Matkailu ja Korona-aika ovat yhtälö, jossa on varauduttava yllätyksiin. Niin myös minun ja nuorteni Krakovan matkan suhteen, joka peruuntui kahteen otteeseen ja loppujen lopuksi meidän Krakova olikin Suomen Lumoava Lappi ja luulenpa, ettei Krakova olisi näitä maisemia ja värien sinfoniaa päihittänytkään!
Nuoreni eivät ole käyneet aiemmin Kemijärveä pohjoisemmassa ja sikälikin uskoin, että Pohjoinen olisi heille positiivinen yllätys, enkä ollut väärässä! Kun aloimme lähestyä käsivarren Kilpisjärveä alkoi kuulua ihastuneita kommentteja ja mitä lähemmäs päästiin kohdetta, sitä enemmän minullakin naama vääntyi hymyyn. Olin manifestoinut aurinkoisia kelejä ennustetun kolmen sadepisaran sijasta ja onnistuin;) Voi sitä ruskan upeutta, jonka aurinko kultasi, wau!! En muista olleeni aiemmin Lapissa maaruskan aikaan ja lyhythän onkin tuo aika ja yllättävästi alkava.
Majoituspaikaksi valikoitui viime kesänä hyväksi havaittu Haltinmaa vaikka ensin suunnittelin muuta paikkaa. Kuitenkin myöhästyin haaveilussani ja Haltinmaa jäi parhaaksi vapaana olevaksi majapaikaksi tilojensakin puolesta. Mökeissä on kaksi makuuhuonetta ja suhteellisen kiva olohuone ja saunakin. Näkymä on Ruotsin tuntureille ja porot laiduntavat takapihan leikkikentällä :)
Ajoimme 7,5 h yhden pysähdyksen taktiikalla ja vaikka sumu leijali puolet matkasta melko paksuna rokkana edessämme, niin matka tuntui sujuvan joutuisasti ja helposti. Ensimmäisenä iltana nautimme Kilpisjärven retkeilykeskuksen kuuluisaa pitsaa ja hyväähän tuo oli, vaikkakaan ei kovin ketoruokaa ;)
Varsinainen Kilpparin retkipäivä suuntasi tietenkin Saanalle. Kesällä sinne jo yritin toisessa seurassa, mutta sää ja olosuhteet eivät olleet silloin otolliset. Nytkin olimme flunssan jäljiltä puolikuntoisia tyttäreni kanssa, mutta puurajaan asti eli 2 km jaksoimme nousta meditoimaan ja aistimaan luonnonenergioita. Ja tietenkin syömään eväitä! Poikani kipusi Saanan huipulle saakka ja näkymät sieltä tuntuivat huumaavan. Minä en voinut lakata ylistämästä maisemaa ja ruskan värejä, joissa Malla-tunturikin kylpi. Uusi polku tuntui hyvältä nousta, vaikka puuskuttamaan piti vähän väliä pysähtyä. Poikani sanoi, että hänen mielestään alku eli juuri nousu puurajaan oli reitin raskain osio ja portaat ei olleetkaan niin rankat nousta…
Jälleen tapasin tuon kesästäkin jo tutun Saanan haltijan sekä muutamia muita luonnonhenkiä, eri hahmoissaan. Huvittava sattumus tapahtui kun palasimme takasin polkua tyttäeni kanssa, joka etsi lumikvartsia onnenkivekseen, eikä tahtonut sopivaa löytyä. Sanoin, että ”Pyydetään luonnonhengiltä apua sopivien lumikvartsien löytämiseen.” ja samalla käännnyin kannoillani ja näin polun varressa kauempana mättään päällä KUKKAMALJAKON ja se oli outo näky tuossa yhteydessä. Menin katsomaan sen sisälle ja se oli täynnä LUMIKVARTSIA! Sattumaako? No niihän rationaalinen mieli haluaa selittää, mutta vaikka olisi niin, että joku ihminen olisi tuon maljakon asettanut mättäälle ja täyttänyt lumikvartsilla, niin jännään aikaan sen havaitsin, kuin tilauksesta! (Menomatkalla me tai poikani ei maljakkoa havainnut.)
Monia kokemuksia ja elämyksiä toi Kilpisjärvi jälleen eteemme, ja päätinkin, että viimeistään ensi kesänä jatkuu minun Kilppari-elämä ja samoin Norjaan ainakin Senjan saarelle suuntaamme jossain vaiheessa jos ja kun rajat pysyvät auki.
Olin järjestänyt yllätysmajoituksen Leville, eli poikani haikaili jo Kilpisjärvellä näkyviä revontulimajoituksia, että olispa kiva joskus sellaisessa olla ja onkohan se kallista...Hymyilin sisällepäin ja kun seuraavana päivänä kaarsimme Levin Taivaanvalkeisiin ja Tonttulaan oli nuorilla melko yllättyneitä ilmeitä heidän kuullessaan, että majoituksemme on Aurora pyramidissa.
Olen jo pitkään haavaillut yöpymisestä revontulimajoituksessa, vaikka tiedän, että on todella suuri onnenkantamoinen, jos juuri sellaiselle yölle reposet saapuisivat taivaalle tanssimaan. Kuitenkin tähtiäkin on mukava tuijotella, joten nyt sitten sain tuon kokemuksen ja olihan se jännä, varsinkin kun on kyseessä pyramidin muoto, joka minulle on tuttu mm. tekemistäni Merkaba-ohjauksista ja kuuluu Sekhem energiaankin ihan olleellisesti. Pyramidejahan on maapallolla paljon ja ihan Atlantiksen ajalle niiden rakentamisen juuret ulottuvat, pyhän geometrian käyttö on ollut ennen paljon tietoisempaa, kuin mitä se meidän rauta-ajassamme nyt on.
Levin pyramidit on kuitenkin ainakin heidän kuvauksensa mukaan sijoitettu oikein ilmansuuntia ajatellen. Kun meditoin tuossa tilassa, koin kyllä sen olevan oikein energinen ja hyvä paikka meditaatiolle ja tunnelmaa toki riitti paljon, mutta… Mitään pysyvämpää pyramidi-innostusta en saanut, sillä yöllä sateli, lasiseinämät hohkasivat kylmää ja vaikka tilassa on ilmalämpöpumppu ja sitä säädimme, niin tuntui melko vilpoisalta. Yöllä oli toki myös selkeämpää ja tähtiäkin näkyi ja minä nukuin makoisasti. Mietin millainen ilmasto lasipyramidissa tai muissa lasimajoitteissa on talvipakkasilla. Toki lisävarusteena meille oli laitettu villasukat ja viileämmässä nukkuu paremmin.
Tonttulan elämyskylä on tuo paikka, jossa pyramidit sijaitsevat ja Tonttulassa on ikuinen Joulu. Tosi ihana paikka, varsinkin voisin kuvitella itseni sinne Joulun viettoon! Aamupala ja asiakaspalvelu olivat todella mahtavaa tasoa! Kun tutustuimme korpin luolaan meinasi ihan jännittää, niin kivasti sinne oli saatu maagista, satumaista tunnelmaa luotua. Varsinkin pienempien lasten kanssa tosi kiva paikka vierailla! Minun aikuisetkin lapset näyttivät viihtyvän :)
Pyramidiyön jälkeen auton nokka kääntyi kohden Luostoa ja vesisateen saattelemana ajelimme Lapland hotelliin ja pidimme välipäivän retkistä, sillä Levillä olimme jopa kesäkelkkarataan uskaltautuneet ja shoppailuakin päivään kuului.
Luoston hotelli oli melko vanhanaikainen, mutta ihanan tilava parvellinen ja parvekkeellinen huone. Ruokailimme illalla Punakettu ravintolassa ja olipa ihan kiva paikka sekin. Ametistikylpylä sen sijaan oli vähän surullinenkin kokemus ihmisten ahneuden vuoksi, kun ametistiluolan ametisteista melko suuri osa oli revitty irti ja kuljetettu pois, uimahousujen taskuissa kaiketi…? Muutenkin tuo kylpylä lie parhaat päivänsä jo nähnyt, mutta hyvinhän siellä kastui ja sai vesihierontaa kipeille lihaksille.
Seuraava päivä Luostolla valkeni aurinkoisena, eli kyllä ilmojen haltija oli meille tosi suosiollinen, kiitos siitä! Suuntasimmekin auton keulan Ukko-Luoston parkkipaikalle ja siitä 2,5 km patikointi metsätietä pitkin Lampivaaraan ja kahvioon. Kuumaa huumaa oli tuo patikkaretki, sillä olin ylipukeutunut, mutta onneksi ehdimme vielä kahvilassa puhaltaa hetken ennen kaivokselle kipuamista. 156 porrasta on pieni määrä verrattuna vaikkapa Tahkon portaisiin, mutta minulla meinasi henki loppua jo sadannen kohdalla;)
Kokonaisuutena Ametistiretki oli mukava, mutta aiemmin olin käynyt siellä 20 vuotta sitten ja tuohon aikaan verrattuna nykymeno oli aivan liian kiireistä. Olisin halunnut etsiä omaa onnenkiveä kauemmin, sillä lohkareilla oli vaikea tasapainotella ja tuntui vaikealta hakun kanssa löytää edes pientä murusta ja olisi ollut tosi kiva rauhassa vaikka istahtaa ja meditoida, mutta oppaat paimensivat laumaansa tiukkaan tahtiin ja harhailuille ei ollut todellakaan sijaa, ainakaan tällä kertaa, kun uusi ryhmä jo näkyi alhaalla odottavan.
Ruuhkaa on kuulemma korona-aikaan ollut kaivoksella, kun suomalaiset eivät voi matkustaa ulkomaille, niin tokihan Lapin kaikki kohteet kutsuvat nyt kulkijaa. Plussaa kestävän kehityksen tyylistä kaivoksella, se kuulemma takaa että ametisteja löytyy vielä 500 v päästäkin kävijöille mutta miinusta kiireestä! Toki Luostolaiseen tietäjähahmoon sain yhteyden jo ala-asemalla kun hetken keskityin. Hän oli naisenhahmossa, iki-aikaisen oloinen harmaahiuksinen rouva, mutta kovin myönteistä tai kutsuvaa tuntumaa en häneen saanut. Kuitenkin palattuani kotiin kuljin Luostolla vielä unissani ja tuolloin yhteys tuon alueen luonnonhenkiin tuntui voimistuvan. Jos vielä sinne palaan, niin kivet saavat olla kaivamatta ja sukellan suoraan tietoisuuden jalokivien pariin luonnossa hiljentyen.
Ametistien säikeestä matka vei Rovaniemelle viimeiseen yöpymiseen Arctic Light hotelliin, aivan keskustaan ja notkuvan Kiina buffetin pariin. Sää suosi Rovaniemelläkin ja jaksoimme vähän vielä tallustella metsäretken jälkeen. Parasta antia hotellissa saimme nauttia aamupalalla, joka on tv-kokki Sarahin suunnittelema ja sisältää vähän erilaista kattausta kuin mitä yleensä hotelleissa näkee. Muutenkin boutique hotellin tunnelma oli mukava ja se onkin saanut paljon palkintoja viime vuosina. Ainoastaan valaistuksesta antaisin ison miinuksen, sillä sekä huoneessa, että käyvillä olisi otsalamppu tullut tarpeeseen. Hieno oli valaistuksen säätö, mutta valoa ei vaan tullut säädöistä huolimatta. Itseasissa jouduin käyttämäänkin kännykän taskulamppua apuna valokatkasijoiden etsinnässä mustista seinistä;))
Kuva yrityksen sivulta.Tähtiä seinillä toki oli enemmän, kuin taivaalla pyramidiyönä, eli tunnelmaa piisasi!
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Hienoa on saada matkustaa aikuisten lasten seurassa ja kiva, että edelleen he kanssani lähtevät reissuun. Kysyin käsivarressa, että kuka haluaa lähteä ensi kesänä uudestaan Kilpisjärvelle ja samalla Norjaan, niin vastaus tuli molempien suusta salamana: ”Minä!”
Niin minäkin tahdon ja ehkä se kolmas kerta toden sanoo ja ensi kesänä kiipeän sitten viimein ihan Saanan huipulle saakka terveenä ja punaposkisena tyttönä haltijan viitan liepeissä häntä seuraten :)
https://luosto.fi/yritys/lampivaaran-ametistikaivos
https://www.hulluporo.fi/en/accommodation/aurora-pyramids/
https://www.laplandhotels.com/FI/lapin-hotellit/luosto/lapland-hotels-luostotunturi.html
http://www.arcticlighthotel.fi/en/hotel/
