Tänään alkaa oma henkilökohtainen uusi vuoteni näin Helmikuun lapsena. Tuntuu, että on hyvä aika pohtia terveyttä ja varsinkin sokerin vaikutusta aivan kaikkeen. Luin vasta jonkun postauksen, jossa sanottiin, että jos valkoinen sokeri tulisi nyt markkinoille, niin se kiellettäisiin tai sen myymistä säänneltäisiin huomattavasti. Varmasti totta, sillä hiilarikoukusta irronneena voin sanoa, että kokemus on ollut TODELLA silmiä avaava, eikä vain fyysisesti, vaan nimenomaan tunnekehon osalta myös ja henkisesti. Yhdenlainen unesta heräämisen kokemus, sillä eihän ihminen TAJUA olevansa unessa monestikaan, kun on keskellä unta.
Hiilariunessa olen itse ollut nähtävästi lähes koko elämän. Äiti ja mummo antoivat makaroonivelliä eteen heti, kun kiinteä ruoka alkoi maistua ja sitä makarooniakin on sitten piisannut siitä lähtien eri muodoissa, kunnes vatsa teki stopin, eikä enää vastaanota vehnää, edes gluteenittomana. Tietenkin on mennyt paljon muutakin kuten karamelliä ja kahvileipää eri muodoissa ja tunteiden vaihteluihin on löytynyt apu Fazerin sinisen syövereistä liiankin usein.
Vuosi sitten Loppiaisena 2020 verensokerit huiteli taivaissa ja tajusin, että on pakko muuttaa suuntaa jos aion elää vielä tässä maailmassa ja vieläpä hyvinvoivana. Keto -ruokavaliota olin jo harjoitellut, mutta en kovin tarkasti makroja laskien, joten nyt otin myös ruokapäiväkirjan (Sulamo) pidon mukaan ja muistin Antti Heikkilän luennolta tuon maagisen lukeman 50 g hiilaria per päivä, että sillä sitä ihminen pärjää jo hyvin. En tahtonut mennäkään mihinkään liian tiukkaan muottiin, sillä olin jo todennut ne ruokavaliot toimimattomaksi. Sitäpaitsi jos nautin vain esim 20 g hiilaria per pv, niin olo on kyllä henkisesti huono ja unen laatu kärsii vaikka "ellut" eli magnesiumit ym ovat nautittuna.
Vuodessa lähti noi 9 kiloa, eli hitaasti, mutta varmasti olen edennyt ja tänä vuonnakin on hieman painoa tippunut, mutta mikä tärkeintä, verensokerit ja lähes kaikki muut arvot ovat dramaattisesti parantuneet. Keto-kickstartin otin avuksi jo viime vuoden keväällä ja siellä opastettiinkin, että alussa kolesteroliarvot saattavat nousta, mutta myöhemmin ne palautuvat /laskevat normaaliin. Näin minullakin tapahtui.
Keto-linja sopii hyvin itselleni, koska en kaipaa enää leipää tai pastaa. On valtavasti vaihtoehtoja ruokiin ja saa syödä tosi hyvin, ja silti paino tippuu. Mahtavaa! En kuitenkin kannata dirty-karppausta eli rasvojakin kohtuullisesti ja laadukkaasti, mutta kevyttuotteet ovat todellakin bye bye! Oivariini purkin suuntaan en katsokaan!
Syön paljon ulkona, eli lounasta lähes jokaisena arkipäivänä nautin ravintolassa ja tähänkin on keto-linja sopinut hyvin, koska pystyy valikoimaan esim buffetista mitä ottaa ja salaattejakin pystyy nauttimaan runsaasti.
Viime Joulu oli varmaan ensimmäinen koko elämässäni, että painoa ei tullut lainkaan lisää sillä olen jo adaptoitunut, eli aineenvaihdunta on sopeutunut vaihtamaan näppärästi rasvan ja hiilarin välillä, alussahan meni jokunen viikko, että tähän tilaan päästiin.
MUTTA se tärkein keto-ruokavalion oivallus ei ole näissä hyvissä fyysisissä asioissa, vaan siinä heräämisessä, kuinka PALJON sokeri on hallinnut ja koukuttanut, aiheuttanut haiman sokeriaineenvaihdunnan vaihteluiden kautta harmonaalisia vaikutuksia negatiivisesti ja ns hiilarin himoa, jota voi melkein verrata alkoholi- tai huumeriippuvuuteen, koska se tuo ihan fyysisiäkin oireita.
Myös tunnesyöminen on loppunut minulta, tätä olen tarkkaillut itsessäni. Aiemmin suklaa oli heti mielessä ja kielessä, kun tuli tunnelämän haasteita, mutta nyt ei sitä tarvetta enää ole.
Olen kyllä ajoittain syönyt jopa karkkia, mutta pienemmät määrät riittää ja kohta jo tulee huono olo. Myös jälkiruokia ketolla voi nauttia ainakin tällä hiilarimäärällä, juustokakku on suosikkini, mutta jälleen ilman vehnää.
Tajusin myös, että en ole tosiaan KOSKAAN ennen ollut ilman hiilarikoukkua, sillä vaikka aikoinaan lasten syntymän jälkeen laihdutin Painonvartijoissa 20 kg niin tein sen hiilari ruualla ja nälkää näkemällä:) Saatoin käyttää osan pisteistä helpostikin "kevytsuklaapatukkaan" jolloin terveellisyyskin lie ollut aika kyseenalaista.
Monet sanovat ettei keto-sovi heille ja se on totta, koska kaikki ei sovi kaikille. Sitten kuulen varoittelua, että kaikki pudotettu tulee takaisin kun palaa "entiseen" ja se on todellakin totta, mutta en aijo ikinä palata entiseen, sillä olotila on nyt niin mahtava ja saa syödä hyvää ruokaa mielin määrin, niin miksi haluaisin palata vanhaan tapaan olla sokerin orja ja kokea sen seuraukset myös terveyden huononemisena? Nykymallissa saan syödä jopa marjoja päivittäin, samoin kasviksia ja muuta mitä todella kaipaan. Hienoa!
Välimeren rauokaa <3Itsekään en suosittele rasvojen kanssa läträämistä tai garnevorea, jossa jätetään pois kaikki tuore, vaikkakin niilläkin ruokavalioilla on varmasti kannattajansa. Olen vain tyytyväinen, että löysin viimein omani, joka ei ole "kuuri" vaan pysyvä ja kokeileva ja siten muuttuvakin tapa elää.
Kuulen monen tyrmäävän tämänkaltaisen ruokavalion heti siksi ettei "saa syödä leipää" tai muuta vastaavaa, mutta toki saa syödä. On monia leivänteko tapoja, jotka sopivat tähän tyyliin ja tietenkin mitä vaan voi syödä, jos kohtuudella mennään. Viime kesänä esim. ainakaan jäätelöt eivät jääneet minulta kauppaan, vaan viikoittain muutama tuli nautittua. Onneksi nykyään kaupoissakin on vaihtoehtoja, ketojäätelöä tai punaviiniä ilman ei meikä mandoliino pärjäisi kovin pitkään!
Makoista vuoden jatkoa ja terveyttä meille kaikille! Marjutilta
