Suomen Hanko - idylli vai illuusio?

Lähes myrskyksi yltyvä tuuli saa meren kuohumaan. Vaahtopäät vyöryvät Hangon rannoille ja puhuri pieksää vahojen Villojen seiniä, kun me kolme naista saavumme vuotuiselle Hannele-kerhon retkelle, tällä kertaa todellakin jälleen Suomen eteläisempään kärkeen, ei vadelmaveneellä, vaan aivan Valtion Rautateiden sekä serkun Kian tuomana. Tämä on kolmas kerta Hangossa, ainakin meille pohjoisen tytöille. Aiemmat pari kertaa ovat vakuuttaneet meidät Hangon satumaisesta ilmapiiristä ja meri on aina ihana elementti varsinkin kesäaikaan. Aiemmin olemme yöpyneet Villa Maijassa, joka on kokenut sen jälkeen mittavan remontin ja vielä mittavamman hintojen nousun. Viimeksi meidät majoitti Hangon maamerkki, Villa Tellina, joka sijaitsee aivan rannalla. Tällä kertaa halusimme kokeilla samojen majoittajien toista Villaa eli Thalattaa, joka sijaitsee puistossa aivan Tellinaa vastapäätä.

Aika ja merituulet ovat nakertaneet talovanhusten maalipintaa ja kauneutta, mutta edelleen nämä upeat talot ovat sitä parasta lomaidylliä Casinon ja Neljäntuulen tuvan, sekä sataman ohella.Toki yksi maamerkeistä on myös vesitorni, jota ei voi olla havaitsematta lähes mistä suunnasta tahansa maisemaa katsoo. Tellina ja Thalatta ovat kumpikin rakennetut 1800 - luvun lopulla ja toimineet pensionaatteina sekä sodan aikaan sairaaloina. Meidän majapaikassamme sijaitsi myös marsalkka Mannerheimin käyttämä sviitti. Marsalkka piti myös tuota Neljäntuulen kahvilaa muutamien vuosien ajan, tai ainakin omisti sen. Sää on aina arvoitus Suomen vihreän talven aikana. Foreca lupaili muutakin kuin kovia tuulia reissun ajaksi, mutta onneksi ainut isompi sade sattui yöajaksi ja muutoin oli ajoittain jopa lämmintä, vaikkakin tuuli olikin voimakas, varsinkin lauantaina, jolloin se yltyi 10 metriin sekunnissa.

Mitä Hangossa voipi sitten tehdä tai tarvitseeko tehdä mitään? Olen kuullut, että Hangon parasta antia olisi viipyilevä joutilaisuus, lämpimät kesäpäivät ja rannat. Meillä kuitenkin oli vautia ja tilanteita, eli Jopoilla sekä kävellen mentiin moneen suuntaan, myös kuuluisaan Pub Grönaniin päiväsiidereille. Odotimme näkevämme Murha Hangossa- sarjan kuvauksia, mutta kuvausporukat taisivat poistua viikonlopuksi ja aikoivat palata viikon alussa takaisin. Eli avustajan tehtäviin emme tällä kertaa päässeet tai joutuneet. Neljän Tuulen Tupa ja vanhan kylpylän rannat, karuselli ja vanhat Villat...ah ja voi mitä silmäkarkkia! Ja tietenkin piti hengareita heilutella mm. ByPiaksen liikkeissä. Kävelykadulla oli kesän avajaiset, mutta ohjelma melko maltillista. Vielä näin Kesäkuun eka viikonloppuna ei meno ollut yltynyt ihan Regattan tapaiseksi hulinaksi. Elli ja tytöt- putiikissa meitä palveli ja limonadeja tarjoili itse putiikin emäntä Elli, joka oli todella mukava ja ystävällinen Hankolainen enkeli. Sen sijaan sataman ravintoloissa hinnat olivat pompsataneet kattoon, kun aivan tavallinen fish and chips- annoskin maksoin melkein 30 euroa eikä kuitenkaan maullaan vakuuttanut. Sen sijaan Nepalilainen ravintola Kripa vei kielen mennessään upeilla makuelämyksillään.

Hanko on upea kesä-idylli tai jopa illuusion kaltainen näytelmä, vähän kuin Jim Carreyn elokuvassa Truman Show. Hymyilevät ihmiset aurinkoisessa maisemassa kulkemassa koiriaan ulkoiluttaen tai kuntoillen. Kukkahattuisia naisia, ulkomaalaisia turisteja, valon kimmellystä aalloilla ja viimeisen päälle hoidettuja pihoja, varsinkin monissa Villoissa Casinon suunnassa, jossa suihkulähde ja ihanat kukkaistutukset. Onko tämä Ihmeiden oppikurssin mainitsema Onnellinen Uni? Ehkä, mutta jos tulisimme Hankoon talvilomalle, voisi kokemus olla toisenlainen ;) Kiitos Hanko ja sen ystävälliset ihmiset. Paluumatka vahingossa lasten leikkivaunuun ostetulla paikalla palautti ainakin minut jo hieman enemmän maan pinnalle idyllin jälkeen, mutta pärjättiinhän me, ihan ilman korvatulppiakin :) https://visithanko.fi/ https://tellina.fi/

Thalattassa (yllä) aistimme vain yhden aaveen läsnäolon. Hän oli palvelusväen-oloinen nuori nainen esiliinassaan, niiaamassa melko nöyränkin oloisena. Aikakerroksia vanhoista taloista löytyy runsaasti, mutta niihin kaikkiin en tällä kertaa matkustanut...Tosin kaikki sijatsee aina mielessä, myös Hanko ja sen upeat Villat :)

Nizzassa ja Maria Magdalenan jalanjäljillä Huhtikuussa 2025

Viime vuosina olen käynyt useasti Kelttien alueilla Englannissa, Skotlannissa ja Irlannissa. Nyt sama teema jatkui, kun matkustimme kahden nuoreni kanssa Ranskaan Nizzaan ja moneen muuhun kylään tuolla rannikolla, sekä kauempanakin. Sitkeä legenda kertoo, että Jeshuan ylösnousemuksen jälkeen hänen puolisonsa Maria Magdalena, sekä muita Jeshuan läheisiä joutuivat lähtemään Roomalaisia pakoon ja heidät sysättiin veneeseen tai laivaan, jossa ei ollut purjetta taikka peräsintä, eli tuuliajolle. Roomalaiset luulivat lähettävänsä tämän joukon, jossa oli myös lapsia, suoraan surman suuhun, mutta toisin kävi. Tästä matkasta kerrotaan myös Jeesuksen isoäiti Annan kahdessa kirjassa, sekä tämän joukon myöhemmistä vaiheista. He siis selviytyivät rukoilun ja keskittymiskyvyn voimin Ranskan rannikolle ja tulivat maihin kohdassa, jonka nimi on suomeksi Merten Mariat. Myös Mustan Madonnan legenda elää tuossa kylässä, edelleen. Myöhemmin osa sukulaisia muutti Englantiin, varsinkin Avalonin saarelle eli Glastonburyyn, jossa olimme nuorten kanssa kaksi vuotta sitten matkalla. Maria Magdalena ilmeisesti kuitenkin jäi Ranskaan, evankelioi siellä ja eli 30 vuotta retriitissä Saite Baumen alueella, jossa on hänen luolansa.

Vuoren hallussa on myös pienempi luola Cave of eggs, joka on ilmeisesti vieläkin voimallisempi paikka, kuin tämä iso luola, josta on sittemmin tehty kirkko tai pyhäkkö.  Olin ensin hyvin skeptinen sen suhteen, oliko tarkoitukseni mennä lainkaan Sainte Baumeen, sillä retken järjestäminen sinne Nizzasta oli todella haasteellista. Sain kuitenkin voimakkaita vinkkejä henkimaailmasta, että reissu järjestyy, enkä saa antaa periksi. Luoteeni onkin sellainen, että mitä enempi esteitä, niin sitä enemmän haluan katsoa, mikä on syynä, vaikka toisaalta, asiat joiden on määrä onnistua, yleensä onnistuvat helposti. Tämäkin reissu olisi onnistunut helposti, palkkaamalla oma kuljettaja ja auto, mutta katsoin sen olevan liian kallista. Sitten taivas lähetti tarvittavat rahat ja varasin heti kuljetuksen, eli loppujen lopuksi reissu onnistui hienosti, jopa kipuaminen rinnettä polkua, jota nuoretkin pitivät rankkana reissuna, jalat olivat kuulemma tavallista painavammat siellä:) ?? Siltä se kyllä tuntui. Mutta ei  mennä asioiden edelle. 

Matkaan lähdimme Lufthansalla koska Oulusta asti pääsimme Munchenin kautta Nizzaan järkevillä vaihdoilla ja järkevällä hinnalla! Tuntuu, että Lufthansan Saksalainen täsmällisyys ja toiminta muutenkin  oli kyllä minun mieleen. Lentoja on vain kaksi viikossa, joten päädyin varaamaan kokonaisen viikon reissun, vaikka voisi ajatella, että ns kaupunkilomalle olisi vähempikin riittänyt. Nyt myöhemmin ajatellen, olisi kulunut kyllä pidempäänkin tuolla alueella, sillä näkemistä on todella paljon! Meiltä jäi monta paikkaa katsomatta, kuten Monaco ja Cannes, sillä halusimme keskittyä ainakin nyt pieniin tunnelmallisiin kyliin ja vanhojen kaupunkien kapeita kujia tutkimaan. Varasin majoituksen Airbnb.stä eli huoneiston Nizzan vanhasta kaupungista ja hinta ja laatu kyllä kohtasi, sijainti oli loistava, lähellä rantaa ja vanhan kaupungin houkutuksia, ravintoloita ja kauppoja mutta...paratiisissa on kai aina se käärme? Tässä paratiisissa se oli disko, joka soitti trancea ja muuta jytä musaa lähes joka yö ja aamu. He aloittivat bailut kello 12 yöllä ja jatkoivat lähes kellon ympäri! Korvatulpilla oli käyttöä siis, mutta nekään eivät täysin meteliä poissa pitäneet, sillä se hiipi rakenteita pitkin kehoon ja uniin :) Kuitenkin saimme jonkin verran nukuttuakin, harmittaa enemmän talon vakiasukkaiten puolesta. Jos joutuu heräämään töihin kello 7 nukuttuaan vain alkuyön, niin ei kiva! No sitten itse asiaan eli matkan antiin. Meillä oli ehkä liikaakin retkiä, mutta oli halu myös nähdä ja kokea paljon.

NIZZAN KAPUNKI Ensimmäinen koko päivä vietettiin Nizzassa sen kohteita tutkien. Oltiin tultu edellisenä yönä vähän ennen yhtä ja asunnon avain piti etsiä boxista, mutta ensi piti etsiä tuo boxi :) Olen kuullut tai lukenut paljonkin juttuja siitä, kuinka ranskalaiset ovat töykeitä turisteille, varsinkin jos emme puhu heidän kieltään. Koin jo aiemmin Pariisissa, että tämä ei taida pitää paikkaansa ja nyt tämä kokemus vain vahvistui, sillä tuosta eka yöstä lähtien, jolloin lähikaupan papat opastivat meidät kohti huoneistoa, saimme vain ystävällistä ja iloista kohtelua kaikilta, jopa kirppareilla, ravintoloista ja kaupoista puhumattakaan. Jopa roskapussin viennissä lähiravintoloitsija neuvoi. Nizzassa pääkohteita lienevät juuri vanha kaupunki, rantabulevardi ja rannat, sekä linnankukkula, jossa on myös puutarha ja kahvila. Toki uudempi kaupunki on myös hieno. Onhan siellä Apollon patsas, Massenan aukio eli Place Massena ja paljon hienoja liikkeitä, joista kuitenkin aika nopeasti saimme tarpeeksemme. Liikaa hälyä ja ihmisiä, joihin törmäillä... Linnan kukkulalle pääsee myös hissillä ja se olikin minulle viisas valinta, sillä polvi vihotteli ja oli monta kohdetta vielä koluttavana. Kukkulalla vallitsee ihana rauha ja maisemat huikaisevat. Huomiota näin koirakaverin vasta menettäneenä, kiinnitti koirien suuri määrä Nizzassa ja lähialueilla ja se, että ne saivat tulla lähes kaikkialle, jopa H & M .n ostoksille :) Ravintolatarjonta oli hyvä, monenlaista evästä, moneen hintaluokkaan, myös etnisiä ruokia.  Kaupassa ruoka tuntui olevan yhtä kallista kuin Suomessakin. 

ITALIA VENTIMIGLIA  Toinen matkapäivä suuntautui sitten junalla rajan yli Italiaan Ventimigliaan, joka oli varsinkin poikani toiveena, kun hän ei ole aiemmin Italiassa käynyt. Junaliikenne on todella edullista ja toimivaa rivieralla. Ja ne maisemat! Tuntui, ettei junalla matkustus ole ollut koskaan niin elämyksellistä, tai ehkä kerran, Espanjan aurinkorannikolla. Silmäkarkkia siis saimme vaikka  kuinka paljon.Omio sovellus oli helppo junamatkojen ostoon ja on hyvä  huomata tuohon suuntaan  mentäessä, että kannattaa istahtaa junan oikealle puolen, maisemien takia.  Ventimiglia on pieni kaupunki ja radan päätepiste. Sitä ennen on monia kyliä kuten Villefrance, Eze ja mentiinpä Monte Carlonkin kautta, vaikka sinne ei tosiaan tällä kertaa pysähdytty pidemmäksi aikaa. Italian puolella oli suorastaan kuuma! Eli noin 22 C vain, mutta vaatetta olimme varanneet liikaa päälle ja mukaan. Rannalla oli mukava oleskella ja vanhassa kaupungissa myös siellä. Kävimme äiti Marian basilikaassa, jossa oli mm Pyhän geometrian symboleja...jännä juttu. Istahdimme ihanaan pieneen ravintolaan lähes kirkon pihalle ja nautimme lounaan. Italiassa piti tietenkin syödä myös gelatot, niinkuin Ranskassakin, joka päivä! Vinkkinä jos menet Ventimigliaan..muista passi!

SAINTE BAUME JA SAINTE MAXIME Kolmas matkapäivä olikin sitten tuo tämän jutun alussa kertomani Sainte Baumen retki Marian luolalle ja kylään. Meidän kuljettajaksi manifestoitui ihana Emilie. Olin nääs toivonut naiskuljettajaa, jolla on näkemystä pyhiinvaellus hommiin...ja hänellä oli. Yhteinen kieli oli kankeaa, mutta toimeen tultiin hyvin. Emilie vei meidän polun alkuun ja lähetin hänet syömään lounasta ja sitten alkoi huumorilla sanottuna meidän via dolorosa...kipuaminen kipuilevalla polvella ylös vuoren kuvetta, maanvetovoimaa vastustaen :) No itseasiassa retki meni tosi hyvin. Olin saanut hoitoa, sekä apteekista polveen tuen, joten en juuri edes tuntenut enää kipua, mutta hengästymistä kyllä. Polulla tuli vastaan muutamia kulkijoita, joita moikkasimme ihan ranskan kielellä, ja aina tuli tietenkin palkinnoksi hymy. Maisemat olivat ajoittain jylhät sillä Sainte Baumen vuori kohoaa yli kilometriin.Ennen luolaa saimme "hypellä" vielä satakunta porrasta ja ihailla ristejä ja patsaita, joita siellä oli runsaasti. Kuvaelmassa oli mm. Jeshua ja kaksi rosvoa ristillä ja Mariat heidän jalkojensa juuressa. Luolasta oli tehty siis temppeli eli kirkko ja se oli yllättävän suuri sisältä, vaikka oviaukko ei antanut sellaista odottaa. Lattioilla oli vettä, joka tihkuu katosta, sivuissa vesialtaat ja useita erilaisia rukoilu ja meditaatio paikkoja löytyy. 

Kauniit ikkunoissa olevat lasityöt antavat oman tunnelmansa. Kynttilät paloivat ja mekin sytytimme sellaisen ja lähetimme siunauksia ja siunaus pyyntöjä eri asioille. Energia on hyvin puhdistava.Sain aktivointia myös pään yläpuolisille chakroille. Koin voimakkaasti Marian ja Jeshuankin läsnäolon ja sieluni silmin näin Marian meditoimassa luolissa ja keräävän yrttejä vuoren rinteillä. Tuossa luolassa oli todella tilaa myös asua, niin suuri se on. Sen sijaan toinen pienempi luola, jossa emme käyneet tällä kertaa, on tarkoitettu vain retriitteihin, näin käsitin.Olen tehnyt työtä Jeshuan ja Marian energioissa viime vuodet ja tästä työstä voit lukea kirjoista Mystinen Ruusu sekä Maria Magdalena - Ihmisen tytär, Jumalan puoliso.  Paluu luolalta sujuikin paljon kevyemmällä askelluksella ja maisemista nauttien ja pitihän ne pakolliset puun halaukset sekä kuvaukset myös ottaa ohjelmaan. Kun saavuimme parkkipaikalle oli Emilie jo odottamassa ja päivitteli, että  olikohan kova urakka tuo patikoiminen. No eihän se ihan Saana tunturille nousua vastannut, mutta myös aikataulu asetti omat rajoituksensa.

Meillä sitten jo maallisenkin ravinnon saanti kutsui, joten kävimme pizzalla ja sen jälkeen ajelimme kylässä sijatisevaan Marian kirkkoon, Saint Maximeen, jossa myös Marian pääkallo on reliefinä. Minulle oli yllätys se, että tämä kirkko oli vieläkin voimakkaampi energialtaan kuin luola. Kylmä, korkea viima ympäröi minut kun menin paikkaan, joka oli kokemukseni mukaan pyhin ja jossa Pyhää henkeä kuvaava kyyhkynen oli alttaritauluna. Marian pääkallon paikka on alhaalla kryptassa ja kuten eräässä blogissa siellä käynyt vierailija sanoi, on ihmeellistä ajatella, että tuota otsaa Jeesus on suudellut kaksituhatta vuotta sitten. Itse en ole mikään luiden tai kallojen palvoja, mutta jotakin taikaa tuossa pienessä kryptassa kyllä oli. Hyvin antaumuksellisesti eräskin nainen polvistui Marian jäänteiden eteen ja koki varmasti pyhiä hetkiä. Yllätys itselleni oli se, että luola ja tämä kirkko sijaitsivat niin kaukana toisistaan. Lukiessani etukäteen paikasta sain käsityksen, että ne ovat hyvinki lähellä toisiaan, kävelyetäisyydellä, mutta matkaa oli ehkä 10 km ja tie oli serpentiiniä.

NIZZAN YÖELÄMÄÄ Tuona iltana siirryimme sitten tyttäreni kanssa maallisempien huvitusten pariin, sillä aivan kulman takana asunnolta sijaitsi yksi Nizzan suosituimmista Jazz klubeista Le Shapko. Ennen kuin klubi avautui,  käytiin kuuntelemassa runoja eräässä pubissa ja maistelemassa Aperolia. Runoja ranskaksi, vaikka emme osanneet kieltä..?.Se ei haitannut, sillä tunne tuli kyllä läpi ja kitara säesti. Oli ihana vain katsella muita katselijoita, kuinka he eläytyivät ja paikalla oli todellakin monenlaisia hahmoja. Ranskalaiset osaavat pukeutumisen ja tyylin:) Jatsia ja tatsia siis riitti illaksi ja seuraavana päivänä olikin sitten aika levätä ja palautua alkuloman ja puolikurssijuhlien annista. Tuolloinkin tuli kuitenkin paljon askelia mittariin, sillä käveltiin kauppoja, kahviloita ja vanhan kaupungin charmantteja pikku putiikkeja lävitse. Noitakauppoja eli kaikkea New age- tavaraa, kiviä, kalloja, kirjoja...niitä oli todella runsaasti tarjolla. Ja pitihän sitä taas langeta muutamiin pikku ostoksiin...

EZEN KYLÄ Sunnuntai päivällä sitten olikin luvassa taas hienoa ohjelmaa, sillä olimme ennakkoon jo lukeneet, että hienoin keskiaikainen kylä lähistöllä on ehdottomasti EZE.  Taksit ovat kalliita ja harvinaista herkkua Nizzan alueella ja bussi Ezeen ei kiehtonut niiden kokemusten perusteella, mitä olin lukenut. Junalla sinne olisi päässyt, mutta sitten olisi ollut vuorossa tunnin kiipeily jälleen ylämäkeen. Joten ensimmäistä kertaa elämässäni turvauduin Uberiin. Haluaisin sanoa: se oli virhe, mutta ei se ollut. Muhammed ei vain puhunut kanssamme samaa kieltä, eikä osannut kertoa, mistä kohtaa kaupunkia osaa ja saa ottaa meidät kyytiin. Huuhtoa ja meuhaamista oli sitten luvassa, mutta viimein päästiin pikku Renaultilla kylään asti ja kaikki meni loppujen lopuksi ihan hyvin, vaikka olin vahingossa valinnut myös väärän maksutavan, jota ei voinut muuttaa.Mutta siis...Uber ylitti kuitenkin odotukseni ja sellainen meidät kyyditsi myös lentokentälle.  Ezen kylä vei meidän sydämet mennen tullen. Maisemat ja tunnelmat, oi ja voi! Huipulla on kaktuspuutarha, josta on mahtavat näkymät. Keskiaikaisilla kaduilla on mukava eksyä ja kivoja pikku putiikkeja löytyi, myös jälleen niitä kristalleja ja muita "meikäläisten" tuotteita. Minulla oli tietona myös, että Maria sukulaisineen oli myös Ezessä käynyt, useaan kertaan, kuten niin monessa paikassa tuolla rannikkolla. Hieman usvainen oli tuo huippupaikka, mutta ei liikaa, vaan maisemia näkyi. Kunpäivittäisen gelaton jälkeen lähdimme laskeutumaan kohden viereistä Villefranchen kylää ja uimarantaa, niin lämpötila ja aurinko jälleen palkitsivat kulkijat. Meriveden lämpötila oli 14,7 C ja täytyy sanoa, että kyllä se vilpoisalta tuntui. Kuitenkin rannalla aikaa vietettiin ja syötiin rantaravintolassa hyvät ruuat, poikani uskaltautuessa jopa ensimmäistä kertaa elämässään mustekalaa maistamaan.Maistui kuulemma, nimittäin kanalle.

Villefrancessa oli pieni kirppari ulkona ja ihanat maisemat. Sieltä sitten ajelimme Nizzaan ihan perinteisellä taksilla, jonka kuljettajan kanssa jonkin aikaa keskustelin hinnasta, ennakkoon, joka on suositeltavaa. Ja tosiaan Nizzassa on kaikille takseille tarkat säännöt missä voi pysähtyä ja ottaa asiakkaita kyytiin, eli sellainen Lontoon- mallinen käden huiskaus kadulla ei todellakaan toimi. Tuokaan taksi-pappa ei voinut tuoda meitä lähelläkään Vanhaa Kaupunkia,vaan jätti onneksemme meidän hienolle ulkoilma- myyjäispaikalle, josta piti tietenkin tehdä löytöjä. Kirpparit ja second hand- liikkeet on ihan parasta Nizzassa. Lähellä rantaa on joka päivä kukkamarkkinat ja muuta tuoretavaraa, mutta maanantaisin markkinapaikan täyttää kirpputorimyyjien armeija ja kaupan on ihan mitä vaan. Kommunikointina toimii kansainvälinen elekieli ja vihkoon kirjoittaminen.

NIZZAN MARKKINAT Cours Saleya -kadulla

Viimeinen koko päivä Nizzassa olikin juuri tuo maanantain markkinapäivä ja tyttäreni teki paljon hyviä löytöjä. Muutoin alkoi jo väsy painaa, niin vietimme aikaa huvivenesatamassa sekä muutenkin ihmisvilinän ulottumattomissa. Toki oli jo aika pakkailla tavaroitakin, sillä varhainen lähtö odotti, eli herätys jo ennen sitä kuuluisaa kukon laulua. Viimeisenä aamuna  kävelimme matkalaukkuja vetäen jälleen kohti paikkaa, josta taksi voisi meidät laillisesti poimia.Kello oli vähän ennen kuutta ja kapean kadun yli juoksi yksinäinen rotta editsemme. Markkinapaikalla myyjät jo kokosivat pöytiään ja meidät pysähtyi noutamaan uber, joka oli Tesla X - mallia lokinsiipi ovineen kaikkineen. Nousimme kyytiin kohden lähes autiota lentoasemaa ja kohden Suomea hyvillä mielin sillä... ...Nizza oli minulle kovin kotoinen  paikka, joka oli pieni yllätys. Tuntuu, että voisin siellä viettää jatkossa pidempiäkin aikoja, vaikkapa Suomen pimeyttä paossa. Aika näyttää...  

Madeira - Huippu(jen)paikka

Joka talvi kaipaan pakkasten ja pimeän katkaisemista Suomen talvesta ja nastakenkien riisumista edes viikoksi. Liukastelua on tänä talvena riittänyt ja pakkaset vaihtuivat kurakelehin. Sitä suuremmalla syyllä kutsui etelä ja tällä kertaa Madeiran vehreä saari jälleen 12- vuoden jälkeen. Kanaria tai Teneriffa tuntuivat hylkivän nyt meitä, kun media suoltaa jatkuvasti tietoja saaren huonoista oloista paikallisten osalta, vesipulasta ja luonnon oireilusta. Eipä ihme, että kestävää matkailua kaivataan ja turisteja ei aina katsota siellä(kään) hyvällä silmällä. Madeiralle lentokin on suhteellisen lyhyt, mutta toki laskeutuminen sitäkin jännittävämpi ja vaatii kuulemma erikoiskoulutuksen lentäjältä, jotta osutaan sivuttais tuulessakin lyhyelle kiitoradalle eikä sen viereen. Matka oli minulle myös synttäri- reissu ja monesti olemme murun kanssa myös ystävänpäivää viettäneet muissa maisemissa, niin myös tällä kertaa.

Oulusta suoraan ei Madeiralle lennetä, joten yövyimme Helsinki - Vantaalla, tällä kertaa ihan kentän sisällä siten, ettei ulos tarvinnut astua askeltakaan. Tämä oli hyvä ja helppo kokemus. Aamulla varhainen lähtökin tuntui inhimillisemmältä, kun saattoi vain kävellä sisävaatteet päällä lähtöselvitykseen. Luin viimekertaisen blogitekstini Madeirasta. Sen nimi on Madeira - Onnellisten saari ja se löytyy edelleen tästä blogista vuodelta 2013. Tilanne ei näyttänyt siitänsä muuttuneen. Saari on pieni ja vehreä ja tällä kertaa kävimme vähän erilaisissa retkikohteissa kuin aiemmalla reissulla. Kohokohdaksi muodostui saaren toiseksi korkein huippu Pico Arieiro, mutta sitä ennen retkeilimme kaapelivaunulla Monten kylään, joka sijaitsee Funchalin yläpuolella. Olimme aiemmin käyneet kansallisessa puutarhassa sieltä, mutta nyt vierailimme Monten kartanon puutarhassa, jossa on myös Japanilainen puutarha. Viimeksi Irlannin reissulla sellaisen löysimme Pirjon kanssa ja tämä Monten puutarhakin oli oikein hieno tunnelmaltaan. Meditatiivinen suorastaan.

Ennen lähtöä reissuun näytti säänhaltijalla menneen herne nokkaan, sillä joka päivälle ennustettiin sadetta ja melko runsaastikin. Onneksi "saimme sen muutettua" eli sadetta tuli enempi vain yhtenä iltana, joka oli juuri se ystävän päivän ilta, mutta taksit on keksitty ja varsinkin Bolt tuntui toimivan Madeiralla mainiosti. Rantaelämää Funchalissa saimme kokea yhtenä tuulisena päivänä merivesialtailla. Mereen ei kuitenkaan ollut pääsyä sillä hetkellä. Hotellimme Views Baya sijaitsi korkean mäen päällä ja sen allasalueelle aurinko paistoi kyllä ihan hyvin. Altaan vesi vastasi  meidän suomalaista kesäkuun lämpöä, joten oli ihan mukavaa, että hotellissa oli myös Spa ja lämmin sisäallas, sekä sauna...:)

Hotelli ja sen aamiainen olivat todella hyvät ja henkilökunta mainiota. Neljä tähteä oli ehkä juuri sopivasti, sillä sitä suurempi tähtimäärä hotelleissa näyttää tuovan ylimääräistä teekailua ja yritystä olla hienompi kuin onkaan. Tästä oivana esimerkkinä eräs Maltalainen hotelli, jossa henkilökunnan asenne asiakkaita kohtaan oli "too good for you".  Madeira ja madeiralaiset ihmiset ovat tosi mukavia. Vaikka kieli viittaisi sukulaisuuteen Espanjan kanssa, niin ehkä sukulaisuutta ei juurikaan löydy. Tunsimme, että Madeiralaiset ovat jotakuinkin kuin suomalaiset, eivät niin ulospäiin kääntyneitä ja puhelijaita, mutta luotettavan ja rauhallisen oloista väkeä. Jeeppisafarilla sinne vuoristoon ja moneen muuhunkin paikkaan juttelimme kuljettajamme kanssa runsaasti. Hän oli 42- vuotias perheellinen mies ja käynyt vain kerran pois Madeiralta, perhe ei lainkaan. Voi vain kuvitella,että piirit ovat melko pienet, mutta toisaalta ihmisen onnellisuuden kannalta  perhe, työ ja terveys näyttelevät suurinta roolia ja ympäristön kauneus, sekä aina sopiva sää lienevät iso bonus onnellisuuden lisääjinä. 

Välillä ajoimme offroad moodissa, eli vähän "oikoteitä" sillä tarkoituksena oli varmaan myös saada jännittäviä tunnelmia meille turisteille. Kävimme puutarhassa ja eläimiä katsomassa, Kristuspatsaalla, samanlaisella joka löytyy Brasiliasta, ehkä isompana versiona vain. Kristus katselee merelle päin...kaihoisanako? Pysähdyimme kahville myös "keskellä ei mitään" sijaitsevaan kahvilaan, jossa oli autenttinen ilmapiiri. Kaksi mummoa keppeineen ja kissoineen oli saapunut kahvittelemaan ja me heidän kanssaan.

Jännitimme etukäteen,  kun joka päivä auringosta huolimatta raskaat pilvet roikkuivat vuorten päällä, että tulemmeko näkemään yhtään mitään maisemia 1860 m sijaitsevalta Picolta, mutta turhaa oli sekin jännitys, sillä maisemat olivat todella huikaisevat, kirkkaat ja kuulaat. Olihan niitä pilviäkin, ja me niiden päällä. Minulle/meille vuoret ja meri ovat sitä parasta A-luokkaa maisemien katselussa. Tuolta huipulta sai nauttia molemmista ja tunnelma toi mieleeni Maccu Piccun, jolla vierailin vuonna miekka...Hienoa  kertakaikkiaan ja kun lähdimme palaamaan alaspäin kaupunkiin, peittivät pilvet sitten koko näkyvyyden lähes välittömästi ja vuoret kietoutuivat salaperäisyyden usvaan.

Aiemmalla reissulla söimme ehkä "parasta ikinä" intialaista ruokaa Taj Mahal ravintolassa Funchalissa. No nyt kun ystävänpäivä oli koittamassa varasin oitis pöydän juuri tuosta samaisesta ravintolasta, jotta pääsimme tarkistamaan tilanteen. Ja kyllähän ruoka edelleen oli mahtavaa, mutta ehkä tarjoilijoilla oli hieman kiire ja äreämpi ilme. Intialaista ruokaa nautimme monta kertaa eri paikoissa, sillä se on suosikki evästä, eikä se  koskaan pettänyt. Viikon reissu menee nopeasti. Paluumatkalla emme yöpyneet Vantaalla, vaan pääsimme sillä viimeisellä Oulun koneella kotia saakka, myöhässä totta kai, sillä tuo viimeinen vuoro kerää kaikki keräilyerät monesta eri suunnasta tulevilta lennoilta. Nukkumaan päästiin noin puoli 3 yöllä ja matkan jälkeen taas todella tunsi matkustaneensa :) Mutta kyllähän reissaamien on sen arvoista, että Ouran  lukemat vähän notkahtavat ja sitten päästään taas normaaliin päiväjärjestykseen ja unirytmiinkin. Täytyy kuitenkin myöntää, että näin vanhemmuuten halu pitkiin lentoihin on kyllä vähentynyt huomattavasti. Onneksi Intia, sun muut kaukokohteet on jo käyty katsomassa, mutta vielähän se Meksiko siellä karehtii näköpiirissä ja matkailu kärpäsen purema on jo kauan vaivannut Meksikon suhteen....

Laitetaan se kohde vielä korvan taakse muhimaan ja seuraavaksi käännetään nokka kohti Helsinkiä ja pian myös  Nizzaa ja sen naapureita. Kepeää kevättä, joka näyttääkin tulevan huimasti etuajassa! Marjut P.S. Kuva ovista on vanhasta kaupungista, josta tunnelmaa löytyy! Suositelen Madeiraa matkakohteeksi rauhallisesta elämänmenosta ja luonnosta pitäville.

Korvikkeita Ykseydelle?

Vuosi on tulossa pian päätökseen ja on vuoden lyhin päivä. Mahtavasti on kuitenkin aurinko näyttäytynyt tänä syksynä, jopa Marraskuussa ja Joulukuussa, vaikka päivä onkin lyhyt. Varmaan jokaisella, tai lähes jokaisella, vuoden loppu tarkoittaa tilinpäätöstä menneestä ja katseen siirtämistä tulevaan vuoteen. Vai onko siellä lukijoissa joku, joka elää vain "tässä ja nyt", kuten suotavaa olisi ;)? Olen kulkenut jälleen kuluvankin vuoden "Käsikädessä Mestarin kanssa." Minulla on jo 3 vuotta kulunut mahtavien kurssilaisten ja Jeshuan kanssa yhdessä ja välillä oli myös Ihmeiden oppikurssin 365- kurssi, jossa opiskelimme yhdessä IOK:n tehtävän jokaiselle vuoden päivälle. Neljäs vuosikurssi Mestarin kanssa ja toivottavasti SINUNKIN kanssasi alkaa Loppiaisena. Jos et ole vielä ilmoittautunut, niin tee se nyt: marjut.moisala@gmail.com.

Ihmeiden oppikurssi opettaa anteeksiantoa, käytännössä, ei pelkästään teoriassa. Kyseessä ei myöskään ole se perinteinen anteeksianto, jossa nähdään toisen syyllistyneen johonkin virheeseen ja sitten yritetään antaa tuo virhe anteeksi. Päinvastoin, me pyrimme näkemään. että jokainen "toinen" on viaton, kuten me itsekin olemme ja se onkin suurin Kurssin taika, että kun näemme toiset viattomina, alitajuntamme tietää vuoren varmasti, että  me itse olemme viattomia.  Tätä edistyksellistä anteeksiannon muotoa kutsumme Kvanttianteeksiannoksi. Kvantti tarkoittaa tässä  henkeä, yhteyttä Todelliseen Itseen, Korkeampaan  Itseen, Pyhyyteen Itsessä tai sisäiseen rakkaaseen, aivan kuten tahdomme tuota sisäistä opastamme nimittää. Tuo opas on nimenomaan sisäinen, vaikka ulkoisena näyttäytyisikin, vaikkapa Jeshuan, enkelin tai oppaan taikka naapurin Penan hahmossa. Meissä on sisällämme aivan KAIKKI, eikä sellaista asiaa kuin "ulkoinen" ole edes olemassa. Miten me tietoisuutena voisimme tiedostaa tietoisuuden ulkopuolella olevaa? Me olemme itse tuo tietoisuuden tai tiedostamisen avaruus tai meri, emme säde auringosta vaan Itse Aurinko, emme aalto, joka uskoo olevansa erillinen  merestä, vaan samaa vettä kaikki tyyni! Kurssi opettaa myös, että me ihmiset etsimme egon johdatuksessa jatkuvasti onnea ja iloa, korvikkeista. Etsimme siis "epäjumalista" korvikkeita Jumalalle. Tuo korvike saa monia muotoja ihmiselämän seikkailuissa. Vaikkapa shoppailu, alkoholi, vääristynyt kehon rakentaminen tai korjaileminen, alituinen romanttisen parisuhteen etsiminen ja "kaksoisliekin" etsiminen, joka on muotia New age-piireissä. Luulemme korvikkeen tuovan onnea, vaikka se ei aiemminkaan sitä tuonut? "Mutta, jospa kuitenkin TÄLLÄ kertaa..."

Olen itse päässyt jo ohi monen korvikkeen ja tiedostanut kupletin juonen, mutta yksi korvike istuu kyllä lujassa liikkuvan mielen syövereissä. Minä etsin onnea matkoista :)) Eli paikoista. Jokainen aika ja paikka on todellisesti Itsessä, eli meissä Itsessämme, sisällämme. Tiedän ja olen kokenutkin tämän hyvin voimallisesti. Mutta...siitä huolimatta maailman tasolla on mukava matkustaa. Aiemmin jopa niin, että olessani jollain kivalla matkalla, mieleni jo suunnitteli mihin seuraavaksi menisin. Onneksi nykyisin en sentään ole sen vitsin henkilön kaltainen, joka ollessaan Mallorcalla lähetti kortin ystävälleen Suomeen ja kirjoitti siihen:"Täällä on aivan mahtavaa...Olisinpa minäkin täällä."  Nykyisin on helpompi kokea se paikka ja aika, jossa uneksii olevansa maailman näytelmissä, mutta kuitenkin tunnustan, että edelleen matkailu, uusien kulttuurien tai  maisemien kokeminen, lämpö, aurinko ja kaikki tuo viehättää edelleen matkustamaan ja kokemaan. Niinpä kuluvana vuonna matkustin ulkomaille kuusi kertaa! Se ei ehkä jollekin henkilölle ole paljon, jollekkin, joka matkustaa vaikkapa työnsä puolesta paljon, mutta minulle se kyllä on.Espanjassa kaksi kertaa, Rooma, Norjan Lyngen, Irlanti ja Italian Milano ja Comojärvi. Alkoi jo tuntua, että matkustaminen käy jo melkein työstä, sillä onhan siinä myös ne rasittavat puolensa, varsinkin yölennollisissa matkoissa. 

Päätinkin, että tulevana vuonna vähennän matkailua ja varsinkin lentämistä, myös ekologisista syistä. Kyllähän ilmastokompensoitia tarvitaan, niin kauan kuin uskomme olevamme "täällä" ja että tämä kaikki on totta. Vaikka kokisimmekin ajoittain, että elämä on unta ja tapahtuu mielessä, kuten se varmasti tapahtuukin, niin kuitenkin...niin kauan kuin uskomme myös olevamme olentoja eli ihmisiä maapallolla, on syytä elää Maaäidin kanssa tasapainossa.  Ja toisaalta...ilmasto kompensointia käytetään toki kovastikin ihmisten alitajuisen syyllisyyden lieventämiseen, kuten monta muutakin asiaa markkinataloudessa ja siitäkin on hyvä olla tietoinen. Matkustaminen toki edelleen jatkuu jossain määrin, sillä kyllä se on elämän suola ja sokeri, ajoittain myös pippuri! Kuitenkin Suomessakin on niitä mahtavia paikkoja ja Hannele-kerhollalkin on vielä mm. Ahvenanmaa kokematta...Ties vaikka merimatka siis kutsuu tulevana kesänä, ja sitä ennen pari muutakin reissua ;) Nyt kun eletään vuoden pimeintä päivää, on katseen suunta kuitenkin osin valoa ja kesää päin. En kuitenkaan suostu elämään "tulevaisuudessa" tai "menneessä" sillä ne ovat egomielen keksintöjä saada ihminen pois todellisuudesta, joka on aina NYT. Voimme kuitenkin antaa unelmien tuoda maustetta elämään ja silti pysyä läsnäolossa siinä, missä kulloinkin olemme. 

Joulu on minulle mukavaa aikaa pysähtyä, mutta myös kokea ihania ja hauskoja hetkiä läheisten kanssa. Talo täyttyy vieraista ja on aika nauttia niin kotona, kuin mökilläkin. Ja Uutena Vuonna sitten sovitellaan Valcon vastamelukuulokkeita Lucy-koiran päähän ja tähystetään taivaan ilmiöitä; Raketteja, revontulia ja kenties ufo-droneja...? We will See...

Mukavaa vuodenvaihdetta ja pyhiä Sinulle, Minulle, Meille eli Yhdelle Itselle!  Terkuin Marjutmarjut.moisala@gmail.comYoutube- kanavalla lisää myös  ei dualistisuudesta ja Kurssi-aiheesta nyt loppuvuonna kuvattuna!

Ja tässä vielä Uuden vuoden viettäjä:

Ciao Italia! Milano ja Como syyslomalla 2024

MILANO Vuoden todennäköisesti viimeinen ulkomaanmatka suuntautui ihanaan Italiaan. Minulle Italia tuli tutuksi vasta kuluvana vuonna, kun Maaliskuussa kävimme tyttäreni kanssa ikuisessa Roomassa. Nyt syyslomalla ajattelimme hyödyntää suoria lentoja Oulusta Muncheniin, jotta näkisimme Alpit, mutta toki olimme kovastikin myöhässä, sillä syysloman aika oli jo varattu loppuun. Mietimme muita vaihtoehtoja puolison ja perheen lukioikäisten kanssa, mutta aina vaan se Alppien suunta veti puoleensa. Sitten näin matkailuohjelman, jossa vierailtiin Pohjois Italian Comojärvellä, Alppien juurella, sekä Milanossa ja huomasimme, että Sveitsiinkin tuolta on todella lyhyt ajomatka...Siitäpä se ajatus sitten lähti. Sinivalkoiset siivet lennättivät meidän pohjoisen viimoissa jo palelevat asukkaat ensin Milanoon kolmeksi yöksi. Olimme varautuneet säähän kuin säähän, koska ennakkoon sitä oli vaikea arvioida, mutta sateenvarjolla tai paksuilla puseroilla ei Milanossa ollut käyttöä. Lämpötila oli jatkuvasti yli 20 C ja aurinko helli paisteellaan. Milanosta olin kuullut ystäviltä, että sen tunnelma on keskimääräistä isoa kaupunkia leppoisampi ja näin itsekin koin. Majoituimme aivan keskustaan yksityisasuntoon. Matkaa päänähtävyydelle eli Duomoon, kirkkoon, oli vain 5 minuutin kävelymatka.  Milano on muodin mekka ja mukava olikin katsella kulkijoita, mutta kyllä siellä ihan tavallisia farkkuja ja t-paitojakin näkyi runsaasti. Muotiliikkeitä oli ja on kyllä yli oman tarpeen. Vanhin ostoskeskus Galleria Vittorio II on rakennettu jo 1800- luvulla ja nyt se on täynnä merkkituotteita ja kauppojen edessä itseään kuvaavia turisteja. Rakennus itsessään oli kyllä todella hieno, lähes yhtä hieno kuin viereinen kirkko, jonka suunnitteli kuulemma itse Leonardo da Vinci.

Ensimmäisenä kokonaisena matkapäivänä kuljimme läheisen linnan ristiin rastiin ja osa ryhmästä kävi varmaan seitsemässä eri museossa. Minä taas palvoin osan aikaa aurinkoa suihkulähteen vierustalla ja nautin. Linna on kyllä käymisen arvoinen paikka, mutta museot eivät ole ihan sitä tasoa mitä odottaisi. Varsinkin Michelangelon museo oli todella minimalistinen. Yksi ainut patsas, jonka ihanuudesta minulle ei noussut ihokarvat pystyyn. (löydät sen kuvien joukosta) Muutoin museossa oli lähinnä tyhjiä kivipaaseja, joilla ehkä joskus oli jotakin seissyt. Kuitenkin itse linna oli ihan mukava paikka siis tutustua. Alla linkki sen sivuille:

Toisena matkapäivänä meidän piti käydä pikaisesti Duomossa ja sen katolla, mutta kuinkas kävikään. Nettilipunmyynti katkesi ja monta vaihetta oli retkessä, ennen kuin lopulta pääsimme mukaan turistioppaan ohjaamaan ryhmään eli ostimme liput manuaalisesti retken järjestäjältä, sillä lipputoimistoon jono oli paljon pidempi, kuin mitä kärsivällisyytemme jaksoi kestää. Nykyisin tuo lipun osto tuntuu monessa paikassa olevan liikaakin netin varassa, kun se netti ei todellakaan aina ja jokapaikassa toimi...Tämä on tullut huomattua jo niin monta kertaa.

Duomon sisätilat olivat upeat. Jännää, että sielläkin on monen vanhan pakanatemppelin tavoin aukko, josta auringon säde loistaa tiettynä tasauspäivänä ja osuu lattiaan piirrettyyn astrologiseen kuvioon. Muutenkin selvänäköisin silmin katsottuna kirkko on todella erikoinen.Siellä on lukemattomia PYÖRIÄ eli erilaisia spiraaleja ja ratas- kuvioita ikkunoissa ja seinien kuvissa ja eetteritasolla oli pyöriä, joita pyörittävät isot enkelit. Ikäänkuin reittejä "ylös ja alas" tai voisiko sanoa jopa portaali...Toki näitä portaaleita löytyy monista paikoista, mutta tämä oli jollain tapaa erilainen paikka ja tunnelma sekä kokemus olemisesta siellä oli myös oman laatuisensa muidenkin, kuin minun mielestä.

Da Vinci on pyhän geometrian taitaja. joten hänellä on ollut varmasti iso visio kirkon suhteen. Saimme kiivetä myös kirkon katolle ihailemaan näköaloja ja niitähän piisasi! Vaikka menimme hissillä alun, niin kyllä sitä kiipeämistäkin riitti, huh heijaa! Jaloissa kyllä tuntui vielä useita päiviä, että kiipeilty on ja kävelty noin 13 500 askelta per päivä ja ajoittain jopa 18 000 askelta. Mistään lepolomasta ei siis voine puhua :)

Hieno paikka oli myös ns pieni Venetsia eli kanavan varsi Navigli, jossa auringonlaskun aikaan vaelsi paljon ihmisiä. Hintatasoltaan ravintolaruoka oli tietenkin kalleinta juuri suosituimmissa turistikohteissa, mutta minkäs teet. Meillä on ravinto- rajoitteita tai toiveita eli viljaa ja sokeria ei aikuisten suuhun  juurikaan mene enää, mutta nuoret taas nauttivat kovasti peri-Italialaisista herkuista eli pitsasta ja pastasta. Pientä päänvaivaa siis aiheutti tuo ruuan etsintä ajoittain kun esim. munakasta ei tahtonut löytyä monestakaan paikasta, vaan pääasiassa aamupala oli sitä pullamössöä, sämpylää ja sokeria. Mutta pienellä netin selaamisella toki siitäkin selvittiin. Tässä kohtaa Rooma oli helpompi paikka, siellä ravintolatarjonta oli laajempi. Jännä oli seurata eka aamun brunssi- ravintolassa meininkiä, sillä ravintola oli niin suosittu, että sinne jonotettiin puolesta tunnista tuntiin. Me päästiin kyllä istumaan ulos melkein heti tultuamme, mutta moni perhe ja porukka jonotti kadulla. Tarjoilija kirjoitti jonottajien nimet tussilla ikkunaan ja huuteli sisälle sitä mukaa, kun tilaa löytyi. Paikan brunssi lienee ollut siis niin vetovoimainen, että asiakkaita riitti ovista ja ikkunoista. Ja hyvä se todella olikin. Vinkiksi siis: Nowhere-ravintola lähellä keskustaa, eli aina nyt ja tässä, perillä. Muu porukka vieraili myös Da Vinci- museossa, mutta minä lepäsin sen ajan meditaation hellässä huomassa.Kaksi päivää Milanossa hurahti nopeasti ja huoneisto palveli meitä hyvin. Kyseessä oli ainakin satavuotias kivitalo, mutta asunto oli laitettu sisältä täysin uusiksi. Sisäpiha oli erittäin tunnelmallinen myös ja huokui salaperäisyyttä....

Mitä  muuta Milanosta jäi sieluun ja sydämeen? Paljon rakastavaisia, koiria, joita ihmiset ulkoiluttivat vapaana, kaupungiksi ihmeen leppoisa tunnelma ja potkulautoja ja polkupyöriäkin liikkui ihmeen paljon verrattuna moneen muuhun suurkaupunkiin, jossa laudatkin taitavat pian olla kiellettyjä lähes kaikkialla, ainakin keskustan alueilla.

COMOJÄRVEN HELMET VARENNA, MENAGGIO, BELLAGIO Kolmantena matkapäivänä nostimme kytkintä ja kyseessä oli peri-Italialainen laatu?auto Alfa Romeo, johon merkkiin itselläni on viha-rakkaus-suhde. Omistin Alfan aikoinaan useita vuosia ja vain siksi,etten siitä meinannut päästä eroon sitten millään...ei mikään sopiva menopeli pakkasiin... Siirryimme tuon päivän aikana Comojärven maisemiin Varennaan, jossa seuraava majapaikka eli Villa Gina sijaitsi. Tuokin huoneisto oli yksityisten ihmisten omistuksessa. Matkalla saimme nauttia turvallisesta kyydistä, mutta myös upeista maisemista, karkkia silmille todella! Olimme jo melkein perillä asunnolla ja esittelijä meitä jo odotti, kun törmättiin esteeseen, eli maanvyöry oli katkaissut tien. Tässäkin intuitio toimi hyvin. Ehdin vain sanoa kuljettajalle eli puolisolleni, että hidastaisi koska tiellä voi olla kiviä, niin seuraavassa hetkessä niitä sitten olikin runsaasti  ja ei auttanut kuin kääntää auto kapealla tiellä ympäri ja lähteä kiertotielle. Onneksi semmonen kuitenkin löytyi, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa järven toiselle puolen ja tulla lautalla ja siihen taas olisi mennyt huomattavasti enemmän aikaa ja vaivaa. 

Villa Ginasta voisin sanoa, että rakkautta ensisilmäyksellä! Keltainen talo on satayksivuotias ja rakennettu mäkeen. Siinä on 4 kerrosta ja 3 asuntoa, mutta tuntuu kuin olisi ihan omassa talossa  ainakin tuossa isommassa asunnossa, jossa me majoituimme. Myös autotalli löytyi kallioon upotettuna. Villaan on tehty myös iso remontti sisälle, mutta asunnon henkeä kunnioittaen. Ja mitkä näkymät! En kyllästynyt lainkaan niitä tuijottamasta. Juna-asema on lähellä, mutta junien äänet ei meitä häirinneet. Villassa on puutarha, joka toki tähän aikaan syksystä oli jo ns menokelkassa, mutta voin kuvitella millaista siellä on keväällä ja kesällä, kun kaikki kukoistaa. Nyt näillä alueilla oli ruska. En ollut ajatellut tai nähnyt aiemmin välimeren maissa ruskaa, mutta kaunista se oli. Ensimmäinen ilta pikkuisessa Varennan kylässä kului rannalla kulkien ja ruokaillen. Varenna on häämäatkakohde ja en ihmettele miksi. Hyvin romanttiselta siellä todellakin näyttää.

SVEITSIN LUGANO Meillä oli tarkoitus mennä seuraavana päivänä katsomaan Comon muita kyliä lautalla, mutta aamun kajastus kertoi että sadetta oli luvassa Comolle, sen sijaan Sveitsin puolella Luganossa sääprofeetat lupailivat hyvää tuona päivänä, joten sinne siis. Olimme haaveilleet lumihuippujen näkemisestä Alpeilla, mutta se jäi haaveeksi, sillä vaikka sää muuten suosi, niin San Salvadore - vuorella jonne funikulaarilla siirryimme, vallitsi niin sanottu rokka-sumu. Eipä juuri näkymiä ollut, mutta luonto on minkälainen milloinkin. Olimme lähes kilometrissä ja näimme kyllä hienoja valokuvia ravintolan seinällä siitä, millaista siellä olisi, jos sumun pois kuvittelisimme :)  Lugano oli muutenkin hieman vaikea lähestyttävä autolla. Jätimme siis auton parkkiin funikulaarin parkkipaikalle ja kävelimme pienen mutkan, mutta sitten jo Varenna kutsui takaisin. Minulle Lugano jäi siis vähän etäiseksi kaupungiksi, joka tosin oli myös kaunis maisemaltaan, mutta ehkä liian iso keskus ottaa haltuun päivässä ja myös melko kalliiksi ostospaikaksi mainittu. Tuo kaupunki on yksi Sveitsin pankkitoiminnan keskuksia ja hyvin vaurasta seutua. Mutta kuten sanotaan, niin tulipahan käytyä ja ruokailtua vuoren huipulla. Sveitsi oli minulle ennestään käymätön maa.Vinkkinä sellaista, että Luganossa on kaksi eri funikulaaria eri vuorille. Me satuimme tälle San Salvador vuoren puolelle, mutta sää taisi olla samanlainen kummallakin vuorella, joten so not...

COMON PYHÄ KOLMINAISUUS LAUTALLA MATKATEN Järven eri kyliin pääsee helposti liikkumaan lautalla, joka liikennöi sekä Varenna- Bellagio välillä suoraan, sekä myös Varenna - Menaggio välillä. Osaan otetaan autoja mukaan, osaan ei. Seuraavana päivänä säätieto kertoi, että tuulentyttäret toisivat sadepilvet vasta illaksi, joten lähdimme lautalla ilman Alfa Romeon viehkeää seuraa Bellagioon,jota kehuttiin myös ainakin yhtä hienoksi kyläksi kuin Varenna. Huhu piti paikkansa. Kapeita kujia, postikorttimaisemia ja kivoja pikku liikkeitä, jotka muuten loistivat poissaolollaan lähes kaikkialla muualla. Ostoksia ei siis tarvinnut  juuri tehdä ja eipä niihin ollut aihetta muutenkaan sillä olin päättänyt jättää tuliaisten oston tällä kertaa väliin. Onhan niitä jo tänäkin vuonna tullut ostettua vähän liiaksikin, koska matka oli minulle vuoden sisällä jo kuudes ulkomaan reissu. Parasta Bellagiossa kuten myös muissa  Comon kohteissa on siis Tunnelma isolla T.llä. Sitä on vaikea kuvata. Vaikka tuollaisia maisemia löytyy esim Norjasta runsaasti, niin tunnelma on Italian pikkukylissä hyvin pehmeä ja kevyt. Toki nyt elettiin kauden loppua ja osa paikoista oli sulkemassa, osa jo sulkenut, mutta siltikin pystyi aistimaan sen taian, joka on saanut niin monet suihkuseurapiirienkin ihmiset asettumaan tämän järven rannalle, ainakin osaksi aikaa. Yksi heistä on tietenkin George Clooney, joka hankki ison Villan järven rannalta noin 10 miljoonan dollarin hintaan sijoitusmielessä, mutta ihastui paikkaan ja näkymiin niin,että nykyään asuu neljä kuukautta vuodesta Comolla naapureinaan Syltti Stallone,Armani ja monet muut. Juuri äsken luin uutisen että myös Räikkösen ralliperhe on ostanut peräti kaksi asuntoa Comolta, toinen tosin sisämaasta.  Iltapäivällä siirryimme jälleen lautalla toiseen kylään eli Menaggioon, mutta se tuntui aiempien kohteiden jälkeen melko mitäänsanomattomalta. Alkoi sataa ja niinpä lähdimme melko nopeastikin kahvittelun jälkeen lautalla jälleen kohti Varennan kotia eli Villa Ginaa, jossa sivumennen sanoen meitä nukutti ihmeen hyvin! Yhdeksän tunnin yöunia ei yleensä saa ainakaan peräkkäisinä öinä, mutta siellä sekin ihme tapahtui useaan kertaan. Miinuksena sanottakoon, että kipuaminen Villalle ylämäkeen useaankin kertaan päivässä oli melko puuskutusta. Ensin kiipesimme tietä Villan kohdalle, ja sen jälkeen portti auki ja portaat villalle. Mutta toisaalta, ei onnea ilman tuskaa? Näkymät palkitsivat kerta toisensa jälkeen.

Kolmas päivä Varennassa valkeni minulle siinä ajatuksessa, että on aika levätä ja palautua kaiken ramppaamisen ja kokemisen jälkeen. No ei se ihan niin mennyt, mutta melkein. Aamupalan jälkeen lähdimme pienelle kävelylle murun kanssa ja löysimme monia upeita pieniä kujia ja yläkylän kirkkoineen ja maisemineen. Yksi pää- nähtävyyksistä vanhaan luostariin tehty Villa ja puutarha jäi näkemättä, mutta tapasimme Australialaisen pariskunnan, jonka kanssa vaihdettiin kuulumisia. He nauroivat, että he kyllä voittavat Suomesta tulijat ainakin lentoajan pituudessa. Puutarhan me koimme kuitenkin sen yläpuolelta käsin.Ihana rauha ja lintujen laulu. Tällä välin nuoriso oli punonut juoniaan meidän lepopäivän varalle siten, että lähtisimme vuorella olevalle linnoitukselle. Paikka sijaitsi Villamme yläpuolella ja onneksi sinne pääsi autolla melko lähelle (mikäli uskaltaa ajaa...tie on kapea ja mutkallinen), sillä jälleen sitä kiipeilyä ja porrastreeniä tuli siitä huolimatta ihan tarpeeksi. 

Mutta tuo linna oli todella hieno nähtävyys, jota voin kyllä suositella, jos olet aikeissa käydä Varennassa. Linna on noin 1000 vuotta vanha ja vähän erilainen paikka kuin useimmat tyypilliset linnakkeet siten, että oli nähty vaivaa...Siellä oli torni johon saattoi kiivetä, vankityrmät, kalustettuja huoneita ja aaveita katselemassa merelle tai puutarhaan.. Aaveet olivat hyvin materialisoituneita ja kun kuulostelin paikkaa myös energiatasolta, niin sain kuvia melko villistä ja juopottelevasta elämänmenosta alueella...mutta mikäs siinä, jos kukaan ei hyökkää, eikä kaupunkia tarvitse puolustaa, niin käyhän se aika pitkäksi ja huvituksia voi olla helppo keksiä pullon henki oppaana. Tiedäthän, että koskettamalla vanhaa esinettä tai vaikkapa puuta taikka rakennuksen seinää, voit matkustaa ajassa taaksepäin kokemaan ja näkemään tapahtumia ja vaikutelmia menneestä. Tätä kutsutaan psykometriaksi.

Nuoriso vieraili vielä lähikaupungissa junalla tuona päivänä. Heidän askelkiintiössään oli selvästi vajausta ja retki vei putouksille Bellanon kaupunkiin. Päivät Italian ihmeitä ihastellen kuluivat sukkelasti ja lähtöpäivänä päätimme vierailla vielä järven pääkaupungissa eli Comon kaupungissa. Sateli vettä ja täytyy sanoa, että liikennekulttuuri, sen rytmi ja syke oli minulle taas vähän liikaa, vaikka istuin vain pelkääjän paikalla. Comolla emme oikein  ensin löytäneet mitään paikkaa, jossa aikaa kuluttaa, mutta rupesihan niitä sitten löytymään, kun ensin käytiin Intialaisessa syömässä. Markkinatunnelmaa koettiin vanhan kaupungin porttien läheisyydessä, mutta kyllä paluulennon lähestyminen rupesi jo vaikuttamaan niin, että päätettiin lähteä ajoissa Malpensan kentälle, koska autokin piti palauttaa ja kenttä vaikutti aika isolta.

Paluumatka meni melko tavalliseen tapaan, eli lento oli myöhässä, mutta onneksi Ouluun menevä ainut yölento eli niin sanottu sika-vuoro odotti myöhässä tulevia matkustajia. Olimme kotona kello 2 yöllä liukasteltuamme mustalla jäällä pakastetulla Toyotalla. En ollut osannut odottaa, että auto jäätyy niin paljon vielä Syysloman aikaan. Mutta mikä ihaninta, kotipihalla autosta noustuamme valaisivat revontulet, tähdet ja iso kuun sirppi taivasta ja toivottivat matkalaiset takaisin kotiin, Pohjantähden alle.  Matkoilla on mukavaa, mutta vielä mukavampaa on palata kotiin, monta kokemusta rikkaampana. Kiitos Italia ja Arrivederci!