Kotka laskeutui Syötteelle ja Sydämiin

Vuoden valoisin aika kutsui jälleen noin seitsemänkymmentä Kotkan henkistä ystävää koolle Atte ja Toini Särkelän kodalle Syötteelle. Tällä kertaa teemana oli 
"Taivas kohtaa Maan".

Tapahtuman suojelija henkioppaani Kultainen Kotka ja Kotka-ryhmä kutsuivat meitä viimeksi kolme vuotta sitten vastaanottamaan Uutta Kultaista Aikaa, ja nyt jälleen toteamaan Velimartin Keitelin alustuksenkin nimen mukaisesti "Maailma loppui ja olemme täällä - Vai olemmeko?" Tämä todellisuuden eri puolien pohtiminen olikin lauantaipäivän kantava teema kun Olli Pajula aloitti valottamalla aihetta  "Voiko ufokontaktejakin selittää kvanttifysiikan keinoin".  

Markku Koskela jatkoi saman teeman pohtimista omassa esityksessään ottaen mukaan myös muinaisten Vedojen näkemyksen aiheeseen. Onko olemassa havaitsijasta riippumatonta todellisuutta? Ja olemmeko me oikeasti "täällä" vai illuusiossa, mielen tai tietoisuuden sisällä. Onko kaikki sittenkin vain AJATUS Jumalan (tai meidän) Mielessä?  Samaa aihepiiriä jatkoin minäkin omassa osuudessani, mutta hieman käytännön tasolle tuotuna chakrojen, eri kehojemme ja tietoisuuden kautta.  Vimeaikoina harjoittamani unijooga on todella hyvä keino kokea ajan ja paikan harhainen luonne ja se, että kaikki todellakin on unta, olimmepa millä "tasolla" tai koimmepa minkä kehon kautta tahansa sen, mitä kulloinkin koemme ja kohtaamme. Ihmeiden oppikurssinkin edustama elämän näkeminen unena on tuttua todellakin jo ainakin 6000 vuoden takaa, Vedojen ei-dualistisista opetuksista.

Lauantaina minun jälkeeni esiintyi Mia, joka kertoi sitten Onenessista ja henkisestä heräämisestä ihan omakohtaisestikin. Mitä se vaatii, että harha katoaa ja illuuusio hajoaa ja miten sen voi kokea omassa elämässään? Totesimme, ettei se toki aina ruusuilla tanssimista ole, tai jos onkin, niin on muistettava, että niissä ruusuissa on piikkejä joita egomielemme on kaiken kauneuden sisään piilottanut. Tässä maailmassamme, jossa kuvittelemme elävämme, mikään ei todella ole sitä miltä se ensialkuun näyttää. Deeksat joita me ykseyden siunauksen välittäjät jaoimme Mian esityksen lopuksi tuntuivat kuitenkin todellisilta ja voimallisilta :)

Lauantain virallisen ohjelman päätti ufotutkija Tapani Koivulan Kosmnen kosketus ja hänen vetämänsä keskustelu, aiheena kaikki mahdollinen Maan ja Taivaan väliltä.

Aloitimme lauantaipäivän Kultaisen Kotkan tervehdyksellä, jonka olin etukäteen häneltä kanavoinut. Vietimme myös hiljaisen hetken, sillä yksi oli joukosta poissa kun kaikissa Syötteen tapahtumissa jo vuodesta 1997 mukana ollut ufokontaktihenkilö ja -  tutkija Anja Iisakka poistui joukostamme viime vuoden loppupuolella. Anja varmasti sai siunauksemme ja valon, jota lähetimme, sillä onhan aika ja etäisyys harhaa ja kvanttitodellisuudessa, jota Wilcock Lähdekentäksikin kutsuu, olemme aina Yksi.

Tapahtuma oli etukäteen jo pitkään täyteen varattu, sillä Kota vetää vain noin 80 kansalaista ja kuitenkin se on paikka, jossa tahdoimme yhteistä aikaa viettää, virallisempien tilojen sijaan. Kuitenkin viimeisen viikon aikana alkoi kummallinen peruutus ja uudelleenvarausrumba, jopa niin että kovasti odottamamme Markku Backman vaimonsa kanssa joutui jäämään pois tapahtumasta sairastumisen takia. Kuitenkin tästä huolimatta oli tapahtuman avannut voimarummutus kurkkulauluineen ja huilunäänin vahvistettuna todella voimakas kokemus meille kaikille. Saattoi aivan kuulla siipien kahinaa kun valtava Kotkan hahmo laskeutui kotaan ja Sydämiimme.  Vaikka perutuuksia tuli, oli tunnelma erittäiin tiivis ja jokainen oli varmasti aivan oikeassa paikassa oikeaan aikaan NIin hyvin johdatus toimi ja asiat etenivät, kuten aina ennenkin, täydellisesti!

Iltajuhla kodalla toi esiin monia taiteilijoita, soittajia ja laulajia kun Eagle Spirit - bändi pisti parastaan. Huuliharpisti Velimatti Mathlin kiskaistiin suoraan ulko-ovelta soittamaan ja Kaija tanssilattialle, mitäpä sitä turhaan ensin majoittumaan, kun voi riehua iltahumussa Kotkan hengessä:) Verkkokalvoilleni tallentui myös kuva kodan iki- nuorista  isännästä ja emännästä Atesta ja Toinista twistaamassa 50-luvun malliin. Wau! Sekin todella ihana näky,  jota en unohda.

Paljon tapahtui jälleen myös öiden aikana. Syötteellä unimaailma muuttuu ja monesti voi ihmetellä nukkuuko ollenkaan vai onko jossain ihan muualla ja jos on, niin missä tuo "muualla" sitten onkaan...

Sunnuntaina teema vaihtui hyvin tunteikkaaksi heti aamumeditaation jälkeen. Velimartinin luennon aihe oli mennyt uusiksi, kuten viisasta onkin tarttua hetkeen ja antaa vaikkapa unien ohjata. Esitys oli hyvin koskettava, tunteisiin vetoava ja sisälsi myös akustisen kitaran ja Velin oman laulun, jonka hän oli tehnyt oman elämän haastavista tilanteista. Monelle tähänkin lauluun oli varmsti helppo samaistua. Tunnevalmentaja Kaija Virho jatkoi heti Velimartinin jälkeen ja sai yleisön sekä tuntemaan, että nauramaan. Harjoitukset olivat hyvin tehokkaita ja nautimme kovin paljon!

Kyläyhdistyksen naiset olivat pistäneet parastaan kumpanakin päivänä, jotta saimme huuhailla täysin vatsoin. Kylätalolla saimme syödäksemme herkullista keittoa lisäkkeineen ja lauantai-iltana vielä nautimme lätyistä kodan pihamaalla. Totesimme, että tapahtumamme oli varmasti myös kyläyhdistyksen kannalta tosi hyvä juttu, sillä tokihan kylätalon ylläpito kaipaa talkooväen lisäksi myös sitä maallisempaa kahisevaa.

Sunnuntain tunnelmat syvenivät hetki hetkeltä. Velimatti Mathlinin alustus Oleutumisesta, läsnäolosta,  toi meidät samalla takaisin lauantain Vedanäkemyksiin todellisuudesta ja kokemamme maailman todellisuudesta sekä tietenkin lempilapsemme ego-mieli sai myös huomiota, jota se varmasti aina kaipaa. Velimatin sanoin: "Suhtaudu egoon kuten lapseesi ja kasvata sitä samoin..." Todellakin rajat ja rakkaus lienevät parhaat aseet egoriepumme varalle.

Sokerina sunnuntain ohjelma-sopan pohjalla oli ääniryhmä Heijastuksen esitys, joka vei ainakin minut todella syviin vesiin ja veti koko joukon sanattomaksi. Tästä olikin hyvä jatkaa  ohjaamaani Kultaisen Kotkan ja henkitason kanavointiin ja meditaatioon, jonka aloitimme jälleen rummutuksella. Mirjan sanoin "Super-Merkaba" aktivoitiin ja saimme kokea hoitavan ja tasapainottavan energian sekä vastaanottaa muutaman viestin henkitasolta. Krista ja Velimartin jatkoivat myös kolmen vuoden takaisen tapahtuman symboliikkaa ja teemaa tietoisuuden-  eli Ra´n silmästä, joka koristaa pyramidin huippua ja tulkintamme oli, että on aika lopullisesti luopua vanhasta ja ottaa vastaan Uusi Aika, Itsessämme.

Kultainen Kotka muistutti meitä jälleen veljeyden ja sisaruuden merkityksestä ja sen ulottamisesta, ei vain muihin maanpäällisiin rotuihin, vaan myös muihin luontokuntiin ja todellisuuksiin. Elisen ja Velimartinin havaitsema Isiris niminen nainen kehoitti meitä kunnioittamaan toinen toisiamme ja minun kanavoimani Amenhotep kertoi jälleen tärkeästä ARMON merkityksestä elämässämme. Ellemme suostu olemaan armollisia itsellemme, ei kukaan voi pakottaa meitä elämään kevyemmin ja ottamaan vastaan sen kaiken hyvän jonka ansaitsemme. Valinta on omassa kädessämme, tai tietoisuudessamme. Valitsemmeko edelleen pitkällisen karman tien vai olemmeko jo saaneet tarpeeksemme karmasta ja valmiit vastaanottamaan Armon ja Siunauksen. 

Matkalla takaisin Ouluun hoksautti Velimartin minua ja Markkua siitä mitä Armo on, kun sana luentaan lopusta alkuun.. OM- RA

Jännä juttu tämäkin:)  Jokatapauksessa Syöte vaikutti jälleen todella tehokkaasti. Prosessit varmasti myös jatkuvat monella meistä Syötteen jälkeenkin. Kun tulin kirkkaaseen valoon tapahtuman päättymisen jälkeen kodasta, tuntui kuin olisin tullut ulos kohdusta. Kaikki oli hyvin kirkasta, värikästä, uutta. 

Emme voi astua samaan virtaan kahdesti. Eikä Syötteen voimakaan ole aina samanlainen. Aina se  on kuitenkin  hyvin antoisa ja kenties kuulemme vielä jatkossakin Syötteen ja Kotkien kutsun. 

Ihanaa Juhannusta Sinulle toivottaen ikuisesta nyt-hetkestä käsin Marjut

COSTA BRAVA -AURINGON HELLIMÄ RANTA

Kuluvan vuoden toinen ulkomaanmatkani suuntautui kuinka ollakaan myös Espanjaan, vaikken mikään erityinen Espanja-fani koe olevanikaan. Tällä kertaa Alicanten valikoitumiseen kohteeksi oli aivan järkisyy: halvat lennot suoraan Oulusta. Tietenkään mikään ei tässä maailmassa ole sitä miltä se näyttää, eli tuskinpa me ihmislapset ohjaudumme mihinkään paikkaan "sattuman sanelemana" ja usein vain luulemme jonkin järkisyyn johtaneen tiettyyn valintaan, vaikka tosiasiassa taustalla saattaa olla mitä erilaisempia syitä.

Santa Barbara

Matkamme tarkoitus ei kuitenkaan varsinaisesti ollut kokea erikoisen paljon tai retkeillä, vaan päätarkoitus oli juhlia viiden naisen eli "Suomutiimin" 20-vuotista yhteistä taivalta ja ystävyyttä. Kukaan meistä ei toki ole vielä kovinkaan iäkäs, joten sikälikin näin pitkä yhteinen taival herättikin  meissä kummastusta :) Vaikka aikaa ei ole, se tuntuu rientävän. Lapsista huomaamme sen kulun, vaikka itse koemme olevamme ajattomia olentoja, seikkailulla unessa ja näytelmässä nimeltä Maailma. 

Herukkuja!

Matkamme pääkohde oli Alicante, joka on matkakohteena varmasti verraten tuore ainakin meille suomalaisille. Ainakin jos verrataan Mallorcaan ja moneen muuhun suosikkikohteeseen Espanjassa. Alicanten tuoreus yllätti ainakin minut positiivisesti, sillä olimme yhtäaikaa sekä kaupunki- että rantalomalla ja hintatasokin oli varmasti paljon edullisempi kuin joissakin lähelläkin olevissa turistikohteissa, kuten Benidormissa. Outoa oli sen sijaan englanninkielen osaamattomuus kaikkialla lähialueilla. Onneksi me Suomi-tytöt osasimme hyvin Espanjaa, varsinkin kansainvälinen käsillä huitominen sujui vaivatta ;) 

Santa Marian kirkko

Alicanten päänähtävyys ja maamerkki on varmasti Santa Barbaran linnoitus, joka yhä levittäytyy satama-alueen edustalle suojaavana monumenttina. Barbaraan pääsee hissillä tai kävellen ja me valitsimme edellämainitun tavan, sillä saimme kuntoilua jo tuollekin aamulle ihan tarpeeksi vaeltaessamme vanhan kaupungin kujia ylös ja alas, kauniista asumuksista ja väreistä nauttien. 

Sää Costa Bravalla eli valkoisella rannalla todella suosii läpi vuoden. Sanotaan, että tuolla alueella on 300 aurinkoista päivää  per vuosi ja niistä mekin saimme nauttia, lämpötilan noustessa noin 26-28 asteeseen. Tästä huolimatta saimme myös sadetta runsaammin yhtenä päivänä sekä pilvisiä hetkiä helteen keskelle.

Näkymiä parvekkeelta

Olimme vuokranneet Apartomentos del Solin, joka sijaitsi hieman keskustan ulkopuolella. Tram ja bussiyhteys sijaitsivat kuitenkin lähes asunnon ovella, joten kulkeminen oli helppoa vaikka ei kieliongelmien takia sujunutkaan täysin ilman kommelluksia. Mutta mikä matka se sellainen on, jolla ei saa kommelluksille nauraa :) 

Vila Joyosan kaupunkia

Paras retkikohde taisi kaikkien mielestä olla Vila Joyosa - niminen historiallinen kaupunki ihanine värikkäinen taloineen ja valkoisine rantoineen. Totesimme, että ehkä olimmekin tulleet väärään paikkaan kun jäimme Alicanteen. Hienoja rantoja ja kauniita paikkoja on varmasti tuo rannikko pullollaan. Vila Joyosa sijaitsee noin 30 km Alicantesta Benidormiin päin ja on tunnettu suklaamuseostaan. Museo jäi meillä käymättä, mutta ruoka ja muut tarjoilut olivat Vila Joyosassakin herkullisia.

Merivesi oli jo lämmintä, mutta enempi rantaelämä sai tällä kertaa jäädä, kun naislaumamme valesi tutkimassa erilaisia kohteita ja shoppailumahdollisuuksiakin, runsaasti...  Onneksi aikaa jäi kuitenkin myös olemiselle,uima-altaalla lekottelulle, aamujoogalle, deeksoille ja auran katsomiselle. 

Ihanat naiset rannalla

Jostakin kumman syystä asunnoksemme oli valikoitunut jälleen tupa, joka tarvitsi puhdistusta, sillä siellä tuntui asuvan myös muita kuin me viisikkona. Ovia availtiin itsekseen ja valotkin välkkyivät. Saimmekin selville, että tuon asunnon paikalla oli aiemmin ollut talo, jonka asukas vielä liikuskeli paikalla. Hänet autoimme kohden valoa ja autuaampia metsästysmaita enkelten saattelemana, olihan mukana lähes valmis Enkelihoitajakin. Joskus nämä välitilaan jääneet olennot eivät kuitenkaan  halua pysyä poissa entisiltä asuinsijoiltaan ja tämän saimme mekin kokea vielä viimeisenä yönä kun tunnelma sähköistyi erikoisella tavalla ja oviakin availtiin taas.

Alicanten keskustassa nautimme vanhan kaupungin tunnelmasta, turistibussin katolla katselimme maisemia ja kävelykatu sai meidät useammankin kerran vieraakseen. Olimme toivoneet elävää musiikkia iltaelämässä, mutta harmiksemme kuulimme, että bändit aloittavat soittamisensa vasta kello 4 aamuyöstä!  Espanjalaisillehan se on ihan normaalia, mutta me suomitytöt olisimma halunneet ohjelmaa alkuilloille mieluiten. Elävän musiikin toive toteutuikin sitten viimeisenä koko päivänä kun Santa Marian kirkkovierailun ja hiljentymisen jälkeen ruokailimme vanhan kaupungin katuravintolassa ja kuuntelimme espanjalaista kitaraa ja trubaduurin laulua. Hän osasikin vetää kaikki tunnetuimmat viisut sikermänä pötköön :)   (Aivan kuin Ismo Leikola showssaan kerran kun hän osoitti, että kaikilla biiseillä on sama kertosäe :)

Alicante on tunnettu hyvästä ruuastaan. Me huomasimme, ettei olisi ehkä kannattanut mennä merta edemmäs kalaan, sillä paras ruoka löytyi aivan asuntomme vieressä olevasta ravintolasta. Ongelmana tahtoi olla vaan suomalainen väärätahtisuutemme, sillä nälkä kolkutti aina sillon kun paikallisilla oli siesta ja meistä unisemmat menivät jo treffeille Nukku-Matin kanssa,  kun ravintolat vasta avasivat oviaan iltamujua varten.  Vino Tinto oli kuitenkin sanapari joka oli huulillamme...

Loppujen lopuksi on sanottava, etten ihmettele Espanjan rannikon suosiota suomalaisten eläkeläistenkin talvehtimispaikkana lainkaan tämänkään kokemuksen jälkeen. HIntataso on Suomea edellisempi, säätila huomattavasti miellyttävämpi, lentomatka helppo ja edullinenkin.  Pannaan siis korvan taakse tämäkin mahdollisuus tulevia vapaaherrattaren aikoja silmällä pitäen. Luulen tosin, että Intia on edelleen toinen- tai henkinen kotimaani, joten ehkä Goan voittanutta paikkaa ei vielä ole tullut pidempään asumiseen eteen. Etsintä jatkuu - sisäavaruudessa.

Naisviisikkomme suunnitteli jo uutta matkaa ennen kuin olimme matkalta ehtineet palatakaan. Se toi mieleeni erään vitsin Ihmeiden oppikurssin piiristä:  Mies matkusti lomalle ihanaan paikkaan ja  lähetti kortin ystävälleen Suomeen. Kortissa oli kaunis aurinkoinen ranta ja palmuja ja siinä luki miehen kirjoittamana: TÄMÄ ON AIVAN IHANA PAIKKA. VOI KUMPA OLISIN TÄÄLLÄ!  

Läsnäolo nykyhetkessä lienee se oleellisin asia, olimmepa missä tahansa. Mielemme haluaa aina rientää asioitten ja elämän edelle. Nykyhetkessä oleminen on sille kauhistus, sillä egomielemme ei elä nykyisyydessä, se elää vain ajassa. Carpe Diem ja nokka kohti uusia seikkailuja ajassa ja ikuisuudessa <3