Tänä kesänä Hangosta Nuorgamiin

Kun Toukokuussa olin Hangossa Suomen eteläisimmässä pisteessä, totesin puolileikilläni, että kuluvan kesän aikana on sitten päästävä myös Nuorgamiin, pohjoisimpaan pisteeseen ja eikö vain sananlasku kuulukin: "Sitä et sano, minkä perillä et käy..." Niinpä elokuun varhainen ruska-aika vei minut ja muruni pikavisiitille Suomineidon pään, päälaen ja pohjoisen Norjan maisemiin.

Olen jo kymmenen vuotta ollut menossa Norjaan, mutta aina on matka syystä taikka toisesta estynyt. Olin tietenkin kuullut mahtavista maisemista ja Norjan kalleudesta matkailumaana, mutta kun sitten todella ajoimme vuonon reunaa huimissa maisemissa kohden Pykeijan kalastajakylää, niin en osannut kuin haukkoa henkeä maisemien komeuden edessä.

Matkamme alkoi Oulusta ja ensimmäisenä päivänä siirryimme Saariselälle Holiday Clubin huomaan, kokemaan "Euroopan pohjoisin kylpylä" - kokemuksen. Saariselällä meille oli hieman seuraa,sillä paikan oli valloittaneet 2000 motoristia, Jänkhällä tosiaan jytisi!

Toinen matkapäivä vei Inarin upeisiin maisemiin ja sää ei olisi voinut parempi olla. Aurinko paistoi helteisesti ja harmittelimme vain shortsien kotiin jättämistä, varusteemme olivat enempi normaalia pohjoisen säähän sopivaa. Inarin järvellä risteilee katamariini, joka vie pyhälle Ukon seidalle eli ukon saarelle ja pysähtyy toisessakin kohtaa. Risteily oli todella hyvin järjestetty ja vene korkeatasoinen, joten mikäpä siinä oli nautiskellessa Inarinjärven mahtavista maisemista. Olin jo etukäteen kääntänyt sisäiset silmäni Ukonseitaa kohden ja havainnut, että saarella seitaa vartioi saamelainen shamaanimies neljän tuulen hattu päässään. Kun lähestyimme saarta koin, että meitä jo odotettiin ja muun turistijoukon kiivetessä saaren huipulle poistuin itse takavasemmalle meditoimaan rauhassa saaren rannassa yhdessä Lapin ukon kanssa. 

 

Yhteinen hetkemme oli voimallinen. Myös haltijakansaa paikalla näin sekä nuoren vaaleakutrisen tytön, jolle tarjosin mahdollisuutta lähteä korkeampiin maailmoihin, mutta hän ei tuota mahdollisuutta halunnut vielä käyttää. Saamelaiselta tietäjältä sain eräänlaisen siunauksen ja apua kurkkuni ongelmaan ja lopun ajan vietimme vain yhteisessä hiljaisessa hetkessä. Hieman rahaakin jätin kuten tapana on kun Seidalle uhrataan...kivien koloihin vierivät kolikot olkoon siellä muistona ja lahjana Ukolle, jota vaikkapa viikinkien taruissa Thoriksi kutsutaan.

Matka tuolle pienelle saarelle katamariinilla toi elävästi mieleeni erään toisen matkan noin 20 vuotta aiemmin. Tuolloin matkasimme Perun Titicaca-järvellä katamariini aluksella Auringon saarelle, jossa meditoin Tapani Koivulan kanssa kun muut sielläkin kiipesivät saaren yläosaan.Kesken  meditaation tuolloin havaitsimme,  että muu porukka oli jo palannut laivaan ja laiva oli jättänyt meidät saarelle. Siinä sitten huidoimme melko vilkkaasti ja saimme toruja matkanjohtajalta kun näin omin päin olimme (taas) toimineet. Mutta minkäs sille mahtaa, kun oma rauha kutsuu enempi kuin joukossa oleminen :) Onneksi tällä kertaa en jäänyt laivasta, olisi ollut ikävä uida takaisin kun järvi sentään on syvimmillään yli 100 m syvä.

Pitkätkään matkat autolla eivät nyt tuntuneet niin pitkiltä kun maisemat olivat tätä luokkaa. Ajelimme Inarista Utsjoelle kokemaan "EU.n pohjoisimman ravintolan" ja siinä sitä exotiikkaa piisasikin. Pitsaa ja rokkia saamenkielellä ja sisustus ravintolassa oli hm... eläväinen ja värikäs. Viime hetkillä ehdimme vielä ruokaostoksille sillä näillä korkeuksilla kappojen aukioloajat ovat vielä entisen hyvän ajan mallia, eli aika kaposet.

Nuorgamissa kylän nähtävyydet olivat nopeasti nähdyt ja paras nähtävyys onkin tietenkin Tenojoki jonka varrella olevassa Nuorgamin lomakylässä majoituimme. Majoitus oli todella hyvä ja mökin ohjeetkin oikein järkevät kun "tekemistä" - kohdassa luki: "Voit istua Tenojoen varrella ja katsella joen virtaamista." Näin sitten teimmekin, kunnes itikat ajoivat sisätiloihin unia katselemaan.

Nuorgamin yön jälkeen matkamme jatkui Norjan puolelle hämmästelemään naapurimaan komeutta: mystisiä vuoria ja pilviä, kivimuodostelmia ja värejä sekä vuoren kylkiä virtaavia puroja. Norja jättikin ikävän, sinne on varmasti päästävä uudelleen ja tietenkin pidemmäksi aikaa. Risteily vuonolla ehkä?

Pykeijässä kysyin taitavalta kokiltamme tottuuko noihin maisemiin koskaan. Hän sanoi, että kyllä niihin tottuu, mutta kun on hetken poissa ja palaa niin jälleen ihmettelee että wau!  Kokkimme puhui muuten selvää suomen kieltä kuten moni muukin tuon kylän asukas, sillä kyläläisillä on paljon juuria ja sukua suomalaisten parissa ja Suomessa.

Sade säesti paluumatkaamme. Pysähdyimme jälleen Saariselälle yöksi ja totesimme,että maa oli autio ja tyhjä sillä motoristit olivat kurvanneet muihin maisemiin. Kotona Oulussa mittarissa oli 1600 kilometriä ja kun sulki silmänsä niin maisemat vielä vaan vilisivät verkkokalvoilla. Enpä ihmettele, että yhä useammat ulkomaalaisetkin turistit ovat löytäneet Suomen Lapin ja revontulet sekä upean luonnon. Ehkä mekin vielä lähdemme vaikkapa lasi-igluja kokemaan Kakslauttaseen tai Levin huipulle... Hangon ja Nuorgamin nyt  kokeneena totean, että on meillä mahtava isänmaa ja niin monenlaista koettavaa ihan omassakin maassamme, jotta ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, välttämättä... Mutta kyllä jäämerellä oli kuitenkin erilainen meininki kuin tuossa meijän Patelan rannassa. Kummatkin toki hyviä paikkoja - Tietoisuuden avaruudessa!

Jos Ukonsaari tai muut luontokohteet kiinnostavat niin katsoppa Yle areenasta "Metsien kätkemä" - sarja. Hienoja matkoja Suomen luontoon!

1. 
   

Kotkien kesäleiri Valojen Syötteellä 2016

Jo vuodesta 1997 on Syöte ollut minun ja ystävieni toimesta Pohjoinen Valo / Valojen Syöte ja Kotkan Henki-tapahtumien pitopaikkana. Ensi vuonna olisi juhlavuosi eli 20. vuosi kun tapahtumia on pidetty, vaikkakaan niitä ei ole ollut joka vuosi, vaan noin joka toinen. Tässä tapahtumassa kuitenkin kuulin Lasselta, että itseasiassa on jo 45 - vuotinen perinne Syötteellä ufotapahtumien keskiössä, sillä vuonna 1971 oli kuulemma pidetty pienimuotoinen tapahtuma jo Syötteellä ja sen jälkeenkin niitä on jonkin verran ollut. Yleensä Syötteen ilmiöiden hehkuvassa ytimessä on ollut tavalla taikka toisella Atte Särkelä, joka tuli tunnetuksi Pudasjärven ufoaallon aikaan näistä ihmeelllisistä ilmiöistä. Atesta ja hänen elämästään on tekeillä kirja, josta saamme toivottavasti piankin lukea lisää aiheesta.

Tänä vuonna sain intuitiivisen viestin henkitasolta sekä tähteläisiltä, että on tarkoitus tuumailla Moniulotteisuuttamme ja tähteläisiä juuriamme. Me jokainen olento elämme yhtäaikaa eri ulottuvuuksissa, aikaa ei ole, olemme osa suurta hologrammia, jossa kaikki tapahtuu samanaikaisesti. Tästä johtuen myös kvanttianteeksianto toimii. Kun annamme anteeksi jonkin asian tässä hetkessä, se vaikuttaa moniin muihinkin elämiin ja hetkiin. Kuten IOK sanoo, anteeksianto luhistaa aikaa. Buddhalaiset voisivat ilmaista asian sanomalla, että vapaudumme turhasta karmallisten kokemusten tarpeesta tai toistosta. Yhtä kaikki, kvanttianteeksianto lienee oikein hyvä asia. Samaan aikaan kun itse sain tällaista viestiä oli Veli Martin Keitel saanut samanalaista informaatiota unissaan ja kun tapahtuma eteni, huomasimme, että meilllä kaikilla oli sama visio, vaikkakin erilaisia lähestymistapoja siihen.

Tiedemiehemme Markku, Seppo ja Olli esittelivät meille elämän ihmeellisyyksiä, niin biologian kuin fysiikan ja hengen kannalta tässä ajassa. Virallisen tieteen piirissä on ollut tapana teilata hulluutena uudet ideat ja ajatukset. Tämän sai kokea Einsteinkin aikoinaan hakiessaan työpaikkaa.On niin helppo mennä piiloon auktoriteetin ja vanhojen hyvien? totuuksien taakse ja kuitata uudet ajatukset ja ideat höpötyksenä, mutta kuka tällainen tiedemies tai - nainen on todella tehnyt mitään uusia ja mullistavia löytöjä alallaan? Avoimuus lienee tärkein ominaisuus missä tahansa uuden löytämisessä.

Henkistä puolta ei missään nimessä voi, eikä saa erottaa tieteen tekemisestä. Kuten tekninen kehityskään ei etene kovinkaan pitkälle, jos henki loistaa poissaolollaan. Pelkkä aineellinen kehitys luhistaa lopulta itse itsensä ja näin on tainnutkin jo monesti tapahtua. Itse kerroin omista kokemuksistani tähteläisyydessä ja samoin teki kontaktihenkilö Aleksis ja aistin, että tällaista omien kokemusten kerrontaa olisi kaivattu enemmänkin. Aika on kuitenkin rajallinen ja halusimme mahduttaa ohjelmaan monia puhujia ja esiintyjiä kuten Tapanin kertoman päivänpolttavia uutisia uforintamalta. Maaritin Ihmeiden oppikurssia käsittelevä alustus oli todella hyvä ja sopi kuin hansikas yhteen myös teemamme ja muiden esitysten kanssa...IOK.han on hyvin ei-dualistinen opetussuunnitelma mielen oikeinpäin kääntämiseksi.

Ja oi ja voi sitä upeaa musiikin virtaa mitä koimme useaan kertaan viikonlopun aikana! Veli Martin vei meidät omassa esityksessään uusiin sfääreihin ja Eagle Spirit -  bändi viidytti iltatilaisuudessa viihtyneitä. Sunnuntain ohjelman päätti ääniryhmä Heijastuksen kosminen äänimatka ja olimme lähes nirvanassa. Olin myös otettu meidän runonlausuja miehistä! Peräti kolme miestä lausui runoja tapahtuman aikana ja esitykset olivat pysäyttäviä. Elimme todella hetkessä.

Vaikka tapahtuman järjestäminen tuotti tällä kertaa enempi vaivaa kuin aiemmin monenlaisten sähläyksien vuoksi  ja peruutuksiakin tuli viime hetkellä tavallista enemmän, niin kokonaisuutena tapahtuma oli onnistunut ja palaute on ollut positiivista. Kuitenkin minä ja muutama muu tunsimme, että kenties tulevana juhlavuonna on aika luoda uudenlainen malli tapahtumalle. Ehkä enemmän toimintaa, työpajoja ja retkiä luontoon. Atte maitsi Kopistuksen suon, jossa on monia erikoisia ilmiöitä ja ääniä koettu, joten ehkä on taas aika jalkautua maastoonkin ja säästää selkää ja istumalihaksia liialta paikallaan ololta :)

Olli nimesi tapahtumamme uudelleen Kotkien kesäleiriksi ja siltä se tuntuukin. Kotkien kosminen perhe kokoontuneena yhteen jakamaan asioita ja oppimaan toinen toisiltamme. Oppiminen ei ole vain tiedon vaihtamista, vaan se on myös pienten plasmapallojen vastaanottamista kaverilta, tämän saimme Sepolta kuulla :)) Ja tietenkin syvin oppiminen tapahtuu hiljaisuudessa. 

Kun ryhmä ihmisiä on yhdessä Hiljaa..niin se vasta on jotakin... Sydän saa puhjeta kukkaan ja tietenkin yhteisten rummutusten myötä pääsemme ykseyden energiaan, niin toistemme, kuin luonnon  kanssa. Isä taivas, Äiti Maa ja Kultainen Kotka ryhmineen jäi odottamaan aikaa kun jälleen palaamme syötteelle. Vaikka valojen syöte onkin sisällämme, sisäavaruudessa...niin leikitään vielä vähän,  että se olisi jossain "paikassa" ja "ajassa.." Vai mitä?

Tähän loppuun liitän jälleen Kultaisen kotkan tervehdyksen. KK puhuu muun muassa uhriutumisesta,  joka on harhaa ja väärä tulkinta elämämme kokemuksiin. Jos tällainen aihe kiinnostaa, niin lue ihmeessä, mitä Kotkien suku meille juttelee ja sitten sulje kaikki sydämeesi ja anna Oman itsesi kertoa mikä on totta juuri Sinulle.

Kultaisen Kotkan tevehdys Kosmiselle perheelle

Kosmiset kansalaiset. On aika kääntää katse kauas, omaan sisimpään ja nähdä siellä kaikki se kauneus, tähtisikermäin tanssi, avaruuden aukeus kuten myös ihmisenä elämisen rohkeus ja todeta kuten Luoja toteaa luomuksiaan katsoen: Kaikki on täydellistä.

Ihmisyydessä on monia tasoja kuten olette havainneet ja tässä tapahtumassakin tulette havaitsemaan. On olemassa monia ulottuvuuksia, joissa voitte ilmentää ihmisyyden korkeintakin potentiaalia. Tuo potentiaali ei vielä ilmene tässä kolmiulotteisessa maailmassa jossa uneksitte elävänne. Kun maailman ilmiöiden uni ei enää paina raskaana silmäluomianne, heräätte huomaamaan oman kokonaisen mahdollisuuksienne kirjon ja se ei olekaan pieni havainto. Se voi olla jopa järkytys niille, jotka ovat halunneet edelleen pikkuisen uskoa pienuuteen ja harhaan ja uhrinakin olemiseen.

Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa uhri-mentaliteetti on edelleen suuri ja tämä on valitettavaa, sillä jos joku kokee olevansa uhri niin hän on ansassa. Hän ei ymmärrä itse luoneensa kaikkea sitä minkä kokee ja jos ihminen on unensa sankari eikä luoja niin uhriutuminen on luonnollista. Tämän sananparren otan tähän, koska teillä on kirja, joka kertoo tästä aiheesta kovin selvin sanoin, mutta onko korvia jotka haluavat kuulla?

Niin Australian kuin Amerikan alkuperäiskansoilla on voimallinen suhde todellisuuteen unien taustalla. Me olemme unissa kulkijoita, tietoisia unessa  kulkijoita ja se tekee meistä unen luojia eli maailmankin luojia, ei sen uhreja. Kuitenkaan kaikki alkuperäiskansat eivät tätä taitoa enää osaa, onneksi on teidän kaltaisianne unen punojia, jotka osaavat koska ovat kenties jo muissa ajoissa ja paikoissa sen taidon oppineet.

On aika punoa uusi uni. Unennäkijöinä teillä on mahdollisuus siihen. Luoda onnellinen uni, joka auttaa lempeästi sitten kokonaan unesta heräämään. Monet uneksijat kautta aikain ovat uneksineet paremmasta maailmasta ja tämä on oikein, sillä parempi maailma luodaan mielessä eli SYYN tasolla ei maailmailmiössä niinkään, joka on seurausten taso.

Kotkaryhmä on kanssanne tässä tapahtumassa hyvin voimakkaasti sitä siunaten. Ei vain päiväsaikaan tässä päiväunessa, vaan myös yöunienne aikaan tapahtuu paljon.

Musta Hirvi on myös suojelijanne. Hän rakastaa Maata kuin omaa äitiään ja niinhän tekin teette. Olette siis kaikki äitimaan lapsia, isätaivaan lapsia ja myös Mustan Hirven sisaria ja veljiä.

”Rauha palaa ihmisten sydämiin, jos he hyväksyvät sukulaisuutensa maailmankaikkeuden kanssa...jos he uskovat, että maailmankaikkeuden keskuksessa asuu Wakan Tanka ja että tämä keskus on kaikkialla, että se on meidän jokaisen sisimmässä.”
(Musta Hirvi)

Musta Hirvi, Black Elk, Heȟáka Sápa, (1863 – 19. elokuuta 1950) oli oglala–lakota-heimoon kuulunut tietäjä. Hän toimi parantajana useiden vuosien ajan.
Hän matkusti Eurooppaan 1880-luvun puolivälissä etsimään ulospääsyä kansansa ahdinkoon. Palattuaan kotiin hän näki kurjuuden vain lisääntyneen. Musta Hirvi kääntyi kristinuskoon, mutta palasi omaan uskoonsa elämänsä loppuvaiheessa.

Hankoon...mutta ei vadelmaveneellä...

Jo toukokuun alkupuolella korvamatona  ryhtyi soimaan Kashmirin taannoinen kesähitti Vadelmavene..."Hankoon Helsinkiä pakoon soudan...Hankoon..."

Päätös matkasta syntyi jo edellisenä kesänä ystäväporukan eli Hannele-kerhon kanssa, kun suunnitelmissa oli pyöreiden vuosien viettoa. Itse en ollut koskaan Suomen eteläisemmässä kaupungissa käynyt, joten miksipä ei...mielikuvani Hangosta olivat hatarat...merta ja ruotsinkielilisiä huviloiden asuttajia...ja en  ihan väärin arvellutkaan.

Meidät kaikki kolme matkalaista Hanko taisi yllättää positiivisesti. Ennakkoon olin selanut netistä turismisivuja, mutta paikanpäällä kaikki näytti vieläkin paremmalta, varsinkin kun kelitkin suosivat. Vain ensimmäisenä päivänä meinasi viluttaa, mutta sitten tarkeni jo ihan mukavasti pyöräillä ja kävellä upeilla rannoilla ja katsella toinen toistaan kauniimpia vanhoja Villoja.

Turisteja on Hangon rannoilla kulkenut jo 1800 - luvun loppupuolelta saakka. Varsinkin kylpylä Bellevue on varmasti loistonsa aikana ollut vertaansa vailla. Muutenkin maisemat ovat aivan kuin jostain muualta kuin Suomesta. Nykyään kylpylärakennus on rapistunut, mutta remonttia siellä näkyi tehtävän parasta aikaakin.

Niemen kärkeen Neljän Tuulen kahvilaan pyöräilimme lainapyörillä, jotka olivat melkoisia ruputteja. Siellä Marskinkin omistama kahvila oli ehkä "Suomen parhaalla paikalla" kuten Pirjo-ystäväni sanoi. Kahvila oli suljettu perjantai päivänä, mutta sepä ei  meitä haitannut. Maisemat ja paikalla asustava joutsen- perhe lumosivat.

Pyörät ovat tosiaankin tarpeeseen Hangossa, ellei autoa ole käytössä, sillä niin laaja on kaupunki levittäytyneenä junaradan molemmilla puolin ja paljon rantaviivaa mitä tutkia. Pyöräilyn huumassa päädyimme myös vähän kuin sattumalta Suomen eteläisemmän kärjen luontopolun alkuun ja siellähän sitä piti kuvata sitten useampaan kertaan. Muutenkin taidettiin olla melkoisia "Japanilaisia turisteja" kameran käytön suhteen.

Kauppakatu oli vielä melko hiljainen. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna ei ollut vielä ihan parhain turistikausi meneillään ja monia paikkoja kuten Makasiinien ravintoloita vasta availtiin, mutta hyvin löysimme kuitenkin avoinnakin olevia herkkukeitaita ja oman hotellin lähellä oli houkutuksena myös "Suomen parhaat jäätelöannokset"...Keiju ja Piraatti...Nam!

Majoituksena meillä oli vanha kauniisti korjattu Villa Maija, joka on rakennettu 1888. Käytössämme oli kaksi huonetta ja lasiveranta sekä kylpyhuone eli majoitus oli todella hyvä, henkilökunta ystävällistä ja aamianen monipuolinen. Voin suositella Villa Maijaa Sinullekin.Ja tällä ryhmä-rämällä tietenkin kuulostelimme myös kartanon kummituksia ja yhden vanhan rouvan paikansin, mutta kaikenkaikkiaan hyvin rauhallinen ja valoisa tunnelma vallitsi niin Maijassa kuin koko Hangossa.

Mainittava on myös ihmisten ystävällisyys, meitä neuvottiin aina kun apua tarvitsimme ja muutenkin paikalliset olivat innokkaita ottamaan kontaktia ja kertomaan kauniista kaupungistaan.

Lauantaina kun meillä oli lepo- ja rantapäivä vietimme aikaa Rakkauden polulla ja sen kallioilla, josta on todella kaunis näköala kaupunkiin ja merelle, sekä energia, jollaista en ole monessa paikassa kokenut. Todella syvä RAUHAN tunne sydämessä...meditaatiossa..meren ääniä kuunnellen.

Ravintola jota voin Hangon kävijöille suositella on Pirate - niminen paikka makasiineilla. Huvivenesataman kyljessä on monia ravintoloita, mutta tämän me koimme sopivaksi niin hintatason kuin makujen puolesta eikä ympäristössäkään ollut korjaamisen varaa.

Ainut miinus näin pohjois-suomalaisena on pitkä matka. Nauroin, että samassa ajassa kuin Hankoon, olisin ehtinyt Oulusta Tenerifalle, mutta näin tällä kertaa. Lentokone ja kolme eri junaa toivat suomalaiseen meri-idylliin  ja kyllä kannatti... Mitä seuraavaksi...?

Hangosta Nuorgamiin? Lappi ja Norja sekä Jäämeri kyllä kutsuvat, mutta katsotaan mitä taivaallinen matkanjärjestä on varalleni suunnitellut. Seuraava kohde on kuitenkin Syöte ja Kotkan henki-tapahtuma kahden viikon kuluttua.

Tätä kirjoittaessani Oulussa on lähes 25 C helteet. Pidetään peukkuja etteivät jää kesän ainoiksi!

Teneriffa - Tulen ja Lumen saarella Helmikuussa 2016

Helmikuun loppupuoli vei minut ja  muruni matkalle Teneriffan lämpöön. Sateisen viime kesän ja kaamoksen pimeyden jälkeen kaipasin todella paljon aurinkoa ja lämpöä, eikä Teneriffa pettänyt odotuksiani. Saavuimme yölennolla saarelle ja ensimmäiseksi yöksi  El Medanon hotelliin. Oloni oli kovin kotoisa kun hotellin edessä näin rantakoiria ja hippimäisiä nuoria yökävelyllä. El Medanon alue paljastuikin hyvin rauhalliseksi rannaksi ja kyläksi, joka on vielä välttynyt suurilta turistilauloimoilta. Todellakin paljon rastatukkaisia reppumatkalaisia ja surffareita kulki hotellilmme lähistöllä kun seuraavana aamuna läksimme ympäristöön tutustumaan sateenkaaren loistaessa taivaalla.

Medanon hotelli oli tavallinen perustason hotelli, josta kuitenkin löytyi kaikki tarvittava ja aampalakin osoittautui hyväksi. Näkymät aamupalahuoneestakin olivat silmiä hivelevät:Koko hotelli oli rakennettu pylväiden varaan veden päälle, joten tätä enempää rantahotellissa tuskin voisi asustaa :)

Varsinainen asuntomme sijaitsi Los Christianoksessa Holiday Clubin Hollywood Mirage-alueella, korkealla mäellä, josta oli huikaisevat näkymät. Ajelimme Christianokseen keveässä sateessa ja tuo aamupäiväinen sade jäikin ainoaksi sadepäiväksemme eikä silloinkaan kosteutta ollut liian kanssa. Hotelliin kirjautumisen jälkeen lähdimme laskeutumaan mäeltämme Christianokseen, tutustumaan lähimaisemiin ja samalla tuli todettua, että ehkä ylösnousu Hollywood-mäelle päivittäin olisi liian iso urakka. Onneksi hotellilta oli puolin tunnin välein bussikuljetus keskustaan ja takaisin eikä taksin hintakaan päätä huimannut.

Los Christianos on rauhallisempi alue ja sen rannatkin hieman kivikkoisempia kuin naapurinsa Americasin, niinpä seuraavat päivät veivätkin meidät RA´n lapset palvomaan aurinkoa juurikin Americasin hienohiekkaisille rannoille, joissa on hyvät palvelut ja rantapedit. Osassa rantaa aallot ovat hurjia, mutta osassa pysyy meressä uimaan aivan hyvin.

Aurinko paistoi hämmentävän kuumasti, ottaen huomioon, että viralllinen säätiedon lämpötila oli vain noin 18 C. Ajoittain tunsi nahkansa ihan kärisevän helteessä..Ah, ihana tunne:)

Olin jo ennen lomaa haaveillut valas- ja delfiiniretkestä ja sen myös toteutimme kaupungilta ostetetulla tarjousretkellä. Kyseessä oli Royal Delfin vene jonka retkiä netissä kehuttiin eniten. Retki oli todellakin hintansa väärti ja järjestäjä osasi asiansa. Näillä retkillä on takuu delfiiinien tai valaiden näkemisestä ja niin myös mekin lounaan ja Atlantiin pulahtamisen jälkeen suuntasimme suurimmille vesille ja saimme kokea valasperheiden todella hoitavan energian. Itse meditoinkin tätä kohtaamista ja koin sen hyvin positiivisena. Valaat tulivat lähellä veneen laitaa, sen sijaan delfiinit ujostelivat kauempana. Vaikka meri venettä keikutti oli tuo retkipäivä mahtava kokemus. Voinkin suositella Royal Delfin venettä Sinullekin. (Vaikka lasipohja ei vastannut kuvauksia, niin siitäkin saattoi hieman pinnanalaista elämää seurailla.) Tosin herkästi merisairaille en tällaista menoa suosittelisi.

Katselin Espanjalaista elämää tällä kertaa vähän silläkin silmällä, että millaista olisi asua siellä ja totesin, että ainakin palvelu pelaa aivan eri malliin kuin Suomessa, jossa itsepalvelu on päivän sana joka paikassa. Teneriffalla tuotteet pakataan kaupoissa pusseihin ja bensa-asemalla on tankkaaja. Ehkä työttömien määrä vähenisi jos meilläkin otettaisiin pari askelta taaksepäin tästä kaikesta itsellisyydestä :) Enkä pistaäisi pahakseni tuotakaan paikallismarketin tapaa palkita hyvä asiakas pullollisella ilmaista viiniä taikka muulla pienellä kannusteella. Kaikki mikä on kiellettyä on kiehtovampaa, kuin normaali suhtautuminen vaikkapa viineihin ruokakaupassa. 

Teneriffalla olin vieraillut pari kertaa aiemminkin ja muistini ei pettänyt kuin haikailin sen energian olevan jollain tapaa hyvin "Atlantislainen" ja erilainen kuin vaikkapa Canarialla.

Näitä Atlantislaisia pyramidin rakentajien juuria tutkimme Guimarin kaupungissa, josta löytyy muutamia porraspyramideja, jotka ovat samanlaisia kuin vaikkapa Meksikossa tai Perussa. Voisi todellakin kuvitella Thor Heyendahlin tavoin, että kaikkilla näillä pyramidin rakentajilla ympäri palloa on samat juuret. 

Matkamme huipentui sananmukaisesti sen viimeisenä koko päivänä autoreissulla Lumiselle Teidelle. Teide oli suljettuna koko alkuviikon lumen takia. Teillä oli esteet eikä sinne päässyt lainkaan. Peruimme jo ostamamme liputkin, mutta sitten huomasimme viimeisenä mahdollisena päivänä että näköalahissi oli avautunut. Puolisoni lähti vuokraamaan "saaren viimeistä vuokra-autoa"  kuten hänelle oli sanottu ja varaamaan lippuja huipulle, vaikka ne olivat kuulema loppuunmyyty. Kuitenkin loppujenlopuksi Teidelle pääsimme huipulle saakka 3500 m ja sää ei olisi voinut enempää suosia. Aurinko porotti täydeltä laidallta, maisemat olivat henkeä salpaavat lumihuippuisina vuorineen ja ruuhkista huollimatta koimme ikimuistoisen päivän vuorilla. Hauskaa oli seurata myös etelämaalaisten turistien innostumista lumesta. Lumiukkoja rakennettiin teitten varsilla ja osa porukoista vei jopa isoja lumikimpaleita autojensa sisälle..Kauankohan tuollainen matkamuisto sitten säilyikään valkoisena...? Hih!  Näimme myös vähänpukeisia tyttöjä, jotka laskivat mäkeä lainelaudoillaan lumessa...Erikoisia näkymiä siis.

Teiden huipulla keskityin hetken tuon paikan energiaan ja luonnonhenkiin ja koin siellä hyvin voimallisia "suojelijoita" jotka olivat pitkiä vaaleita olentoja, haltijoita. Itse vuoren henki on todella vaikuttava ja tunsin saavani siellä lahjan, jota en tässä osaa tai pysty kuvaamaan. Selväksi tuli ettemme olleet siellä sattumalta. Mitenpä muutenkaan? Sattumaa ei ole suunnitelmassamme.Jos meidän on tarkoitus päätyä johonkin niin se tapahtuu, tai ellei tarkoitus ole, niin ponnisteluistamme huolimatta niin ei tapahdu. Holograafinen ja lineaarinen aika kuitenkin reagoivat siihen miten elämäämme suhtaudumme ja kuinka paljon annamme anteeksi kullekin hetkelle.Näin voimme hieman oikoa joitakin kiermuroita elämän poluilla. Huomaatko tästä, että matkalukemisena oli jotakin Ihmeiden oppikurssiin littyvää? :D

Minua kutsui Teneriffalla myös perinteinen tanssillinen meno eli flamenco ja siitäkin saimme nauttia juhlavana iltana Malibu-ravintolassa. Samalla reissulla tulivat tutuksi myös Espanjalaiset ryppyperunat ja Moho-kastike, ei hassumpaa! Tulista menoa niin tanssilattialla kuin lautasellakin.

 Americasin yöelämä vaikutti vilkkaalta ja koko keskusta oli kauniisti valaistu. Vaikka paikka on turisteille tehty, niin sitä se on hyvällä tavalla. Palveluita löytyy, ostoskeskuksia ja hyvää ruokaa, niin paikallista kuin etnistäkin. Eräänä iltana vierailimme kauppakeskuksessa vähän syrjäisemmällä alueella ja sielläkin pääsimme Intialaisen ruuan makuun. Paras ruokapaikka löytyi kuitenkin meidän makuumme ihan oman hotellin kulmilta. Intialainen eväs saikin meiltä 5 tähteä googlen arvosteluihin! :)

Paluumatka kulkikin sitten Helsingin kautta ja useassa rantakohteessa käyneenä voisin todeta, että Teneriffa on monipuolisuudessaan vertaansa vailla jos sitä verrataan vaikkapa Kanariaan tai Madeiraan. Näkemistä ja kokemista riittää paljon. Ilmat ovat ihanteelliset ainakin meille pohjolan karhuille ja lentomatkakaan ei ole niin pitkä kuin "aurinkovarmimpiin" kohteisiin. Saattaa olla, että palaamme vielä takaisin. Hollywood Mirage on tosin niin suosittu majapaikka Holiday Clubilla, että sinne ei voi varata paikkaa kuin 4 vuoden välein, mutta saari on täynnä hyviä hotelleja..joten...hmmm..

Kaipaako Ihmistietokoneesi päivitystä?

Oletko sinä yhtä kuin ohjelmointisi? Jos emme tiedosta ohjelmointeja joita ihmistietokoneellamme on, voisi sanoa, että olemme ne. Ne elävät meitä ja me tuumaamme "vapaan tahtomme" kanssa jotta:  "vie sie mie vikisen..."  Mitä tämä tarkoittaa? Voit todeta tämän itse jos katselet hetken omaa elämääsi ja toteat, että hyvistä päätöksistä huolimatta vanhat tavat ja tottumukset vievät  mennessään...vaikkapa syömisen, juomisen, läheisriippuvuuden tai muun vastaavan suhteen. On kuin katselisit samaa elokuvaa päivästä ja kuukaudesta toiseen, vaikka jo päätit moneen kertaan, että nyt saa riittää. Jos pelkät hyvät päätökset riittäisivät, ei elämässä olisi toistuvia kuvioita, joita emme halua tai tarvitse. 

Tahdonvoima ei pelkästään riitä. Se voi riittää joksikin aikaa, sitten kuin salaa vanhat tavat ja ajatusmallit, uskomukset ja tunnemallit hiipivät vieraaksemme ja saamme huomata olevamme tilanteessa, jonka jo luulimme poistuneen. Tämän olen huomannut omassa elämässäni kuten myös tapaamieni ihmisten kautta. Kuvioidemme sisältö voi vaihdella, mutta kaava pysyy samana. Meillä on monesti siis yksilölliset ohjelmointimme ihmsitietokoneellamme, ali alitajunnassamme.

Buddhalaiset tai Intian henkiset mestarit kutsuvat näitä ohjelmointeja kulttuurista ja uskonnosta johtuvaksi tietämättömyydeksi. Egohan on Vedakirjojenkin mukaan "tietämättömyyttä tosi- Itsestä". Ihmiseen kuuluu myös perustietämättömyys, joka on samanlaista riippumatta kasvatuksesta, kulttuurista ja uskonnosta jonka piiriin olemme syntyneet kussakin elämässä. Missä nämä käsitteet, ohjelmoinnit ja uskomukset sitten "asuvat" sinussa ja minussa?

Ne asuvat kehojärjestelmässämme. Enkä tarkoita vain alitajuntaa tai mieltä, vaan kaikkia viittä kehoamme, joita yleensä käytämme. Kuudes ja seitsemäs ovat käytössä vain heillä, jotka ovat jo hengen tietä kulkeneet. Alitajuiset uskomukset, käytösmallit, DNA-koodaukset ja tunnemallit, esimerkiksi sisäisen lapsesi turvattomuuteen liittyvät uskomukset ovat lujasti ohjelmoituina mieleen, tunnekehoon (reagtiomalleina) sekä eetterikehoon, joka on fyysisen kehon kaksoiskappale. Eetterikehon kautta nämä uskomukset ovat läsnä myös solukehossamme ja DNA-ssamme ja vaikuttavat sieltä tehokkaasti mm. luomalla sairauksia tai  muita oireita kehojärjestelmään. 

Kollektiivisen eli kausaalikehon kautta meille yhteiset eli ne rotuun ja uskontoon ja historiaan kuten sukukarmaan liittyvät ohjlemoinnit vaikuttavat meissä. Olemme ilmiömaalman tasollakin siis hyvin monimutkainen järjestelmä.

Nykyään puhutaan paljon heräämisestä. Herätään tiedostamaan ettemme ole tämä järjestelmä, nämä ohjelmoinnit eli minuus tai ego, joka koostuu juurikin näistä koodauksista. Ego on kuin kimppu erilaisia uskomuksia ja tunnemalleja ja jos emme tunne sitä todellista ITSEÄ, olemme varmasti yhtä kuin ohjelmamme.  Monet hoitomenetelmät kuten energiahoidot voivat auttaa puhdistamaan kehoja ja tekevätkin niin, mutta tehokkain keino lienee arjessa tapahtuva samaistumattomuus siihen mitä emme todella ole.

Kun huomaa miten mielenmekanismi toimii eli tulee tietoiseksi tästä mekanismista, niin ei enää samaistu siihen ainakaan niin helposti: Liikkuva mieli on nimensä mukainen, eli haluaa aina liikkua. Se huolehtii tulevaa, murehtii tai  muistelee mennyttä, ennakoi, laskelmoi ja luulee olevansa nokkela. Se pyrkii hallitsemaan elämää ja luulee kenties näin tekevänsä palveluksen käyttäjälleen, vaikka monesti turha stressaaminen onkin juuri eri tasoisten häriöiden syy.(Esim kurkkuchakraan liittyvät ongelmat, kuten kilpirauhashormoonin yli- tai alituontanto johtuvat näistä.)

Tunnekeho taas toimii siten, että kun samaistut johonkin ajatukseen vaikkapa huoleen tulevasta, herättää tämä ajatus tunnereagtion, jonka sinä tunnet kehoissasi. Kokeile vaikka itse. Tee ihmiskoe ja ajattele jotakin pelottavaa asiaa ja herätä näin tunnereagtio, sitten muuta se ajattelemalla jotakin myönteistä asiaa ja huomaa kuinka olotilasi muuttuu. Positiivinen tunne laajentaa sinua, negatiivinen supistaa olotilaasi... mutta en kehoita sinua "olemaan positiivinen" vaan tiedostamaan kuka olet näiden vaihteluiden taustalla...

Joskus huomaat olevasi myös surullinen tai ahdistunut ilman mitään syytä. Silloin saattaa olla, että olet samaistunut johonkin kollektiiviseen murheeseen, jota koetaankin jossain ihan  muualla. Olemmehan yksi mieli tai tietoisuus. Myös aiempien elämiesi tunteet elävät sinussa edelleen, jos et ole käynyt niitä tietoisesti läpi eli tuntenut tunteita kehon kautta, vaan ainoastaan ajatellut niitä. Ajatteleminen ei todellakaan riitä...! Voi käydä siis niin, että joku mitätön tapahtuma elämässäsi herättää todella voimakkaan tunnereagtion ja ihmettelet missä mennään...Tunnekeho ei todellakaan tunne aikaa.Jos esimerkiksi olet kokenut voimakkaan tunteen tai trauman joka on jäänyt purkamatta, voi samantapainen tilanne nykyelämässä herättää tuon vanhan ja jos niin käy, niin kiitä siitä. Nyt on mahdollisuus vapautumiseen.

Kun kehojärjestelmämme on siten "puhdas", että reagtiomallit ja käsitteet ovat heikentyneet puhdistustyösi kautta ja oivallat olevasi jotakin muuta kuin kehosi, on alustava työ tehty ja vasta silloin voidaan puhua mistään "vapaasta tahdosta". Muussa tapauksessa Sinä et ole vapaa, vaan olet yhtä kuin ohjelmoinnit, joita et edes tiedosta. Maailman taso on seurausten taso. Syyt täällä koettuun piilevät ihan muualla ja siltä muualta ne projisoituvat maailmaksi kutsutuksi mahtavaksi näytelmäksi. Jos kuitenkin olet jo kyllästynyt olemaan marionetti, jota alitajunta vetelee naruista, niin on hyvä tiedostaa millaisia ohjelmointeja juuri sinä kannat. Meditaatio on tähän oiva apu. Sen jälkeen jos ja kun haluat vapautua ohjelmoinneista jotka eivät tue sinua, on tehtävä päivitys. Näinhän me toimimme tietokoneemmekin kanssa. Päivitys voi olla vaikkapa Vipassana meditaatiota, joka auttaa näkemään uskomusten lävitse. Se voi olla energiahoitoa, mutta itse olen kokenut, että vielä näidenkin jälkeen voi tulla tilanteita jolloin tarvitaan täsmälllistä apua varskin DNA.ssamme olevien koodausten purkamiseen ja esimerkiksi Paranemisen avain-kirja tai Sekhem mestarihoidot ja DNA-koodaukset tarjoavat tähän tehokkaan avun.

Jos aihe kiinnostaa niin lue ihmeessä Paranemisen Avain ja ryhdy kokeilmaan sitä. Minun hoitovalikoimassani olevat kristallivuoteessa tapahtuvat DNA aktivoinnit ovat olleet todella tehokkaita vapauttajia, mutta jatkossa myös ryhmissä tulen ohjaamaan oppaani kera tällaisia solutasolle meneviä hoitoja tai ohjauksia yhä enemmän, sillä nyt on niiden aika.Näissä ohjauksissa aktivoidaan sinun omaa sisäistä Jumalaista VALOASI, joka huuhtelee vanhan pois.Et siis ole riippuvainen mistään "ulkoisesta avusta" vaan sisäisestä.  On aika todella vapautua vanhasta taakasta ja ottaa vastaan kokemus siitä KUKA sinä todella olet, kun ET ole ohjelmointisi, uskomuksesi ja myös solutasolla vaikuttava esi-isien tai- äitien energia.. Monesti me tietämättämme vaikkapa naisina toistamme tai jatkamme suvussamme ilmeneviä energiamalleja, jotka ilmenevät siis tiettyinä käytösmalleina ja uskomuksina. "Näin on aina tehty...näin tehdään nyt..." Tuttua huttua? 

Kun saamme kosketuksen meissä olevaan Ikuiseen Ajattomaan Henkeen ja Tietoisuuden laajaan avaruuteen, jossa kaikki uskomuksemme ja ohjelmointimmekin kelluvat, meille avautuu uusi taso, uusi kokemisen ja näkemisen ja olemisen kokemus.Se on sitä ihmisen evoluutiota. Ja Vasta sitten voimme kehua omaavamme vapaan tahdon. Ja silloin huomaammekin kenties, ettei tuo vapaa tahto ole lainkaan eri asia kuin Korkein tahto, vaan Korkein ja Sinä olette Yksi.

Jos Sinua kiinnostaa vapautuminen alitajuisista ohjelmista jotka eivät tue terveyttäsi ja hyvinvointiasi taikka henkistä kasvuasi, niin tule mukaan tiistai-iltoihin tai viikonloppu- kursseille jossa näitä asioita käsitellään eri menetelmin. Myös Oneness-kurssien "esi-isien vapauttaminen" voi olla yksi hyvä keino luopua ainakin osasta vanhaa taakkaa ja kulkea kevyin askelin :) 

marjut.moisala@gmail.com, Helmikuussa mahdollisuus tällaiseen iltaan on vielä 9.2. tiistaina, sillä tuolle illalle kaavailtu teema siirtyy myöhemmäksi.