Maya shamaanin ja hänen tyttärensä vesiseremonia eli kokemukseni siitä ja johdatuksesta

Kuluvana kesänä luonto pyrki sisälle monin tavoin mökillämme Syötteellä. Yksi luontoäidin edustajista terassilla oli kyykäärme ja toivoin hänen pysyvän ulko-oven toisella puolen. Käärme vieraana kieltämättä vähän puistautti. Samana iltana nostin tarot-kortteja ja sain peräti kolme korttia "käärmeestä- kotkaksi"-symboliikalla, eli trasfomaation tuulet puhalsivat. Vitsailinkin puollisolleni, että nyt kun käärme on nähty, niin missä kotka? Meni ehkä viikon verran ja olimme ajamassa Juhannuksen aikaan Vuokatista kohti Bombaa, kun sain messengeriin viestin ja samalla näimme kotkan tai ison haukan, joka on myös lajina "pitkkukotka" nousevan lentoon maasta. Kun katsoin viestin, oli se Jennalta, joka kertoi tavanneensa Maya intiaanin ja kutsuneensa hänet Suomeen pitämään seremonioita ja tekemään hoitoja, sillä itse  hän koki ja kokee Maya shamaanin työn voimakkaana ja positiivisena. Jenna tiedusteli josko haluaisin järjestää Oulussa tapahtumaa tähän liittyen, koska aiemmin olen järjestänyt useita KOTKAN HENKI - tapahtumia. Katsoin Mayan ilmoituksia ja kuvia ja kotka-symboliikka oli voimakkaasti niissä läsnä. Ilmoituksessa kysyttiin  mm "Mihin kotka laskeutuu..."

Näen ilmiö maailmamme tason hyvin symbolisesti. Elämä puhuu jatkuvasti symbolein, kun vain katsomme. Tämä oli selvä symboli/merkki  minulle siitä, että Mayan tapaaminen kannattaa laittaa korvan taakse, mutta kesäloman jo sovitut riennot pistivät vähän kapuloita rattaisiin ja toisaalta...täytyy myötää, että  kun on jo niin monia vuosia käynyt monenlaisissa henkisissä riennoissa niin mietin, onko tämä enää tarpeellista.  Sitten jälleen kerran kun olin jo lähes luopunut asiasta tai en tiennyt, että ihana ystävä Soile olikin järjestämässä seremoniaa Ouluun, olimme menossa mökillemme, joka on puomin takana. Kun nousimme avaamaan puomia, kaarteli suuri kotka yläpuolellamme ympyrää tehden. Se näytti hyvin vaikuttavalta ja voimakkaalta viestiltä ja hetken kuluttua huomasin sosiaalisesta mediasta, että Mayan seremonia on Oulussa juuri kun mekin siellä olemme. Hienoa!  Ja kun vielä kyse oli veden pyhittämisestä, niin se sopi kyllä erittäin hyvin viimeaikaisiin teemoihin. Olemme paljon miettineet miten planeetan vesiä voisi auttaa, miten vesi meissä ihmisissä voi ja Ulrike Ultra-päivillä luennoi ihan tästä samasta aihepiiristä, omasta perspektiivistään. Vesi näyttää nyt tulvivan elämäämme montaa eri kautta. Ehkä se konkreettinenkin tapa auttaa vettä, meriä jne.. vielä löytyy, toivottavasti piankin. Viime sunnuntaina Heinäkuun lopulla osallistuimme tyttäreni kanssa Mayan ja hänen tyttärensä Medicine Womanin seremoniaan Oulussa ja koimme sen koskettavana ja voimakkaana.

Seremonia alkoi yhteis rummutuksella ja Mayan laululla ja erilaisia soittimia hän myös soitti. Sen jälkeen hän kertoi miten vesi (tietoinen vesi) oli ennen pelkkää rakkautta, mutta sitten (unohduksen tai tietoisuuden romahtamisen) jälkeen veden taajuus laski eli se ei ollut enää rakkautta ja iloa välittävää.. ja samoin ei ollut ihminenkään enää sitä. Ihminen ja planeetta ovat yhtä, ja 70 % vettä kumpikin. Siunaamalla veden ja nauttimalla sen korkean intention kera voimme vaikuttaa veteen itsessämme ja äiti maassa. Maya puhui kauniisti veljeydestä ja siitä, ettei rauha tarkoita Natoon liittymistä, vaan alkaa aina sisältä päin. Tuttuja asioita toki, mutta kokemuksena tämä oli hieno tapa ja toteuttaa vanhoja alkuperäiskansojen ennustuksia erilaisten heimojen ja kansojen edustajien tapaamisesta ja veljeydestä/sisaruudesta. Mayan nuori tytär oli 18 vuotta saanut alustavaa opastusta veden haltijaksi ja parantajaksi. Hänen äitinsä ja esi-äitinsä ovat samanlaisia parantajia.Oli kiinnostavaa kuulla, että parantajan ja henkisen työntekijän varsinainen koulutus ALKAA sitten 18 vuotiaana käytännössä ja kestää 52 vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen ihminen aloittaa uuden syklin ja  59 vuotiaana hän on 1 vuotias  ja alkaa kai olla valmis parantaja :)

Kuulimme paljon kosmista universaalia opetusta, mutta eniten minuun vaikutti itse seremonia lauluineen ja energioineen.  Alussa koin, että olemme tiipiissä tai oikeastaan kuin tulivuoren kraaterissa, joka tietenkin sieltä huipulta on auki. Ja siellä huipulla myös kotka kaarteli. Saimme siunauksia Mayan ja tyttärensä esivanhemmilta, joihin heillä näyttää olevan ELÄVÄ yhteys. Koin myös pitkiä valkoisia energia olentoja kanssamme auttamassa ja energisoimassa tilaa ja intentioitamme.  Itse sain myös ajatuksen viedä osan siunatusta vedestä Avalonin lähteelle, jonne olemme tällä viikolla menossa käymään. Osa vedestä laitettiin tänään kotijärveen ajatuksen kanssa, että  se parantaa vettä siinä, sekä toisessa järvessä jonne täältä on yhteys ja sen kautta virratkoon valon virta mereen saakka ja kiertoon taivaaseen ja maahan. Satakoon ykseyden pisarat ihmiskunnan jokaisen jäsenen päälle tuoden rauhan ja rakkauden sydämiimme ja muiston kodista, hengestä eli lähteestä, josta koskaan emme todellisuudessa eronneetkaan. Kotkan kevein siivin sinua siunaten Marjut

Halu valaistua estää valaistumisen

Tänä kesänä RTV:n Timo haastatteli minua Syötteen mökillä liittyen mm. uuteen kirjaani Mystinen Ruusu. Hetikohta kuitenkin totesimme, ennen haastattelun sopimista, että valaistuminen ja sen harhat sekä pienet pilkahdukset olisivat myös hyvä aihe juttuhetkeen, sillä ne ovat olleet ainakin minun mielessäni viime aikoina melko paljonkin, kun luen sosiaalisen median "heräämis tarinoita". Juttelumme sujui mukavasti, näin ainakin itse koin, mutta hyvin pian huomasin myös, että niistä valaistumisen pisaroistakin kertominen on todella haastavaa sanojen maailman kautta, sillä tuossa kokemuksessa eivät sanat elä. Jälleen, kuten aina, sain Itse hyvin oivalluksia haastattelun aikana ja heti sen jälkeen.  Mieleeni syttyi jälleen muisto myös eräästä kauan aikaa sitten nähdystä "unesta", joka oli todellinen kohtaaminen Intialaisen naispuolisen mestarin kanssa. Se tapahtui vuosikymmeniä sitten, kun olimme Taavi Kassilan kanssa perustamassa Henkistä keskusta Ouluun ja tuona samana viikonloppuna jolloin unen näin, oli Taavin joogakurssi Oulussa. 

Unessa istuin tuon iloisen ja pitkän nais mestarin kanssa risti-istunnassa jonkun huoneen lattialla ja juttelimme valaistumisesta. Hän sanoi:"KAIKKI halu estää valaistumisen. Myös halu valaistua estää valaistumisen..." Muutakin juteltiin, mutta erityisesti tämä jäi mieleeni.  Kun kerron unesta Taaville, hän vetosi  mestari Ammaan ja sanoi; "Amma sanoo, ettei ihminen voi olla haluamatta mitään, joten on parempi haluta valaistumista, kuin jotakin alempia haluja."

No se on myös totta, mutta tämän kesäisen haastattelun AIKANA oivalsin, että niinpä niin...MINÄ haluaa todellakin valaistua, ja samalla Estää valaistumisen ja kuin saippuakupla puhkesi halu valaistua mielessäni. Olen sen jälkeen makustellut asiaa..Samalla kun HALU valaistua katosi, hävisi myös tuota halua vastustava halu, eli vastavoima.  Odotin muutaman viikon, ennen kuin tämän kirjoitan, sillä halusin kuulostella ja katsella, onko tilani pysyvä :))) Enkö tosiaan enää halua valaistua ja kyllä se pysyvältä näyttää:))

( Satorin koin katsoessani kukkaa. Hetkessä kaikki oli toisin ja todellista!) Tarkoittaako tämä siis, että olen ns. heittänyt kirveen kaivoon ja OM:t nurkkaan? Ei, mutta joku täällä tietää, ettei ole minää, joka haluaisi tulla joksikin..sillä se minähän on juuri tuo Henkinen ego, josta me haastattelussakin rupattelimme ja joka häviää valaistumisessa.  Monesti henkinen ego tarttuu henkisen kasvun ohjaksiin ja valaistumista ei varmasti silloin ainakaan ole luvassa. Miksi olisikaan, sillä eihän "minä" halua hävitä valaistumisen myötä? Kun yritin kuvailla Timolle vaikkapa samadhia tai valona olemista kehollisesti, koin tosiaan kuinka VÄHÄN sanat voivat kuvata jotakin, mikä on sanojen tuolla puolen, hengessä ja henki.

Maallisina taapertajina äitimaan pinnalla kuitenkin joudumme sanoja käyttämään ja ne ovat se kuuluisa sormi, joka osoittaa kuuhun, mutta eivät kuu itse. Selvää minulle on kuitenkin tässä kohtaa kulkiessani, ettei uskominen salaliittoteorioihin tai herääminen tajuamaan, että on muutakin kuin tämä päivätietoisen tason touhu, ole sitä todellista heräämistä, eli heräämistä UNESTA nimeltä maailma. Uni vain jatkuu toisessa muodossa, mutta yhä se on unta eli illuusiota, elämän draamaan ja teatteriesityksiin uskomista, tai miten kukanenkin sen haluaa kuvailla. On eri asia olla hieman enemmän hereillä uneSSA, kuin herätä kokonaan uneSTA. Ehkä askel kerrallaan kuitenkin tässäkin edetään. Näistä teemoista todennäköisesti myös juttelen tulevilla Ilon valkeat messuilla Oulussa ja uskon, että asiaa ainakin sivutaan paljon syksyn Hengen ja tiedon messuilla luennossani, jonka varsinainen teema on Kosmiset Kohtaamiset. 

Emmekö siis saisi haluta valaistua? Varmasti saamme. Emme voi pakottaa mieltämme lopettamaan henkisen kasvunkaan hamuamista, mutta kuten jotkut viisaat, kenties valaistuneet, ovat sanoneet; Etsintä kuluttaa itse itsensä loppuun. Ja silloin etsijästä tuleekin löytäjä luonnollisen evoluution perusteella, kenties. Hyviä löytöretkiä meille itse kullekin hengen avaruudessa! RTV haastattelu ilmestyy aikanaan kanavalle ja meikä-mansikka poistuu pian Britteihin kokemaan Avalonin usvia ja muita seikkailuja, maailmassa ja sen taustalla.Niistä lisää seuraavassa blogitekstissä. Toivottaa Marjut -- Anna valosi loistaa!