HUIPPUreissu Norja ja Saana kesällä 2022

 

Kuvassa ihanan Saanan rinne.

Kun lähestyimme Kilpisjärveä mahtavia maisemia halkoen ja vasta maan piiristä poistuneen Vesa Matti Loirin Armo-tulkintaa kuunnellen, ei silmien kostuminen ollut kaukana. Jotenkin tuo biisi ja maisema soivat yhteen! Olin varannut reissun majoitukset jo viikkoja etukäteen, sillä tyttären kesälomaviikko määritteli reissun ajankohdan Elokuun toiselle viikolle. Säätietoja tutkimme hikipisarat otsalla, sillä lähes kaikki sääprofeetat lupasivat sateista viikkoa. Toisin kävi, onneksi! Ja se myös todistaa Norjan ja Kilpisjärven säiden ennustamisen  vaikeutta.

Olen käynyt aiemmin Norjassa muutaman päivän reissun, sekä päälaelta, että Kilpisjärveltä käsin, viimeksi kesällä 2020, mutta montaakaan yötä ei ole tullut maassa vietettyä. Nyt sentään varasimme Norjasta 2 yötä ja Kilpisjärveltä 3, yksi mennessä ja kaksi palatessa.

Vaikka Norja on uskomattoman ihana maa upeine maisemineen, niin pidän myös kovasti Kilpisjärvestä ja Saanasta, joka sitä hallitsee. Missään muualla Suomessa ei tuollaisia maisemia löydy, vaikka maiseman hienouden takaakin suureksi osaksi naapurimme Ruotsi tuntureineen. 

Saana kuvattuna Tundreasta.

Ajoimme yhtä soittoa Suomineidon käsivarren peukaloon muuten, mutta pysähdyksiä tuli odotettua enemmän, mm siksi että autoni sähköinen avain tyhjeni ja jouduimme vaihdattamaan patteria avaimeen Muoniossa, jossa se onneksi onnistui paikallisella korjaamolla, Lapissa kun korjaamoiden löytyminen ei ole itsestäänselvyys. Viimein 9 h matkanteon jälkeen saavuimme siis peukalon kynteen ja majoituimme Tundrean rivitalossa, joka oli sellainen "semi ok" majoitus, mutta jota en erityisesti voi suositella. Toki heiltä löytyy monenlaisia majapaikkoja ja aamiainen oli kyllä hyvä ja edukas.

Matkalla Norjan teillä kuvattu maisema, pysähdyspaikalla.

En ole ajanut itse autolla Norjan kimuranteilla teillä kuin hieman Skibottenissa aiemmin ja siksi vähän jännitti varsinkin tunneleissa ajaminen, sillä olin kuullut, että monet tunnelit ovat yksisuuntaisia ja jopa niin ettei valo-ohjausta ole. Kuulin myös, että varsinkin Tromsan alla olevat tunnelit ovat sikäli hurjia ajettavia, että siellä niitä menee moneen suuntaan ja niissä on jopa liikenneympyröitä. Siksi teinkin paljon tutkimustyötä ettemme sinne joutuisi ajamaan, mutta kuten tiedämme, saamme monesti kohdata pelkomme, jotta niistä pääsisimme. Niin myös tässä tapauksessa :)

Tie joka joka valikoitui meille Sommaroyn saarelle johtavaksi oli pieni melko huonokuntoinenkin vuoristotie, kiemurainen, mutta ah mitkä maisemat! Sillat olivat yksisuuntaisia ja muutenkin vaikka tie oli kaksisuuntainen periaatteessa, niin ei siinä aina kunnolla mahtunut vastaantulijaa kohtaamaan, vaan piti hlijentää ja väistää. MUTTA onneksi tuo tieosuus oli myös melko vähän liikennöity. Matkanteko Sommaroyn saaren lähellä olevaan majapaikkaan Buvig sea lodgeen kesti noin 3 h ja oli 200 km pituinen. Matkalle sattui ihana maalaistalon väen pitämä kahvila, joka oli talon pihapiirissä ja ilmahan oli kuin morsian! Aivan upea sää siis ja helteinen, jota sanaa ei morsiamesta ehkä voi käyttää...

Sommaroyn silta.

Näkymää Sommaroyhin.

Vierailimme Sommaroyn saarella vielä ennen kuin majoituimme. Tuolle saarelle johtaa pitkä silta, jossa on valo-ohjaus ja saaren näköalapaikalle patikoimme ottamaan kuvia. Ranta oli valkoista ihanaa hiekkaa. Saari on Tromsalaisten "Hailuoto" eli sama kuin mitä Hailuoto on Oululaisille, näin koin.

Sommaroyn eka retken jälkeen majoituimme upeilla merinäköaloilla varustettuun huoneistoon, joka on kunnostettu vasta ja jonka isäntä oli todella ystävällinen ja avulias, ehkä liiankin puhelias ;) Majoitus toimi hyvin muutoin, mutta äänieristyksessä oli toivomisen varaa. Alakerran Norjalainen naisporukka puhui huutamalla lähes koko ensimmäisen yön ja naapurin Venäläinen seurue ei myöskään ollut hiljaisemmasta päästä, mutta kokonaisuutena majoitus palveli mainiosti ja silmä lepäsi maisemassa: Parvekkeella olisi voinut viettää aikaa vaikka viikon, vain katsellen  merta, meriharakoita ja liitelevää haikaraa.

Teimme iltaretken patikkapolulle, jonka nimi on 

Ørnfløya

 (kuva sieltä yllä)  ja koin mahtavan hoitavan energian tuolla meditoidessa, kun nuoriso kiipeili vähän korkeammalle. Tuo kallio oli lumikvartsia ja kun makasin sen päällä, sain hoitoa ja koin paikan luonnonhenget voimakkaasti. Oli kuin valkoisia sulkia olisi satanut päälleni ja valkoinen kotka nousi lentoon tietoisuuden avaruudessa.

Seuraava päivä oli meillä lepopäivä ja tarpeeseen se tuli, sillä ajamista oli ollut aika paljon ja kiipeily oli ottanut lihaksiin. Lepopäivä oli ainut sateisempi reissullamme, mutta tuolloinkin retkeilimme uudelleen Sommaroyn rannoilla ja kävimme syömässä. 

Kuvassa iltamaisema majapaikamme parvekkeelta.

Seuraavana päivänä auton nokka kääntyi kohden Tromssaa ja ajattelin yllättää nuorison viemällä heidät kaapelihissin kyytiin näköalapaikalle. Matka kohteeseen sujui aurinkoisissa merkeissä, siihen saakka kun paikannin ohjasi sinne tunneleihin, joita olin yrittänyt välttää. Tietenkin päässäni olivat vieläpä aurinkolasit vahvuuksilla ja siellä maan alla paikannin ei enää toiminutkaan, joten saimme suunnistaa Pyhän Hengen johdatuksessa :) Lievää kiroilua lienee ollut kuultavissa autossa tuolloin, mutta maan pinnalle päästiin ja toista kertaa en enää tunneliin lähtenyt, vaikka paikannin olisi mieluusti uudelleen meitä sinne ohjastanut. Kun pääsin "kynttiläsillan" luo joka johtaa Jäämeren kappeliin, niin tåytyy sanoa, että oliin helpottunut. Kaapelivaunun kyytiin sitten näköalapaikalla ja Up, kohti korkeuksia!

Lokki asioi Tromsan kioskilla.

Maisemat tuolta ovat koko Tromssan kokoiset eli upeat ja sää oli todella selkeä. 

Halusimme leikkiä turistia Tromsassa ja myös shoppailla, joten jätin auton suosiolla tuolle puolen siltaa ja siirryttiin taksilla kaupungin puolelle. Ruokapaikaksi valikoitui Egon ketjun ravintola, jota voin suositella. Ei juuri kalliimmat ruuat kuin Suomessa ja maittavia olivat, hieman kuten Pancho Villan tyyliin. Taksikuski puhui hyvin englantia ja kertoi lomailleensa Kalajoella todella paljon, eli noin 40 vuoden ajan. Kerroin, että seuraavaksi hänen kannattaa tulla lomalle Oulun Nallikariin ;)

Sommaroyn saarta vielä, ihanaa valkoista hiekkaa ja simpukoita.

Shoppailuintoakin saatiin toteutettua ja minäkin löysin toivomani Norjalaisen villapaidan. Hintataso turistikapoissa oli kuten turistikaupoissa yleensäkin, joten suurta eroa muissa maissa matkailuun en huomannut hinnoissa.

Rovijoen putous.

Pieni huoli kuitenkin rupesi kaihertamaan mieltä, että kauankohan Haltinmaassa on meille avaimennoutoa tarjolla ja kun oli vielä ainakin kahden tunnin matka Kilpparille tiedossa niin lähdimme ajamaan, ja tuo "puoli" eli tie olikin paljon paremmassa kunnossa kuin menomatkan reitti. Sain yhteyden Haltinmaahan ja selvisi että avaimen voi noutaa vaikka vielä iltayhdeksän jälkeen, joten meille jäi aikaa pysähtyä kaikkien reitillä kulkevien Must-see paikkaan eli Rovijoen putouksille. Tuolla on paljon varoituskyttejä kulkijoille ja tuli sellainen olo, että niitä ei turhaan sinne ole laitettu, eli varovaisuutta askeliin tarvitaan. Mutta onhan se mahtava paikka, vaikka itsekin olen  siellä useamman kerran käynyt.

Karhurouva Paddingto matkalla Saanalla.

Kilpisjärvellä tosiaan majoituspaikaksi paluumatkalle valikoitui aiemmilta reissuilta tuttu Haltinmaan mökki ja se toimi ihan ok, muuten mutta.... Kuuma oli ja ikkunoiden avaamista kiellettiin  monessa kyltissä. Myöskään terassia tai parveketta ei ole, mutta toki hinta-laatu-suhde lie kohdallaan. Ja maisema. Saanahan se sieltä ikkunasta pilkistää...

Olin mennyt hieman väsähtäneeseen kuntoon matkan rasituksista ja Oura sormus suositteli lepopäivää. Sykkeet koholla monta yötä ja liian vähän unta...ym ym.

Mutta toisaalta, viimeksi kun olimme Kilpparilla kipusimme tyttäreni kanssa vain Saanan kodalle saakka, sillä olimme kumpikin kuumeessa. Tällä kertaa kävin Jaakobin painia itseni kanssa, että lähdenkö polulle vai en... 

Juuli Saanan rinteessä.

Meditoin aamulla varhain puron varrella Saanan juurella ja kysyin sisäiseltä Itseltäni, joka on Pyhä Henkemme, mikä on viisain valinta. Kuulin ohjeen, että on paras olla armollinen itselleen ja jättää kipuaminen väliin, kun keho on rasittunut...Kuitenkin hetken päästä kuului pehmeämpi ja samalla lujempi intuition ääni, joka sanoi: "Sinä et ole keho, olet vapaa...Keho tottelee mieltä, joka tottelee henkeä. Voit mennä mihin haluat ja jaksat ja kaikki on hyvin.." Niinpä tein Saanalle kipuamisesta itselleni pyhiinvaelluksen ja kun askel oli raskain, vakuutin itselleni: "I m not a body, I m free." Aivan Ihmeiden oppikurssin mukaisesti ;) Ja olihan se rankka sekä hieno reissu. Nuoriso vitsaili, että Paddington karhu on nousemassa Saanalle, kun keltainen sadetakkini antoi väriä karuun rinteeseen: Satoi tosin vain muutaman pisaran verran, mutta ylärinteen tuulessa takista oli kyllä paljon iloa.

Saanan portaat; I m not body, I m free ;)

Polulla tuli vastaan iloisia ihmisiä, lähes jokaisella oli jotakin juteltavaa. Jaksoin ylöspäin kolme ja puoli kilometriä eli jäin 500  m päähän huipusta, sillä tuuli oli aivan valtava ja kivirakan seassa asteleminen melko haasteellista mitä ylemmäs päästiin, kuitenkin meditaatio siellä ylhäisissä maisemissa ja myös paluumatkalla Saanan kodalla olivat mahtavia kokemuksia ja se maisema! Jos et ole kokenut, niin suosittelen todella ja vielä ehdit näkemään Saanan ruskan, joka on ehkä paras maisema Suomessa. Sen mekin koimme pari vuotta sitten Syyskuussa.

Paluumatkalla kurvasimme vielä Ruotsin kautta ja koimme huiman helteen, lähes 30 C. Sitten olikin muutaman lepopäivän jälkeen aika suunnata Kalajoen Venetsialaisia ihailemaan. Mutta se onkin jo sitten aivan eri juttu, jonka aikana "Tunsin kuinka vauhti kiihtyy ja lensi(mme) melkein aurinkoon..." :))

Kiitos Pohjois-Norja ja Saana, ehkä vielä tavataan!

PYHITYS VALLOITTI

Onko niin, että ego elää valloituksista? Ihmisellä on suuri tarve nousta korkealle, nähdä kokonaisuuksia...vai eikö se olekin sydän, joka haluaa olla lähellä taivasta ja vapaa kuin kotka, jonka mekin Pyhityksen rinteeltä näimme lentelemässä maiseman yllä? 

Emme me valloittaneet Pyhitystunturia, vaan se valloitti meidät.

Luonto kutsui siis jälleen Syötteen mökiltä minut ja Pirjo - ystävän ja tällä kertaa kipuamaan Taivalkosken korkeimmalle kohdalle, Syötteen tuntureitakin korkeammalle Pyhitys tunturille, jonka laki on korkeudessa 422 m merenpinnasta. Sää oli helteinen ja paarmainen, mutta melko varhain aamulla heräsimme matkaan, jotta lämpötila ei ehtisi kivuta kolmenkympin pintaan. LA- neiti eli google maps jälleen vei väärään suuntaan Ahmaselkosentietä etsiessään, eli jos olet menossa Pyhityksen valloitettavaksi, niin Posion kautta tulevaa tietä en voi suositella. Kapea, mutkainen ja mäkinen tie, jossa lähes metrinkin kokoinen kuoppa, jonne emme onneksi ajaneet, sillä joku ystävä oli laittanut kuoppaan ison koivun varoitukseksi. Mutta oli todella jännittävä jo ajomatkakin tuota kautta Pyhityksen parkkipaikalle, poroja väistellen myös.

Parkkipaikka kuitenkin löytyi ja ensimmäinen osuus metsäautotietä laavulle on kuulemma noin kilometrin tai vähän päälle ja ihan helppo taivaltaa. Laavulta alkaa melko jyrkkä ja todella kivikkoinen ja juurakkoinen nousu huipulle. Pohjola on Villi! Laavulla seisahtaessa metso meinasi käyttää meitä kiitoratanaan ja muutenkin oli tunnelma hyvinkin luonnonläheinen. 

Kun nousimme hieman ylemmäs alkoi aivan läheltä pusikosta kuulua ryminää ja selvästikin karhun örinää. Olimme aiemminkin tuon saman äänen kuulleet niin luonnossa, kuin videolta, joten ei voinut erehtyä siitä, että itse metsän kuningas oli paikalla meitä vastaanottamassa. Kieltämättä monenlaisia ajatuksia mielessä ehti käydä kun kuulosteltiin mihin suuntaan olisi paras lähteä, mutta sitten tuli selkeä olo; eteenpäin! Nousu oli minunlaiselleni melko kunnottomalle ihmiselle todella rankka ajoittain, mutta onneksi kaveri kannusti :) Ja välillä toki paarmoista huolimatta pystyi pysähtymään maisemia ihailemaan ja tankkaamaan vettä.  Kuitenkin nousu palkittiin ruhtinaallisesti! Mitkä maisemat puista paljalla huipulla odottivatkaan!

Pitihän sampanjatkin korkata ja kippistää kesän, maisemien ja Pirjon lähestyvien synttäreidenkin kunniaksi ja ah kuinka  hyvältä eväät ja kahvi maistuivatkaan tuolla ylhäällä, rauhassa, valtavien keltaisten perhosten ja luonnonhenkien seurassa. Meditaatiossa paarmatkaan eivät viihtyneet aurassamme, vaan pakenivat. Kun  mieli rauhoittuu, niin ympäristö välittömästi vastaa siihen. Paikan haltijoiden ja maahisten kanssa jutustelin ja kumpikin me havaitsimme myös tuulettaret ja kuulimme heidän laulunsa. Kerrassaan pyhä paikka, jonka energia valloitti meidät kulkijat.

Sää oli erittäin selkeä, joten näkymät olivat täysin esteettömät kauas Posiolle,  Kuusamoon ja  Kostonjärvelle sekä Syötteelle. Upeaa!

Matkalla näimme myös kuukkeleita, sisiliskon sekä lisää poroja, jotka nyt ovat kovasti liikkeellä teillä. Myös valkoisia poroja näkyi ja eräs huonompi turkkinen oli tankkaamassa palattuamme Syötteen kyläkaupan bensatankilla. Liekö sekin ihmetellyt bensan hintoja, joissa todella paljon ihmettelemistä riittääkin.

Laskeutuminen alas vaaralta oli paljon helpompaa kuin nousu. Ja päätimme ehdottomasti palata Vaarankylän kautta takaisin ja jättää Posion tien kuopat koluamatta. Erikoisen hienoja suomalaisia maisemia oli myös tuolla reitillä. Todettiin muuten, että Pyhitys nousee meillä ainakin top 5 luontokohteiden joukkoon, minulla varmaan jo top 3 joukkoon yhdessä Saanan ja Pyhän Nattasen kanssa.  

Mökillä meitä odotti muurahaisten kanssa vakavat keskustelut siitä, missä heidän paikkansa on.... Toivon mukaan viesti meni perille :)

Suosittelen Pyhitystä käyntikohteena kaikille, joilla jalka nousee. Katseen on hyvä pysyä koko ajan maassa rinneosuudella, paitsi kun pysähtyy. Nousu on merkitty Syötteen kansallispuistojen reittejä  kuvaavaankin esitteeseen vaativaksi. Tietenkin sään on hyvä olla selkeä, jotta huipulta mihinkään näkee. Gooleen parkkipaikan osoitteeksi kannattaa kirjuuttaa Ahmaselkosentie 212.

Samaan reissuun monet ovat yhdistäneet Soiperoisen, mutta me jätimme jotakin seuraavaankin kertaan.

Pyhää kesää Sinulle! 

Marjutilta, joka suuntaa seuraavaksi Ultra-päivien tunnelmiin Kuortannelle.

Rodoksen zen-mestareita tapaamassa

 

Ympäri mennään, yhteen tullaan! Ensimmäinen oikea ulkomaanmatkani yli 30 vuotta sitten suuntautui juuri Rodokselle. Kauppaopiston naiset, todella kääntöivät pään tuolla reissulla, sillä uskalsimme uida meressä Maaliskuisissa lukemissa kun paikalliset värjöttelivät villapuseroidensa suojissa.Tuolloin ratsastin aasilla Lindoksen akropolille, tällä tämänkertaisella reissulla akropoli jäi valloittamatta helteen ja monituisten muiden pikku seikkojen vuoksi, mutta...Rodos hurmasi jälleen ja jätti jäljen sydämeen, kuten myös ihoon.

Reissu alkoi Oulusta 1.6.22 ja Turkkilaista yölentoa kutsun karjan kuljetukseksi, sillä tunnelma oli melkoinen, miehistö hyvin väsyneen oloista, tilaa ei juuri lainkaan ja tietenkin yölento on muutenkin haastava. Kuitenkin perille päästiin ja paluulennoksi olivatkin hankkineet oikein airbussin, joka toimitti asiaansa paljonkin paremmin.

Olin aistinut henkimaailmaa ennen tätäkin matkaa ja koin, että meillä oli voimakas opastus, joka liittyi mm entisiin inkarnaatioihin Temppeliherrojen aikaan. Rodoksen vanhakaupunki on toiminut ritareiden keskuspaikkana pitkään keskiajalla. Voimallisin paikka oli Suurmestarin palatsi, jossa vastaan vyöryi runsas määrä pyhää geometriaa ja upeita teoksia ja tunnelmia. Myös museona toimiva ritareiden vanha sairaala oli jännä paikka, unohtamatta ritarien katua, joka on vanhin katu noilla main. Pyhä geometria ja symboliikka on havaittavissa siis mielestäni parhaiten Suurmestarin palatsissa. Merkabaanhan eli valokehon muotoihin tuo liittyy, tietenkin myös luomisen liikkeisiin. Oli jännä kokemus seistä näissä punaisissa palloissa, jotka kuvassa näet. Koin, että koko palatsi oli hyvin moniulotteisen tähden muotoinen, energeettisesti kuvaten.

Rodoksen vanhan kaupungin tunnelma on upea. Löysimme Sokrateen puutarha nimisen ravintolan, jonka kattona ja viilennyksenä  toimivat appelsiinipuut. Valo siivilöityy kauniisti lehtien raoista ja paikan kissat olivat osa henkilökuntaa. Niin ne kissat! Rodoksella kissoja riittää ja tuntuu, että kaikki ruokkivat niitä, ne eivät näytä kuuluvan kellekään erityisesti, kuten tiedämme, kissat kuuluvat vain itselleen ja koirilla taas on "omistajat".  Tolle sanoo kirjoissaan tuntevansa monia zen-mestareita ja kaikki he ovat kissoja.  Tällä auringon saarella näitä mestareita oli paljon ja he todella antoivat esimerkkiä siitä, miten nauttia hetkestä!

Ehkä vaikuttavin hetki minulle oli kuitenkin huolimatta Suurmestarin palatsista ja vanhasta kaupungista, kun vuokrasimme auton ja lähdimme ilta-ajelulle ihan lähellä hotellia, eli Rodoksen akropolille. Ajoimme kai vähän harhaan, ja näin kyltin pusikossa. Pyhän Nikolauksen joku...Näin vihreän käytävän laskeutuvan alaspäin ja tietenkin piti lähteä tutkimaan mikäs paikka se on. Kun laskeuduin puitten kattamalla aukiolle sinne alas ja näin usean kissan vartioivan Pyhän Nikolauksen luolatemppeliä ja sen aarteita niin tuntui, että olen sadussa. Kissat juttelivat ja kun menimme luolaan sisälle siellä oli monia mahtavia ikoneita ja kynttilät paloivat, vaikka ketään ihmistä ei näkynyt missään. Tunnelma oli hyvin pyhä. Kerrassaan hieno paikka.

Akropolilla meditoimme hetken ja seikkailimme metsässä, joka toi mieleen erään aiemman matkan Intian Himalajalle. Mahtavia puita minulle puun rakastajalle. Akropolilla on temppelin restaurointi käynnissä ja hyvä  niin. Lehmät laidunsivat nyt zeuksen temppelillä. Ajan hammas pureutuu muotoihin, mutta vaikka kaikki muuttuu, niin samalla se kuitenkin pysyy samana, ajan taustalla.

Seuraava retkipäivä vei meidät Jeepillämme ihanaan Lindoksen kylään. Oli sunnuntai ja myös paikallisilla vapaapäivän vietto näytti suuntautuvan sinne päin. Kun saimme auton parkkiin oli pilvetön taivas ja mittari näytti + 32 C, olo oli melko voipunut aiempien päivien lämpöennätysten takia, joten suosiolla jätimme Akropolille kiipeämisen ja vietimme aikaa Lindoksen kauniissa kylässä ruokaillen ja ostoksia tehden. Pienempi ranta, josta olin lukenut eräästä blogista, oli tosi viehättävä. Se oli Apostoli Paavalin ranta ja toi mieleen tunnelmaltaan Kreetan vastaavan apostolien rannan, jossa on luolia. Mahtava poukama, kirkas kristallinen vesi ja yläpuolellamme vanha tunnelmallinen Atenen  temppeli. Viihdyimme tuolla rannalla oikein hyvin aina siihen saakka, että oli pakko lähteä palauttamaan autoa.

Yksi hienoimmista puolista Kreikassa on ihmiset. Niin myös nyt.

Hotelimme henkilökuntakin oli ylenmäärin ystävällistä ja ruoka tietenkin on kreikassa aina mahtavaa. Arvaas monta musakaa söin? No monta! Kreikkalaisten ystävällisyys ei ole lainkaan pakotettua tai päälle liimattua, vaan aitoa. Toisin oli eräässä Korean Barbeque paikassa, jossa saimme itse grillata ruokamme; hymyä riitti, mutta aitous pysyi poissa. Ruoka sentään oli kohtuullista;)

Tietenkin lomaan kuuluu myös oleminen, ei vain tekeminen. Oleminen rannalla, meren aaltoja kuunnellen, mikäpä voisikaan olla parempi tapa aloittaa kesälomani, joka jatkuu ja jatkuu....Hamaan syksyyn saakka, jolloin taas aloitamme uusin eväin :) Mukavaa kesää sinullekin!

Marjut

Alla kuvia vielä Suurmestarin palatsista.

Mökkiunelmat todeksi ja aarrekartta toimimaan!

Tämä kuvan poro on symboli mökkiunelmalleni, joka toteutui viime vuoden lopulla. Jo pitkään olin unelmoinut mökistä, mutta sen hankkiminen tuntui kaukaiselta haaveelta olosuhteiden pakosta. Sitten kesällä 2020 olin nuorisoni kanssa Lapissa ja Levillä eksyimme matkamuistomyymälään. Siellä tuo poro tuijotti minua seinältä, lähettäen telepaattista viestiä: "Osta minut...osta minut...tulevan mökkisi takan reunalle..." En ostanut. Mutta seuraavana päivänä kävin hänet kuitenkin hakemassa mukaan, sillä ajattelin, että unelmien eteen täytyy tehdä liikkuja, uskoa niiden toteutumiseen.

Tarina jatkui myös siten, että saman vuoden syksyllä olin meditoimassa kahden ystävän kanssa ja sain viestin, että mökki olisi pikkuhiljaa materialisoitumassa ja nimenomaan Syötteelle, joka on koko tämän elämäni ollut voimapaikkani. Syöte on tunturialueista eteläisin ja tunnettu myös ufo-aallostaan ja sen tutkijoista. Suurin osa Syötteen asukkaista on nähnyt ainakin jonkinlaisia valoaja taivaalla, eikä pelkästään revontulien muodossa.

Vuonna 2021 alkoi sitten mökin hankinta tiivistyä ja kävimme koeasumassakin erästä Iso-Syötteen rinteessä olevaa, mutta se ei tuntunut kuitenkaan omalta ja hintaakin oli liikaa.

Kuvassa rummuttelua Iso-Syötteen huipulla.

Kun asiat talousrintamallakin etenivät suotuisasti, olin valmis tekemään haaveista totta viime vuoden syksyllä ja kiikarissa oli  ensin kelomökki Kelosyötteeltä ja isohko 1990 -luvun mökki Pytkyharjusta. Kelomökki meni käsistä myös viime hetkillä ja ehdin jo teettää tuohon Pytkyn kohteeseen kuntokartoituksen ja tehdä tarjouksenkin, vaikka kohde ei kaikin puolin tuntunut oikealta, vaan osin kompromissilta. Kun nostin enkeliviestejä asiasta, sain monta kertaa viestin siihen malliin, että "Älä tyydy vähempään, kuin mihin Jumalainen ihmissielusi pystyy kurkottamaan."  Ihmettelin, että mikä homma tää on, kun ei mitään muuta kohdetta ollut tarjolla.

Kuvan puuvanhus löytyy Naavaparran polun varrelta.

Syötteellähän korona- aikana varsinkin mökkikauppa on käynyt jopa ylikuumana, eli kaikki hyvät kohteet viedään käsistä hetikohta kuin ehtivät etuoveen asti, tai jopa ennen. No totesin sitten "yläkertaan" toiveeni, että JOS parempi kohde on tulossa lähiaikoina, niin asiat menee siten, ettei tuo Pytkyn mökin kauppa toteudu. Näin sitten juurikin tapahtui, että tuon mökin osa-omistaja päätti käyttää lunastusoikeuttaan, jolloin kauppani peruuntui. Kyllä se silloin (egoa) harmitti, mutta....kuten aina parempaa oli luvassa! :))

Kuvassa mökin "prinsessahuone".

Tuossa vaiheessa päätin tehdä todella TARKAN aarrekartan mökistä. Ei siis mitään ylimalkaista, vaan tarkat määreet millainen, mistä ja millä hintaa. Eipä aikaakaan kun saimme viestin samalta välittäjältä, jonka kanssa aiemmat kaupat menivät mönkään. Hän oli luvannut kaivaa meille mökin vaikka kiven kolosta ja sen hän myös teki. Suuri kiitos siis Tunturi LKV.n Sarille! 

Pääsimme katsomaan Joulukuun alkupuolella mahtavaa kohdetta ennen kuin se tuli yleisesti jakoon. Tiesin jo silloin, että toimittava on heti, eikä viidestoista päivä ja niinpä matkasimme Syötteelle, jälleen kerran ja pääsimme katsomaan Romerantaa, Pärjänjoen rannalla olevaa kelohirsimökkiä, joka todella lumosi meidät täysin! Lunta oli jo maassa ja tunnelma oli kuin sadussa. Mökki ja koko piha-alue puumajoineen ja rantasaunoineen on todella viehättävä ja kun tontti oli vielä sopivan suuri ja naapureita harvassa, niin ah ja voi! Päätimme tehdä tarjouksen heti ja mökki ehti olla etuovessa vain vajaan vuorokauden kun tarjous meni läpi. 

Kuvassa pieni kooste Romerannasta.

Mökin mukana tuli valtava määrä rekvisiittaa, sillä aiemmat omistajat eivät halunneet viedä kuin henkilökohtaiset tavaransa mukanaan. Ja koska aiemmat asukkaat olivat hyvin esteettisiä, niin sisustuskin on suuressa määrin aiheuttanut ihastuksen huokauksia niin itsessä, kuin muissa mökillä käyneissä. Toki jotakin omaa on jo laitettu, kuten sänky ja sohva, sekä Pentikin shamaanikruunu, joka oli minulle se ehdoton must, kun mietin sisustusta ennen tämän mökin löytymistä. 

Mökin sisältä näkymä.

Huvittavaa on kuitenkin sekin, että  lähes KAIKKI mitä olin aikonut mökille ostaa, kuten esim Pentikin poro-kupit ja paljon muuta, löytyi sieltä jo valmiina. MIELI on voimakas työkalu. Aarrekartta toimii aina, ja nyt se toimi entistäkin tehokkaammin. Unelmat on todella tehty toteuttamista varten. Luonto, hiljaisuus ja kuukkeleiden seuraaminen lintulaudalla mökillä on parasta A- luokkaa harrastuksina. 

Ja Syötteen kansallispuiston raja kulkee tonttimme rajalla, eli reittejä riittää kuljettavaksi, luonnonhenkiä on runsaasti, rummut on jo kumisseet takkatulen loisteessa ja taivas on tähtiä täynnä hyvin usein. Mitä muuta ihminen voisi toivoakaan? Paitsi paljun pihalle ;) 

No toivon ja odotan kyllä jo kesän tuloa, sillä emme ole nähneet tonttia lainkaan ilman lunta ja se on kuulemma näkemisen arvoinen. Kivipuutarha ja paljon muuta luvassa, kunhan pakkasherra antaa maiseman paljastua. Pian on Juhannus ja rantasauna lämpiää! 

Ensi syksynä pidän ensimmäisen luonto/shamanismi/luonnonhenki/tähteläis-teemaisen kurssipäivän mökillä ystäväni Pirjon kanssa. Siitä lisää ainakin Solarelin facebook-sivulla kesän lopulla!

Syöte on peikkojen, menninkäisten ja haltijoiden luvattua maata <3

Hengitä sinäkin luontoa, tankkaa elementtien voimaa ja nauti keväästä ja kesästä. Niin minäkin teen.

Niin ja se poro, jonka Leviltä ostin ja joka oli symboli unelman TOTEUTUMISELLE. Mitä sille kuuluu?

Hänen paikkansa ei ollutkaan takanreunalla, vaan makuuhuoneen seinällä. Sieltä hän katselee maailman menoa mökillä ja todennee, että kaikki on aina oikein hyvin, ja on aina ollutkin.

Terkuin Marjut

marjut.moisala@gmail.com

solarel.nettisivu.org

P.S. Manifestointi toimimaan kurssi löytyy muuten Solarelin verkkokurssisivustolta. Miten se saadaan siis toimimaan? Tietämällä, että OLET sen kaiken hyvän arvoinen. Eli itsemyötätunto on avain.

Pohjoinen Valo tapahtuma Syötteellä 11.-12.06.2022 tervetuloa mukaan!

Pohjoinen Valo - tapahtuma  kokoaa tulevana kesänä Syötteen upeisiin tunturimaisemiin koolle ihmisiä, joille tietoisuuden ja tiedostamisen tutkiminen ovat tärkeitä. Henkinen valppaus, itsetuntemus, kuten myös luonto ovat hyviä avaimia tietoiseen läsnäoloon ja todellisuuden kokemiseen tässä ja nyt. Ego eli apinamieli vie helposti pois tuosta ainoasta todellisesta hetkestä eli nykyhetkestä, siksi valppaan tiedostavan läsnäolemisen merkitystä ei voida kyllin korostaa. 

Minulle tietoisuuden korkein muoto on ei-dualistinen "tiedostaminen", sillä tietoisuus sisältää dualismin tai kolme yhdessä, sen joka on tietoinen,tietoisuuden sekä kohteen. Tiedostaminen taas on tuo koko kenttä, se mitä Sinä Todella Olet. Se on Henki. Tietoisuuden tutkimus on oman itsemme tutkimusta ja Syötteen tapahtumassa tullaan kuulemaan monia näkökohtia tietoisuuteen. 

Olli Pajulan alustuksessa mm. on esillä kvanttifysiikan näkökulma UFO-ilmiöön. Oulun Yliopiston professori Seppo Vainio on myös Kvantum-instituutin tutkimusjohtaja ja hänen alustuksessaan käsitellään aihetta: "Elämän biouniversaalisuus ja tietoisuuden evoluutiobiologia". 

Itse koen, että Ihmeiden oppikurssi on henkisistä opinnoista ehkä eniten ei-dualistinen. Anteeksianto kuuluu IOK.n olennaisesti, mutta ei tavallisena duallistisena anteeksiantamisena, vaan juurikin kvanttianteeksiantona, jossa olemme yhteydessä "kvanttitilaan" itsessämme, eli siis henkeen! Tästä aiheesta itse luennoin ja pidän myös voimallisen Sekhem-tyyppisen valokehon aktivoinnin lauantain ilta- meditaationa, jossa on luvassa myös kanavointia.

Yläkuvassa aiemman tapahtuman rumputunnelmia.

Yksi luennoitsijoistamme on fyysikko Markku Koskela ja hänen esityksensä käsittelee teemaa "Elämmekö Matrixissa?", osaltaan myös ns. Mandela-efekti tulee tässä pohdinnan alle, sillä on hyvä avata tietoisuuttamme myös pohtimaan, onko se mitä aistein näemme ja koemme todella totta? Vai voisiko olla jopa niin, että "joku" koodaa meitä?:)

UFO-ilmiöt sekä muut erikoiset luontoon liittyvät ilmiöt ovat Syötteellä tunnettuja ja voisipa  jopa sanoa, että Syöte on Suomen Area 51, vaikka tietooni ei ole tullutkaan, että Syötteelle olisi aluksia pudonnut, vaikka muuton niitä on todennäköisesti sinne paljon laskeutunut. Syötteen ilmiöiden tutkija ja puolestapuhuja oli viimeiset vuosikymmenet matkailuyrittäjä Atte Särkelä, joka poistui joukostamme viime vuonna. Hänen työtään ja elämääänsä kuten myös hänen vaimonsa Toinin elämää hiljennymme muistamaan tapahtuman alussa.RTV.n Timo Tahvanainen on koonnut videoesityksen Aten elämän työhön liittyen.

UFOT näyttelevät osaa myös tapahtumassa, sillä lauantai-iltapäivällä on myös Timon ohjaama keskustelu, jossa paikalla olevat voivat myös kertoa omia kokemuksiaan ja näkemyksiään.

Upean oman panoksensa tapahtumaan tuo myös tunnettu luennoitsija ja taiteilija-muusikko Veli Martin Keitel. Hän on tunnettu myös viljapelto - ilmiöiden tutkijana ja on ollut monessa mukana Suomen henkisen kasvun genressä viimeisten vuosikymmenten aikana.

Myös muita upeita luennoitsijoita sekä työpajojen pitäjiä on tapahtumassa unohtamatta meditaatioita ja voimallisia rummutuksia, sekä luontoon uppoutumista ohjattuna ja itsenäisesti. Syötten luonto lumoaa ja lauantai-iltana on myös vapaata ohjelmaa, johon osallistujien toivotaan tuovan oman panoksensa. Yöttömän yön ufobongaustakin on luvassa vaikkapa makkaran paiston lomassa kodalla,  joka sijaitsee Syötekeskuksen pihalla.

Tule Sinäkin mukaan voimalliseen ja upeaan menoon Syötteelle, nauttimaan hienosta tunturimaisemista ja latautumaan vaikkapa kivien energioilla, joita Syöte tarjoaa, kaikkien charojen aktivoimiseen. Maaperässä on paljon erilaisia puolijalokiviä ja siinä saattaa ollakin yksi syy Taivaallisten joukkojen kiinnostukseen aluetta kohtaan.Luonto on suuressa roolissa myös tapahtumassa, sillä kaikki ON tietoista ja lähetämme meditaatiossa mm. energiaa ja apua tietoiselle vedelle ja äitimaalle kokonaisuutena ja miksei myös luonnon hengille.

Tapahtumaan voi ostaa liput Tiketistä koodilla "Pohjoinen Valo" ja samalla koodilla voit varata myös hotellihuoneen Syötekeskuksen hotellista.

Pandoran ja Pyhiksen Ufo on jo laskeutunut Syötteen kyläkaupan pihalle!

Tarkistuspiste tapahtuman järjestymiselle on Vapun tienoilla, jolloin päätetään lopullinen järjestyminen. Siten Sinä voit vaikuttaa ja auttaa tapahtumaa järjestymään varaamalla lippusi ajoissa :) Jos korona-peikko vielä sattuisi pilkistelemään Syötteen peikkopolulla ja muillakin alueilla ja tapahtuma jouduttaisiin perumaan, niin lipun hinnan saa takaisin Tiketistä pienellä peruutusmaksulla vähennettynä. Uskon kuitenkin vahvasti, että Syötteellä tavataan ja halataan pian!

Pohjoisen valon terveisin 

Marjut ja tiimi

Eräs peikkopolun ystävä

Tapahtumasivu:

https://www.facebook.com/events/617326172703482/

sekä

http//solarel.nettisivu.org

P.S. Muita tähän mennessä sovittuja esiintyjiä ja aiheita:

Juha Leskinen: OOBE (Kehosta poistuminen) ja tietoinen unennäkö

Ulla Konttila: Tantra - työpaja

Sole Stenberg: Parantaminen Kalevalaisen tapaan ja luonnon parantava voima

Veli-Matti Mathlin; Henkisyys arjessa

Pirjo Karppinen ohjaa kanssani luontoon uppoutumista.

Syötteen Kuttuuriyhdistys esittäytyy!