Vuosikatsaus - Minulle vasta 2015 olikin 2012

On uudenvuoden aatto ja tietenkin välitilinpäätöksen aika niin monella meistä. Mitä jäi käteen vuodesta, jonka viimeiset hiekat juuri valuvat tiimalasissa antaen tilaa uudelle alulle?

Päällimmäisenä minulle on jäänyt mieleen sekä hyvin raskaita, että hyvin korkeita ja valoisia tunnelmia. Voisi jopa sanoa, että monelle hyvinvointialan yrittäjälle tämä kuluva vuosi lienee ollut tähänastisista se vaikein, ainakin pitkään aikaan ja olemmekin saaneet havaita monen pienyrittäjän luopuneen tänä vuonna yrittämisen iloista.Samasta aiheesta Seijakin (Lucia) jo viime kesän Ultrapäivillä puhui ja oli huolissaan.  Hallituksemme ei todellakaan tue pienyrittäjiä ja puhe lamasta on tietenkin myös sitä ruokkivaa, mutta kuitenkin syvemmillään ei ole kyse vain hetkittäisistä tapahtumista tai sattuman sanelemista käänteistä, vaan jokainen kokee tietenkin sen, mitä tarvitsee tässä ajan ja paikan teatterissa kokea.

Kun muistelen mennyttä vuotta, niin koen että minulle varmaan tuo henkisten piiirien kauan odottama ja hehkuttama 2012 olikin 2015 vuonna vasta. Tapahtui suuri kärjistyminen, polarisaatio ja enpä tiedä onko Se vieläkään maailman tasolla saavuttanut huippuaan. Itse en ole kuitenkaan vielä tässä elämässä nähnyt aiemmin vaikkapa tämän hallituksen kaltaista toilailua, en pakolaiskriisiä tai Suomen kansan ajautumista erilaisiin klikkeihin ja mikä hämmästyttävintä, Suomen kansa on alkanut ilmaista mitä se todella ajattelee ja tuntee. Eteläisimmissä maissa ja kulttuureissa on tapana lähteä marssimaan barrikaadeille heti kun päättäjie toiminta ei miellytä.

Pariisin matka oli paitsi tuulinen, myös moniulotteinen:)

Suomessa on tähän saakka mumistu  ja purnattu vähän oman pienen piirin kesken, mutta sitten kuitenkin aina tyydytty siihen mitä "ylhäältä annetaan". Nyt on havaittamissa kuitenkin toisenlaista menoa ja se on hyvä! Vaikka mielipiteet eivät koskaan ole totuus tai ainakaan koko totuus mistään asiasta, niin turha kait on myöhemmin valittaa jos sallii kaiken vain tapahtua hulllua menoa pasiivisena katsellen. 

Itselleni mielen kuva-arkistoon on jäänyt päättyvästä vuodesta myös TUULI. Olimmepa missä päin maailmaa tahansa, niin tuulta on riittänyt. Pariisissa tuuli Helmikuussa niin, että meinasi tukka päästä irrota ja kiitiin mielessäni turhaa varovaisuuttani kun varustauduin matkaan kunnon talvikamppeilla. Ne olivat todella tarpeeseen. Muistan eräässäkin kahvilassa vanhemman naisen, joka asettui juomaan kahvikuppostaan riisuutuen kahdesta toppatakista ensin...Eikä tainnut sekään olla liikkaa. Seistä Eiffel-tornin lippujonossa toisessa kerroksessa siinä tuulessa..Muistan sen varmasti seuraavassakin elämässä.

Tuulta Kappadokiassa

Myrskyinen  Suomen luonto:)

Kappadokiassa harvinaisen kovat tuulet Huhtikuulla...estivät kauan haaveilemani kuumailmapallo lennon.  Tuulta riitti koko matkan ajan, mutta muuten hauskaa kyllä nuorison kanssa piisasi! Ja aijottu melontaretki Kiutakönkäällä...huh huijaa. Myrskyä, tuulta ja upeita energioita. 

Mutta kenties tuulet puhdistavat ilmakehäämme ja tietoisuuttamme ja avaavat tietä uudelle.

Kuluvan vuoden voimallisimman läpimurron koin kuitenkin viime Toukokuussa kun suuren paineen alaisena tietoisuuteni seinämään repeytyi suuri aukko. Kuin temppelin esirippu olisi avaututunut ja sisälle paistoi totaalinen todellisuus, jolle ei ole sanoja. Hetkessä irtosin täydellisesti käsitteiden ja mielen maailmasta ja koin Todellisuuden. Se ei todellakaan ollut mitään mitä mieleni oli etukäteen kaavaillut. Olen tähän mennessä kokenut jo hyvin monia ja voimakkaita valon, rakkauden ja ykseyden hetkä ja oivalluksia. Tämä oli ja on kuitenkin jotakin ihan muuta. Mieli ei todellakaan voi tietää tai ymmärtää Ykseyttä tai Jumalaa. 

Voimme siis rentoutua ja lakata ajamasta takaa häntäämme. Jahtaamasta onnea ja iloa jostain ulkopuoleltamme, tai liikkuvan mielen luomista virvatulista. Onni ja ilo jolle ei ole mitään Syytä, asuu sinussa ja minussa juuri Nyt ja siellä, sisällämme, se on aina ollutkin, eikä koskaan missään muualla. Kun totaalinen ehdoton todelllisuus avautuu, ei ole myöskään enää Jumalaa joka rakastaisi Sinua, ei ole hyvää erotettuna huonosta, ei ole Sinua, vain Se on.

Toivotankin siis upeaa itsevapautuvan ja kirkkaan tietoisuuden Vuotta 2016 itsekullekin säädylle ja tietekin juuri Sinulle <3 Annetaan Valomme loistaa.