Keltainen talo rannalla

Otsikon mukaisen nimityksen minulle, Liimataisen kartanolle, antoi eräs toimittaja, joka teki juttua emännästäni ja kirjoitti lehteen, että emäntäni asuu "Keltaisessa talossa aavan meren rannalla..." Se huvitti vähän, sillä rantaan on sentään matkaa jonkin verran, tosin monesta ikkunasta meri siintää. Aavuus lienee pientä tramatisointia, sillä juuri Pateniemen kohdalla avautuu selkonen Kraaselin saaren vierestä. Mutta ah ja voi, kyllä Pateniemen rannat ja selkoset ovat mahtavaa aluetta ja minä jos joku, voin sen kertoa, sillä olen vartioinut tätä rantamaa jo pian sadan vuoden ajan.

Lähellä saha-alue rantoineen.

Aloittakaamme alusta. Noin  100 vuotta sitten, kun Suomi-neito oli juuri saanut tai saamassa itsenäisyyttään aloittivat Liimataisen kartanon asukkaat rakentamiseni. Rakennuspaikkani oli osa Karinkannan kantatilaa. Tuohon aikaan näkymät merelle olivatkin enempi esteettömät, vain lehmät laidunsivat rannoilla ja elämänmeno oli muutenkin leppoisaa...

Monenmoisia ihmiskohtaloita olen saanutkn olla todistamassa myös asukkaitteni osalta. Voittehan kuvitella, olen sentään seissyt paikallani sodankin ajan? Hirsiseinät osaavat kertoa paljon sellaiselle, joka osaa niitä lukea, matkustaa ajassa ja ammentaa arkisojeni aarteita. Näin nykyinen emäntäni osaa, ja hän onkin kokenut paljon myös aiempien asukkaitteni läsnäoloa seinieni sisäpuolella ja vähän ulkopuolellakin.

Vuosien saatossa Liimataisen väki koki vaiheitansa. Patruunan vaikutus on energiana tunnettavissa edelleen ja piikatyttöjen huoneessa käy monesti tyttömäinen kuhina.

Yläkerrassa on myös lastenhuone, joka on palvellut samassa virassaan jo aiemminkin ja valkoiseen esiliinaan ja pitkään pukuun pukeutunut lastenhoitaja on havaittu lapsia hoitamassa myös nykyajassa, tosin nykyinen emäntä on ottanut asiakseen ohjata entisiä asukkaita jo pysyväisemmin kohden valon maailmoita ja tässä varmasti onnistunutkin.

Keltainen talo on elämänsä varrella ehtinyt jo olla monenlaisten elämän näytelmien lavasteena. Kartano-vaiheen jälkeen olen kokenut elämää leipomon osana, pyöräliikkeenä sekä vieläpä paikallisten olohuoneena, ollessani Pubi ja kahvila. Ne ajat ovat kuitenkin menneet ja nykyään palvelen kahden perheen paritalona, osana pientä taloyhtiötä. Meillä kahdella yhtiön talolla on hyvä henki keskenämme. Rakennustemme väliin jäävillä piha-alueilla on asukkaitten suojaisaa viettää aikaa ja se tunnelma! Kun nykyiset asukkaat olivat muuttamassa taloon, markkinoi sillonen eämäntä taloa "joulutalona" ja se on kyllä sattuvasti sanottu. Tunnelmallinen hirsitalo kynttilöiden ja jouluvalojen katveessa...Mikäpä sen kauniimpaa lumisissa maisemissa.

Mutta sitten se aava meri... Rantaan on matkaa vain muutama sata metriä ja hetikohta on vastassa uimaranta. SIellä ovat asukkaani kautta aikain käyneet virkistäytymässä. Rannasta on talvisin hyvä myös lähteä meren jäälle, monenlaisiin harrasteisiin. Ihmettelenkin mihin ihmisen kekseliäisyys vielä yltää...Ennen vanhaan jäällä näkyi vain kalastajia, potkureita ja suksimiehiä, mutta nykyään sieltä näkyy nousevan jos jonkinlaista härveliä ilmaan. Mitähän seuraavaksi?

Olen siis jo pian satavuottani seissyt paikoilllani jämäkästi ja turvallisesti. Mikäpä on seistessä, kun hirsi on kunnostettuna ikuista...Emäntäni vieraili vasta puutalokaupungissa, jossa asuu 200 - vuotiaitakin serkkujani, kaikki hyvässä kunnossa edelleen.Kiihkeän  kuluttamisen vastapainoksi on mahtavaa, että jossain vielä säilytetään vanhaa ja perinteikästä. Onneksi asukkaani ovatkin pitäneet minusta hyvää huolta ja kunnostaneet aikain saatossa runsaastikin. 

Olen myös sikäli tärkeä osa alueeni historiaa, että olen saanut suojelupäätöksen ulkoasuni puolesta. Sisäosia ovat asukkaat sen sijaan muokanneet useaan otteeseen ja hyvä niin, onhan meidän iäkkäittenkin pysyttävä ajanhermolla, vaikkakin, aika on harhaa ja se virtaa huomattavasti hitaammin suojissani, olenhan rauhan tyyssija, jossa vieraatkin tahtovat välillä levähtää kiireisen arjen vastapainoksi.

Nykyinen perheeni on asunut suojissani jo  kahdeksan vuoden ajan ja lapset ovat kasvaneet. Pian osa heistä muuttaa omiin asuntoihinsa ja siksipä minäkin etsin nyt uutta perhettä suojiini, jatkamaan Pateniemen historiaa toiselle vuosisadalleni, sillä aijon vielä pitkään todistaa näiden rantojen elämää ja nauttia merituulen suloisuudesta puisella pinnallani. Jos Sinä tahdot olla osa tätä tarinaa, tule käymään. Asukkaani esittelevät minut ja ympäristöni  mieluusti sinulle ja perheellesi <3

Patelan uimaranta on juuri kunnostettu:)

marjut.moisala@gmail.com

https://www.etuovi.com/kohde/994329?sc=M1341733435&pos=5

Mihin luottamusta tarvitaan? Vai tarvitaanko sitä?

Tämä teema, mihin luottamusta tarvitaan  vai tarvitaanko sitä, tuli esille erään face-kaverin kanssa keskustellessa. En vastannut hänen kysymykseensä automaattina, vaan annoin ajatuksen painua syvemmälle tietoisuuden mereen. Mitä luottamus oikein tarkoittaa? 

Seuraavien päivien aikana mieleni toi esille monia ajatuksia luottamuksen tärkeydestä. Jos luottamusta ei ole ihmissuhteissa, en koe niiden toimivan kunnolla, olipa kyse parisuhteesta, ystäyyssuhteista tai asiakassuhteista näin yrittäjän näkökulmasta. Esimerkkinä; Jos en luota johonkin ystävään tai kaveriin, en pysty olemaan täysin avoin hänen seurassaan, vaikka toki tiedostan maaelämän ja arjen olevan unennäköä ja sen, että peilaamme kokoajan itseämme toisiin. 

Jos luottamusta ei olisi suhteessa asiakkaisiini, en pystyisi tarjoamaan palveluitani siten, että maksu tulee jälkikäteen verkkopankin kautta, vaan perisin kaikki maksut aina ennakkoon ja luottoa (= luottamusta) ei olisi. Eräs asiakkaani näyttää haastavan minua tässä asiassa nyt toistamiseen. Hänen suhteensa luottamus on mennyt, sillä hän kokenee, että voi käyttää toisten aikaa ja palveluita ilman maksua, vaikka samaan aikaan kehuu sosiaalisessa mediassa uuvuttavaa shoppailuaan kauppakeskuksessa. Eli rahattomuudesta tuskin on kyse, vaan siitä, että "minä" kokee hänellä  olevan erityisoikeuksia muihin ihmisiin verraten. Onneksi kuitenkin suurin osa asikkaistani on hyvin luottettavia, joten se takaa luoton myös jatkossa kaikille tai lähes kaikille :)

Jos parisuhteessa ei olisi luottamusta, mitä siinä sitten olisi? Jos ihminen ei luota elämään tai korkeampaan voimaan, on ihmisennä oleminen silloin kovin  vaivalloista. Egomieli kun kuvittelee silloin, että sen itse on hallittava elämää ja saatava kaikki tapahtumaan. 

Luottamus on siis hyvin tärkeää aivan kaikessa. Kuinka ollakaan selatessani Ihmeiden oppikurssia aivan vasta, tuli vastaani ajatus tai lause siitä, kuinka luottamus on ensimmäinen ominaisuus, joka Ihmeiden oppikurssin opettajalta vaaditaan. Ja me kaikki olemme ihmeiden oppikurssin oppilaita ja opettajia, vaikka emme olisi kyseisestä kirjasta koskaan kuulleetkaan, sillä matka tästä maailmailmiöstä eteenpäin käy vain anteeksiannon kautta. Myös luottamus Itseen on tärkeää ja se ei tarkoita egon voimaa tai itseluottamusta, vaan nimenomaan luottamusta Korkeamman Itsen ohjaukseen elämässään. 

Tuollainen luottamus ilmenee rauhana ja vakautena mielessä ja elämässä. 

Mihin luottamusta siis tarvitaan ja tarvitaanko sitä? Luottamusta tarvitaan kunnollisen elämän elämiseen ja oikeastaan aivan kaikkeen. Omalla kohdalla esimerkiksi olen järjestänyt tapahtumia, joihin olen kutsunut ulkopuolisia esiintyjiä ja luennoitsijoita. Tässä olen tarvinnut luotettavia kumppaneita, jotka tulevat paikalle kun ovat luvanneet, eivätkä vetoa esim. "carpe diemiin" eli "tulen jos jaksan ja jos siltä tuntuu..."Sillä jos jotakin on luvattu,niin eikö lupaus vain olekin syytä pitää, ellei aivan mahdottomia esteitä tule tielle, kuten sairaus tai kuolema :) 

Luottamus helpottaa siis elämää olennaisesti. Kun jotakin on sovittu, voi luottaa että sopimus pitää, eikä asiaa tarvitse enempää jappasta. Samoin on vaikkapa silloin, kun olen sopinut asiakasvastaanotosta muualla Suomessa ja ostan lentoliput tai muun kyydin. On oltava luottoa siihen, että sovitut ajat pitävät, enkä matkusta turhan pantiksi kyseiseen kohteeseen. 

Kiitos Jaana kun annoit minulle tämän kysymyksen mieleeni muhimaan. Kiitos myös "rouva x" joka olet siirtänyt laskusi maksua useita viikkoja eteenpäin, sillä sain sinusta hyvän peilin luottamusajatuksille. Edelleenkin luotan ihmisiin ja elämään. Ja luotan siihen, että karma kyllä hoitaa  meidän maailmassamme asiat oikeille tolille. Luota sinäkin!

Kaikella luottamuksella Marjut