Tämä vuosi 2013 näyttää olevan saarimatkailun kulta-aikaa minulle. Vuoden alussa olimme Madeiralla jonka sanotaan olevan Onnellisten ihmisten saari ja nyt Toukokuun lopulla matkustin lasteni kanssa Kreetalle, Onnellisten Jumalten saarelle, jossa mm Zeuksen syntymäluolan sanotaan sijaitsevan. Monenmoisia tarinoita Jumalista kujeineen tuo saari kantaakin mukanaan. MInulle matka Kreetalle oli toinen. Läksimme matkaan, sillä lapset olivat katsoneet matkaopas-ohjelmaa ja halusivat kerrankin “oikealle” lomalle jossa on mm oikeita oppaita, eikä vain äippä opastamassa 
Kreeta kohteena on helppo, suora lento Oulusta eikä turhia kommerverkkejä, ei myöskään niitä päivittäisiä “neuvotteluja” kauppiaitten kanssa, joita esimerkiksi Egyptissä saa harjoittaa, kuinka helpottavaa!
Jokainen matka on minulle henkinen matka, sillä jokainen paikka ja aika ovat osa tietoisuutta. Niinpä matkustin Kreetallekin jälleen tällä asenteella, mitä tuo Jumalainen saari minussa tällä kertaa herättäisi Matkalukemisiksi otin saman kirjan kuin Madeirallekin, eli Sanna Suutarin Maailman lyhyin matka, jossa Sanna kertoo matkasta omaan itseen. Niin, matka omaan itseen on lyhyin, mutta monesti samalla se pisin, kun egomme juoksee ytimensä ympärillä,etsii etsii eikä soisi löytävänsä…
Kreeta helli meitä noin 30 asteen helteillä ja kuumilla Saharasta puhaltavilla tuulilla koko ajan. Varsinkin poikani suuri haave on ollut jo vuosikausia Santorinin saarella vierailu ja olin luvannut, että jos asia on minusta kiinni,niin sinne mennään. No, sain jälleen todeta, että jos jonkun asian ei ole määrä toteutua on samantekevää mitä teet tai jätät tekemättä, ei onnistu! Näin kävi meillekin kun olimme ostaneet monien mutkien jälkeen kalliit retket ja olimme jo pakkaamassa varhaista aamuherätystä varten, kun tuli soitto, että laiva on hajonnut ja retkeä ei voida toteuttaa. Myöskään muut tahot, kuten paikallinen retkijärjestäjä Platanias Tours ei halunnut tehdä elettäkään retken järjestämiseksi toista reittiä pitkin. Totesinkin, että kenties kreikalaisille eivät suomalaiset tukiaiset kelpaa näin työteon kautta lainkaan, vaikka muutoin kyllä…
Täytyy kuitenkin olla jälleen kiitollinen johdatuksesta joka oli ilmeistä kun emme löytäneet aivan silmiemme alla olevaa paikallistoimistoa, vaan ostimme retken alunperin kalliilta kotimaiselta yhtiöltä. Näin ollen saimme rahatkin takaisin ihan kotimaiseen malliin, ilman turhia tinkimisiä senkään suhteen .
Santorini ei siis ottanut meitä vastaan, liekö sen saaren Jumal-hahmo ollut hieman huonommalla tuulella, parempi onni ensi kerralla! Kreeta antoi kuitenkin tälläkin kertaa paljon. Parasta antia lasten mielestä lie ollut Hanian liepeillä sijaitseva vesipuisto, jonne huristelimme paikallisella “Potnapekalla” eli minijunalla hauskanpitoon. Äippää taas miellytti eniten Hanian vanhan kaupungin tunnelmalliset kujat ja kirkko, jonka energiaa ylläpiti suuri kultainen enkeli,kun pienen hetken hiljennyimme tuota tunnelmaa aistimaan.
Vanha kaupunki pitää monta tarinaa muuriensa sisällä. Todella kauniita näkymiä avautui myös monien ovien takaa. Tyttäreni kuvasi myös kalteriset ikkunat, joiden takaa näyttää vielä joku tai jokin katselevankin… Ehkä muistona menneistä ajoista…
Agi Apostolissa päädyimme jälleen minulle ennestään tutulle luola-rannalle, eli Apostolien rannalle. Tuon rannan kallioluolat ovat peräisin kymmenen tuhannen vuoden takaisesta myllerryksestä, jolloin Santorinin tulivuori räjähti ja kaikki asukkaat saarella kuolivat. Kerrotaan, ettei tuon jälkeen ole maapallolla yhtä suurta mullistusta tavattu. Hm… 10 000 vuotta sitten kerrotaan myös Atlantiksen viimeisen saaren vaipuneen meren syliin.. Onko näillä kahdella asialla jokin yhteys olemassa..Kuka tietää!
Varsinainen kokopäivän retkemme suuntautui risteilylle Gramvousan kalliosaarelle, jossa sijaitsee Venetsialainen linnoitus, sekä Beloksen laguunille, joka on luonnonsuojelualuetta ja hyvin kaunis kristallinkirkkaine vesineen. Maisemat nousivat ihan hattuun, niin voimallisesti jylhät kalliot kohoavat turkoosista merestä. Totesinkin, ettei näitä seutuja voi katsella ilman kylmiä väreitä, vaikka kuuma olikin;)
Tunnelma Gramvousan laivalla oli leppoisa ja hauska. Olimme lähes ainoat suomalaiset, ja kielten sekamelskaa oli hauska kuulostella kannella istuessamme. Yhteistä huumoria myös löytyi eri kansallisuuksien välillä, Ykseyttä parhaimmillaan käytännön tasolla.
HIntataso Kreetalla on suomen tasolla jo lähes kaikessa, joten olin hyvin tyytyväinen matkamessuilta bongaamaani tarjoukseen “puolihoito 1 e per henkilö”, hotellissamme Ideal Beachilla saimme nauttia tästä euron puolihoidosta ja se oli totisesti ainakin hintansa väärti ja enemmänkin:)
Jäähyväisiltana puksuttelimme vielä minijunalla pitkin vuoristoteitä Moonlight express-malliin ja ajoittain saimme haukkoa henkeä, sillä noilla teillä ei tosiaankaan mahdu tulemaan vastaan vaan suuremman oikeudella juna jatkaa eteenpäin ja autot peruttavat tarvittavan matkan.
Koko matkamme ajan olivat helteet hellineet myös Suomalaisia ja saimmekin palata armaaseen suomen maahan lähes samanmoisiin lämpötiloihin joita Jumalten saarikin meille tarjosi.
Saarimatkailu jatkuu, ensi viikon loppuna matkustan Hailuodon saarelle Shaktikurssin pitoon. Mukavaa kesää meille kaikille, niin saarten kuin mantreenkin asukkaille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti