Otsikon mukaisen nimityksen minulle, Liimataisen kartanolle, antoi eräs toimittaja, joka teki juttua emännästäni ja kirjoitti lehteen, että emäntäni asuu "Keltaisessa talossa aavan meren rannalla..." Se huvitti vähän, sillä rantaan on sentään matkaa jonkin verran, tosin monesta ikkunasta meri siintää. Aavuus lienee pientä tramatisointia, sillä juuri Pateniemen kohdalla avautuu selkonen Kraaselin saaren vierestä. Mutta ah ja voi, kyllä Pateniemen rannat ja selkoset ovat mahtavaa aluetta ja minä jos joku, voin sen kertoa, sillä olen vartioinut tätä rantamaa jo pian sadan vuoden ajan.
Lähellä saha-alue rantoineen.
Aloittakaamme alusta. Noin 100 vuotta sitten, kun Suomi-neito oli juuri saanut tai saamassa itsenäisyyttään aloittivat Liimataisen kartanon asukkaat rakentamiseni. Rakennuspaikkani oli osa Karinkannan kantatilaa. Tuohon aikaan näkymät merelle olivatkin enempi esteettömät, vain lehmät laidunsivat rannoilla ja elämänmeno oli muutenkin leppoisaa...
Monenmoisia ihmiskohtaloita olen saanutkn olla todistamassa myös asukkaitteni osalta. Voittehan kuvitella, olen sentään seissyt paikallani sodankin ajan? Hirsiseinät osaavat kertoa paljon sellaiselle, joka osaa niitä lukea, matkustaa ajassa ja ammentaa arkisojeni aarteita. Näin nykyinen emäntäni osaa, ja hän onkin kokenut paljon myös aiempien asukkaitteni läsnäoloa seinieni sisäpuolella ja vähän ulkopuolellakin.
Vuosien saatossa Liimataisen väki koki vaiheitansa. Patruunan vaikutus on energiana tunnettavissa edelleen ja piikatyttöjen huoneessa käy monesti tyttömäinen kuhina.
Yläkerrassa on myös lastenhuone, joka on palvellut samassa virassaan jo aiemminkin ja valkoiseen esiliinaan ja pitkään pukuun pukeutunut lastenhoitaja on havaittu lapsia hoitamassa myös nykyajassa, tosin nykyinen emäntä on ottanut asiakseen ohjata entisiä asukkaita jo pysyväisemmin kohden valon maailmoita ja tässä varmasti onnistunutkin.
Keltainen talo on elämänsä varrella ehtinyt jo olla monenlaisten elämän näytelmien lavasteena. Kartano-vaiheen jälkeen olen kokenut elämää leipomon osana, pyöräliikkeenä sekä vieläpä paikallisten olohuoneena, ollessani Pubi ja kahvila. Ne ajat ovat kuitenkin menneet ja nykyään palvelen kahden perheen paritalona, osana pientä taloyhtiötä. Meillä kahdella yhtiön talolla on hyvä henki keskenämme. Rakennustemme väliin jäävillä piha-alueilla on asukkaitten suojaisaa viettää aikaa ja se tunnelma! Kun nykyiset asukkaat olivat muuttamassa taloon, markkinoi sillonen eämäntä taloa "joulutalona" ja se on kyllä sattuvasti sanottu. Tunnelmallinen hirsitalo kynttilöiden ja jouluvalojen katveessa...Mikäpä sen kauniimpaa lumisissa maisemissa.
Mutta sitten se aava meri... Rantaan on matkaa vain muutama sata metriä ja hetikohta on vastassa uimaranta. SIellä ovat asukkaani kautta aikain käyneet virkistäytymässä. Rannasta on talvisin hyvä myös lähteä meren jäälle, monenlaisiin harrasteisiin. Ihmettelenkin mihin ihmisen kekseliäisyys vielä yltää...Ennen vanhaan jäällä näkyi vain kalastajia, potkureita ja suksimiehiä, mutta nykyään sieltä näkyy nousevan jos jonkinlaista härveliä ilmaan. Mitähän seuraavaksi?
Olen siis jo pian satavuottani seissyt paikoilllani jämäkästi ja turvallisesti. Mikäpä on seistessä, kun hirsi on kunnostettuna ikuista...Emäntäni vieraili vasta puutalokaupungissa, jossa asuu 200 - vuotiaitakin serkkujani, kaikki hyvässä kunnossa edelleen.Kiihkeän kuluttamisen vastapainoksi on mahtavaa, että jossain vielä säilytetään vanhaa ja perinteikästä. Onneksi asukkaani ovatkin pitäneet minusta hyvää huolta ja kunnostaneet aikain saatossa runsaastikin.
Olen myös sikäli tärkeä osa alueeni historiaa, että olen saanut suojelupäätöksen ulkoasuni puolesta. Sisäosia ovat asukkaat sen sijaan muokanneet useaan otteeseen ja hyvä niin, onhan meidän iäkkäittenkin pysyttävä ajanhermolla, vaikkakin, aika on harhaa ja se virtaa huomattavasti hitaammin suojissani, olenhan rauhan tyyssija, jossa vieraatkin tahtovat välillä levähtää kiireisen arjen vastapainoksi.
Nykyinen perheeni on asunut suojissani jo kahdeksan vuoden ajan ja lapset ovat kasvaneet. Pian osa heistä muuttaa omiin asuntoihinsa ja siksipä minäkin etsin nyt uutta perhettä suojiini, jatkamaan Pateniemen historiaa toiselle vuosisadalleni, sillä aijon vielä pitkään todistaa näiden rantojen elämää ja nauttia merituulen suloisuudesta puisella pinnallani. Jos Sinä tahdot olla osa tätä tarinaa, tule käymään. Asukkaani esittelevät minut ja ympäristöni mieluusti sinulle ja perheellesi <3
Patelan uimaranta on juuri kunnostettu:)
Patelan uimaranta on juuri kunnostettu:)
marjut.moisala@gmail.com
https://www.etuovi.com/kohde/994329?sc=M1341733435&pos=5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti