Vuosikatsaus - Minulle vasta 2015 olikin 2012

On uudenvuoden aatto ja tietenkin välitilinpäätöksen aika niin monella meistä. Mitä jäi käteen vuodesta, jonka viimeiset hiekat juuri valuvat tiimalasissa antaen tilaa uudelle alulle?

Päällimmäisenä minulle on jäänyt mieleen sekä hyvin raskaita, että hyvin korkeita ja valoisia tunnelmia. Voisi jopa sanoa, että monelle hyvinvointialan yrittäjälle tämä kuluva vuosi lienee ollut tähänastisista se vaikein, ainakin pitkään aikaan ja olemmekin saaneet havaita monen pienyrittäjän luopuneen tänä vuonna yrittämisen iloista.Samasta aiheesta Seijakin (Lucia) jo viime kesän Ultrapäivillä puhui ja oli huolissaan.  Hallituksemme ei todellakaan tue pienyrittäjiä ja puhe lamasta on tietenkin myös sitä ruokkivaa, mutta kuitenkin syvemmillään ei ole kyse vain hetkittäisistä tapahtumista tai sattuman sanelemista käänteistä, vaan jokainen kokee tietenkin sen, mitä tarvitsee tässä ajan ja paikan teatterissa kokea.

Kun muistelen mennyttä vuotta, niin koen että minulle varmaan tuo henkisten piiirien kauan odottama ja hehkuttama 2012 olikin 2015 vuonna vasta. Tapahtui suuri kärjistyminen, polarisaatio ja enpä tiedä onko Se vieläkään maailman tasolla saavuttanut huippuaan. Itse en ole kuitenkaan vielä tässä elämässä nähnyt aiemmin vaikkapa tämän hallituksen kaltaista toilailua, en pakolaiskriisiä tai Suomen kansan ajautumista erilaisiin klikkeihin ja mikä hämmästyttävintä, Suomen kansa on alkanut ilmaista mitä se todella ajattelee ja tuntee. Eteläisimmissä maissa ja kulttuureissa on tapana lähteä marssimaan barrikaadeille heti kun päättäjie toiminta ei miellytä.

Pariisin matka oli paitsi tuulinen, myös moniulotteinen:)

Suomessa on tähän saakka mumistu  ja purnattu vähän oman pienen piirin kesken, mutta sitten kuitenkin aina tyydytty siihen mitä "ylhäältä annetaan". Nyt on havaittamissa kuitenkin toisenlaista menoa ja se on hyvä! Vaikka mielipiteet eivät koskaan ole totuus tai ainakaan koko totuus mistään asiasta, niin turha kait on myöhemmin valittaa jos sallii kaiken vain tapahtua hulllua menoa pasiivisena katsellen. 

Itselleni mielen kuva-arkistoon on jäänyt päättyvästä vuodesta myös TUULI. Olimmepa missä päin maailmaa tahansa, niin tuulta on riittänyt. Pariisissa tuuli Helmikuussa niin, että meinasi tukka päästä irrota ja kiitiin mielessäni turhaa varovaisuuttani kun varustauduin matkaan kunnon talvikamppeilla. Ne olivat todella tarpeeseen. Muistan eräässäkin kahvilassa vanhemman naisen, joka asettui juomaan kahvikuppostaan riisuutuen kahdesta toppatakista ensin...Eikä tainnut sekään olla liikkaa. Seistä Eiffel-tornin lippujonossa toisessa kerroksessa siinä tuulessa..Muistan sen varmasti seuraavassakin elämässä.

Tuulta Kappadokiassa

Myrskyinen  Suomen luonto:)

Kappadokiassa harvinaisen kovat tuulet Huhtikuulla...estivät kauan haaveilemani kuumailmapallo lennon.  Tuulta riitti koko matkan ajan, mutta muuten hauskaa kyllä nuorison kanssa piisasi! Ja aijottu melontaretki Kiutakönkäällä...huh huijaa. Myrskyä, tuulta ja upeita energioita. 

Mutta kenties tuulet puhdistavat ilmakehäämme ja tietoisuuttamme ja avaavat tietä uudelle.

Kuluvan vuoden voimallisimman läpimurron koin kuitenkin viime Toukokuussa kun suuren paineen alaisena tietoisuuteni seinämään repeytyi suuri aukko. Kuin temppelin esirippu olisi avaututunut ja sisälle paistoi totaalinen todellisuus, jolle ei ole sanoja. Hetkessä irtosin täydellisesti käsitteiden ja mielen maailmasta ja koin Todellisuuden. Se ei todellakaan ollut mitään mitä mieleni oli etukäteen kaavaillut. Olen tähän mennessä kokenut jo hyvin monia ja voimakkaita valon, rakkauden ja ykseyden hetkä ja oivalluksia. Tämä oli ja on kuitenkin jotakin ihan muuta. Mieli ei todellakaan voi tietää tai ymmärtää Ykseyttä tai Jumalaa. 

Voimme siis rentoutua ja lakata ajamasta takaa häntäämme. Jahtaamasta onnea ja iloa jostain ulkopuoleltamme, tai liikkuvan mielen luomista virvatulista. Onni ja ilo jolle ei ole mitään Syytä, asuu sinussa ja minussa juuri Nyt ja siellä, sisällämme, se on aina ollutkin, eikä koskaan missään muualla. Kun totaalinen ehdoton todelllisuus avautuu, ei ole myöskään enää Jumalaa joka rakastaisi Sinua, ei ole hyvää erotettuna huonosta, ei ole Sinua, vain Se on.

Toivotankin siis upeaa itsevapautuvan ja kirkkaan tietoisuuden Vuotta 2016 itsekullekin säädylle ja tietekin juuri Sinulle <3 Annetaan Valomme loistaa.

Kolin haltijain vieraana

Vähän yllättäen minulle tarjoutui tilaisuus hypätä puolisoni kyytiin hänen työmatkallaan Joensuuhun kun jo jokin aika sitten olin kuullut Kolin kutsun. Aiemmin olimme kuitenkin vieroksuneet pitkää ajomatkaa Oulusta, mutta nyt kun tilaisuus avautui, niin olin innoissani juonessa mukana. Pari päivää ennen reissua aloin tuntea, että tälläkin pikku matkalla taisikin olla joku syvempikin merkitys kuin vain hetken rentoutuminen hienoissa kansallismaisemissa. 

 Kolin kesäkuva sivustolta Maisemalumo.

Kun sitten luin lisää Kolin alueen luonnosta, hengistä ja tarinoita noidista ja pirunluolasta sekä uhrikalliosta, joka sijaitsi aivan hotellimme vieressä, niin tunsin voimakkaita tuntemuksia kehossani. Olin jo aiemmin kuullut Kolin haltijoitten kutsun ja tiesin, että minulla oli jotakin tehtävää tai koettavaa noissa energioissa, mutta tarkemmin en asiasta tiennnyt enkä sitä kysellytkään sillä tiesin, että kaikki minulle näytettäisiin ja kerrottaisiin kun aika on.

Ajosää oli todella kehno. Räntää tuli taivaan täydeltä ja tiet olivat palteiset. Eräs hurjapää tuli vastaan omaa kaistaamme, mutta onneksi vältimme törmäyksen. Hän lienee ajatellut, että on turvallista kun keskiviiva kulkee auton keskellä, eivätkä pientareet vedä puoleensa, kuten erästä  rekkaa, joka oli pientareelle kellahtanut.

Iltapäivän puolella saavuimme Sokos Hotel Koli Brakeen, jonne jäin yksinäni  puolisoni jatkaessa Joensuuhun työhommiin. Saapuminen Kolille oli kuin olisi Narniaan tullut. Mustan ja pimeän loskaisen Oulun jälkeen ympärillä oli runsaasti lunta ja tykkylumipuita ja ne maisemat! Ah ja voi. Enpä ihmettele, että Sibelius sekä muut taiteilijamme ovat nimenneet Kolin Suomen kansallismaisemaksi. Myös hotelli oli onnistunut brändäyksessään hyvin. Luonto ja rauha tulivat vastaan heti respassa, jossa soi rauhoittava musiikki ja jonka vastaanottovirkailijakin näytti hyvin harmooniselta ja hyvinvoivalta työssään :)

Huoneemme ikkunasta avautuivat huikaisevat maisemat, jota valitettavasti jonkinasteinen sumu peitti. Onneksi seuraavana päivänä sumu laskeutui hetkeksi ja koko maisema paljastui komeudessaan järvineen ja saarineen ja lumisine puineen. 

Tulopäivänä minulla oli kuitenkin kiire ulos ennenkuin pimeä ehtii ja heti sinne mentyäni sainkin seuraa valkopartaisesta tietäjästä, joka hahmoltaan muistutti Harri Potter-elokuvien arkkityyppistä tietäjähahmoa. Hän pyysi seuraamaan itseään. Matkalla sain tutustua muutamaan "asumukseen". Alueella on valtavasti luonnonhenkiä ja hyvin korkea energia.Liekö osasyynä energiaan alueen valkoinen kvartsi, josta huiput ovat muodostuneet. Kuljimme tämän korkea-arvoisen oppaani kanssa hieman kiertotietä uhrikalliolle, jossa vajosin pieneen meditaatioon. Sain kuvia paikan aiemmista tapahtumista. Ajassahan voi matkustaa. Aikakone on sisällämme, tietoisuudessamme. Näin Elias nimisen nuoren miehen, joka oli luopunut elämästään tuolla paikalla tai pienen matkan päässä toisen miehen surmaamana. Osa tätä "Eeliä" kuten kuulin häntä kutsutun, oli jäänyt tuolle paikalle ja hänet autoimme pois yhdessä haltijan kanssa. Liekö hän ollut se haltija, jolle tuolla  uhrikalliolla on kautta aikain uhrattu, eli siis itse Ukko-Kolin henki, ainakin hän pyysi minua jatkamaan meditaatiota myöhemmin, kun se paremmin minulle sopisi, eli hotelllissa. Meillä kuului oleva yhteistä tehtävää.

Jatkoin luontokeskuksen kahvihetken kautta kohden Ukko-Kolin näköalapaikkaa, jonne haltija minua pyysi tulemaan. Huippu oli vain 400 metrin päässä, mutta nousu oli minun sydämelle melkoinen koetus. Tai ehkä sydämen sai sykkimään voimakkaammin nuo upeat energiat ja pyhä tunnelma sekä hienot maisemat, jotka Ukon huipulta avautuivat. 

Venäläiset olivat valloittaneet huipun ennen minua ja väsäsivät sinne lumiukkoa paikan vartijaksi. Heistä piittaamatta vietin hiljaisen hetken Ukon  päälaella ja nautin olostani.

Pimeä alkoi laskeutua, joten päätin palata huoneeseemme meditoimaan tässä hyvässä seurassa. Tuo hiljentyminen olikin erikoinen laatuaan. Haltijan lisäksi paikalle tuli viisi muuta samantyyppistä olentoa sekä naishahmoinen haltija. Käsitin että nämä mies ja naishahmoiset oppaani edustivat juuri Ukko ja Akka Kolin henkiä, tasapainoa yang ja yin energian välillä. Eipä ihme, että Kolilla sijaitsee myös suosittu vihkipaikka. Siellä kaksinaisuus tasapainottuu luonnostaan.

Olen aiemminkin useita kertoja keskustellut eri paikkojen Haltijoitten kanssa. Koen heidän olevan luonnonhenkien aatelia ja energioltaan sekä tietoisuudeltaan erilaisia kuin muut luonnonhenget, joita myös olen tavannut.  Heiltä olen kuullut myös toiveen siitä, että henkistä valotyötä tekevät ihmiset voisivat enemmän välitää korkeaa energiaa luonnolle ja luonnon hengille. Se kuulemma auttaa heitä heidän omassa evoluutiossaan. Näin tapahuii nytkin. Välitin tuon paikan luonnolle, ihmisille ja luonnonhengille ykseyden siunausta ja yhdistyin myös Ra´n eli keskusauringon energiaan. Kokemus oli voimalllinen. Haltija otti vastaan energialähetyksen ja puolestaan välitti sitä eteenpäin. Nuo viisi muuta haltijaa asettuivat myös riviin välittämään energiaa ja sitten yksi toisensa jälkeen tuli luokseni ja pisti kätensä kämmeniäni vasten ja ikäänkuin "nousivat" ylös ja katosivat näkyvistä.

Vain tämä pariskunta, mies ja naishaltijat, jäivät vielä kanssani ja käsitin että työni oli tehty, mitä se sitten lie ollutkaan...:)) Kuitenkin haltija- pariskunta ottivat vielä minut hengessäni ylös, lentämään taivaalla. He halusivat näyttää, miltä tuo alue näyttää korkealta katsottuna energeettisesti. Näin, että Ukko ja Akka Kolin välillä pyörii ikuisuus-symboli, eli kahdeksikko. Mies- ja naisenergia tasapainottavat jatkuvasti toisiaan, mutta varmasti sen vaikutuksesta saavat nauttia myös he, jotka tuolla alueella vierailevat. Kaunista, kaunista!

Meditatiivinen hetki oli ohi, mutta sovimme, että vierailemme heidän luonaan vielä yön aikana ja kenties muutenkin... Koli jätti ikävän ennen kuin olin ehtinyt poistuakaan sieltä! Tiedän, että takaisin on palattava, kesäiseen aikaan.

( Kuva Rantapallosta)

Illan kruunasi käynti aikuisten Spa:ssa. Kylpykiulut kainaloon, toinen täynnä Lumenen hemmottelutuotteita, toinen jotakin kielen kostuketta ja menoxi. Upea pieni, mutta korkeatasoinen ja hyvin tunnelmallinen spa, jossa saimme nauttia jalkakylvystä  ja  väri-ääni-altaasta Sibeliusta kuunnellen. (Toi mieleen muinaiset ajat, jolloin valoa ja ääntä käytettiin enemmänkin yhtäaikaa ihmisiä hoitamaan) Ulkona solahdimme paljuun tykkylumipuita ihastellen ja välillä vierailimme jossain paikan kolmesta saunasta. Elämyksiä oli luvassa myös suihkussa, jossa sai nauttia ukkosmyrksyn tai trooppisen laguunin tunnelmasta ja paljon muusta. Kyllä kelpasi lähteä iltaselle rentotutuneena ja kellahtaa lopulta sänkyyn unten ja haltijain maille.

(Uhrikalliota edessä)

Uusi aamu valkeni todellakin selkeämpänä ja maisemat hivelivät silmää aamupalapöydässäkin. Pidin myös hillitystä musiikista,joka tuossakin tilassa soi  ja aamupalapöydän kruunasi suklaaputous. Vaikka suklaa ei juuri aamupalalla maistukaan, niin pitihän sitä ihmettä käydä kuitenkin ihailemassa.

Aamukävelyllä kiipesimme vielä Ukon huipulle saamaan paikan haltijalta siunauksen ja tottahan Akankin luona piti käydä pehmeässä ja hoitavassa energiassa siunaus vastaanottamassa. Akka Kolin feminiinisen haltijan siunaus oli kuin vihkimys meille pariskuntana. Kaikki loppuu kuitenkin aikanaan ja niin oli meidänkin pieni minilomanen lopussaan ja vielä näköalahississä saimme ihailla talven ihmemaata. Hotelllille ei nimittäin voi parkkeerata autoa, vaan autot ovat ns alapihalla, jonne ja josta on kondolihissikuljetus  ihan suuren maailman malliin!

Onneksi sää suosi paluumatkalaisia, emmekä onnistuneet osumaan edes hirveen, joka tien yli viiletti emonsa perässä. Uskomattoman paljon tuollainen pienikin rentoutus uljaissa maisemissa ja tunnelmissa lataa akkuja. Jospa Marraskuun tummuus vaihtuu pian Oulussakin valkoiseen ihanuuteen ja Pohjolan valkoinen kaupunki saa lumipeitteen. Sitä odotellessa voimme lukea vaikkapa tarinoita Kolin haltijoista ja noidista. Niitä nimittäin löytyy....paljon.

Vaikkapa: 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Koli

Toisenlainen näkemys nykymenoon pienyrittäjän näkövinkkelistä

Suomessa kuohuu ja poreilee. Moni kansalainen hämmentää hallitusleikkaus-soppaa ja Mamu-keitosta. Apinamielemme mielipiteet sinkoilevat puolelta toiselle, eikä kukaan pysähdy kuuntelemaan ketään. On tärkeä vain saada oma äänensä kuuluville: Minun elämä, minun maa,minun edut. Kyllä. Tämä on ymmärrettävää ja inhimillistä. Kuitenkin kun on kyse henkisen kasvun "kannattajista" ja moraaliltaan korkeista ihmisistä, jolla on laaja näkemys, (kuten olen ollut havaitsevinani monen kommentoijan aiemmasta tuotannosta) niin ei voi muuta kuin ihmeellä, mihin unohtuikaan ne hienot arvot: Suvaitsevasuus, yhteishenki, auttaminen ja universaali rakkaus?  

Henkisissä piiressä toitoteaan paljon näitä hienoja arvoja, mutta ovatko ne todella arkea, kun elämä ryhtyy oikein testaamaan tai vaikkapa vain vähänkin testaisi?

Joissakin piireissä odotetaan yhteyttä toisesta dimensiosta tai toiselta planeetalta, ollaan kosmisia kansalaisia, teoariassa? Miten ne toisten tähtikuntien väki olisi erilaista laadultaan kuin pakolaiset tai joku meikäläinen ihminen?  En puolusta hallitusleikkauksia tai pienipalkkaisten kyykytämistä, enkä ole valmis täyttämään pientä Suomen maata ulkomaisilla osaajilla, mutta en myöskään voi väittää etteikö kaikki olisi juuri kuten pitääkin - siis laajemmin katsottuna. Karma ohjaa elämänmenoa edelleen! Jokainen maassa asuva tai maahan muuttava on ollut elämänsä monissa seikailuissa aivan kaikissa rooleissa ja näyttää olevan edelleen. Elämä ei ole musta-valkoista ja maiden rajatkin ovat hyvin liikkuvaiset. Kun Suomalaiset tulivat valtaamaan tämän maan Lapin ihmisiltä, niin oliko se väärin? Kun  valkoiset vaelsivat intiaanien  maille, niin oliko se oikein? Eikö se olekaan sama asia kuin se, mitä nyt tapahtuu? Kyllä vaan se on. 

Tiibetiläisiä arvostetaan paljon pakolaisina ja heidän kohtaloaan säälitään...He ansaitsivat uuden kodin Intiassa ja Intia heille sellaisen antoi. Syyrialaiset taasko eivät ansitse mitään? Luulenpa että JOKAINEN ihminen ansaitsee sen parhaan ja vapauden kärsimyksestä, mutta jokainen ykslö, kansakunta ja aikakausi myös saa korjata sen mitä se on aikoinaan kylvänyt. Niin se karma vaan toimii, vaikka et uskosikaan siihen :) Näin ollen... 

Olemmeko me todella HENKISINÄ ihmisisinä heitä, jotka tuomitsemme ja käymme egomme kanssa hyökkäykseen ja puolustukseen. Uskommeko niukkuuteen vai siihen, että kaikille riittää? Maapallon luonnonvarat vetelevät viimeistään, ihmisiä kuolee nälkään ja sotavoimille syydetään rahaa pilvin pimein. Sellainen on nyt tämä meidän "Kultainen aika". Jos Sinulla ei riitä myötätuntoa ihmiselle siksi, että on on pukeutunut nahkatakkiin ja käyttää älypuhelinta ja lukee itsensä pakolaiseksi, niin olloon niin. Mutta ei kannata myöskään hehkuttaa mahtavaa henkisyyttä, tai Kultaisen Ajan asettumista tälle pallolle.

.

Tämä kirjotukseni ei siis puolusta mitään tai arvostele mitään. Ainoastaan kerron mitä nykymeno on herättänyt olemukseni uumenista esiin, varsinkin kun seuraan somessa vellovaa eipäs- juupas-keskustelua. Laajemmin ajatellen, olemme jokainen omalla paikallamme eikä sattumaa ole. 

Olen pienituloinen yrittäjä, jolla ei ole mitään sairausturvaa taikka lomarahojen roisketta, mutta en valita, paitsi ehkä vähän.... Sillä olen itse valinnut osani. Olen kasvattanut kolme lasta, melko pitkälti yksinhuoltajana enkä ole koskaan saanut asumistukia tai muita Kelan korvauksia, joita pakolaiset nyt saavat.  Olen myös "köyhyydestäni"  huolimatta kouluttanut Tiibetiläisen kummilapseni kätilöksi, tai siis maksanut hänen koulutuksensa. Samoin olen kustantanut toisen lapsen koulutusta Intiaan. Kaikki on niin suhteellista. Me köyhätkin täällä Suomessa kuulumme kuitenkin minimaalisen pieneen prosentuaaliseen vähemmmistöön, eli maapallon Rikkaisiin!  Ystäväni Nadeem Intiassa tienasi kauppiaana 40 euroa kuussa. Vaikka elinkustannukset siellä ovat pienemmät, niin ei sielläkään pelkästään pyhällä hengellä eletä. Suhteellista siis kaikki tyyni.

Kaipaankin asiallista keskustelua ja vastakkainasettelusta luopumista nykyiseen Suomalaiseen menoon. Asiat varmasti voidaan selvittää PAREMMIN ilman turhaa inttämistä. Ja en voi olla vetämättä tähän vielä vähän Ihmeiden oppikurssin ajatusmallia: Kaikki asiat ovat olemassa omaa parastasi varten. Ja kaikki on olemassa vain anteeksiantamistasi varten. Mitä näet "ulkona" on sisäisyytesi heijastusta, olipa kyse pääministeristä tai pakolaisesta.... Ja ennen kakkea: Kaikki minkä näyttää olevan olemassa, on olemassa vain suuressa Yhdessä mielessä. Ja kaikki on aina hyvin. Aamen.

Halki Suomen - Havahduttamista Helsingissä, Ilmiöitä Isolla- Syötteellä

Matkailu on taas avartanut, näin tunnen. Viikko sitten ajelimme ystäväni ja lasteni kanssa Oulusta Järvenpään tienoille, Kellokoskelle, jossa serkkuflikka asustaa. Saimme nauttia hänen vieraanvaraisuudestaan ja kesäisestä, miltein helteisestä Helsingistä lauantaina, kun junailimme itsemme Havahdu-seminaaripaikalle Steinerkoululle. Aluksi ajatus seitsemänsadan kilometerin päähän lähtemisestä puolen tunnin puheen takia,tuntui kaukaa haetulta, mutta tunsin, että mentävä on, syystä taikka toisesta. Useinkin intuition ääni voittaa niin sanotun järjen äänen elämässäni ja yhtä usein siitä on seurauksena jotakin todella hyvää :) 

Oli vaikuttavaa kuunnella muiden esiityjien Havahtumisaiheisia puheenvuoroja ja järjestäjien Marjan ja Markuksen iloinen oleminen sai hymyn huulille. Havahtuminen, Herääminen, Valaistuminen, todella tärkeä aihe varmasti itsekullekin meille harhojen maassa taapertavalle sielulle. Mikael-saliin olisi mahtunut kuusisataa kuulijaa, mutta vielä jäimme tuon määrän alle. Ehkä ilmiömaailmaan ja suuriin henkisiin trippeihin perustuva henkinen kasvu on vielä enempi suuren yleisön mieleen tai sydämeen käyvää, mutta pikkuhiljaa varmasti siirrytään kohden todellista ydintä, joka ei olekaan enää sitä egon henkistä kasvua, vaan siitä on kuorittu pois kaikki kuorrutukset. Zeniläiseen tapaan, alamme nähdä todellisuuden sellaisenaan, ilman kaunistelua tai rumistelua(kuten Juha Kuvajainenkin esityksessään tapahtumassa kuvaili).

Helsinki antoi todellakin parastaan tällä kertaa. Sään mukaisesti myös asukaat hymyilivät ja puistot olivat täynnä elämää kun kävelimme rantaa pitkin takaisin keskustaan. Tapahtuman yhdeksi teemaksi näytti vahingossa nousevan se, onko henkisempää meditoida tai istua pubissa oluella ja tämän teeman mukaisesti meidänkin piti asiaa paluumatkalla testata... No olihan se. Henkistä ja havahduttavaa :)

Täysikuu seuraili elämänmenoamme ja viikonlopun aikana teimme myös pienet energiahoidot toisillemme, ja tuon hoidon aikana minulle tuli voimakas viesti Syötteen kutsusta. Niinpä jo viikon päästä Paavo Nurmen patsaan luona  patsastelusta,löysin itseni Iso-Syötteen  maisemista vaeltamasta kohden legendaarista Toraslammen autiotupaa, jonne olimme olleet menossa jo useiden vuosien ajan,mutta aina oli reissu estynyt, mitä erikoisemmista syistä.

Mikä tekee Toraslammesta siis legendaarisen? Tarinat kertovat siellä tapahtuvan hyvin erikoisia asioita. Kummittelua, maaperästä nousevaa erikoista värähtelyä, joka kuuluu jopa parantavan ihmisiä ja tietenkin Syöte on suomen kuuluisimpia Ufohavaintoalueita. Kummittelun lähteenä kerrotaan olevan naisen, jonka hänen miehensä hukutti kyseiseen lampeen. Yhä vielä kerrotaan veneen äänten kuuluvan lammella, vaikka venettä ei näy ja onpa nainen ottanut välillä ihan fyysisen hahmonkin ja hänet on useampi ihminen yhtäaikaa  havainnut. Syötteen luontokeskuksella voi kuunnella tarkemmin tarinoita Toraslammesta. Viiivähdimme siis mekin hetken nuotiolla partiolaisten kanssa ja heidän lähdettyään, istahdimme tupaan kuulostelemaan tunnelmia. En kokenut mitään erityistä menneisyyteen liittyvää, mutta energiat alueella olivat todella erikoiset ja koin, että paikka onkin eräänlainen maaäidin chakrapaikka, jonka kautta lienee helpompi myös toisten ulottuvuuksien olentojen liikkua. Joissan paikoissa maapallolla verho toiselle puolelle on ikäänkuin ohuempi. 

Kaiken kaikkiaan hyvin myönteisenä koin tuon alueen, enkä lainkaan pelottavana kuten olin etukäteen kuullut kerrottavan. Voisihan se tunnelma tietenkin olla toinen, jos yksinään siellä yöajan viettäisi. Yhteen kuvaan tuli myös iso Orbi, eli valopallo. Siellä näytti joku köllöttelevän kerrossängyn yläpedillä kaikessa rauhassa :) Erikoisia ääniä lammelta tosin kuului, aivan kuin veneen laitaan olisi jotakin kolissut, vaikka yhtään venettä ei vesillä ollut. Vierailimme myös Kellarilammella sekä tietenkin huippupolulla, joka ollikin lähimpänä majapaikkaamme eli Syötteen hotellia.

Marja Silvola kirjoitti Havahdu-seminaarin artikkelissa hyvin valaistuneen opettajan Adyashantin kertoneen, että heräämisen voi kuvata kolmelta eri suunnalta käsin. Tunteen kautta koemme voimakkaan Ykseyden ja rakkauden tilan. Koemme, että kaikki on meissä ja olemme kaikessa ja että kaikki on mitä suurinta rakkautta ja valoa. Kuitenkin tällaisen kokemuksenkin aikaan tai jälkeen voi ajatustaso eli mielentaso olla täynnä sekavia ajatuksia ja mitä erikloisempia uskomuksia myöskin henkisyydestä. Mielen tasolla havahtunut taas näkee selkeästi mistä kaikessa on kyse. Ei-dualistinen näkemys vallitsee, oivallus on kirkas. Mutta jos havahtumista sydämen tasolla ei ole tapahtunut, voi tämä tila olla melko kalpea ja tunteita ei välttämättä tunneta tai uskalletakaan tuntea. 

Viimeinen ja todennäköisesti voimakkain tila on ytimen tasolla havahtuminen. Todellisuus koetaan sellaisenaan, ilman mielen ohjelmointeja ja vahojen käsitteiden ja ajatusten painolastia. Kaiken ilmenevän voi kokea olevan tuon Ydinykseyden ilmennystä. Kuten Ramana Maharshi sanoo Vedojen mukaan: "Maailma on illuusiota. Vain Brahman on todellinen. Brahman on maailma." Koen, että tuo ytimen tasolla havahtuminen on juurikin tämä viimeinen kohta: Brahman, joka on maailma. Ei ole mitään mikä ei olisi Brahman, eli Ykseys, Jumaluus, Todellisuus. Ei ole Jumallisen tietoisuuden ulkopuolista "maailmaa". 

Me emme synny maailmaan, vaan maailma syntyy ja katoaa meissä, tietoisuuden laajassa avaruudessa, joka olemme.

Rajaton tietoisuutemme ei ole tungettu fyysisen kehon astiaan, vaan kehomme sijaitsee tietoisuuden laajassa avaruudessa.

Syötekin kaikkine ihmeellisine ilmiöineen on osa valaistunutta tietoisuuttamme,Rigpan kirkasta perustaa. Sieltä kaikki ilmiöt nousevat, ja sinne ne myös palaavat. Kuten kuplat vedestä noussen ja sinne palaten, ihanassa Iso-syötteen minikylpylässä, jossa saimme lepuuttaa lihaksiamme patikoinnin jälkeen, uskomattoman komeissa tunturimaisemissa.

Syötteen maaperästä löytyy kaikkien chakrojen puolijalokiviä ja sen kyllä tuntee aurassaan. Pelkkä paikalla oleminen, ilman sen kummempaa tekemistä, lataa akut täyteen uutta energiaa ja voimaa. Kyllä nyt jaksaa taas.... Kohden uusia seikkailuja - Sisäavaruudessa.

Toraslammen kummittelusta ja muista ilmiöistä asiaa täällä: 

http://retkipaikka.fi/vapaa/toraslammen-autiotupa-syote/

http://paranormaaliblogi.net/?s=toraslammen+kummittelu

-- 

Ultrakivat Ultrapäivät 2015

"Ilo tarttuu ja leviää muihin, samoin negatiivisuus, joten ole tarkkana mitä levität." Tämä lauselma tai asian ydin jäi päällimäisenä  mieleen Kuortaneen Ultrapäivistä Dalai Laman tulkin, Itävaltalaisen munkin Jampa Lungtogin sanomana, kun joku yleisöstä kysyi miten voimme parantaa maailmaa ja sen epäkohtia. Se on hyvä neuvo; aloittakaamme aina itsestämme, sieltä se valo sitten virtaa... 

Nämä Ultrapäivät tänä vuonna 2015 olivat juhlakerta eli 40 vuotta on Ultralehti järjestänyt kesäpäivät, jossa huuhaa-kansa pääsee oikeuksiinsa, tapamaan toisiaan, kuulemaan hienoja esitysiä erilaisilta henkisyyden aloilta, sekä tietenkin nauttimaan lähes yöttömästä yöstä ja helteistä, joita ilmojen haltijat poikkeuksetta Kuortaneelle järjestävät Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kuortanejärven auringonlaskut ja monelle yöseminaarien kulkijoille myös auringonnousut, ovat jääneet lähtemättömänä luonnon värivalo-esityksenä sydämiin. 

Tänäkin vuonna ohjelma oli monipuolista. Rajatieteen eri perspektiiveistä saivat ihmiset katsella niin ilmiöitä, kuin niiden perustaakin.Itselläni ilmiöiden ihastelu on jo saavuttanut täyttymyksensä muutamia vuosia sitten ja enemmän toivoisin esityksiä jossa mennään sinne valon ytimeen, mutta kaikella aikansa. Ultrapäivillä erilaisia teitä hengen vuorelle vaeltavat etsijät saavat opastusta ja apua, jota he voivat vastaanottaa. Ja lopulta kaksinaisuuden eipäs-juupastelusta päästään varmasti jo sinne ytimeenkin.

Kirsin ilo tarttuu.

Me aloitimme torstai iltana Onenessin Sydäntietoisuusillalla ja monena päivänä sen jälkeen kärsimme runsauden pulasta, kun saman aikaisesti oli menossa niin monia kiinnostavia työpajoja, mutta kaikkeen ei ihminen repeä ja aikaa asioiden ja energiavihkimysten laskeutumisellekin tarvitaan. Pääasiassa seminaarien sisältö oli tuttua meille konkareille, mutta aina jotakin uuttakin tarttuu mukaan.Parasta kesäpäivissä taitaa kuitenkin olla tunnelma, tuttujen kohtaaminen ja Kuortanejärvi, joka tänä vuonna sai vastaanottaa talviturkkinikin, sillä kylmä alkukesä on pakottanut pysymään meidän perheen vesipedotkin lähes kokonaan rannalla ruikuttamassa, minusta puhumattakaan :) 

Aulikki...vai Carmen?

Lucia ja järjestysen avain.

Ultra-iltaan olisin odottanut enemmän ohjelmaa ja varsinkin musiikkia, kun oli sentään kysymys juhlavuodestakin, mutta Ollikin oli tainnut uhontaa saksofonin kotosalle tänä vuonna. Aulikki ja Seppo Plaami kuitenkin mediaalisilla lauluesityksillään toivat iltaan väriä ja vauhtiakin.

Matkamme jatkui Ultrapäiviltä sunnuntaina vielä Kyyjärvelle Pyhättöpäivään Ykseydenkeskukseen. Sunnuntai iltana saimme nauttia voimallisista meditaatioista ja maanantaina oli itse pyhättöpäivä, jossa kävimme läpi kolmen huoneen prosessin. Huoneessa numero 2 oli energia niin voimakas, että  oli vaikeuksia pysyä pystyssä tuossa pyhyyden aallossa, mutta enpä kerro enempää tästä aiheesta. Ketä pyhättö ja oman sisäisen Jumalaisuuden kohtaaminen kutsuu, suosittelen kokemaan tämän ihan omakohtaisesti! Lisää aiheesta Oneness-suomen sivuilta.

Kyyjärvi yöllä kello 03.50

Tämän reissumme viimeisen yön nukuimme rantamökissä Kyyjärven rannassa. Yöllä koin valtavan hienon luontoelämyksen ollessani matkalla "pihan perälle". Auringon nousu, lintujen huumaava laulu ja muutoin kesäyön hiljaisuus. Huh huh mitä elämyksiä luontomme tarjoaakaan, sääskien ystävällistä laulua unohtamatta!

Kesä on lyhyt ja matkailu avartaa. Joten jo muutaman päivän päästä toisenlainen "retriitti" kutsuu minua kun Tapani Kansan ääni kaikuu sisimmässäni ylistäen Kalajoen hiekkojen lämmintä tunnetta varpaiden alla. Ystävät ja kesä, mikä hieno yhdistelmä. Nauttikaamme <3

KIEHTOVA KAPPADOKIA

Kun noin vuosi sitten näin ensimmäisen kerran kuvan  Kappadokian tuffikivestä muodostuneista, savupiippumaisista kallioista, joihin ihmiset ovat kaivertaneet vuosituhansiakin sitten asuntojaan, sain säväyksen. Maisema oli niin tuttu ja jopa vähän hätäännyin; missä tämä maisema sijaitsee ja miten sinne pääsee?? Tunsin, että olen joskus oleskellut tuolla alueella ja että seutuun liittyy voimakkaasti myös UFOt ja jotakin muuta salaperäistä. 

Sain vahvistuksen tälle tiedolleni unessa erään kosmisen ystävän taholta ja meninkin tutkimaan Göremen aluetta internetin välityksellä: Sain todeta, että alue ylittää Ufo-aktiivisuudessaan Pudasjärven Syötteenkin alueen ;)  Eli todella aktiivista liikehdintää tuolla alueella on, sekä myyttejä siitä, kuinka vieras rotu on ollut osaltaan kaivamassa Kappadokian alueen maanalaisia kaupunkeja, joita aivan viime kuukausinakin on löydetty lisää. Alueella on jopa 7- kerroksisia kaupunkeja maan alla ja alue ulottuu jopa seitsemän kilometrin mittaiselle alueelle. Ehkä vasta pieni osa maanalaisista käytävistä on löydetty. Rakennelmien arvellaan olevan vanhempia kuin Egyptin pyramidit  tai Maltan temppelit...

Niinpä lähdin uneksimaan Kappadokian matkasta jo viime syksynä, mutta tuolloin sen aika ei vielä ollut. Visioin myös siitä, että matkan olisi hyvä olla edullinen, korkeatasoinen sekä suoraan Oulusta lähtevä ja vieläpä Huhtikuussa, koska silloin se sopi aikatauluihimme parhaiten ja pikkuhiljaa tuo kaikki toteutui ja nyt kun tätä kirjoitan, alan olla jo fiiliksissä. Noin viikon kuluttua starttaamme matkaan nuorteni kanssa. Toki minulla on ollut pitkään jo haave kuumailmapallolla lentämisestä ja totisesti toivon, että tällä matkalla tuo haaveeni saa siivet tai paremminkin kuumaa ilmaa alleen...

JA MITEN SITTEN KÄVIKÄÄN...Eli Kiehtova Kappadokia

Matkamme alku oli sangen vähäuninen, sillä yölennon jälkeen ehdimme nukkua Siden hotellissa vaatimattomat 2,5 h ja hyppäsimme bussiin. Ne jotka ovat opiskelleet maailman näkemistä unena voivat päätellä jotakin tämän matkan luonteesta kun kerron, että lentokoneessa istuimme paikalla 33 ja haaveilimme majoittuvamme Hotelli Nirvanaan, jonka mainoksia näimme jatkuvasti myös bussin ikkunasta ja jo ennen matkaa. Kuitenkin majapaikkamme oli Maya World hotel, eli Ilmiömaailman harhan hotellli ja bussimme kantoi lukua 666 :) Vaikka onnikalla oli pedon luku, oli kuski oikea enkeli ja jaksoi hymyillä koko matkan kuten se kuuluisa keksi Hangosta.

Tästä ovesta käynti Silkkitien reitin majataloon...

Matka Kappadokiaan kulki Konyan kautta ja vaikka olin ensin suunnitellut nukkuvani autossa, ei se tullut kysymykseenkään jo senkään takia, ettei yksinkertaisesti malttanut nukkua noissa upeissa Taurus-vuorten maisemissa. Lumisia huippuja ja rinteitä riitti ja korkeimmillaan olimme yli 2000 metrissä, jossa vastaantuleviin rekkoihin jo asennettiin lumiketjuja. Meillä onneksi oli kitkat alla. Sää oli kesävaatteissa matkaan lähteneille, eli myös meille, melko vilpoinen. Lounaspaikka sijaitsi melkoisessa korvessa ja tulimme huomaamaan, että näin oli jokapäiväisen lounaan laita; ryhmä vietiin ruokailemaan paikkoihin, jonne eivät massat ehkä olisi löytäneetkään. Suosittelenkin lounaspaketin ottamista heille, jotka tämän tyyppisille edullisille ryhmämatkoille lähtävät. Mitään Suomen ABC-huoltamoitten tasoista välipalatarjoilua ei näet ole näissä korpipaikoissa saatavissa ja muut lounaspaikat loistavat poissaolollaan

Dervizzitemppelin kattoa koristaa elämänkukka.

Ensimmäinen varsinainen retkikohteemme oli puolivälissä matkaa oleva Konyan kaupunki, joka on kuuluisa pyhistä Dervizzi-tanssijoistaan. Dervizzit ovat Islamilaisuuden mystinen puoli jotka sekä muut muslimit, että Turkin valtio on tuominnut pannaan, mutta he saavat harjoittaa uskontoaan edelleen Unescon suojeluksessa. Heidän tanssinsa tarkoitus on suora yhteys maailmankaikkeuteen ja Jumalaan. Pyörintähän tietenkin aktivoi Merkabaa ja chakroja, mutta tästä virallinen oppaamme ei osannut kertoa mitään :)

Toinen kiinnostava pysähdyspaikka oli Caravanserai eli Silkkitien vanha karavaanimajatalo, jonka tunnelmat olivat erikoiset. Kameran linssinkin läpi katsoessa energia vipatti ja tuo majatalo majoittaa varmasti edelleen kirjavaa joukkoa menneisyyden asukkaita ja matkalaisia.

Varsinainen matkanpää oli kuitenkin Göreme, jossa sijaitsee suurin osa Tuffikivi- muodostelmista sekä osa maanalaisista kaupungeista. Göremen ulkoilmamuseossa tutustuimme myös luolakirkkoihin ja sen ympäristön monissa laaksoissa vierailimme. Eräs luolakirkko oli pyhitetty "vanhalle tuttavalleni" arkkienkeli Gabrielille. Siellä seinän kuvassa Gabriel pitää kädessään maapalloa. Hänen päässään on erehdyttävästi kypärää ja auringonkehrää muistuttava päähine..hm...

Munkkilaakson tunnelmaa

Itselleni ja lapsilleni parhaiten mieleen jäi viininlaakso, jossa on vanha munkkiluostari. Luostari kaikkineen oli myös kaiverrettu kiven sisään ja kallioon ja tunnelma tuolla alueella oli todella ainutlaatuinen. Olisimme viihtyneet siellä pidempäänkin. Rakkauden laakso taas on saanut nimensä Hattivatti-maisista ulokkeistaan. Kuva kertoo ehkä enemmän ;) Mielikuvituslaaksossa näimme erilaisia hahmoja, kuin saduista tai tarinoista. Vain ilmojenhaltijoita emme saaneet näkyviimme ja näin ollen heidän lepyttämisensä jäi ja ne kuuluisat Kappadokian 100 kuumailmapalloa pysyivät tukevasti maassa, vaikka olimme lennolle ilmoittautuneet jos ne toteutuisivat.

Rakkauden laakso

Mahtavaa oli, että Göremen hotelliksi valikoitui boutique luolahotelli https://www.facebook.com/yusufyigitoglukonagi?pnref=story, Yusuf Igitogluk. Hogellissa majoitutaan vuoreen kaiverretuissa putkimaissa huoneissa, joissa on kaikki mukavuudet ja yksi pieni ikkunakin seinämässä. Tunnelma on kuin menninkäisten vieraana ja ensimmäisenä iltana olin myös varma että ilmassa oli voimakkaasti sähköä tai taikaa...Ulvonta joka jatkui tuon illan ajan kuulosti susilaumalta ja myöhemmin kuulinkin, että Kappadokia alueella on paljon susia ja patikoimaan lähtevien on ehdottomasti otettava paikallisopas mukaan ja maastossa yöpyessään pidettävä nuotio koko ajan palamassa. Muina aamuina heräsin ensimmäisen kerran jo kello viiden rukouskutsun aikaan koirien ulvontaan, mutta se kuulostikin aivan toisenlaiselta kuin tuo ensimmäisen illan tunnelmointi.

Luolahotellin terassia

Henkilökunta tuossa hotellissa oli todella ystävällistä ja palvelu erinomaista. Ravintolakin sijaitsi kiven sisällä, holvikaarikaton alla. Sillä nautimme luomuruokaa, joka maistui nuorisollekin oikein hyvin.

Luolakaupungissa

Kappadokian osuuteen kuului tietenkin myös luolakaupungissa vierailu ja se oli kolmikerroksinen pieni kaupunki, eikä siis näitä seitsenkerroksisia, joita viime aikoina on löydetty. Kuitenkin siellä pääsi hyvin juonesta kiinni. Näitä kaupunkeja on alueelta löydetty noin 200 kpl ja niistä yleisölle on avattu 36. Rakentajista ei ole hajuakaan, mutta arvellaan, että niiden ikä on tuhansia vuosia. Myöhäisempinä aikoina kristityt pakenivat niihin vainoojiaan, mutta itse sain kyllä voimakkaan tunteen ja näkymänkin siitä, että alkuperäiset rakentajat ja asukkaat olivat siirtokunta jostain todella kaukaa. Ehkä olentoja joiden oma kulttuuri oli tuhoutunut, pakolaisia, jotka löysivät tältä alueelta turvapaikan. Kun otin kuvia tämän maanalaisen kaupungin huoneista oli siellä samanlainen erikoinen vipattava energia kuin vanhassa karavaanimajatalossa ja kuvissa näkyy kuin valopalkkeja tai pyväitä katossa.

Ehkä meninkin tutkimaan ja muistelemaan sinne omaa menneisyyttäni, kuten tuossa tarinan alussa totesinkin. Jokatapauksessa Kappadokian osuus oli vaikuttava vaikkemme lentämään päässeetkään. Kuumailmapalloilun odottaminen ja toivominen oli toisaalta melko huvittavaakin, sillä huomasin, kuinka helposti itsekin vielä kiinnityn johonkin toiveeseen ja kärsin jos se ei toteudu. Kun tajusin tämän ja päästin irti, oli olokin heti paljon kepeämpi  ja tiesin, että palloilu odottaa sitten jonakin toisena päivänä tai toisella reissulla meitä matkalaisia maan. Deturin oppaan Kirsin kanssa vitsailimmekin, että on pakko lähteä Luxoriin lentämään kun ei kerta nyt onnistunut. Kirsi on toiminut pitkään Egyptissäkin oppaana ja hänellä on jopa oma kameli, joka tienaa hänelle rahaa Gizassa.

Taurus-vuoriston maisemissa

Unet Kappadokian öinä olivat todella voimakkaita, mutta kaikki loppuu aikanaan ja niin tuli meillekin aika palata takaisin rannikolle noin 550 km päähän Göremestä, jälleen upeitten vuoristomaisemien lävitse. Toisaalta olimme saaneetkin tarpeeksemme värjöttelystä -1 c  kylmyydessä. Lunta nakkeli monena päivänä ja ottaen huomioon tuulen voiman, kaipasimme jo Antalyan aurinkoon ja yli 20 C lämpöön, jota accuweather lupaili.

Auringon lapsina olimme tietenkin pelkkää hymyä kun pääsimme Antalyan seudulle Belekkiin, Maya-konsernin toiseen hotelliin. Oli aika kaivaa kesäkuteet esiin. Toiseksi viimeisen päivän vietimme sitten pakkopulla-retkillä nahkakaupassa ja kultakaupassa. Tämä on se edullisten matkojen hinta. Matkanjärjestäjä vie tutustumaan nahkaan, kultaan, savitöihin sekä mattoihin. Omg!  Mutta kun tämän tietää, niin siihen osaa asennoitua. Itseasiassa mattokutomon tarina Silkin tiestä (kun Silkkiteillä oltiin) oli todella kiinnostava. Miten silkkiperhosen toukka päätyy matoksi, turistin oven taakse toimitettavaksi. Samoin kiva oli katsella kun ryhmämme jäsen harjoitteli freijaamista savipajassa. Syntyihän siitä jotakin; pohjaton kukkaruukku ainakin :) Nahkaliikeessä näimme vauhdikkaan muotinäytöksen. Omistaja kehui toimittavansa tuotteitaan myös mm. Armanin muotitalolle. Ahdistava hetki tuli kuitenkin näytösen jälkeen kun yritimme löytää ulospääsytietä innokkaitten myyjien piirityksessä. Sekin meni kuitenkin vitsailuksi kun eräs myyjä kertoi ettei heidän liikeessään ole lainkaan Exitiä ja kysyin, olemmeko siis heidän vankejaan. Hän vakuutti, että kyllä vaan, sillä he haluavat osoittaa meille Turkkilaista vieraanvaraisuutta juottamalla rakia tai muita herkullisia juomia. Joimme siis omenateet hyvillä mielen ja poistuimmme takavasemmalle eli pihamaalle ottamaan aurinkoa.

Akvaariossa on pisin vedenalainen käytävä.

Onneksi nämä pakolliset kuviot eivät kuitenkaan vieneet liika aikaa tuostakaan päivästä, vaan pääsimme myös Antalyan Akvaarioon tutkimaan sen vedenalaista käytävää ja asukkaita sekä viettämään omaa aikaa Antlayan keskustassa ja vanhan kaupungin kujilla, jossa se tyypillinen huuto kuului tuon tuosta: "Terve terve, mitä kuuluu? Osta osta...halpa hinta..." Joopa joo. Loukkasimme erästä myyjää verisesti tinkaamalla feikki-hupparin hintaa liian alas, joten hän langetti kirouksen päällemme. Kaikkea hyvää vaan hänellekin :)

Side

Kaksi viimeistä yötä asustelimme tuossa matkan alun Maya-hotellissa Sidessä ja päätimme viettää omaa aikaa, vaikka osa porukasta lähti veneretkelle ja moskeijaan. Moskeija ei olis voinut vähempää kiinnostaa kun sää oli mitä parhain ja hotellin ranta aivan lähellä. Pääsimme siis myös talviturkin heittoon ja tutstumme Siden arkeologiseen alueeseen ja teimme ostoksia kapeilla kujilla. Siden rannan ravintoloissa oli aistittavissa muutenkin historian siipien havinaa; hinnat olivat historiallisen kalliit. Eurolla maksaessa sai pulittaa varmasti vielä enemmän kuin liiroissa, mutta itse en vaivautunut rahanvaihtoa tällä kertaa tekemään. Kolme pikkuriikkistä pitsaa sekä pari limua ja olut muutaman alkupalaleivän kanssa maksoi 48 e. Totesin, että Turkki on tainnut mennä ohi Kreikan jo hintojensa osalta, vaikka aiemmin oli huomattavasti halvempi matkailumaa.

Linnanmallia luontoäidiltä.

Matka päättyi yhteiseen hetkeen kiertomatkan ryhmän ja oppaan kanssa viimeisenä iltana. Lapseni tai nuoreni olivat matkan nuorimmat osallistujat ja poikani saikin oppaalta palkinnon ja erityismaininnan "lehmän hermoisin 15 - vuotias" jonka hän oli kuunaan nähnyt. Ilmeisti mamman asennevalmennus oli kantanut hedelmää, sillä niin hyvin nuorisokin jaksoi myös pitkät bussimatkat taivaltaa. Ja kun matkaa muisteltiin oli ainakin tuon 15-vuotiaan mieleen jäänyt kaikista voimallisimmin juuri Kappadokian maisemat, joissa mm. Tähtien sotaa ja Apinoiden planeettaakin on kuvattu. Aivan niin, maailmassa monta on ihmeellisä asiaa... Ja jos Sinä kuulet Kappadokian kutsun niin suosittelen! Ensi syksy tuo jälleen nuo edulliset Turkin valtion tukemat reissut matkavalikoimiin. Ja ehkä Sinulla on paremmat suhteet myös ilmojen haltijaan ja näet tuon Kappadokian tavaramerkin, eli sata palloa yhtäaikaa taivaalla. Carpe diem.

Tässä alla vielä hieman tähteläistä asiaa Kappadokian alueesta sekä linkki erääseen kiinnostavaan blogiin. Kuvassa läpileikkaus eräästä maanalaisesta kaupungista.

-- 

"The underground cities Kaymakli and Derinkuyu are the most famous ones in the area. Between December 15, 1981 and September 1982 the Nigde-Aksaray region was a very busy place for UFO sightings. Hundreds of UFO sightings and some landings were witnessed by local people, press, and TV personnel. People watched this UFO activity in the night and in the daytime. But especially in the night groups of UFOs showed themselves in the sky. Astronomers and scientists denied the UFO visits. For them any bright light in the sky was Venus, day and night.UFO investigatorstried to understand the message… butstilltoday nobody knows the reason of that intense UFO activity."

http://www.jerrypippin.com/UFO%20Turkish%20Mythology.pdf

Planetaarinen Vihkimystie & Tähtivihkimykset

Viime ajat ovat olleet erikoisen valoisia ja voimallisia ja osin yhdistän tilani kundaliiniharjoitteluun, sekä Pelosta rakkauteen- ryhmän harjoitteluun ja ohjaukseen. Atlantiksen mysteerikoulu on myös nyt jälleen hyvin ajankohtainen.Atlantisryhmä on kokoontut jo kahteen sunnuntain valopäivään ja yksi on vielä jäljellä. Varsinkin viimeksi tapahtunut kokoontuminen oli  erinomaisen voimaannuttava ja saimme kokea erikoisen lataavia meditaatioita, kanavointia vihkimystiestä Egyptiläiseen tapaan Netereiltä, sekä matkasimme myös yhteisellä Merkaba-kentällä Gizaan saamaan vihkimykset sekä Sfinksin alla olevaan huoneeseen, sekä Kheopsin pyramidin Kuninkaan Kammioon sen sargofagiin. Nämä vihkimykset joita tässä ajassa koemme, näyttävät olevan jonkin jo aiemmin toisessa ajassa ja paikassa tapahtuneen vihkimyksen toisinto tai jatkoa sille.

Seitsemän kehoamme, jotka liittyvät tietenkin chakroihimme, ovat välineet joiden kautta planetaariset vihkimykset annetaan. Planeetalla eli äitimaalla on vastaavuutensa omassa chakrajärjestelmässään ja kun menememme tietylle pyhälle paikalle, fyysisesti tai muussa kehossamme eli tietoisuudessamme, yhdistymme Äitimaan kanssa ja Äitimme kanssa kohoamme myös Henkisten vihkimysten portaita ollessamme tässä maan järjestelmässä. Gizan alueella olevia kolmea pyramidia on käytetty monenlaisiin vihkimyksiin ja luulenpa, että niillä on monia muitakin merkityksiä, mutta ne eivät ole olleet hautoja. Egyptiläiset hautasivat vainajansa toisella tapaa.

Kun kuljimme viime kerralla Atlantiskurssilaisten kanssa suuren pyramidiin, niin kaikki me koimme sen hyvin todellisena. Myös itse vihkimyksen energian tai säteen moni koki samoin kuin mitä itsekin olen sen kokenut, myös ollessani fyysisesti suuressa pyramidissa muutama vuosi sitten. Ennen tuota matkaa näin unen, jossa olin faarao Eknatonin ja puolisonsa Nefertitin luona Amarnassa vieraisilla. Meditoin siellä ikäänkuin suuren veden äärellä ja tiesin, että veden alla on jotakin avaruusasioihin liittyvää toimintaa.Tuon unen päätteeksi sain tiedon, että vielä kerran oli mentävä käymään Gizan alueella tässä elämässä, jotta jonkin asia täydellistyisi. Näin myös tapahtui. Olenkin kertonut tuosta erikoisesta matkamme blogitekstissä "Egyptiä omalla vastuulla."  

Nyt viimeisen Atlantiskurssikerran jälkeen sainkin sitten erikoisen kokemuksen ollessani pimeässä huoneessa ennen nukkumaan menoa. Päässäni syttyi palamaan valo, joka oli ensin oikealla puolen päätä sitten siirtyi keskellä päätä, käpylisäkkeen kohtaan. Käpylisäke on kruunuchakraan liittyvä rauhanen. Tämä valo oli ihan todellinen ja koin sen konkreettisesti, en vai visuaalisesti.Se sai aikaan myös tarpeen nauraa ääneen :) Kun tutkin asiaa netistä en löytänyt vastaavia kokemuksia, mutta muistin joskus lukeneeni Drunvalo Melchizedekin kirjasta Elämänkukan salaisuus, että hänelle tapahtui jotakin vastaavaa ja kaivoin kirjan esille. Drunvalo olikin kokenut tällaisen valo-päänä olemisen Egyptissä suuren pyramidin alla olevassa kuilussa, jonne Thot eli Hermes hänet ohjasi saamaan vihkimyksensä 80-luvulla.

Tähänkin Drunvalon vihkimykseen ennen tuota tapahtumaa liittyi pelon voittamisen tarve, eli rohkeuskoe. Itsellänikin tämä kevät on ollut yksin ja ryhmän kanssa pelkojen kohtaamista ja myös kuoleman harhan kohtaamista. Joku aika sitten sain kohdata olennon tai energian,  joka oli pelkkää mustaa valoa ja joka muistutti lähinnä Shiva jumalaa muutoin. Sain etukäteen viestin tällaisen kokemuksen tulemisesta puolisoni unen kautta. Kun tuo kokemus tuli meditaatiossa se oli todella erkoinen, tunsin täysin katoavani tuohon mustuuteen tai pimeyteen, ei ollut mitään muuta kuin se. Tai oliko sittenkin se, joka tuon kaiken koki? Lopulta kuulin sisälläni sanat: "Kaikki syntisi ovat anteeksiannetut."

Ihmeiden oppikurssin mukaan usko syyllisyyteen on ainut syntimme. Ehkä olen oppinut olemaan armollisempi itseäni ja "maailmaa" kohtaan, toivon niin.

Drunvalo kertoo Elämänkukka kirjassaan tästä pyramidivihkimyksestä seuraavaan tapaan: 

"Valkoisen valon energiakenttä kulkee alhaalta ylöspäin (maasta taivaaseen) ja mustan valon energiakenttä (spiraali) laskeutuu ylhäältä alaspäin ja ne ovat voimakkaimmillaan suuren pyramidin kuninkaan kammion sisällä. Suuri pyramidi siis yhdistää maan keskipisteen galaksimme keskipisteeseen. Tämä vihkimys tarkoittaa siirtymistä neljännen ulottuvuuden tietoisuuteen joka on Kristustietoisuus." Sekä: "Valkoisen ja mustan valo spiraalit kulkiessaan lävitse aktivoivat käpyrauhasta, joka on ihmisen tärkein rauhanen chakrajärjestelmässä."  Suuri Pyramidi on myös yang-energian tärkein keskus maapallolla. Yin-energian pyhin temppeli tai ainakin yksi niistä sijatisee Maltalla.Sinne suuntaammekin seuraavalla Tietoisuusmatkalla saamaan Jumalattaren vihkimyksen. 

Jos Sinua kutsuu Atlantiksen mysteerit voit ilmottautua seuraavaan porukkaan ja kun tulee tarpeeksi ihmisiä mukaan järjestämme yhteisen kaikille sopivan kurssipäivän.

Lisäksi, minua kutsuu nyt tiistai-iltaisin kokoontuvan PLANETAARINEN VIHKIMYSTIE- kurssi-iltasarjan järjestäminen ennen kesälomia.  (Tähtivihkimykset, säteet, valkoinen veljeskunta, Shambalan merkitys yms) Jos olet kiinnostunut tällaisesta tiistai-iltaisin kokoontuvasta ryhmästä, niin laita viestiä pikaisesti: marjut.moisala@gmail.com, illat ovat:

5.5.,19.05., 2.6., 9.6., 16.06. 23.06.  Kukin ilta maksaa 45 e ja jos et pääse johonkin niistä, niin voit korvata sen yksityisesti noin tunnin kestävällä tapaamisella.  Tule löytämään valosi ja tähtesi  ja olemaan Oman elämäsi Kirkkain Tähti <3

Terkkusin Marjut & co