Marjut ja Kepa matkalla Dharamsalassa maaliskuussa 2006
Tiibetin buddhalaisuus on omaleimaista ja poikkeaa buddhalaisuudesta esim. Japanissa jo senkin vuoksi, että siinä on paljon myös shamanistisia piirteitä.
Tämä uskonto jakautuu kansanuskontoon ja sisäpiirin tietoon, kuten muutkin uskonnot, kaikille annetaan tietoisuutensa tason mukaista tietoa ja viisautta.
KANSANUSKONTO
Kansanuskontoon kuuluu palvontaa, pienempiä jumaluuksia, taikauskoa. Kansa tarvitsee rituaalinsa ja siunauksensa maanpaossa elävän kansan kansallistunteen ylläpitämiseksi. Tiibetiläisyydessä uskontoa ja hallintoa ei ole erotettu vielä tänäkään päivänä, kuten monissa muissa kulttuureissa on.
Dalai Lama ei ole kansalle vain johtaja tai tai ylin uskonnollinen johtaja vaan jumaluuden lihaksi tullut ilmentymä, Avalokitesvara, jalokivi lootuskukassa,myötätunnon ruumiillistuma.
Kansa tarvitsee vahvan johtajan, joka pitää yllä uskoa paluusta vapaaseen Tiibetiin.
SISÄPIIRIN USKONTO, AITO YDIN
Aitona jalokivenä lootuskukassa, eli korkeamman tiedon ylläpitäjinä tai ikuisen tulen vartioina toimii tiibetiläisten munkkien yhteisö. Heillä on hallussaan korkein viisaus ja tieto, joka on moneen kertaan ”hävinnyt” maaplaneetan myllerryksissä, mutta joka ei tietenkään todellisuudessa ole hävinnyt, vaan Tiibet on ollut Nepalin ohella tuo tiedon ja viisauden säilyttäjänä. Ollessaan pitkään eristyksissä ja maantieteellisestikin vaikean kulun takana, he ovat mielestäni säilyttäneet aidon ydintietonsa henkisistä lainalaisuuksista ja olemisen mysteereistä. Toivokaamme, että he säilyttävät sen edelleen maanpakolaisuutensakin aikana vastavoimansa Kiinan painostuksesta huolimatta, tai ehkä juuri sen takia..
Kalachakra tarkoittaa korkeinta opetusta ja kalachakrarituaaleissa tuota opetusta jaetaan eteenpäin niille, jotka kykenevät tietoa vastaanottamaan. Korkeat lamat ovat tiedon jakajia.
Korkeimpia opetuksia opettaa myös Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta. Siinä kuvataan mm. erilaiset bardo-tilat, jotka ovat kuoleman jälkeisiä tiloja, mutta koettavissa myös eläessä fyysisessä kehossa. Itse yhdistäisin tämän länsimaissa opetettuun esoteeriseen vihkimystiehen ja valaistumiseen erilaisten tietoisuuden tilojen kautta.
Tarunhohtoisen Shambalan olemassa oleminen jollakin maata lähellä olevalla taajuudella kuuluu salaiseen
Tiibetiläisten mestarien parissa elää myös taito muuttaa aine energiaksi eli ns. sateenkaarikehojen luominen. Kiinalaisessa tiibetissä elää ” tavallisten nunnien ” yhteisö, joiden keskuudessa tämä ilmiö on yleinen. Heidän kohdallaan tapahtuu kuitenkin paljon myös osittaista sateenkaari-kehon (valokehon) luomista siten, että kuoleman hetkellä nunnista on jäänyt jäljelle esimerkiksi osa jalkaa tai kättä, muun osan muuttuessa energiaksi. Näin heidän kerrotaan siirtyvän toiseen ulottuvuuteen ilman tavallista kuoleman ja kuoleman jälkeisten tasojen kokemusta.
Shambalan olemassaoloon on helppo uskoa Himalajan jylhiä maisemia katsellessa, mutta samaan aikaan kansan uskontoon kaipaa enemmänkin tuota myötätuntoisuuden jalokiveä kun näkee kaduilla asuvien kodittomien ja sairaiden kohtalon. Karman käsite on monin paikoin omaksuttu mielestäni juuri tuhoavalla tavalla rakentavan sijasta ja siten ainakin Dharamsalassa tuo varsinkin intialaisten kadunmiesten ja -naisten omaksuma karma-käsite tuli jo kovastikin esille siten, että sairasta tai köyhää ei tarvitse auttaa liikoja koska hän on tilansa kautta vain sovittamassa ”pahaa karmaansa” ja seuraavassa elämässään syntyykin sitten jo parempiin olosuhteisiin. Kärsimys on kuitenkin kärsimystä olipa se itse aiheutettua tai ei, joten sikäli myötätunnon kukkasten soisi kasvavan enempi myöskin tavallisten kansanuskovaisten tietoisuuksissa ja sydämissä. Toki tiibetiläiset vielä tätä hyvettä enempi tuntuvat harjoittavan, kuin paikallinen intialainen väestö, mutta valitettavasti välinpitämättömyyskin on kuin tarttuva tauti, ellei siihen puututa aktiivisella tavalla. Siten Dalai Laman esimerkkiä ja toimintaa myötätuntoisuuden puolestapuhujana ei voida kyllin korostaa ja kiittää.
Hengellisyys ja politiikka ovat toisiinsa kytkeytyneet varsinkin nykyisen Tiibetin ja Kiinan pakkoavioliiton kautta. Tapasimme toisen Karmapan, jonka Dalai Lama on hyväksynyt ja todennut jälleensyntyneeksi Karmapaksi, tulevaksi Tiibetin kansan johtajaksi. Kuitenkin toinenkin, kiinalaisten ”löytämä”, Karmapa on olemassa ja aika näyttää kumman nuorukaisen askeleet kantavat tämän sitkeän kansan johtoon, kun aika sille on kypsä.
Mieleenpainuvinta tiibetin hengellisyyttä ja shamanistisuutta koimme Netsun-munkin transsimeediotilaisuudessa eräänä varhaisena kuulaana aamuna, kun olimme saaneet vihiä, että tuollainen tilaisuus tultaisiin Netsunin luostarin sisäpihalla järjestämään. Toisen luostari munkit olivat pyytäneet Netsun-hengeltä tietoa ja vastauksia kysymyksiinsä, niinpä Netsunin kanavana toimiva munkki meni toimensa mukaisesti transsiin antaen kehonsa tuon Netsun-hengen käyttöön.
Netsun ei ole ulkoisesti mikään enkelimäinen olento, vaan niin sanotusti suojeleva henki, joka kuvataan melko pelottavanakin hahmona. Transsiin meno kestää tunteja ja sitä siivittävät keltahattuisten laamojen soittamien torvien törähdykset ja rummutus sekä mantrat. Meille kerrottiin, että Netsunia kanavoiva munkki elää harvoin yli 50- vuotiaaksi, sillä transsimeediona toimiminen kuluttaa kanavan elinvoimia paljon. Oppaamme Erja kertoi olleensa kerran aivan munkin lähellä hengen mennessä häneen ja tuolloin munkki oli noussut leijumaan korkealle ilmaan ja oppaamme vieressä ollut ranskalainen nainen oli pyörtynyt järkytyksestä ja jouduttu kuljettamaan ulos tilasta.
Me emme nähneet aivan tällaista korkealla leijumista, mutta kun Netsun oli antanut vastauksensa kysyttyihin kysymyksiin suljetussa sisätilassa, oli aika kansankin saada oma osansa ja Netsun-munkki saatettiin ulos sisäpihalle jakamaan siunattuja punaisia siemeniä kansalle. Hänen molemmilla puolillaan kulkevat avustavat munkit pitivät huolen siitä, ettei transsissa ollut munkki päässyt leijaileman kovinkaan korkealle, vaan pysyi jotakuinkin maan kamaralla. Ilmassa oli suurta kansanjuhlan tuntua, eihän Netsunin siemeniä joka päivä jaeta, vaan 2-3 kertaa vuodessa.
Tiibetiläiset ryntäsivätkin sellaisella riemulla siemeniä hakemaan ja tungeksivat pienessä portaikossa, että oli ihme ettei kukaan liiskaantunut jalkoihin tai mitään muuta vakavaa tapahtunut. Saimmepa mekin viimeisten joukossa noudettua omat onnea tuovat siemenemme, joita oppaan ohjeiden mukaan sulloimme muun muassa lompakkoon takaamaan turvan taskuvarkaita vastaan. Kulkiessani Netsun-munkin ohi panin merkille hänen transsinsa voiman ja katseen, joka ei ollut tästä maailmasta. Kun kanavana toimivaa munkkia sitten lähdettiin saattamaan takaisin temppelin puolelle hänen askeleensa olivat todella kepeät. Lähinnä kuukävelyä muistuttavilla pitkillä loikilla hän eteni kohden temppeliä ja täytyy tunnustaa, että koko tilaisuus oli anniltaan aivan omaa luokkaansa. Elämän ilmiöiden kirjossa kirjaan Netsun-kokemuksemme sarjaan ”vaikea uskoa, ellen olisi omin silmin nähnyt”.
Siunaus oli mukanamme ja näimme ja koimme Nestunin lisäksi monia vavahduttavia ja voimallisia kokemuksia matkallemme eikä vähäisempänä Dalai Laman antamaa siunausta kevätopetusten aikaan jolloin oli paikallinen juhlapäivä nimeltään ”päivä jona Budda käänsi dharman pyörää” (eli antoi ensimmäiset opetukset). Tuo siunaus oli energeettisesti hyvin voimakas ja toi kyyneleet varmasti kaikkien ryhmämme jäsenten silmiin, ja minun silmiini erityisesti siksikin, että olin tuon tilanteen nähnyt unessa jo useita vuosia aiemmin, vaikken uskonut tuolloin näin lähelle Dalai Lamaa pääsevänikään.
Hämmästyttävää tämän kaiken siunausten ja henkisten kokemusten tulvan jälkeen oli huomata ja todeta, että vaikka henkisyys ja yliaistillisuus ovat jokapäiväistä leipää tiibetiläisten keskuudessa on arjen puheissa paljon ns tabuja, joista ei puhuta. Yksi näistä tabuista on ufo-ilmiö. Valoilmiöitä nähdään paljon tuolla vuoristoisella seudulla, mutta niistä ei puhuta. Samoin valotti oppaamme Erja meitä siitäkin, että vaikka mekin tapasimme myös tiibetiläisen tantrisen suunnan shamaanin, jonka istunnossa olimme mukana, niin hänkään ei koskaan ääneen kerro tai mainitse saavansa tietoa esimerkiksi omilta oppailtaan tai henkisen tason olennoilta. Näistä asioista ei yksinkertaisesti puhuta, ei ainakaan yleisesti. Ehkä asioiden sanallistaminen on heidän mielestään epäpyhää, monestihan sanat latistavat kokemuksen tai jopa vääristävät sen.
Pyhyys leijui tämän pienen kaupungin kaduilla ja laaksossa. Viimeisenä ennen nukahtamistamme majapaikkanamme olleessa luostarissa kuulimme mantrojen laulantaa ja aamuisin heräsimme lintujen lauluun ja mantroihin. Energiataso oli korkealla koko tuolla alueella eikä voinut olla vaikuttamatta chakroihinkin ihan konkreettisella tavalla. Unen tasolla koimme paljon ja yhä enemmän päivä- ja yöunet nivoituivat toisiinsa tuollakin pyhällä matkallamme. Untahan elämä onkin ja energoiden leikkiä, myös päivätodellisuudessamme. Kuitenkin, vaikka elämä sinänsä on harhaa ja ilmiöiden leikkiä havaitsevassa tietoisuudessa, ovat elämän tapahtumat kuitenkin tosia heille, jotka ne todeksi kokevat.
Dalai Laman meille antama siunaus oli valtuutus lähteä myötätunnon tielle omassa elämässämme. Tuota siunausta saadessani tiesin, että yksi keino minulle tuota myötätuntoani ilmentää tiibetiläisille, oli jatkaa tiibetiläisen kummityttäreni Tenzinin rahallista tukemista hänen aloittaessaan jatko-opintonsa peruskoulutuksen jälkeen. Näin hänestä voisi kasvaa ihminen, joka omalla toiminnallaan taas pystyisi koulutuksensa turvin antamaan apua kanssakulkijoilleen ja omalle kansalleen. Kannattavaksi myötätunnoksi en koe tilannetta, jossa jaamme rahamme kadulla oleville köyhille opettaen heidät näin jäämään kurjaan tilanteeseensa, vaan paremminkin voimme auttaa auttamalla kehitysmaiden ihmisiä itse auttamaan itseään.
Kummilapsitoiminta Planin tai vaikkapa sos-lapsikylien kautta on mielestäni yksi hyvä keino jakaa myötätuntoista rakkauttaan ihmisille jotka kärsivät, olipa henkinen syy kärsimykseen mikä tahansa.
Oma tyttäreni Tenzin on nyt 19- vuotias aurinkoinen nuori nainen opiskelemassa sairaanhoitajaksi Etelä-Intiassa neljä vuotta kestävässä sairaanhoitajakoulutuksessa, jossa hän perehtyy myös kiinalaiseen lääketieteeseen. Uskon, että hän tulee olemaan vielä suureksi hyödyksi niin omalle kansalleen kuin monelle muullekin kanssakulkijalleen tässä elämän laulussa jonka säkeet Dharamsalassa kuuluivat aina vain uudestaan ja uudestaan; OM MANI PADME HUM..OM MANE PADME HUM.. (jalokivi lootuskukassa, olkoon ylistetty..)
- Uskontoni on lempeys - Dalai Lama
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti