China townJo viisi vuotta sitten Pariisin matkalla Lontoo hieman kutsui meitä, mutta junareissu sinne jäi aikataulujen vuoksi väliin. Jo tuolloin mielessä kajasteli Biritshmuseum ja varskinkin sen Egyptiosasto ja tietenkin loistava ystävämme kristallikallo. Tuollaiseen kalloon olin törmännyt henkisissä yhteyksissä muutaman kerran. Olin meditaatiossa tavannut intiaaneja, jotka yhdistin shamismiin ja Mayoihin sekä Atzteekkeihin. Adamon-kirjassani "Kaikkien unien loppu" kanavoin erästä kalloa, jonka Adamon ilmoitti numeroksi 4. Tuossa tekstissä tuli esille "Jumalan koodit" ja kirja kuuluukin olleen monelle hyvin päräyttävä kokemus :))
Kristallikalloja, joista muodostuu ns konklaavi, sanotaan olevan 13 ja kaksi niistä (vähintään) on Maan ulkopuolelta tänne tuotuja. Pyhä kolmetoista on tuttu monesta eri yhteydestä, kuten Jeesuksen ja hänen opeuslapsiensa määrä tai Tarot-korttien transformaation eli mudonmuutoksen luku ja kortti.
13 kalloa muodostaa yhteistietoisuuden ja kukin kallo on "osa kokonaisuutta", mutta samalla jokainen niistä on portti tai ovi sisälle kristalliseen valoverkkoon ja yhteiseen tietoisuuteen tai sanoisimmeko tietopankkiin.
Kirjoitin yhdessä henkiopas Adamonin kanssa uuden kirjan "Vapaaksi mielen matriisista". Kirja ilmestyi Helmikuun puolivälissä. Tämä kirja sisältää myös pienen osan verran kristallikallo - kanavointia siten, kuin tietoisuuteni tuollaisen informaation voi sanoittaa. Tuollainen tieto ei ole sanoja, vaan jotakin paljon todellisempaa. Se on suora yhteys henkeen, muodottomaan todellisuuteen, ilmiömaailman muotojen taakse.
Lontoon matka tulikin sopivasti kohdalle ja arvelin, että juuri nyt oli aika tietoisemmin yhdistyä kristalliverkkkoon. Maailmantilanne viruksineen ja myrskyuhkineen arvelutti, mutta kuten aina pääsemme/joudumme juuri sinne, missä meidän kuuluukin olla. Tosin myrsky, kuten muukin "pikku juttu" toi mutkia matkaan mennen tullen. Mutta sehän on elämää!
Menomatkalla tein aikuisiän juoksuennätykseni korkkarit jalassa lentokentän päästä päähän ja kuitenkaan emme ehtineet Lontoon koneeseen. Oulun kone myöhästyi reippaasti väistellessään sotarharjoituksia eli hävittäjiä ilmatilassa. No mikäs siinä, hengityksen tasaannuttua nousimme toiseen Lontoon koneeseen ja matka Lontoon keskustaan taittui Piccadilly linea pitkin metrolla. Tuntui, että metroasemalla se aito Lontoo alkoi jo näyttäytyä, erikoisten hahmojen esiinmarssina!
Hotellimme Thistle Horborn sijaitsi aivan keskustassa ja vaikka emme tähdänneet museon viereen asumaan, niin sinne päädyimme:) Kiva oli hotelli ja erittäin ystävällinen henkilökunta, suosittelen!
Helmikuinen ystävänpäivä oli ensimmäinen varsinainen päivämme Londonissa ja se valkenikin mukaan aurinkoisena, vaikka myrsky jo kummitteli takavasemmalla, ainakin BBC:n uutisten mukaan. Lontoo näyttäytyi minulle neutraalin ja turvallisen oloisena kaupunkina, vaikka päädyimmekin heti kättelyssä mielenosoitusta todistamaan. Britit osaavat varmasti ilmaista itseään paremminkin kuin me jöröt suomalaiset. Tällä kertaa kansa kokoontui vastustamaan hallituksen politiikkaa ja varsinkin olemattomia toimia ilmastoasioissa. Poliiseja vilisi paikalla runsaasti, jopa ratsupoliisipartitoita oli useampi. Kuitenkin kansa tuntui kapinoivan ihan rauhalliseen malliin ja me vaelsimme Thamesin rantaa tuttuja maamerkkejä katselleen. Big Ben oli remontissa, mutta kuitenkin näkyvissä ja London Eye paikallaan.
Edellisen päivän juoksuennätykset vielä tuntuivat jaloissa, joten loput nähtävyydet katselimme hop-on-bussin ikkunasta ja katolta. Ruokailemaan menimme China towniin ja sen lähistöllä tunsin muutenkin sellaista suurkaupungin tunnelmaa, mitä olin hieman odottanutkin! Kuitenkaan, verrattuna vaikkapa Pariisin, ei Lontoo tuntunut herättävän minussa sen kummempia tuttuuden tunteita, tai aiempien elämien muistoja.Pariisissa taas tunnelmat olivat hyvinkin tuttuja ja kielikin jo herättää sisäisen ranskattaren henkiin.
Ystävänpäivän iltaa juhlimme intialaisen ruuan parissa, sillä se on tapamme missä tahansa maailman kolkassa olemmekaan. Tällä kertaa ravintola oli oman mainoksensa mukaan Lontoon vanhimpia intialaisia ja nimelää Punjab. Minttukastike kyllä maistui ja mangolassi vei kielen lähes mennessään, mutta tuon paikan tehokkuusajattelu ei meitä miellyttänyt. Näytti olevan tärkeää, että asiakas tekee nopeasti tilauksen, syö reippaasti ja sitten heippa! Jonoa oli nimittäin ovella jatkuvasti...
Pitihän se aito pubikin kokea ja huvittavaa oli tiskillä heti esimmäinen kysymys: "Juotteko ulkona vai sisällä?"Vastauksesta seurasi oikeanlaisen juoma-astian valinta. Pihalla oli populaa vaikka kuinka paljon juomassa olutta muovimukeista ja tämä toki on muuten tavallista, terassiaikaan, mutta terassia ei ollut ja ilmakaan ei ollut ihan kesämorsian, joten ihmiset vai hengailivat oven edessä erilaisissa muodostelmissa juomiaan ryystäen. Suomessahan tuommonen homma olisi loppunut heti alkuunsa tai ainakin olisi rakennettu tarkat raja-aidat ja rakennelmat, jotta lasin kanssa ei tule liikuttua paikasta a paikkaan b, kuten Ismo Leikola eräässä jutussaan hyvin kuvasi.
Lauantaina myrsky oli saapunut ja uutiset toitottivat tuhoista ja perutuista lennoista ja meitäkin arvelutti, että mitenhän meidän käy...Meitä sää ei kuitenkaan juuri haitannut, sillä Britishmuseumissa katto ei vuotanut ja oli korkealla! Tuo museo on mielestäni lähes yhtä vaikuttava kuin museo-suosikkini Kairon Egyptiläinen museo. Tosin Liman kultamuseo oli myös todella mahtava paikka vierailla vuosia sitten!
Heti museoretken aluksi suuntasimme alakerran huoneeseen, jota Pääsiäissaarten patsas vartioi ja jonka erästä nurkkaa Kristallikallo hallitsi. Katselin heti "häntä" silmiin, ja koin todella voimakkaan yhdistymisen kristalliseen matriisiin.Tunne päässä ja pään chakroissa oli hämmentävänkin voimakas! Vaikea on sanoin kuvata tuota kokemusta tai olemisen tilaa, mutta tiesin, että myös ennen poislähtöä on käytävä kalloa tervehtimässä ja pari tuntia jaksoimme museota kiertää. Suurin anti minulle oli muutoin Mayat eli Meksiko ja Inkojen Peru sekä myös Pohjois-Amerikan intiaaneja esittelevä osasto. Egyptin osastolla tietenkin viihdyimmme pitkään, mutta muumiohuone hieman ahdistikin.Egyptiläiseen muumiointiin liittyy monenlaisia taikoja ja joskus olen havainnutkin sielun jääneen kiinni muumioon pääsemättä ns eteenpäin omassa elämässään ja tuollaista kohtaloa en kellekään toivo.
Tällä kertaa en kokenut, että paikassa olisi ollut valoon saatettavia, mutta parissa muumiossa aistin hengen/sielun läsnäolon edelleen tai ainakin voimakkaita energialankoja sellaiseen, syystä taikka toisesta. Jännä oli havaita myös, että Kanadan intinaaneille sfinksi oli tuttu juttu!
Muruni lähti yksin Valaistumisen tai Valistumisen osastolle ja minua Kristallinen ystäväni veti puoleensa, joten lähdin meditoimaan sen auraan. Sainkin istua tovin lähellä sitä ja todellakin yhteys Kristalliseen tietoisuuteen ja olentoihin oli aivan selvä. Yhteys ja energian taajuus oli niin voimakas, että tuntui ajoittain vaikealta kestää sitä, ja myöhemmin kun medioin ja yhdistyin siihen kotiin tultuani ja sitten irtosin siitä, tuntui voimakas repäisyn tunne ja koko keho sätkähti voimakkaasti.
Koen, että kristallimatriisi ylläpitää korkeinta "ihmisen kaavaa tai mallia" eikä vain Maan ihmisen mallia henkisesti, vaan ihmisen malllia "Jumalan kuvana". Kun yhdistymme kristalliseen matriisiin se vaikuttaa myös soluihimme ja nostaa solukehon värähtelytaajuutta. Aikakaudet tulevat ja menevät, Jumallinen tietoisuus on välillä ihmisen osa, välillä taas kadotamme tietoisuutemme alkulähteestä ja luulenpa, että yksi kallojen tärkeästä tehtävästä on säilyttää korkeinta mahdollista mallia asiasta nimeltä IHMINEN. Enkä todellakaan tarkoita vain Maan ihmistä, vaan laajepaa asiaa.
Olennot joihin yhteys syntyi kallon kautta ovat "piipohjaisia" ja saattaa olla, että se on joskus meidänkin "sukumme" mahdollisuus.
Kuten kerroin, on todella vaikea sanoittaa tätä kaikkea, mutta löysin erään kanavoinnin ja liitän linkin siitä mukaan tähän tekstiin, sillä paljolti samoin koin itse yhteyden avautumisen ja merkityksen.
https://www.adonai.fi/889
Uudessa Adamon-kirjassa kristallikallo numero 13 (1+3=4) puhuu mm siitä, kuinka me ihmiset olemme joko 5-sakaraisia tähtiä (pentagrammi) TAI 6-sakaraisia tähtiä (Merkaba). Jos olemme 5-sakaraisia, voimme pyytää päivitystä Merkabaan eli sen aktivoimista. Merkaba-valokehon aktivointeja on kauttani tullut jo pitkään monissa tapahtumissa ja verkkokursseilla ja niihin liittyy aina 13-tasoinen chakrajärjestelmä ja 13 säikeen DNA-aktivointi. Koen, että legenda 13 kallon yhteistyöstä eli konklaavista kuuluu samaan kokonaisuuteen. Kallon nro 13 sanotaan sisältävän koko ydintiedon tai olemuksen KAIKKI osat. Mitä muuta kallokaverimme jutteli Adamonin uunituoreessa kirjassa? Siitä voit lukea lisää kirjan sivuilta;)
Puhun kirjan aihepiiristä Oulun Ilon Valkeilla 29.02.la päivän viimeisellä luennolla. Maaliskuun Ultrasta löydät artikkelin kirjasta.Suuret tuulet puhaltavat ja puhdistavat ilmakehää ja ihmistietoisuutta! Lontoo piti meitä hallussaan vähän odotettua pidempään, mutta kuitenkin pääsimme kotiin turvallisesti. Pari Oulun konetta ehti mennä menojaan, mutta viimein sunnuntai iltana väsyneenä, mutta tyytyväisenä pääsimme sulattelemaan matkan antia.
Blogikirjoituksen teko vähän viivästyi, kun toinen reissu Kellokosken kunnaille oli hetikohta ajankohtainen, mutta nyt hengähdän hetken ennen seuraavaa matkaa ja rauhoitun myös Kristallitietoisuuden äärelle, sillä tiedän, että tämä on vasta alku uudelle seikkailulle moniulotteisessa tietoisuudessamme. Maya- intiaanien osastolla museossa kylläkin tuli selkeä tieto myös siitä, että lähiaikoina eli vuoden puolentoista sisällä on vuorossa matka Meksikoon, sillä siellä on jotakin, joka kovasti jo kutsuu. Maya lähettiläitä olen kohdannut unen ja meditaation eri tasoilla, mutta ehkä on aika kohdata joku heistä ihan tässä maailman unenkin tasolla, kuka tietää;)
Uutta kirjaa saat minulta suoraan postitse tai Ilon Valkeat messuilta.
marjut.moisala@gmail.com
solarel.nettisivu.org
http://solarelverkkokoulu.nettisivu.org/
https://www.crystalskulls.com/13-crystal-skulls.html
