Kotka laskeutui Syötteelle ja Sydämiin

Vuoden valoisin aika kutsui jälleen noin seitsemänkymmentä Kotkan henkistä ystävää koolle Atte ja Toini Särkelän kodalle Syötteelle. Tällä kertaa teemana oli 
"Taivas kohtaa Maan".

Tapahtuman suojelija henkioppaani Kultainen Kotka ja Kotka-ryhmä kutsuivat meitä viimeksi kolme vuotta sitten vastaanottamaan Uutta Kultaista Aikaa, ja nyt jälleen toteamaan Velimartin Keitelin alustuksenkin nimen mukaisesti "Maailma loppui ja olemme täällä - Vai olemmeko?" Tämä todellisuuden eri puolien pohtiminen olikin lauantaipäivän kantava teema kun Olli Pajula aloitti valottamalla aihetta  "Voiko ufokontaktejakin selittää kvanttifysiikan keinoin".  

Markku Koskela jatkoi saman teeman pohtimista omassa esityksessään ottaen mukaan myös muinaisten Vedojen näkemyksen aiheeseen. Onko olemassa havaitsijasta riippumatonta todellisuutta? Ja olemmeko me oikeasti "täällä" vai illuusiossa, mielen tai tietoisuuden sisällä. Onko kaikki sittenkin vain AJATUS Jumalan (tai meidän) Mielessä?  Samaa aihepiiriä jatkoin minäkin omassa osuudessani, mutta hieman käytännön tasolle tuotuna chakrojen, eri kehojemme ja tietoisuuden kautta.  Vimeaikoina harjoittamani unijooga on todella hyvä keino kokea ajan ja paikan harhainen luonne ja se, että kaikki todellakin on unta, olimmepa millä "tasolla" tai koimmepa minkä kehon kautta tahansa sen, mitä kulloinkin koemme ja kohtaamme. Ihmeiden oppikurssinkin edustama elämän näkeminen unena on tuttua todellakin jo ainakin 6000 vuoden takaa, Vedojen ei-dualistisista opetuksista.

Lauantaina minun jälkeeni esiintyi Mia, joka kertoi sitten Onenessista ja henkisestä heräämisestä ihan omakohtaisestikin. Mitä se vaatii, että harha katoaa ja illuuusio hajoaa ja miten sen voi kokea omassa elämässään? Totesimme, ettei se toki aina ruusuilla tanssimista ole, tai jos onkin, niin on muistettava, että niissä ruusuissa on piikkejä joita egomielemme on kaiken kauneuden sisään piilottanut. Tässä maailmassamme, jossa kuvittelemme elävämme, mikään ei todella ole sitä miltä se ensialkuun näyttää. Deeksat joita me ykseyden siunauksen välittäjät jaoimme Mian esityksen lopuksi tuntuivat kuitenkin todellisilta ja voimallisilta :)

Lauantain virallisen ohjelman päätti ufotutkija Tapani Koivulan Kosmnen kosketus ja hänen vetämänsä keskustelu, aiheena kaikki mahdollinen Maan ja Taivaan väliltä.

Aloitimme lauantaipäivän Kultaisen Kotkan tervehdyksellä, jonka olin etukäteen häneltä kanavoinut. Vietimme myös hiljaisen hetken, sillä yksi oli joukosta poissa kun kaikissa Syötteen tapahtumissa jo vuodesta 1997 mukana ollut ufokontaktihenkilö ja -  tutkija Anja Iisakka poistui joukostamme viime vuoden loppupuolella. Anja varmasti sai siunauksemme ja valon, jota lähetimme, sillä onhan aika ja etäisyys harhaa ja kvanttitodellisuudessa, jota Wilcock Lähdekentäksikin kutsuu, olemme aina Yksi.

Tapahtuma oli etukäteen jo pitkään täyteen varattu, sillä Kota vetää vain noin 80 kansalaista ja kuitenkin se on paikka, jossa tahdoimme yhteistä aikaa viettää, virallisempien tilojen sijaan. Kuitenkin viimeisen viikon aikana alkoi kummallinen peruutus ja uudelleenvarausrumba, jopa niin että kovasti odottamamme Markku Backman vaimonsa kanssa joutui jäämään pois tapahtumasta sairastumisen takia. Kuitenkin tästä huolimatta oli tapahtuman avannut voimarummutus kurkkulauluineen ja huilunäänin vahvistettuna todella voimakas kokemus meille kaikille. Saattoi aivan kuulla siipien kahinaa kun valtava Kotkan hahmo laskeutui kotaan ja Sydämiimme.  Vaikka perutuuksia tuli, oli tunnelma erittäiin tiivis ja jokainen oli varmasti aivan oikeassa paikassa oikeaan aikaan NIin hyvin johdatus toimi ja asiat etenivät, kuten aina ennenkin, täydellisesti!

Iltajuhla kodalla toi esiin monia taiteilijoita, soittajia ja laulajia kun Eagle Spirit - bändi pisti parastaan. Huuliharpisti Velimatti Mathlin kiskaistiin suoraan ulko-ovelta soittamaan ja Kaija tanssilattialle, mitäpä sitä turhaan ensin majoittumaan, kun voi riehua iltahumussa Kotkan hengessä:) Verkkokalvoilleni tallentui myös kuva kodan iki- nuorista  isännästä ja emännästä Atesta ja Toinista twistaamassa 50-luvun malliin. Wau! Sekin todella ihana näky,  jota en unohda.

Paljon tapahtui jälleen myös öiden aikana. Syötteellä unimaailma muuttuu ja monesti voi ihmetellä nukkuuko ollenkaan vai onko jossain ihan muualla ja jos on, niin missä tuo "muualla" sitten onkaan...

Sunnuntaina teema vaihtui hyvin tunteikkaaksi heti aamumeditaation jälkeen. Velimartinin luennon aihe oli mennyt uusiksi, kuten viisasta onkin tarttua hetkeen ja antaa vaikkapa unien ohjata. Esitys oli hyvin koskettava, tunteisiin vetoava ja sisälsi myös akustisen kitaran ja Velin oman laulun, jonka hän oli tehnyt oman elämän haastavista tilanteista. Monelle tähänkin lauluun oli varmsti helppo samaistua. Tunnevalmentaja Kaija Virho jatkoi heti Velimartinin jälkeen ja sai yleisön sekä tuntemaan, että nauramaan. Harjoitukset olivat hyvin tehokkaita ja nautimme kovin paljon!

Kyläyhdistyksen naiset olivat pistäneet parastaan kumpanakin päivänä, jotta saimme huuhailla täysin vatsoin. Kylätalolla saimme syödäksemme herkullista keittoa lisäkkeineen ja lauantai-iltana vielä nautimme lätyistä kodan pihamaalla. Totesimme, että tapahtumamme oli varmasti myös kyläyhdistyksen kannalta tosi hyvä juttu, sillä tokihan kylätalon ylläpito kaipaa talkooväen lisäksi myös sitä maallisempaa kahisevaa.

Sunnuntain tunnelmat syvenivät hetki hetkeltä. Velimatti Mathlinin alustus Oleutumisesta, läsnäolosta,  toi meidät samalla takaisin lauantain Vedanäkemyksiin todellisuudesta ja kokemamme maailman todellisuudesta sekä tietenkin lempilapsemme ego-mieli sai myös huomiota, jota se varmasti aina kaipaa. Velimatin sanoin: "Suhtaudu egoon kuten lapseesi ja kasvata sitä samoin..." Todellakin rajat ja rakkaus lienevät parhaat aseet egoriepumme varalle.

Sokerina sunnuntain ohjelma-sopan pohjalla oli ääniryhmä Heijastuksen esitys, joka vei ainakin minut todella syviin vesiin ja veti koko joukon sanattomaksi. Tästä olikin hyvä jatkaa  ohjaamaani Kultaisen Kotkan ja henkitason kanavointiin ja meditaatioon, jonka aloitimme jälleen rummutuksella. Mirjan sanoin "Super-Merkaba" aktivoitiin ja saimme kokea hoitavan ja tasapainottavan energian sekä vastaanottaa muutaman viestin henkitasolta. Krista ja Velimartin jatkoivat myös kolmen vuoden takaisen tapahtuman symboliikkaa ja teemaa tietoisuuden-  eli Ra´n silmästä, joka koristaa pyramidin huippua ja tulkintamme oli, että on aika lopullisesti luopua vanhasta ja ottaa vastaan Uusi Aika, Itsessämme.

Kultainen Kotka muistutti meitä jälleen veljeyden ja sisaruuden merkityksestä ja sen ulottamisesta, ei vain muihin maanpäällisiin rotuihin, vaan myös muihin luontokuntiin ja todellisuuksiin. Elisen ja Velimartinin havaitsema Isiris niminen nainen kehoitti meitä kunnioittamaan toinen toisiamme ja minun kanavoimani Amenhotep kertoi jälleen tärkeästä ARMON merkityksestä elämässämme. Ellemme suostu olemaan armollisia itsellemme, ei kukaan voi pakottaa meitä elämään kevyemmin ja ottamaan vastaan sen kaiken hyvän jonka ansaitsemme. Valinta on omassa kädessämme, tai tietoisuudessamme. Valitsemmeko edelleen pitkällisen karman tien vai olemmeko jo saaneet tarpeeksemme karmasta ja valmiit vastaanottamaan Armon ja Siunauksen. 

Matkalla takaisin Ouluun hoksautti Velimartin minua ja Markkua siitä mitä Armo on, kun sana luentaan lopusta alkuun.. OM- RA

Jännä juttu tämäkin:)  Jokatapauksessa Syöte vaikutti jälleen todella tehokkaasti. Prosessit varmasti myös jatkuvat monella meistä Syötteen jälkeenkin. Kun tulin kirkkaaseen valoon tapahtuman päättymisen jälkeen kodasta, tuntui kuin olisin tullut ulos kohdusta. Kaikki oli hyvin kirkasta, värikästä, uutta. 

Emme voi astua samaan virtaan kahdesti. Eikä Syötteen voimakaan ole aina samanlainen. Aina se  on kuitenkin  hyvin antoisa ja kenties kuulemme vielä jatkossakin Syötteen ja Kotkien kutsun. 

Ihanaa Juhannusta Sinulle toivottaen ikuisesta nyt-hetkestä käsin Marjut