria -tila, jonka läpi kiivetessämme koimme jalkalihasten treenauksenkin jääneen retuperälle… Huh huh mitä menoa!

Goudan yllätykseksi Markku toi minut ulos niin Suuresta Pyramidistä kuin Mykerinoksestakin ja pian saimmekin istahtaa Sfinksin vierelle rentoutumaan ja pieneen hiljaiseen hetkeen. Hiljaisuuteni rikkoi vain pieni noin 7 -vuotias poika, jolla tuntui olevan kaikki diplomaatin ja herrasmiehen elkeet kun hän vakuutti luulevansa minua pop-tähti Shakiraksi, kun istuin aurinkolasit silmillä meditaatiossa tuulen heilutellessa kutrejani. Tuon kaltaisesta kohteliaisuuden takia olisin voinut ostaa vaikka hänen tarjoamansa patsaan dollarilla… Jos minulla olisi sattunut dollari takataskussa olemaan… Tällä kertaa jätin kuitenkin ostokset väliin ja keskityin vain tunnelmaan, joka pysyi korkealla aina Hurghadan hiekkamyrskyyn saakka ja sen ylikin.

Oppaamme Gouda ihastui pyramidissa käyttämiimme otsalamppuihin ja saadessaan sellaisen läksiäislahjaksi hän liikuttui lähes kyyneliin. Tuolloin näin jotakin ennen näkemätöntä egyptiläisen luonteesta. He ovat varmasti hyväsydämistä kansaa ja kaikesta päätellen perhettä ja lapsia arvostetaan paljon. Muslimien kiihkeys ja poliittiset ylilyönnit ovat värittäneet aiemmin näkemystäni egyptiläisistä, mutta tällä matkalla näin erilaisin silmin. Ja pidin näkemästäni. Toisaalta ainainen taksikuskien huijaamaksi tuleminen ja katukauppiaitten herjojen kuuleminen antoi tukea myös vähemmän positiiviselle näkemykselle, mutta tietenkin: jokainen kansa omaa omat hyvät ja huonot piirteensä, miten muuten voisi ollakaan tässä kaksinaisuuden laulussa! Huumoria kuitenkin riitti monella egyptiläisellä kanssakulkijalla ja se tarttui.

HURGHADAN HIEKKAA JA HUVEJA -Punainen meri, pinnanalainen paratiisi

Hurghadassa hiekkamyrsky peitti auringon näkyvistään lähes täysin pariksi päiväksi ja tuulet puhalsivat aavikolta hurjana. Itselleni ei olisi tullut mieleenkään lähteä veneilemään tuollaisella kelillä, mutta jotkut huimapäät lähtivät jopa lasipohjaveneretkelle ikävin seurauksin. Turisteja kuljettanut vene törmäsi koralleihin ja saksalainen perhe kuoli. Me myös kokeilimme snorklausta tuollaisena myrskypäivänä, mutta vain rannalta käsin. Kuitenkin tuollainenkin vesiurheilu tuntui melkoiselta pelkokertoimen suorittamiselta… Hyvin kuitenkin selvittiin ja loman loppupuolella lähdimme jo koko päiväksi merellekin pienellä veneellä, punaisen meren ihmeitä kokemaan. Harmittavasti delfiinit pysyivät tällä(kin) kertaa jossain muissa maisemissa. Eikä haitakaan tällä kaudella ole Hurgadan rannikolla tavattu turisteja popsimassa, vaikka viime talvena usea turisti sai päätyä hain ruoaksi.

Vaikuttavia hetkiä koimme myös taiteen eli esittävien artistien toimesta. Perinteisen vatsatanssin ja taikuriesitysten lisäksi toiveeni toteutui ja sain seurata Dervissitanssijan esitystä. Dervissit ovat muslimien mystinen lahko ja tanssin myötä he vaipuvat transsiin. Pyöriminen saattaa kestää vaikkapa puoli tuntia tai tunnin ja sen jälkeen tanssija kävelee pois horjahtamatta hitustakaan. Kun tanssijan leveä kaksiosainen mekko pyöri hänen ympärillään loi se aivan kuin fyysisen kuvan tai muodon Merkabasta ja uskon, että Merkabasta tässä tanssissa onkin kyse, vaikkeivat monet katsojat sitä varmasti ymmärräkään.

Ikuinen Egypti. Vuosituhansien pöly lepää päälläsi. Kasvosi ovat välillä runnellut vieraitten valloittajien toimesta, niin kuin Sfiksin kasvot ovat. Kuitenkin aivan kuten Sfinksinkin kasvoilla lepää tuo Mona Lisamainen hymy, arvoitusten arvoitus… Sellainen olet myös Sinä Egyptini. Mystiikan ja hengen näyttämö, jossa niin useassa elämässäni olen saanut näytellä, erilaisissa rooleissa ja lavasteissa.

Erämaan pöly ja hiekkamyrskyt, Niilin lauhkeat hedelmälliset rannat, temppelit ja patsaat… Herjoja huutelevat kauppiaat kameleineen ja käsi ojosssa tippiä odottavat palveluksiaan tarjoavat herrat… Naiset huntujensa takana, silmät maalattuna, vangittunako elämänsä kulisseihin. Tällä kertaa näin, joskus toisin… Pyhän maan linjaukset ja voimapaikat kutsuvat yhä uudelleen heitä, jotka ovat näitä polkuja kulkeneet. Sinuhe egyptiläisen sanoihin lopetan tämän pienen kertomukseni:

 Felucca Niilillä.

“Ken kerran Niilin vettä on juonut, hänen janoaan ei mikään muu maailman vesi voi sammuttaa” … (mutta välttääksesi faaraon kirouksen tänä päivänä suosittelen kyllä pullotetun veden juomista  !

Sa Sekhem Sahu

 Kuvassa Hator