Los Gigantes on saanut nimensä jättiläisistä, jota nimi siis tarkoittaakin. Jättiläiset ovat suuret kalliot, jotka dramaattisena nousevat merestä ja tuovat jopa mystisen tunnelman tälle alueelle. Minulle meri ja vuoret ovat se Top 2 maisemat, joten olin Los Giganteksessa omassa elementissäni!
Matka alkoi Suomen pakkasista kohden Playa de las Americasia Helsingin kautta.Lentokenttähotelli sai pitää meitä suojissaan vain hetken, niin aikainen lähtö tällä(kin) kertaa oli kohden uusia seikkailuja. En ole eläissäni nähnyt niin paljon sakkia turvatarkastukssa, kuin tuona aamuna.Moni kuului taivastelevan, että ehtiiköhän tässä lainkaan lennolle, kun jono mateli todella hitaasti. Loppujen lopuksi mekin ehdimme koneeseen juoksemalla portille, kun koneeseen nousu oli jo käynnissä.Huh huh!
Olin matkalla kahden nuoreni kanssa. Ihan mahtavaa matkaseuraa, sillä he ovat jo tottuneet matkustamaan ilman nurinoita ja valituksia, jopa Kappadokian bussimatka sujui loistavasti, mutta nyt oli luvassa muuta kuin busseilua ja matkaa oli totisesti jo kauan odotettu.
Olin varannut Tjäreborgilta vain lomalennon, koska sain sen todella edullisesti. Päämajoituksena toimi RCI loma-osakekohde El Margues.
Lomaviikkomme RCI.llä alkoi kuitenkin vasta päivää myöhemmin, joten ensimmäisen yön majoituksena toimi Americasin rantakadulla sijaitseva yksityisasunto, jonka vuokrasin bookingin kautta, vaikka se on myös Air B&B kohde. Oli niin mahtavaa siirtyä Suomen pakkasista Americasin rannalle, että edes myrskyinen tuuli ei estänyt meitä ruokailemasta ulkosalla. Onneksi sateet olivat päättyneet ja aurinko paisteli jo täydeltä terältä. Meitä majoittanut nuori nainen sanoi luulleensa, että emme tule lainkaan, sillä lentoja oli paljon peruttu myrskyn vuoksi. Myöhemmin kuulin, että osa Oulun lennoistakin oli laskeutunut eri saarelle, kuin mihin oli alunperin menossa.
Vuorokausi Amercasissa oli meille tarpeeksi, sillä rantakadun vilinä ja häly oli melkoista. Sijainti tosin bailausporukalle olisi tässä majapaikassa ollut mitä ihanteellisin, mutta meitä alakerran baarin bändi ei saanut innostumaan. Kun se alkoi soittaa yöllä ja heräisin, luulin että kyseessä on joku vakavamman luokan hälyytystila :) Äänieristystä ei juurikaan tainnut olla.Kuitenkin hinta ja laatu kohtasivat tässä majapaikassa. (Beach front apartment.)
Seuraavana aamuna laskeuduimmekin portaat suoraan taksiin ja huristelimme seuraavaan kohteeseen eli Los Gigantesiin, joka on noin 30 km Americasista pohjoiseen päin. Nämä maisemat todella hurmasivat, mutta liikuntaesteiselle tätä paikkaa ei voi missään nimessä suositella. Tasaista tien pätkää ei juurikaan ole, mutta jalat vetryi ja kunto kasvoi. RCI:n huoneistot sijaitsevat korkealla paikalla Santiagon kylässä. Vieressä on myös paikan tunnetuin hotelli Tamaimo Tropical, jota moni suomalainen matkanjärjestäjä näyttää käyttävän. Toiseen suuntaan laskeudutaan Aronan kylään, jossa on myös isompi ranta ja isommat aallot :) Ja toisesta suunnasta löytyvät Giganteksen kalliot ja kylä, sekä satama ja pikkuruinen mustan hiekan ranta, jossa on kyllä rantapalveluita, mutta niitä ei voine kovin laajalti kehua ja uimakengät ovat varmasti tarpeeseen!
RCI majoituksesta sen verran, että tämä oli ensimmäinen hotelli, jonne kirjauduttaessa vastaanottovirkailja varmisti,että tiedänhän, että heillä pitää maksaa sähköstä erikseen. Tämä hieman hämmensi kun ei ollut oikein tietoa paljonko lasku tulee olemaan...Hotellikansiossa oli runsaasti ohjeistusta sähkön säästämiseen. Kuulema myös lämminvesivaraaja olisi syytä laittaa yöksi pois päältä, mittaritaulusta...jossa kaikki teksti oli espanjaksi...ööö??? No, onneksi lasku ei päätä huimannut kun sen maksoin, mutta ehkä tuonkin asian olisi hoitelli voinut jotenkin muuten hoitaa.
Meri oli villi koko reissumme ajan. Vain aaltohyppelyä pystyi harrastamaan, sillä punainen lippu liehui joka rannalla aamusta iltaan. Onneksi hotellin uima-allas oli apuna vesipetojen elämässä.Luonnon muovaamat merivesialtaatkin löytyivät ihan läheltä, mutta visusti kulkuestein vuorattuna. Kallioseinämillä oli useampi risti ja toisella sivulla muistokirjoituksia. Vaaraa huokuva paikka, josta turistit eivät näkyneet malttavan kuitenkaan pysyä poissa, vaan esteistä huolimatta raivasivat tiensä altaille nauttimaan meren mahdista.(kuva yllä)
Olin etukäteen tutustunut delffiini- ja valasretkien antiin ja niitä tarjosi todella moni, mutta Trip adwisorin mukaan Flipper Uno - niminen puukuunari oli hyvin suosittu ja hyväksi havaittu. joten varasimme liput retkelle. Tuo päivä oli pääosin kaupungilla notkumista retkeä odotellen ja kun se viimein oli alkamassa kertoi miehistö etteivät suosittele merelle menoa ainakaan vanhemmille ihmisille tuona päivänä lainkaan, sillä aallot ovat suuret. Me kuitenkin laivaan kipusimme ja retki oli....exoottinen.
Meitä Patelan rantojen asukkaita eivät aallot häirinneet, mutta sen sijaan hieman häiritsi vieressä oksentavat ihmiset. Osa porukasta makasi laivan lattioilla, osa vessan eteisessä pää sankossa ja suurin osa ei pystynyt lainkaan syömään retkeen kuuluvaa lounasta,
Delffiinit ja valaat pysyivät kauempana, ehkä säikähtivät tätä menoa ja mölinää, joka lähti brittinuorista alkumatkalla, kun merisairaus ei vielä ollut iskenyt kunnolla.Ehkä toisenlaisella säällä tämä kokemuskin olisi ollut toisenlainen, mutta myrskyisällä kelillä en voi suositella, vaikka itse paatti oli vaikuttava ja toi mieleen merirosvoelokuvien tunnelman.(Sen sijaan aiemmin käyttämääni Royal Delffin-retkeä suosittelen lämpimästi :)
Toinen retki, jonka toteutumista jännitimme oli Teide. Olisimme halunneet kaapelihissillä aivan ylös saakka, mutta sää tuli tässäkin esteeksi, sillä vaikka merenpinnan tasolla on lämmintä ja mukavaa, vallitsee vuorilla lumipeite. Kuitenkin pääsimme retkelle paikallisen retkitoimiston kanssa ja saimme istuskella vuoren juurella ja aistia tunnelmia tuolla alueella, jossa tuntee olevansa kuin toisella planeetalla.
Olen kerran käynyt lähes huipulla saakka, joten minulle tuo ala-asemalla käynti riittikin ihan hyvin. Koen Teiden alueen hyvin voimakasenergisenä ja henkitasolla siellä näkyy myös alueen vartijat tai haltijat, vaaleita pitkiä olentoja,pääasiassa miehen hahmossa. Myös itse vuoren hengen koin voimakkaasti ja tunsin, että saimme eräänlaisen linjauksen. Ennen Teidelle menoa näin unen, jossa RA - auringonjumala laskeutui maahan joukkoineen ja toi minulle viestiä, jonka toteutumista seuraan ja palaan asiaan jo tarvetta ilmenee:)
Toki meillä oli aikaa myös levätä, joogata ja vain olla. Huoneiston netin käyttö oli säänneltyä, joten saimme näin myös pientä retriittiä viettää vähemmällä nettiajalla, sehän nuorisoa tietenkin innosti kovasti....Ruokapaikkoja alueella oli runsaasti ja paras kokemus siltä saralta oli tietenkin Intialainen ruoka kun Bobbys Indian Tandori sai meidät vieraakseen. Nam! Ostosmahdollisuudet rajoittuivat sen sijaan turistikrääsään. Tyttäreni iloksi lähdimme yhtenä päivänä paikallisbussin kyytiin Americasiin ja kauppakeskus Siam Malliin. Minulle se oli aiemmalta matkalta tuttu paikka, joten tiesin mitä odottaa. Reissu oli onnistunut! Bussikuski oli nainen, joka veti mutkat suoriksi ja unohti ajoittain pitää käsiä ratilla kun asiaa oli niin paljon viitottavaksi asti, mutta hyvin hän meistäkin piti huolen ja ohjasi oikealle pysäkille ja oikeaan suuntaan.
Olen kerran käynyt lähes huipulla saakka, joten minulle tuo ala-asemalla käynti riittikin ihan hyvin. Koen Teiden alueen hyvin voimakasenergisenä ja henkitasolla siellä näkyy myös alueen vartijat tai haltijat, vaaleita pitkiä olentoja,pääasiassa miehen hahmossa. Myös itse vuoren hengen koin voimakkaasti ja tunsin, että saimme eräänlaisen linjauksen. Ennen Teidelle menoa näin unen, jossa RA - auringonjumala laskeutui maahan joukkoineen ja toi minulle viestiä, jonka toteutumista seuraan ja palaan asiaan jo tarvetta ilmenee:)
Toki meillä oli aikaa myös levätä, joogata ja vain olla. Huoneiston netin käyttö oli säänneltyä, joten saimme näin myös pientä retriittiä viettää vähemmällä nettiajalla, sehän nuorisoa tietenkin innosti kovasti....Ruokapaikkoja alueella oli runsaasti ja paras kokemus siltä saralta oli tietenkin Intialainen ruoka kun Bobbys Indian Tandori sai meidät vieraakseen. Nam! Ostosmahdollisuudet rajoittuivat sen sijaan turistikrääsään. Tyttäreni iloksi lähdimme yhtenä päivänä paikallisbussin kyytiin Americasiin ja kauppakeskus Siam Malliin. Minulle se oli aiemmalta matkalta tuttu paikka, joten tiesin mitä odottaa. Reissu oli onnistunut! Bussikuski oli nainen, joka veti mutkat suoriksi ja unohti ajoittain pitää käsiä ratilla kun asiaa oli niin paljon viitottavaksi asti, mutta hyvin hän meistäkin piti huolen ja ohjasi oikealle pysäkille ja oikeaan suuntaan.
Pieniä hauskoja haavereita saattui, kuten istuminen banaanin päälle veneessä ja eväslaukun unohtuminen puistonpenkille ennen Teiden retkeä, mutta kaiken kaikkiaan matka sujui erittäin hyvin ja lähes kaikki lennotkin olivat ajassa.
Viimeisenä iltana juhlistimme lähtöä paikalllisruuan parissa.Mojoa ja ryppyperunoita tarjoili melko lähellä hotellia sijaitseva ravintola, jota netissä mainostettiin hyvänä paikkana.(El Meson) No, ruoka oli tosi hyvää, mutta ruokarauhaa hieman puuttui kun paikan omistaja, vanhempi herra, huuteli koko ajan isoon ääneen "RONALDOOO...BIG BOSSS..." ym omasta mielestään hauskoja kaskuja, pysähtyen jokasen pöydän luona ja huutaen jokaiselle nämä samat lauseet...Henkilökunnan olemuksesta saattoi aistia, että he olivat kuulleet nämä tarinat jo melko useaan kertaan viimeisen 20 v aikana, jonka ajan ravintoloitsija kertoi ravintolaa pitäneensä vaimonsa kanssa. Viimeinen oma sattumukseni oli kun rupesin maksamaan laskua tässä ravintolassa. Huomasin ettei laukussa olekaan lompakkoa ja jouduin jättämään nuorison panttivangiksi ravintolaan, siksi aikaa, että haen rahaa hotellista. Kaikenlaista ehdin jo ajatella matkalla hotellille, mutta onneksi lompakko löytyi ja sain lunastettua kaksikkoni ravintolasta ilman,että he joutuivat tiskarin hommiin.
Viimeisenä iltana juhlistimme lähtöä paikalllisruuan parissa.Mojoa ja ryppyperunoita tarjoili melko lähellä hotellia sijaitseva ravintola, jota netissä mainostettiin hyvänä paikkana.(El Meson) No, ruoka oli tosi hyvää, mutta ruokarauhaa hieman puuttui kun paikan omistaja, vanhempi herra, huuteli koko ajan isoon ääneen "RONALDOOO...BIG BOSSS..." ym omasta mielestään hauskoja kaskuja, pysähtyen jokasen pöydän luona ja huutaen jokaiselle nämä samat lauseet...Henkilökunnan olemuksesta saattoi aistia, että he olivat kuulleet nämä tarinat jo melko useaan kertaan viimeisen 20 v aikana, jonka ajan ravintoloitsija kertoi ravintolaa pitäneensä vaimonsa kanssa. Viimeinen oma sattumukseni oli kun rupesin maksamaan laskua tässä ravintolassa. Huomasin ettei laukussa olekaan lompakkoa ja jouduin jättämään nuorison panttivangiksi ravintolaan, siksi aikaa, että haen rahaa hotellista. Kaikenlaista ehdin jo ajatella matkalla hotellille, mutta onneksi lompakko löytyi ja sain lunastettua kaksikkoni ravintolasta ilman,että he joutuivat tiskarin hommiin.
Ihania muistoja matkalta jäi, eikä vähäisempänä iltakävely kylän yläpuolen kukkulalle, jossa makasimme vuoren juurella tähtiä tuijotellen. Upea upea tähtitaivas!
Teneriffan saari on tullut tutuksi monilla matkoilla ennen tätä, mutta Los Giganteksen osalta käyntini oli ensimmäinen ja voin todeta, että kohteena tämä ehkä miellyttikin minua kaikista eniten. Aiemmin olen ollut Americasissa, Los Christianoksessa sekä Puerto De la grutzsissa pohjoisessa. Pidän pohjoisen luonnosta ja vehreydestä, varsinkin Orotovan laaksosta, mutta kyllä Gigantes oli monin tavoin mahtava matkakohde, jota voin suositella kaikille hyväjalkaisille kansalaisille!
