Metsä hoitaa! Rentovillan Erämaajoogaleiri luvassa 20.-21.01.2018

Hei ystävä!

Suomi 100 - teemaan upean luontomme ylistys sopii kuin nenä päähän. Olemme metsäläisiä, sanan varsinaisessa mielessä. Myös ne kaupunkilaiset, jotka eivät ole itseään metsäläisiksi mieltäneet, ovat edelleen hyvin lähellä juuriaan ja tämä onkin syy, miksi meillä Suomalaisilla on niin luonnollinen suhde metsään ja luontoon kokonaisuutenakin. Me myös kaipaamme sinne. Rauhaan, hiljaisuuteen, käen kukuntaan ja jopa sääsken iniään...Vaikka voimme muuta väittää :) Tietoinen mieli voi tosin keksiä monia perusteluja sille, miksi retki kauppakeskukseen on parempi idea, kuin retki luontoon puita halaamaan, mutta se ken on kumpaakin kokeillut, tietää kyllä kumpaa retkeä enemmän tarvitsemme. Vai onko lukijoissani ihmisiä, jotka ovat palanneet lautuneina ja palautuneina Stocmanin hulluilta päiviltä?

Käyn nyt matkailualan koulutusta ja teen ystäväni Jaanan Rentovilla Oy.lle harjoitustehtävänä palautumisen ja voimaantumisen erämaa-retriittiä yhdessä Jaanan kanssa,  eli olemme miettineet aihetta hyvin  monelta eri kannalta.

Kuvassa metsään ohjaaja Nero :)

Ensin aijoimme tehdä tutkimusta siitä, onko tällaiselle palvelulle tarvetta, mutta hyvin pian selvisi, että varsinkin keski-ikäisten naisten parissa tarvetta on todella pajon! Ehkä onkin niin, että miesväki luontaisesti on enemmän tekemisissä luonnon kanssa, vaikkapa kalastuksen tai metsästyksenkin muodossa. Varsinkin naiset, jotka käyttävät työaikansa ja lähes kaiken muunkin aikansa toisten ihmisten hoivaamiseen ja heidän hyvinvointinsa vaalimiseen, ovat todella usein itse voimaantumisen tarpeessa. 

On kerrassaan upeaa, että meillä Suomalaisilla on mahdollisuus luontoelämyksiin melkeinpä kaikllla, omailta takapihoilta lähtien. Kaupungeissakin on keuhkonsa, eli puistoalueensa ja välttämättä luonnon kautta voimaantumisen ei tarvitakaan sitä erämaata ja täydelllistä hiljaisuutta, vaikka se todella elämys onkin!

Olen itse nyt Luonto - ja mindfullnes - koulutuksessa ja viime viikolla teimme harjoituksia tunnin verran ystäväni takapihan metsässä. Vaikka liikenteen äänet kuuluivat läheiseltä tieltä, tunsimme pääsevämme todella lähelle luontoa ja puidenkin ihmeellistä elämää. 

Kuunteluharjoituksissa liikenteen äänet häipyivät ja hiljaisuus alkoi puhua. Jopa lumen äänen saattoi kuulla. Tämä oli minusta mahtava kokemus, sillä olin ajatellut, että luonnon ja puiden kanssa "seurustelu" on enemmänkin vain lumettoman ajan heiniä, mutta nyt koin, kuinka mahtavaa oli olla superkuun ja tähtien alla pimeässä metsässä ja ladata akut. Pimeyskin hoitaa. Siksi en enää nykyisin kummeksi kaamosta. Silloin meillä on aikaa ja tilaa mennä omaan itseemme ja kuunnella alitajuntamme kuiskauksia paremminkin kuin valoisassa ja kiihkeässä kesässä.

Oletko koskaan painanut otsaasi puunrunkoa vasten? Itse olen kokenut  myös eron siinä, millaisen puun energioissa viettää aikaansa. Koivu ja mänty vaikkapa, ovat täysin erilaisia kokemuksia. Voin helposti tuntea myös kuinka kehon energiakeskukset resonoivat puun energian kanssa.

Luonnon parantavasta vaikutuksesta on tehty todella paljon tutkimuksia. Esimerkiksi luonnonvarakeskuksen sivulla lukee tähän tapaan: 

"Luonnossa oleskelu ja liikkuminen lisäävät ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Luonto auttaa palautumaan stressistä ja unohtamaan arjen huolet sekä parantaa mielialaa. Vaikutukset ilmenevät muun muassa verenpaineen alenemisena ja sydämensykkeen tasoittumisena." Joogalla ja mindfullnesilla on myös tutkittuja ja tiedettyjä hyvinvointia lisääviä vaikutuksia runsaasti ja ne ovat paljolti samanlaisia kuin luonnon vaikutukset. Kuinka voimallista onkaan siis yhdistää nämä kolme toisiinsa: Luonto, jooga ja meditaatio/hiljaisuus. 

Ihminen on kokonaisuus ja tarvitsemme niin aktiivisuutta, kuin rauhoittumisen jaksoja. Nykymenon mukaan länsimaissa on vallalla humandoing - meininkin, mieluummin kuin humanbeing. Olemisen ja hiljentymisen tarve ainakin itselläni on ilmeinen ja uskon, että moni kanssakulkijani tunnistaa tämän tarpeen itsestään. 

Tulen jatkossa tarjoamaan luontoon ja meditaatioon, sekä hiljaisuuteen liittyviä tapahtumia lisääntyvässä määrin myös omassa toiminnassani, mutta juuri nyt tahdon olla mukana kehittämässä Rentovillan toimintaa tähän mahtavaan suuntaan. Jaana on TRE- ohjaaja, sekä Palautumis - ja joogaohjaaja.

Luontoaiheisia lukuvikkejä:

Puiden salattu elämä - Peter Wohllben

Metsämieli - Sirpa Arvonen

Ensimmäinen erämaaretriitin pilottiviikonloppu on tarjolla 20.-21.01.2018 la-su Rokuan upeissa maisemissa!

Lähde mukaan lataamaan akkusi ja saamaan voimaa joogasta ja luonnosta. Tässä alla retriitin esite ja linkki ilmoittautumiseen ja ohjelmaan: (Huomaa myös early bird - hinta 19.12.mennessä ilmoittautuneille!)

https://www.rentovilla.fi/copy-of-rentoutumisen-miniretriitti

Ihania hetkiä loppuvuoteesi!

Terkuin Marjut

PS. Retriitin jälkeen kuulisin mieluusti palautteesi viikonlopusta, sen kehittämistä varten. Kiitos avustasi!

Maltan Jumalattaria ja Ritareita

Mdinan portilla.

Kauan haaveilemani Maltan reissu on nyt takana päin, mitäs matkasta jäi käteen? Kohde oli sekä sitä, mitä odotin, mutta myös muuta. On hurjaa kuinka noin pienelle saarelle mahtuu näin paljon nähtävää. Historian siivet havisivat vähän joka suunnassa ja luulen, ettei piskuinen Malta ole vielä edes paljastanut kaikkia salaisuuksiaan. Positiivista oli se, ettei kauppaiaita tarvinnut väistellä taikka taskuvarkaita pelätä. Hyvin turvallinen tunnelma vallitsi ja kauppoja olisi saanut ainakin  meidän hotellin perukoilla olla enemmänkin, kuin vain se yksi ainut, Radisson Blun oma pieni kioski, jonka valikoima oli todella rajoitettu. 

Jos hotelllimme sijainti olisi ollut erilainen olisi matkakin varmasti vaikuttanut toisenlaiselta, sillä syrjäinen sijainti aiheutti sen, että monena päivänä suurin osa tunneista kului bussipysäkillä, odottamassa myöhästeleviä tai jos lainkaan tulevia onnikoita, tai sitten sisällä bussissa istuen Valettan  ja muiden kaupunkien ruuhkissa. Autoa emme tällä kertaa vuokranneet. Olimme päättääneet matkustaa paikallisten tapaan ja säästää hieman rahaa...Mutta loppujen lopuksi totesimme, ettei rahan säästäminen lomalla ole Se juttu, vaan mieluiten säästämme aikaa ja vaivaa....Eli mustat taksit saivat meistä kyllä uskolliset asiakkaat. Toki osa reissuta meni myös kaksikerrosbussin katolla matkaillessa, tuulen tuivertaessa tukkaa :)

Meillä oli tällä kertaa tavallista enempi retkiä ohjelmassa ja aloitimme saareen tutustumisen Valettan pääkaupungista. Komeat olivat maisemat, kun viimein bussilla sinne pääsimme. Ja jos marraskuu on lowseason matkailussa, niin voin vain kuvitella millaista ĸesällä  on. Kuvassa Valettan katunäkymää...pääkatu mustanaan turisteja!

Itseäni Jumalattaren lapsena kiinnosti eniten Maltan vanhat megaliittiset temppelit, jotka ovat vanhempia kuin Egyptin pyramidit. Eniten olin ja olen kiinnostunut Hypogeumista, joka sijaitsee Paolan kaupungissa ja jonne pääsee vain rajoitettu määrä turisteja per vuorokausi. Hienosti Malta haluaa suojella arvokasta temppeliä ihmisen aiheuttamalta tuholta. Liput meillä oli varattuna ja retki maan alle olikin matkan kiinnostavin historiallinen kokemus. Tuossa maanalaisessa "Nukkuvan Jumalattaren" temppelissä ei saanut kuvata, joten kuva on netin ihmeellsestä maailmasta peräisin.

Kuvassa nukkuva Jumalatar, jonka patsas on löydetty kaikkein pyhimmästä(alla).

Vaikuttavin kohta temppelissä oli pyöreä kammio eli kaikkein pyhin, mutta myös muita kovin tutunoloisia kammioita havaitsin. Olen kursseillani ohjannut sisäisiä matkoja myös tähän temppeliin ja ilokseni sain havaita, että sisäisillä matkoilla olin nähnyt temppelin aivan kuten sen nyt fyysisilläkin slimillä näin. 

Toinen temppeli, joka tuntui ennestään tutulta oli myös Paolassa sijaitseva Tarxien. Siellä vallitsi todella lempeä energia ja koin sen olleen papittarien hallussa tuhansia vuosia ja keskittyneen Äiti Jumalattaren palvontaan. Matriarkaalisen ajan peruja siis <3 Monet meistä henkisen tien kulkijoista kokevat, että Atlantiksen kulttuuria siirrettiin ennen sen uppoamista eri puolille planeettaamme ja uskon, että Malta oli yksi näistä paikoista. Taru kertookin, että papittaret siirtyivät pääasiassa Maltalle, miespuolisten rakentaessa pyramideja toisaalle. Pyramidi on Merkaba valokehon maskuliininen muoto, kun taas Jumalattaren ja papittarien käyttämä muoto on Elämänkukka ja spiraalit, ja viimeksimainittuja löytyy paljon Maltan temppeleiden koristelustakin.

Minulla oli menossa verkkokurssi nimeltä Tähteläinen, jossa pohdimme tähteläisiä juuriamme ja myös Atlantista. Maltan matka limittyi hienosti yhteen tämän kurssin kanssa ja välitinkin Maltalta pientä viestiä ryhmälle, viime hetken tunnelmista! Hypogeumissa koin selvänäköisin silmin, kuinka erikoinen lintu-ihminen tuli hyvin lähelle kasvojani ja painoi otsansa kiinni otsaani. Koin voimakkaan kokemuksen, vihkimyksen. Tämän kokemuksen jälkeen, ovat aivopuoliskonikin toimia tasapainoisemmin yhteen :) Yin- ja yang- energiat tasapainoon siis, jotta keskikanava ja sen myötä Ykseys voidaan kokea syvemmin. Näin itse asian tulkitsin, mutta aika näyttää, Jumala säätää ja akat päättää...kuinka asia on.

Kuvan patsas Intiasta, Garunda.

Jos mielit siis Hypogeumiin, niin varaa lippusi etukäteen netistä, sillä nytkin näytti olevan varauksia kahdeksi viikoksi eteenpäin ja usealtakin tutulta olen kuullut että retki jäi väliin, koska ennakkotilausta ei ollut. Sen sijaan muihin temppeleihin kyllä pääsee ja mahtuu ilman etukäteisvarauksiakin. 

Gozon satamaa

Kolmas retkipäivä vei meidän naapurisaarelle Gozolle lautalla. Tuo  päivä olikin ainut enempi sateinen päivä, vaikka silloinkaan ei satanut koko päivää. Kuitenkin monesti tuolla matkalla toistunut "uni" toistui pääkaupunki Viktoriassakin. Eli emme löytäneet oikein mitään, mitä etsimme. Urheilimme katuja lätäköitä väistellen ja olimme jälleen ostoksilla siestan aikaan, jolloin kaikki paikat olivat kiinni. Niinpä hyppäsimme pääkaupungissa pian takaisin bussiin ja matkailimme kiinnostavimpaan kohteeseen eli Maapallon vanhimpaan temppeliin Ggantiaan, joka on 7000 vuotta jo aikaa nähnyt!

Monesta temppelistä on löytynyt pitkäkalloisten "ihmisten" luurankoja. Myös Hypogeumista.

Ggantia on jättiläisten temppeli eli nimensä saanut koonsa vuoksi, koska pieni ihminen tuntee temppelin sisällä olonsa kovin vaatimattomaksi. Kun selvänäköisesti ajassa matkustin temppelin alkumetreille niin koin, että sen tekijöitä tai ainakin käyttäjiä olivat pitkät viikingin näköiset miehet, mieluummin kuin papittaret. Saman näköisiä hahmoja on tarujen mukaan kulkeutunut meriteitse monille eri saarille, myös Teneriffalle.Sinne rakennetut porraspyramidit tosin ovat huomattavasti nuorempia kuin Gozon temppeli. 

Kun Hypogeumia erilaisilla hienompi energisilla tasoilla käytetään edelleen, koin ettei jättiläisten temppeli ole enää aktiviisesti käytössä.Sielläkin tosin tapasin temppelin vartijan, joka esittäytyi, mutta tuntui vartioivan jotakin muuta, kuin itse maan päällä olevaa temppeliä...Katsotaan tuoko tulevaisuus tähän salaisuuteen vastausta :)

Valletassa tutustuimme muuten myös jalosukuisen perheen kotiin, jossa he aivan viime aikoihin asti ovat asuneet. Koti oli täynnä mitä erikoisempia taideaarteita ja muuta iäkästä tavaraa, myös Maltan ritarien aikaisia huonekaluja, kuten alla olevassa kuvassa oleva lipasto 1500 - luvulta.

Harkitsimme myös hotellimme lähellä olevan Skorban temppelin vierailua, mutta tuntui että megaliittiaika sai jo jäädä vähemmälle ja vierailimme sen sijaan vanhassa ĸaupungissa eli Mdinassa ja sen muurien ympärille levittäytyvässä Rabbatissa, jossa oli myös tunnelmallinen kirkko. Mdinan kirkossa meditoin hetken ja koin siellä todella runsaasti Äiti Marian läsnäoloa ja enkelikuntaa, joka hoiti vierailijoita. Sen sijaan Rabbatin katedraalissa oli aivan toisenlainen, ylöspäin kohottava tunnelma. Hienoja paikkoja molemmat. Tällä retkellä kuvasin ovia ovien perään. Salaperäisiä, mystisiä ovia erilasille sisäpihoille tai erilaisiin maailmoihin...?

Toki myös rantaelämää hieman ehdittiin vietää. Merivesi oli hämmästyttään lämmintä ja me asuimme toisella Maltan kahdesta hiekkarannasta, joten mikäpä siinä  oli elementtien voimasta nauttiessa! Tosin vedessä oli niin paljon puusämppää, että minulta meriuinti jäi yhteen ja ainoaan kertaan, mutta auringosta nautin ja hotellin allasalueesta tietenkin myös. 

Ennen matkaa kun katselin hotelli Golden Sandsin nettisivuja,  vaikutti paikka jopa "too good for you" - tyyppiseltä viiden tähden hotellilta, mutta paikan päällä se kuitenkin paljastui melko tavalliseksi hotelliksi. Toki palvelu oli hyvää ja henkilökunta ystävällistä, mutta vaikkapa aamiaiselle mentäessä olisi toiminta voinut olla sujuvampaakin ellei ylimääräistä teekailua olisi ollut; Ensin annat aamiaislapun jollekin henkilökunnan jäsenelle, joka seisottaa asiakasta oviaukossa ja kertoo, että kolleega tulee hakemaan pöytään. Hovimestari sitten tarkan harkinnan jälkeen osoittaa pöydän ja seuraava henkilö tulee ottamaan aamukahvitilauksen vastaan ja ehkä neljäs henkilö kiikuttaa maitoa pöytään...Toki saahan tällä systeemillä enempi työpaikkoja aikaiseksi! :)

Vierailimme myös Buggibban kaupungissa, joka vaikutti oikein mukavalta paikalta. Samoin olimme ostosreissulla St Julilanissa, jossa saimme taivaallista Intialaista ruokaa! Nam! Paikka on nimeltään Emperor of India, suosittelen!

Viimeinen retkipäivämme suuntautui Sliemaan ostoksille. Tuliaiset tuli hankittua, mutta ravintolakokemus jäi ohueksi kun sorruimme vanhemman naisen omistamaan pitserian lähelle satamaa ja palvelu ja kokonaisuus olivat melko kehnoja. Etsimme Sliemastakin intialaista ravintolaa, joka viimein löytyi erään hotellin sisäpihalta, mutta oli suljettu, huolimatta siitä, että ovessa komeili lappu aukiolosta. Slieman maisemat olivat komeita, mutta väsymys alkoi jo painaa ja musta taksi sai jälleen noukkia meidät kyytiin ja hotellin suojiin. 

Matka oli kaiken kaikkiaan antoisa, mutta ei jättänyt mitään palavaa halua päästä saarelle uudestaan. Erikoisia faktojakin opin,kuten vaikkapa sen, että Maltan ritarit ovat edelleen voimissaan ja heidän pääpaikkansa on nyt Roomassa ja heillä on valtion oikeudet, ilman omaa maata. Myös punainen risti, kuten jokunen muukin hyväntekeväisyysjärjestö, on heidän hallinnassaan...Ja ovat siis osa myös Temppeliritareita ja Johanniittoja. Mutta nyt alkaa juttu luisua pian salaliittoteorioitten piiriin, joten on hyvä lopettaa matkakertomus tähän. 

Tämä täällä kiittää ja kumartaa ja sulkeutua Ritareiden ja Papittarien suosioon, vaikka jalosukuista aatelistoa en taida ollakaan ;)
Tähän loppuun liitän Maltan Jumalattaren viestin, jonka on aikoinaan kanavoinut Jonette C ja suomentanut  Pirjo Laine.

"Isiksen tyttäret, Venuksen tyttäret,
pyhien tapojen sisaret,
entisten aikojen äidit,
tulevien aikojen synnyttäjät. 
Ylläpitäen täydellisiä malleja,
pysyen uskollisena viisauden valolle,
avaten Pyhän Hengen maljan,
eroten pimeydestä valoon,
suuremman mallin kutojat, 
kuljette valoa kilvessänne.
Isiksen ja Venuksen tyttäret,
suurempi tulevaisuus on paljastunut.
Olen Ashtatara,
julistan Jumalattaren vapautumisajan.
Tuoden mukanani menneisyyden epäjatkuvuuden transformaatiomallin.
Nämä ajat merkitsevät Jumalattaren vahvaa jalansijaa suuressa sydänpiirissä.
Kehotan ihmisiä luopumaan siitä visiosta, mitä luulette haluavanne,
jotta visio mahdollisuuksista voi olla rajaton,
pitämään sydämessänne jatkuvan transfiguraation (kirkastumisen) todellisuuden.
Tämä on graalin ja Jumalattaren aikaa. Shalom.

Luontoa ja tähteläisiä tunnelmia Auttikönkäällä

Tämä oli yksi sellaisista intuitioista, joita minulle tulee melko useinkin. Vaikka olisi ollut tarjolla majoitusta kiinnostavammasta suunnasta armasta Suomen maata, niin tunsin voimakkaasti, että on mentävä Posion Korouoman läheisyyteen patikoimaan ja aistimaan luontoa..ja ehkä  muutakin. Itseasiassa olo oli melko Tähteläinen...

Niinpä Elo-syyskuun vaiheessa matkamme vei Kuusamoon ja päiväretki Korouaman läheisyyteen Auttikönkäälle. Korouoma on palkittu luontokohde ja todennäköisesti Auttia tunnetumpi, mutta onneksi saimme vinkin ystävältämme ja matka suuntautui Auttinkönkäälle ja koskelle.

Luonnon ja nähtävyyksien kannalta tämä 3,5 km reitti on tietenkin upea. Voin suositella kaikille.Melko helppo kulkea, vaikka onhan siellä nousujakin ihan mukavasti. Luulen kuitenkin, että kulultaan Autti on paljon helpompi kuin Korouoman 5 km reitti, jonka alkupäässä kävimme myös kääntymässä.

Seita, joka on siis epävirallista tietoa :)

Minun tapanani on luonnossa meditoida ja keskittyä aistimaan energioita, luonnonhenkiä ja tunnelmaa. En niinkään arvosta mahdollisimman pitkää patikointia pää kolmantena jalkana, sillä hitaus ja oleminen on valttia henkisellä tiellä! Patikointiosuus retkellä palvelee lähinnä siirymistä ihaniin kohteisiin, jotta voi hetken niissä oleskella. Auttikönkään komea aloitus on tietenkin itse koski, jonka putous on kuulema noin 16 metriä korkea. Näköalat ovat komeat korkealta katsella ja elementtien voimaan oli hyvä sulautua. Hyvin voimallinen paikka on kurun alaosassa, jossa pysähdyimme fiilistelemään joksikin aikaa. Kallio ja kiviröykkiö toi mieleeni seidan eli pyhän paikan ja kun asiaa henkisillä aisteillani kuutioin, niin sain kyllä voimakkaan tunteen ja vision siitä, että tuo paikka on muinoin palvellut seitana, jonne ihmiset ovat tuoneet tuomisiaan ja pyytäneet vastapalveluksia seidan hengeltä. Tuolla alueella näin myös  seidan hoitajan, tietäjän iänikuisen, joka muistutti Väinämöistä Kalevalan kuvauksiasta. Paikalla oli myös luonnonhenkiä, joista yksi oli hyvin kaunis nainen, päässään peuran sarvet tai sen kaltainen päähine. Tietäjä kumarsi ja tervehti, mutta ei antautunut juttusille sen enempää. Parmminkin sain tunteen, että meidän piti jatkaa matkaa ja edessäpäin olisi jotakin meille...

Tulimme paikalle, jossa mieleeni nousivat sanat: Käräjäkivet. Sinne ei tehnyt mieli mennä lainkaan lähemmäs, ja tätä vaistoa myös seurasin.

Sitten näköalapaikalla viettämämme pienen hiljentymisen jälkeen saavuimmekin erikoiselle paikalle. Kalliossa oli oviaukko, joka ei näyttänyt johtavan mihinkään. Pienen hetken aistin tuota paikkaa ja sain tunteen sekä luonnonhengistä, jotka ovat erilaisia kuin Seidalla tapaamamme. Aistin myös, että maan alla on luolastoja tai onkaloita ja monessa kohtaa näimme näin olevankin. Ovi kalliossa toi minulle kuin haikuja menneestä. Se toi mieleeni Perun matkan ja Maccu Piccun "ikkunan". Muistelin myös, että Perussa on vastaava kalliossa oleva oviaukko, jota sanotaan tähtiportiksi. Mieleeni tuli monenlaisia takautumia, mm kirjaan "Ja sinä päivänä Jumalat kuolivat". Siinä Perun tähtiporttia käytettiin ja kirjan avaruusolentoja käsittelevä osuus lähihistoriassa sijoittuvatkin Suomen Lappiin, tarkemmin käsivarteen.Suosittelenkin kyseistä kirjaa kaikille, joita seikkailut tähteläisten kanssa sekä aikamatkat kiinnostavat:=)

x) Yllä olevassa kuvassa mittasuhteet eivät tule valittavasti hyvin esille, mutta...

Monia taikasanoja huviksemme lausuimme tämän oven edessä, mutta eipä auennut, tällä kertaa. Kuitenkin minulla on vahva tunne siitä, että syy miksi meidän piti mennä tuolle alueelle liittyy jotenkin tähän kohtaan polkua, tähteläisiin, sekä kenties myös tulevaan Maltan matkaan...se jää nähtäväksi.

Seuraavana yönä kävin astraalihahmossani paikanpäällä ja kohtasin kyllä monia olentoja, mutta portin mysteeri ei vielä valjennut. Joka tapauksessa tähtiportteja löytyy ympäri planeettaa ja voi olla, etteivät ne ole vain villin mielikuvituksen laukkaa, ainakaan ilmiömaailman tasolta katsottuna. Aineistoa ja kokemuksia näistä porteista löytyy netin ihmeellisestä maailmasta runsaasti.

Seuraava voimallinen kohta reitillä oli jättilisen kivi, joka tosin on siirtolohkare, näin ainakin virallinen selitys kertoo. Itse koin tuolla alueella pienten luonnonhenkien vaikutusta ja jopa sain tunteen kuin siellä pidettäisiin usein pitoja ;) 

Riippusilta lienee polun keskikohta ja siellä on laavu. Toinen osa reittiä vaikuttikin aivan erilaiselta. Siellä oli peikkometsän tunnelma ja meininki ja nousemista vaaran päälle riitti. Kyllä se nousu kuitenkin palkittiin näköalalla. Vaaran päällä on myös näköalatorni ja pöytä sekä penkit eväiden syöntiä varten.

Loppumatka sujui keveästi Metsäpirtin kahvilan herkkujen jo kajastellessa silmissä. Hieno reissu kaiken kaikkiaan ja sääkin suosi. Mutta...jotakin on vielä kesken. Alla lainaus wikipediasta liittyen Perun portaaliin ja luoliin, josta ensimmäiset Inkat tulivat ulos. Mistä he tulivat? 

Suomenssa on erikoisia luolia muutenkin...Kuten vaikkapa ufoluola, josta Kalevi Kososen ja hänen tyttärensä löysivät Riihimäeltä aikoinaan, mutta johon kulkureitti hävisi ilmeisestikin Kalevin siirryttyä toiseen todellisuuteen. Elämä jonka havaitsemme on pintaraapaisu siitä elämästä, joka levittäytyy silmiemme eteen jos vain tahdomme tai uskallamme nähdä, enkä nyt puhu vain luolista tai portaaleista. Tietenkin se tärkein tähtiportti sijaitsee kuitenkin meidän sisällämme ja sieltä se löydetään. Aika ja paikka ovat harhaa ja henki on ikuinen ja ainut todellisuus, läpäisten kaiken senkin mikä näyttää tässä maailmassamme ilmenevän. 

Joskus on kuitenkin hauskaa tutkia myös ilmiöitä ja tätä kaikkea avoimin mielin. Mikä suuri näytelmä tietoisuudessa! Wau!

Kuvassa Tiahuanacon portti, jolla myös kävin...

Esi-Inka Viracocha tuli tästä portilsta planeetalle?

Lainaus Wikipediasta:

"Andien vuoristoseutujen myyteissä kansojen esi-isät nousivat esiin maassa olevista onkaloista. Tarujen mukaan Manco Cápac, hänen kolme veljeään ja neljä sisartaan ilmestyivät Cuzcosta etelään sijaitsevan Paqari-tampun keskimmäisestä luolasta. Kahdesta viereisestä luolasta nousi muita ihmisiä, yhteensä kymmenen ryhmää, ja Manco Cápac sisaruksineen johti heidät vuosia kestävälle matkalle. He saapuivat lopulta Cuzcoon ja alistivat seudun asukkaat. Manco Cápac kohosi päälliköksi, hallitsi pitkään, otti käyttöön lait ja lopetti ihmisuhrauksen. Hän nai siskonsa Ocllon ja sai pojan Rocan, josta tuli seuraava Sapa Inca."

Maccu Piccun 3 ikkunaa...

Ja mitä hakukone näyttääkään haulla: Stargate &  Malta: Jäljet johtanevat sylttytehtaalle tai ainakin pitkäkalloisten pariin! Siitä sitten tulevassa blogitekstissä kunhan Malta on otettu haltuun!

-- 

Pyhän henkesi näkökyky

 

Kesken helleaallon odottamisen (odottamista on piisannut runsaasti tänä kesänä:) rupesin tuumailemaan ei-dualismia ja tulevan syksyn koulutuksia. Kvanttianteeksianto -ryhmät viime keväänä olivat aivan huippuja kokemuksia itsellenikin. Annoimme totisesti egomielelle kyytiä henkitason ohjaamana ja parasta A-luokkaa ovat tietenkin aina kurssilaisten kokemukset ja pähkäilyt, joita jaamme joka kerta sen mukaan mitä käyntikertojen välissä elämä on antanut purtavaksi.Kvanttianteeksianto tarkoittaa sitä, että oivallamme ettei itseasiassa mitään anteeksiannettavaa olekaan, vaan olemme itse luoneet /tilanneet kaikki ne ihanat haastavatkin tilanteet ja ihmiset elämäämme sulostuttamaan, jotta heräisimme erillisyyden unesta.

Mitä sitten on kvanttivauraus? Jos tunnemme, ettei meillä ole tarpeeksi rakkautta, rahaa, ystäviä, terveyttä jne...aina on kyse SAMASTA asiasta. Kaikki puute on Jumalan tai Korkeamman Itsesi puutetta. Riippumatta sitä, miten tuo puute ilmenee elämässä, emme anna muodon hämätä, ydin on aina sama. Tunnemme olevamme siis erossa lähteestä ja mitä  muuta lähde on kuin Jumala /Korkein Ykseys, joka sinä olet? Emme kuitenkaan yleensä muista olevamme Jumala tai  kaiken vaurauden, ilon ja rakkauden lähde. Sen sijaan Egomme suvereenisti ohjailee meitä etsimään onnea ja kaiken hyvän lähdetä ulkopuoleltamme, näin varmistaen, ettemme sitä koskaan löydä. Egon mottohan kuuluu: Etsi, etsi mutta ÄLÄ löydä...

Näin egokaverimme tietoisuudessamme, pitää meidät kiireisinä etsimässä korvikkeita lähteelle ja onnellemme. Korvike voi ottaa monenlaisia muotoja ja moni "luo oma elämäsi" - oppien opettaja ei tule ajatelleeksi,  että tuo vapaan tahdon airue, joka tahtoo luoda "oman elämänsä" oman mielensä mukaiseksi ei ole muuta kuin juuri tuo erillisyytemme ylipappi tai papitar, omassa somassa mielessämme. 

 

 

Huomaatko, että myös unelmat ovat vain korviketta sille Todelliselle Ilolle ja rakkaudelle, joka sinä JO nyt Olet? En tarkoita, ettemmekö saisi luoda olemmehan Luojia, mutta on hyvä huomata, että jos "minun unelmani" tarkoittaa sitku-elämää, eli unelman toteutumista tulevaisuudessa...hamassa tulevaisuudessa...niin se on egon ansa. Ego huijaa meitä monin eri tavoin pois ainoasta TODELLISESTA hetkestä, joka meillä On, siis nykyhetkestä.

Tämä saattaa kuulostaa ikävältä puheelta, varsinkin sen osamme mielestä, joka haluaa uskoa "tulevaisuuden parantavan  sen mikä ei ole kivaa nyt.." Mutta...Sen sijaan on hyvä havaita, että kvanttitietoisuutemme ja tilamme avulla, parannammekin sekä mennyttä, että tulevaa Nykyhetkestä käsin. 

 

 

Kvanttitilassa nimittäin nousemme (meditaatiossa) aika- ja paikka ulottuvuuden yläpuolelle, ikuiseen Nyt-hetkeen, josta käsin vain on mahdollista olla armon virrassa ja näin voittaa myös usko karman ohjaavaan voimaan, sekä muihin ilmiömaailmaa ohjaaviin uskomuksiin. Henkiset uskomuksemme ovat kenties meille monelle niitä kaikkein rakkaimpia ja niistä luopuminen voikin olla kovan työn takana...ainakin itse olen näin joutunut huomaamaan nyt kun kuvajaiset kaatuvat ja illuusioille voi jo ilakoida...

Olen lukenut sosiaalista mediaa hävyttömän paljon näin lomalla :) Sieltä luen mm. kertomuksia "onnettomista ihmissuhteista" tai "epäoikeudenmukaisista tapahtumista" joihin asianomainen kieltää olevansa lainkaan osallinen, luomisen tasolla. Kuitenkaan ei taida olla yhtään asiaa, jota mielemme ei olisi luonut koettavaksi elämä-nimisen näytelmämme.

 

Valitettavasti tietoinen osa mieltä on kuitenkin vain jäävuoren huippu ja suurin osa siitä, joka Luo niin ylä- kuin alamäkiä elämään sijaitsee tietoisuuden pinnan alla ja siellä pinnan alla sijaitsee myös suuri syyllisyyden varasto, jota esim. buddhalaiset opit kutsuvat  tiedostamattomuudeksi. Mikä siis lääkkeeksi tiedostamattomuuteen? Tietenkin tietoisuus... joka ei kuitenkaan ole egomielen "Minä olen tietoinen sinusta"- mallista tietoisuutta eli erillisyyttä, vaan valppautta ja läsnäoloa juurikin Sisäisen lähteen suhteen, todellisen identiteettisi suhteen.Näin päättyy robotin elämä ja heräämisen tila valtaa mielen...Tätä kutsutaan mielen luonnoksi.

Herääminen on nykyään ikään kuin muotia henkisissä piireissä. Aivan kuten jooga ja jopa tantra  alkaa olla. Oletko tullut kuitenkaan ajatelleeksi, että kun koemme vaikkapa suurta ykseyden tilaa ja yhteyttä ihmisiin, äitimaahan ja kaikkeen mikä ilmenee, niin emme ole vielä aivan perillä siellä, Lähteellä? Koemme siis ensin ykseyttä ilmenevän maailman eli muotojen maailman kanssa ja se on ihan ok, mutta koemme tässä kohtaa, että olemme yhtä sen mielen osan kanssa, joka on luonut maailman. 

 

Jumala ei luonut maailmaa ja muotoja Ihmeiden oppikurssin ja oppaideni mukaan...Kuka maailman sitten loi? Sinä laitoit sen alulle sinä hetkenä kun tahdoit luoda jotakin omin päin, jotakin ilman kaikkiallista johdatusta ja läsnäoloa. Syntyi muotojen maailma, alkuräjähdys siellä...mielen avaruudessa. Eikö Jumala sitten tiedä mitään maailmasta? Kyllä vaan. Hänen Pyhä Henkensä, pyhä läsnäolo, korkeampi Itseytesi, Sinä Itse - persoonallisen uskomusten muodostaman minuuden ja harhan taustalla,  on aina läsnä tietoisuudessasi. Sinussa on aina sekä Rakkaus, että Pelko. Enempää ei olekaan. Vain nämä kaksi, joiden kesken voit valita, miten elämäksi kutsuttavaa untasi tulkitset ja siten samalla: kuinka onnellinen olet.

Sivumennen sanoen, alitajunnassamme oleva syyllisyys on myös syy sille, miksi voimalauseet eivät täysin toimi..Ne toimivat vain siinä määrin, kuin olet valmis olemaan armollinen itsellesi ja ottamaan vastaan rukouksesi tai lauseesi tarkoittaman asian. Ego uskoo myös kaupankäyntiin. Sen uskomusten mukaan yhden elämän osa-alueen paranemisesta pitää maksaa toisen alueen huononemisella. Pysähdy tähän hetkesi, luulen että keksit omasta elämästäsi esimerkkejä miten tämä egomielen uskomus toimii. Minä ja asiakkaani ainakin olemme tätäkin uskomusta olleet todistamassa useastikin: )

Ihmeiden oppikurssissa Kristus - tietoisuus sanoo, että ainut tehtävämme täällä maailmassa on olla onnellisia ja levittää näin tätä onneamme myös muille itsemme "osille" eli muille ihmisille,mielemme kautta. Tämä on pyhä tehtävämme, ainut tehtävä. Yleensä käytämme esimerkiksi muistia väärällä tavalla, muistelemme kärsimäämme pahaa tai muistelemme mitä olemme kokeneet, jotta voisimme "varautua"tulevaisuuteen ja kontrolloida elämäämme, emmekä näin elä elämäämme,  vaan suoritamme sitä. Tällainen muistin käyttö on egon muistinkäyttöä.  

 

Miten Pyhä Henki sinussa sitten käyttää muistia? Pyhä henki opettaa Sinut muistamaan KUKA olet JO NYT. Ei tulevaisuudessa, joka on harhaa ja illuusiota. Ei menneisyydessä, jota ei enää ole, vaan juuri Nyt. Nyt sinä voit muistaa Itsesi Pyhänä Henkenä, Jumalallisena lähteenä, josta ammennat, kun saavutat yhä useammin "kvanttitilasi" josta käsin sinulla on suora yhteys kaiken vaurauden ja armon lähteeseen.

Tulevan syksyn kurssilla opettelemme pysymään TODELLISUUDESSA yhä enemmän, eli juuri siellä Pyhän hengen näkökyvyn alueella. Opettelemme antamaan koko elämämme korkeimman käyttöön ja näin tulemme kokemaan yhä kasvavaa onnellisuuden tilaa, joka ei siis tarkoita vaihtelua kuten emootiot, vaan olemisen tilaa, jossa Sinä olet oma itsesi, samaistumatta harhaan ja egomielen höpinöihin ja ohjelmointeihin.
Meidän on tunnettava egon toimintaperiaate, mutta emme jää vain siihen, vaan suuntamme on todellinen pyhä elävä yhteys Pyhään Henkeen, joka on Todellinen identiteettimme. Jos Sinua kutsuu tämä suora tie Rakkauteen, joka ei muutu eikä horju, niin ilmoittaudu mukaan Pyhän hengen näkökyky /Pyhä Ihminen kurssille. Aloitamme elo-syyskuun vaihteessa tiistai-iltaisin,noin joka toinen tiistai kello 17.30 - 20.00 seitsemän kerran kokoontumiset Diana Sofian enkelihoitolan tiloissa Heinäpäässä, Oulussa. Kunkin kerran hinta on 45 e, jos et pääse johonkin kertaan voimme pitää sen yksityisesti, mutta pääsääntö on, että pyrimme ryhmätapaamisiin, ryhmässä on voimaa! :))

Olisi hyvä jos sinulla olisi oma IOK -kirja, mutta se ei ole välttämätön. Teemme kertojen välissä tehtäviä oppilaan työkirjasta, mutta kirjattomille voin skannata tehtävät.

Kurssilla opit mm. uudenalisia ajatuksia mielen voimasta ja siitä mitä energia on ja mitä on parantaminen jne. (Kuten vaikkapa sen, että parantaja on parannettavan oma mieli.) Ennustan ja tunnustan, että tulet saamaan uusia oivalluksia ja sukeltamaan syvälle sydämeesi ja kenties joudut luopumaankin jostain aikansa eläneestä? Jos näin käy, niin annamme kaiken Pyhälle hengelle. Sisäinen Ystävä kulkee joka hetki mukanamme matkalla, joka päättyi jo heti alettuaan, vaikka näyttääkin täällä ajassa yhä jatkuvan :) Ihania hetkiä luvassa. Tule mukaan <3<3<3

Ilmoittaudu alustavasti, niin sovimme tarkat illat ryhmän kanssa. marjut.moisala@gmail.com
--