Viime blogikirjoituksessani totesin, että ego elää etsimisestä ja etsijä ja etsinnän kohde katoavat samaan aikaisesti. Ne ovat kuin köyden kaksi päätä, ei toista ilman toista. Samoin voitiin todeta, että ehkä juuri kuumeinen etsintä pitää “paratiisin portin” suljettuna.
Tämän jälkeen on elämäni unessa näyttäytynyt useita, ainakin kahden/kolmen eri suuntauksen hahmoja, eli hyvin voimakkaasti ainakin ei-dualistinen “elämä on unta” suuntaus, sekä henkisen kasvun suuntaus, joka uskoo kehittymiseen, sisäiseen työstämiseen, kundaliiiniin ja joogiseen tiehen. Molemilla on samantapaisia argumentteja kantojensa puolesta ja molemmilla näyttää olevan siinä sama näkemys, että esimerkiksi Oneness-ilmiö ei voi olla “totta”, että se on rahastusta tai muuten harhaan vievää toiimintaa,eikä Sri AmmaBagavan voi olla Kalkiavatar. Tunnutaan epäilevän suuresti, ettei herääminen voi “tarttua” toiselta heränneeltä tai ettei sitä voida ns antaa eteenpäin.(Deeksa-ilmiö) Vaikkakin kautta (harhaisten) aikain ihmiset ovat kokeneet Valaistuneiden seuran “tartuttavan” jotakin kaunista ja pyhää itseensä…”?
Luulen, etteivät nämä arvostelijat ole kuitenkaan tavanneet yhtään oneness-yliopiston piiristä herännyttä tai valaistunutta (jotka kaksi tilaa ovat sielläkin siis eri asiat, eli sama kuin perinteinen “itseoivallus” ja “Jumaloivallus”). Jokaisella on oma tiensä, mutta minä olen kokenut, että tehtäväni on nähdä yhtäläisyyyksiä eri teissä, eikä niinkään keskittyä eroihin. Siksi olen kokeillut niin monia menetelmiä ja aina jooga ja meditaatio ovat kulkeneet kuitenkin mukanani kymmeniä vuosia.
Toki on totta, ettei kannata kaivaa eri välineillä eri kohdista, jos haluaa löytää Vettä, mutta mitä jos kaivaakin monilla välineillä samasta kohdasta ;)?
Olen opiskellut ei-dualismia, Ihmeiden oppikurssin perusteellisesti ja oppaani ovat myös ei-dualisista eli advaita tyyppisiä opettajia. Olen kokenut meditaatioissani voimakkaan yhteyden mm. Ramana Mahrshiin. Kuitenkin myös Jeesus Kristus on kulkenut mukanani voimallisesti ja Ihmeiden oppikurssin kauttahan hän on tullut tuomaan Kristinuskon todellisen sanoman maan päälle, eli juuri tuon Buddalaisten ja Vedakirjojenkin edustaman “elämä on uni tietoisuudessa” -teeman. Tässä IOK on kuitenkin mennyt pidemmälle, opettamalla myös suoran tien ULOS tuosta unesta ja mielen harhasta. Ja tuo tie on tietenkin anteeksiantaminen, niin itselle kuin “muille”, sekä tietenkin kaikelle minkä havaitsee “ulkopuolella” eli projisoimalleen maailmalle, siis anteeksiantaminen asenteena.
Kuitenkin tämä sama anteeksiantaminen asenteena on läsnä voimallisesti myös Buddalaisuudessa, jota olen myös tutkinut ja harjoittanut paljon. Myötätunto, ja toisen näkeminen osana itseään ja viattomana, löytyvät varmasti JOKAISESTA henkisestä näkemyksestä. Ja samoin JOKAINEN suuntaus sisältää myös lieveilmiöitä ja huuhaata, kuten kaikki mikä havaitaan täällä dualistisessa maailmassa. Eikä Ihmeiden oppikurssin seuraajakunta ole poikkeus tästä. Sielläkin on fanaattisuutta ja halua vääristellä sanomaa,aina kulloisenkin näennäisen erillisen mielen mukaisesti. Ego ei pidä pyhänä yhtäkään suuntausta ja ottaa mieluusti omansa kaikesta.
Koen olevani kriittinen henkisyyden suhteen. En usko rituaaleihin niiden itsensä vuoksi. Olen jo pitkään kokenut, että kaikki mikä ON, tai koen, ontietoisuuteni sisällä, eikä OLE OLEMASSAKAAN mitään ulkoista. Kun jotkut arvostelevat esimerkiksi onenessia siitä, että ihmiset luulevat saavansa siinä valaistumisen kuin lahjaksi “ulkoapäin”, niin tästä ei liene kysymys, monenkaan kohdalla.
Toisaalta, jos on armon vastaanottaja paikalla, niin on armokin aina! Eli jos joku USKOO Ettei voi saada valaistumis-tartuntaa keltään, niin sitten ei varmasti voi saada, sillä “joku” uskoo siinä tapauksessa, ettei se ole mahdollista tai ettei hän ole sen arvoinen 
Eikö tämäkin ole uskomus pienessä mielessä?
Eikö tämäkin ole uskomus pienessä mielessä?
Kuitenkin kuten sri Bagavan sanoo, tässä ajassa (vaikka aika onkin harhaa) on mahdollista herätä oman Korkeamman Itsensä eli Ylisielunsa tai kuten IOK.laiset sanovat Pyhän Hengen johdatukseen myös mestarin siunauksien avulla, vaikka tämä ei Onenesin piirissäkään käy ihan suit sait sukkelaan, vaan kyllähän siinä tapahtuu paljon prosesseja esimerkiksi tunne-elämässä ja sitä anteeksiantamista varsinkin paljon. Ja vaikka aikaa ei ole, ja jälleensyntymäkin on osa unta, niin unen kannalta katsottuna se on totta, kokemuksena. (joka siis häviää kun kokijakin häviää…)
On mentaalista höpinää hokea vain että “Tämä on unta” ellei tunne, että se todella on niin, juuri nyt. Ja se, että alkaa tuntea ja kokea että niin se on, edellyttää tietenkin em. anteeksianto- harjoittelua ja oman mielen tarkkailua melkoisesti, niin ihmeidenoppikurssilaisten kuin joogien tai buddalaisten keskuudessa. Sri Bagavan sanoo, että olemme kollektiivisesti tehneet jo niin useassa elämässä sadhanaa eli henkisiä harjoituksia, että on mahdollista nyt myös monen herätä korkeamman itsen johdatukseen ilman suuria vuosikymmenten harjoitusmääriä. Eli paradoksi kuuluu: Jälleensyntyminenkin on harhaa absoluuttiselta eli hengen tasolta, mutta kuitenkin totta sielun, eli kokevan osamme kannalta katsottuna.
Jos olet tehnyt henkisiä harjoituksia “muissa elämissäsi” niin synnyt valmiimpana heräämään henkiseen todelllisuuteesi, kuten niin monet nykyajan lapset näyttävät tekevänkin.
On myös kiintoisaa (tetenkin mielelleni :)) havaita, että niin monet näyttävät epäilevän Onenessia, mutta Oneness sen sijaan hyväksyy kaikki sellaisenaan. Vaikka toiminnalla on nyt intialainen tausta, niin he kokevat, että jokainen ihminen on saman arvoinen ja ettei ole edes olemassa erillisyyttä, vaan kristitty, buddalainen, hindu tai muslimi ovat tervetulleita heidän tapahtumiinsa ja heräämään yhteyteen OMAN SISÄISEN JUMALUUTENSA KANSSA: Eli siellä ei kiistellä sanoista tai muodoista tai kulttuurieroista! Hienoa. Eikö ykseydessä ole juuri siitä kyse, eikä siitä, että “MInun Jumala on parempi kuin sinun Jumala”. Kollektiivisella torillamme eli facebookissa oli hieno aforismi tästä asiasta: “Vuorelle johtaa monta tietä. Kaikki muut pääsevät perille, paitsi se , joka juoksee vuoren juurta ymppäri kertomalla toisille että heidän tiensä on väärä.”
Toisaalta, ymmärrän hyvin, että new age-ilmiöineen ja kaikkine “tähtiporttivihkimyksineen” vie monia kauas itse asiasta, eli henkisestä heräämisestä. Mutta voisiko se olla toisin, silloin kun se on niinkuin se on? Jospa meidän tiehemme kuuluvat myös ne koukerot. Kysymykseni kuuluukin: Vaikka ego elää etsimisestä ja etsiminen pitää egon liikkeessä ja uskon siihen voimassa, niIn VOIKO ihminen vain päättää lakata etsimästä? En minä ainakaan. Vaikka koen, ettei sellaista asiaa kuin ego ole olemassakaan, että se on harhainen ajatus, ja koen, ettei ole edes mitään anteeksiannettavaa kenellekään “muulle”, koska he ovat minä Itse, niin siitä huolimatta, niin kauan kuin koen PIENINTÄKÄÄN erillisyyden tunnetta RAKKAUDESTA ELI JUMALASTA en voi lakata kaipaamasta. Tätä en koe kuitenkaan “ulospäin” kohdistuvaksi etsimiseksi vaan KAIPAAN jo sisälläni tuntemaani Rakkauteen sulautumista. Uskon, että monen muunkin kohdalla on näin. Kuitenkin tavalla taikka toisella tämäkin kaipuu on edelleen “etsimistä”. Ehkä etsiminen katoaa vasta sitten spontaanisti, kun se sulaa pois yhdessä etsijän kanssa, valoon ja rakkauteen, sisällämme.
Me uskomme monesti, että meillä on vapaa tahto. Jos sellainen olisi, moni olisi varmaan lakannut etsimästä jo kauan sitten ja tyytynyt olotilaansa olipa se sitten mikä tahansa. Mutta kenties se onkin juuri tuo Jumala Meissä, joka vetää meitä niin puoleensa, ettemme voi lakata etsimästä, ennenkuin koemme olevamme Se. Ehkäpä kaikki tahto onkin Jumalan tahtoa,ja me pienet ihmiset vain luulimme hetken omaavamme jotakin sellaista kuin vapaa tahto ja tuon luulemisen aikaa me kutsumme elämän uneksi. Sen unen aikana Jumala meissä kunnioittaa näennäisen vapaata tahtoamme, eikä tahdo pakottaa meitä palaamaan siipisensä suojaan. Tuon unen aikana hän toteuttaa kaikki pienetkin toiveemme joka ikisen ( sen harhaisen jälleensyntymien ketjun kuluessa) ja näin niin kauan kuin haluamme jotakin muuta kuin Jumalan. Kaikki halumme kohteet ovat korvikkeita Jumalalle. Vasta sitten kun tuo kuuluisa “viimeinen rukous” eli ”Tapahtukoon SInun tahtosi,” on meille totta, eikä vain kaunis ajatus, me saamme kokea yhteyden Korkeimman kanssa, eikä vain korvikkeita sille.
Ymmärrän, että jotkut kenties ovat pudonneet SIIHEN, eli Jumalaan ja elävät jakautumassa onnen ja autuuden tilassa, sat-sit -anandassa. Tällaisia ihmisiä olen onenessin piirissä tavannut, Anette Carlström hyvänä esimerkkinä. He ovat bakhti-joogan tien kulkijoita. Jumalan voi todellakin tuntea vain rakastamalla Jumalaa. Tiibetiläinen unijooga-kirjan kirjoittaja Tenzin Wangual Rinpoche sanoo:
“Jokaisen harjoittajan tulee kysyä tunteeko hän alkutietoisuuden suoraan oman kokemuksensa kautta vai erehtyykö hän luulemaan LIIKKUVAN (IKÄSITTEELLISEN) mielen luomaa harhaa alkutietoisuudeksi. Jokaisen tulee esittää tämä kysymys itselleen, sillä kukaan muu ei osaa siihen vastata.
“Sisäinen työstäminen tarkoittaa, ettei ole Rigpan tilassa (Rigpa = Mielen puhdas jakautumaton luonto), sillä Rigpassa ei tarvitse työstää mitään. Työstäminen on liikkuvan käsitteelisen mielen toiminto; rigpan tilassa ei tarvitse ponnistella.
Rigpan tila on kuin aamutaivas.puhdas,laaja, avara ja kirkas, eloisa, raikas ja rauhalinen.Todellisuudessa rigpaa ei voi kuvata sanoin eikä käsittein, mutta nämä määreet kerrotaan, jotta oppilas voi tutkiskella ovatko hänen kokemuksensa suora kokemus rigpasta, vai jotakin muuta.”
Eli voisin lisätä tähän, että jos sinulle rakas ihminen kuolee, lapsi tai puoliso esimerkiksi ja voit todeta rauhassa, että “Se on vain unihahmon kuolema” torjumatta tunteitasi, kokea kuinka suru joko nousee tai ei nouse ja hyväksyä asian sellaisena kuin se on, niin olet varmasti tilassa, jossa sinun ei tarvitse enää “työstää” itseäsi. Toinen helpompi esimerkki: Tulet parkkihalliin, jossa autosi on parkissa ja huomaat että joku on murjonut sen kyljen täysin kelvottomaksi ilman “omaa syytäsi” ja sinulla ei ole vakuutusta voimassa. Jos silloin toteat: “Tämä on vain unta. Uniautoni on mällätty rusinaksi, ei haittaa yhtään..” ja koet niin todella, eikä se ole vain mentaalinen toteamus vaan TUNNET niin, niin olet varmasti jo melko pitkällä henkisellä tielläsi ja harhaan uskomattomuudessa :))
Itse koen vielä tilojeni vaihtelua.Ajoittain olen Ykseydessä Jumalan kanssa siinä suuressa Rakkaudessa, joka hän /Se on, mutta välillä taas koen hienoista erillisyyttä lähteestä. Siksi työstän edelleen. Myös Onenessin piirissä ohjataan heränneet tekemään omaa työtään Jumalaan sulautumiseksi. Rakkaus joka on koettavissa sisällämme on se sama rakkaus, tulitpa siihen Onenessin, Buddalaisuuden, ei-dualismin tai vaikkapa perinteisen Kristillisyyden kautta. Rakkaus ei ole jättänyt varmasti ketään. Se ei arvota meitä minkään ulkoisen vuoksi. Mieli haluaa kuitenkin YMMÄRTÄÄ asioita ja se on minunkin ongelmani. Olisi ehkä ollutkin parempi elää hämmennyksen tilassa havaitessani näitä ristikkäin lenteleviä näkemyksiä valaistumisesta ja unesta ja harhasta niin vieraampien ihmisten kuin asiakkaittenikin “kanavoimina” pohdintoja, antaa mielen vanhojen käsitteiden hajota ja murtua eikä yrittää kirjoittaa asioita ja näkemyksiään ylös. Ehkä ensi kerralla pystyn hillitsemään kirjoittamisen kaipuuni 
Kuitenkin on sanottava, että minä ja moni muu tuntemani olento tällä tiellä, EI koe että henkioppaat, mestarit tai vaikkapa Onenessin deeksan välittäjät olisivat jotenkin erillisiä meistä ja että tuo apu tulisi siten “ulkopuolelta”. Tähän johtopäätökseen olen tullut vaikkapa Lootuskoulua ohjatessani. Vaan nimenomaan henkioppaat ja mestarit ovat symboleja tai kuvia tässä elämämme unessa, symboleja omalle korkeimmalle todellisuudellemme. Oppaani Adamon esimerkiksi tarkoittaa “Adam Kadmonia” , eli “Kristustietoinen ihminen” . Siten… en “minä “ole kanavoinut Adamonin kirjoja tai Amenhotepia, vaan Sinä Itse, yhteinen Korkeampi Itseytemme. Sama yhteinen Itseytemme opettaa Amenhotepin hahmossa tästä:
“Jumalan Armo ilmenee aina vastaanottajansa käsityskyvyn mukaisesti. Muutenhan se ei olisikaan Rakkautta!”
Koska olemme tiedostamista tai henki tai buddalaisten mukaan ” Suuri mieli, mielen perustila”, niin kaikki mikä koetaan koetaan tuon tietoisuuden kentän sisällä. Tietoisena oleminen on egon toiminto eli “Minä olen tietoinen sinusta.”. Kaksinaisuutta! Mutta koen, että tiedostamisen laaja avaruus eli henkemme tai kuten Tiibetiläiset sanovat Rigpa, on se, jonka todistaa niin tietoisena olemista KUIN tiedottomana olemista. Ja samalla se ylittää ne molemmat.(Ja jos yritämme takertua siihen, se katoaa heti
Sanat, nimet, termit ja käsitteet ovat juuri se mielen myrkky, jonka lävitse katsellessamme tulee tuo tahraisen peilin kokemus.Mieli ei olekaan se kirkas alkuperäinen joka heijastaa kaiken SELLAISENAAN vaan käsitteet likaavat sen pinnan. Sitten alamme kiistellä siitä kenen tahra on parempi kuin toisen tai kenen tahra on likaisempi…
Peili ei kuitenkaan onneksi välitä siitä mitä siitä heijastuu, se heijastaa kaiken tielleen tulevan.Samoin kuin elämän teatterin valkokangas ei likaannut mistään kuvista jota sen pinta saa olla mahdollistamassa. Ehkä pian Oneness-yliopiston väki, perinteiset joogit, Kristityt ja ihmeiden oppikurssin puolustajat saavat kirmailla käsikädessä kukkakedolla, tuntien sitä täydellistä Ykseyttä ja Rakkautta, josta tässä koko asiassa lienee kyse. Sitä odotellessa <3<3<3
tervesin Marjut Dualismin & ei-dualismin harhasta. Älkäämme ottako tätä, itseämme tai elämää liian vakavasti
ps. Tämä on kirjoitettu kaikella RAKKAUDELLA kaikille meille, joita on vain YKSI. Kiitos Sinulle/Minulle /Itsellemme <3 OM ja Amen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti