Jo jonkin aikaa on haaveissani kimmeltänyt Oulankajoen kanoottiretki Kuusamossa, "luonnon omassa huvipuistossa",kuten mainoslause kuuluu. Nytpä sitten se viimein toteutui, vaikka vähältä piti jälleen!
Aiemmin olimme menossa kyseiselle retkelle vuosi sitten, mutta ilmojen haltijat sekä myös kanootin haltija olivat eri mieltä. Niinpä se tuolloin jäi. Tällä kertaa olimme Kuusamossa "talvilomalla" kesäkuun eka viikon ja odotimme ilmojen lämpenemistä. No lämpenihän ne, + 3 C.sta asteesta peräti + 8C asteeseen, eikä luntakaan tupruttanut kuin hetken ajan:) Kuusamo ei koskaan yllätätä säiden suhteen, ainakaan siihen lämpimään suuntaan, mutta maisemat ovat huikaisevat!
Olimme melko lämpimässä säässä loman alussa Pienellä Karhun kierroksella ja minä meditoin Myllykosken kuohuja. Sitten puolivälissä viikkoa vietimme todella kylmän päivän Purnuvaarassa. Lämpötila oli todellakin lähes pakkasen puolella ja pohjoinen puhuri tuuli läpi koko olemuksen. Sinä iltana viihdyin saunassa tosi piitkään....! Olimme siis jo luopuneet Oulankajoen valloituksesta ajatustasolla, kun tapasin Kuusamossa eräoppaana toimivan mukavan neitokaisen, joka sai meidät innostumaan ajatuksesta jälleen. Kiitos siis Pirittalle!
Olin hankkinut neljän hengen kanoottiretken jo joululahjana puolisolleni Elämyslahjat - palvelusta ja retken toteutti Kuusamo - Safaris.
Kanootti odotti meitä valmiina varusteineen Kiutakönkään luontokeskuksen lähellä. Alku oli vähän nihkeää, sillä itse olen melonut aiemmin vain kerran pienellä "ojalla" jossa kanoottia piti kantaa yhtenään, jotta pääsi eteenpäin. Lapset eivät olleet meloneet koskaan. Onneksi murullani sentään oli aiempaa kokemusta jonkin verran, tosin aika oli tainnut kullata muistot viime kerrasta, josta taisi olla kymmenisen vuotta:)
Harjoittelimme siis yhteispeliä heti lähdön hetkellä, kun edessä oli karikko ja oikealla koski. Hyvin kuitenkin kapteenimme( 12 v) ohjasi alusta eteenpäin.Alkupää eli noin 7 km matka oli melko karikkoista ja ihmeen paljon päätöksiä piti jatkuvasti tehdä. Olin olettanut, että lipuminen joella on vain sitä.. eli lipumista joella, mutta ei se ihan niin mennyt :))
Saimme tehdä itsekin töitä ja hyvä niin, ei ainakaan se kylmä yllättänyt ja sadeviittaakin tarvittiin vain hetken ajan alussa. Kaksi kertaa jäimme kiinni karille, sillä neljän hengen kanootti oli ehkä hieman alempana uivakin kuin kahden melottavat. Kerran lapset olivat jo hätää kärsimässä eli "paniikissa" että tähän jäätiin loppuelämäksi, mutta saimme työnnettyä kanootin pois karilta, jonka seurauksena virta pyöräytti sen ympäri ja matkasimme hetken selät menosuuntaan päin, mutta väljemmillä vesillä palasimme taas mieluisampaan katse- menosuuntaan- moodiin.
Muutamia muita melojia näkyi joella ja mahdottoman komeita maisemia! Myös ryhmä telttailijoita oli leiriytynyt eräälle töyräälle ja seurasi mielenkiinnolla meidän rantautumista vastapäiselle nuotiopaikalle.
Nuotiolla huomasimme, että olemme melkolailla jäljessä aikataulusta, siellä noutopaikalla tuli olla kello 16. Olimme lähteneet kolme varttia myöhemmin matkaan, kuin mitä oli suositus ja alkuperäinen suunnitelma. Kun matkaa oli vielä 11 km piti laittaa jo suurempaa vaihdetta silmään ja meloimme melkoista vauhtia loppumatkan ja lapsetkin ollivat todella reippaita ja tuntuivat nauttivan matkasta suuresti!
Tällainen neljän henkilön kanootti ja jokaisella oma mela, on loistava keino harjoitella yhteispeliä, suosittelen!
Mutta sitten tunnelmaan...Maisemat olivat komeat, kotka lenteli taivaalla, pari poroa nähtiin rannalla, joutsenia ja pienempiä vesilintuja sekä mahtavia molskauksia kun isot kalat hyppivät Oulankajoessa.
Todettiinkin, että koska autiotupia on matkan varrella useampi, niin seuraavalla kerralla viivymme yön yli, näin ei tarvitse kelloakaan katsella, vaan voi keskittyä luonnon rauhasta nauttimiseen. Kuuntelimme kyllä nytkin hiljaisuutta useaan otteeseen, tosin myös hyvin erikoisia ääniä metsistä kuului....
Kello oli jo neljä kun meillä oli vielä yli 4 km matkaa noutopaikalle Jäkälämutkaan, Venäjän rajan lähellä. Safari-yrittäjä soitti puolisolleni ja mietittiin mitä tehdään, sillä hänellä oli seuraava porukka haettavana jo kello 17 ja siihen noutoon emme olisi mahtuneet. Joten kannustustava huutomme lapsille kuului: "Melokaa!" Näinpä sitten vain vartin myöhässä me ja eräs toinen kanoottikunta pääsimme noutopaikalle, joka oli noin 2 km ennen virallista paikkaa. Tila-autossa oli jo 2 muuta seuruetta ja meistä auto tulikin täyteen ja täyttä ravia kohden lähtöpaikkaa, sillä yrittäjällä oli kiire seuraavaa seuruetta hakemaan. Me näimmekin tuon porukan tauolla eräällä hiekkaisella rannalla.
Kuva Kotiliesi.fi
23 km melonnan jälkeen palkitsimme itsemme jäätelöllä ja kehuilla. Tosi hyvä tiimi, varsinkin näin ensikertalaisiksi! Ja luonnon oma huvipuisto peittosi kyllä Suomen Tivolin, vaikka sinnekin kuulema jotkut meistä aikovat vielä suunnata.
Suosittelen Sinullekin Oulankajokea ja luonnon parantavaa voimaa. Oura-sormuskin kertoi jo patikointipäivän jälkeen sydämen sykevälivaihtelun parantuneen huomattavasti ja samoin unen laatu paranee. Vaikka tämänhän me kokemuksesta tiedämme, niin kiva on joskus dataakin asiasta tutkia.Alkukesä on varmasti paras aika tälle retkelle, ei sääskiä mutta paljon vettä! Veikkaan, että loppukesänä tämäkin kokemus olisi ollut kovin toisenlainen.
Ihanaa kesää ja luontoseikkailuja sinullekin!
