TUOMION UNET OVAT LOPPUMATTOMIA

Kuluva syksy on ollut minulla taas unijoogan aikaa. Olen joogaillut ryhmän  kanssa, jota samalla siis ohjaan. Unet niin päivällä kuin yöllä ovat kertoneet paljon. Tärkein teema kuluneen syksyn aikana on ollut Tuomion unet. Tämä Putous-ohjelmassakin monesti niin dramaattisesti lausuttu sana kuulostaa korvaan kovin lopulliselta, joltakin jota kaikkeen ihanaan ja kivaan positiiviseen ajatteluun panostava henkinen egomme ei halua kuulla. Nyt kuitenkin..hän jolla on korvat, kuulee..

Unessani Unijooga kirjan kirjoittaja Tenzin Wangual opetti minua aiheesta, joka on tuttu Ihmeiden oppikurssista. Uusimpaan Adamon-kirjaan laitoin tuon IOK.n kohdan myös heti alkulauseeksi, jotta totuus ei unohtuisi. Tenzin W opetti unessani, että niin kauan kuin ihminen tuomitsee mitä tahansa asiaa elämässään, siis päiväunessaan, hän pysyy unessa eikä herää. Sillä juuri tuomitseminen pitää meidät unessa. Ja jotta voimme tuomita, täytyy meidän ensin langeta uskomaan, että kokemamme uni on totta. Kukaan, joka todella oivaltaa etteivät tämän päiväunielämän juonen käänteet ole lainkaan todellisia vaan mielen tuotetta, ei samaistu tuomitsemisen tarpeeseen ja eli putous-kielellä sanottuna hän on saavuttanut immuniteetin :)

Mitä tuomitseminen sitten on? Ei se ole sitä, että ankarasti arvostelemme jotakin "pöljää" mitä maailmassa näyttää tapahtuvan päivittäin, vaan myös lievemmätkinin samaistumisen kohteet ja arvioinnit toimittavat tässä tarkoitettua tuomitsemisen tarvetta. Egomielen mekanismi on tuomitseminen, analyysi ja arvionti. Se on automaattista ja ongelma ei ole vielä tämä, vaan probleema syntyy silloin kun on JOKU, joka ottaa kaikki elämänteatterin esitykset ja omat ajatuksensa vakavasti, USKOO niinhin ja samaistuu.  

Eräässä unessani minua opetettiin myös anekdootin keinoin. Yöunessani oli NIIN tajuttoman karrikoituja henkilöhamoja, että siinä vaiheessa olisi jo pitänyt herätä ja ymmärtää, etä unessahan sitä ollaan. Minä kuitenkin samaistuin tähän erikoiseen esitykseen ja sain sen lopuksi kuulla anekdootin tarkoittavan juuri karikatyyristä hahmoa tai asiaa, joka aiheuttaa monesti voimakkaita reagtioita katsojassaan, eli sen kuuluisan samaistumisen ja uskomisen, että uni on totta. Sama pätee niin päivä- kuin yöunissa. Päiväunemmekin on monesti täynnä tällaisia anekdootteja, joihin uskomme ja joita ihmettelemme...No huh huh!

Tenzin W opetti minulle myös uusimman kirjansa Hertätä valoisa mieli- mukaisia näkemyksiään "vaivapuheesta" ja  "vaivannäkemisestä" kun yritämme ponnistellen luoda jotakin elämäämme, emmekä seuraa sisäistä virtausta. Täytyy myöntää, että tällaiseenkin taas vaihteeksi sorruin, vaikka luulin jo päässeeni "elävien kirjaan" tämän asian suhteen. Oppia ikä kaikki!  Kirjassaan TW käyttää Vaivapuhe ja Vaivatekeminen termejä joilla hän tarkoittaa samaa kuin Tolle kirjoissaan puhuessaan kärsimyskehosta. Ihminen voi ponnistella ja pinnistellä ja nähdä paljon vaivaa järjestääkseen itselleen jonkun asian, kuten minä tein hoitohuonetta etsiessäni. Ja helpompi keino olisi vain luottaa, että se järjestyy, tekemättä sen kummemmin mitään. Näin olisi minunkin asiani järjestynyt, mutta se selvisi vasta myöhemmin, eikä luottamukseni tainnut riittää aivan sinne asti asian odottamiseen. 

Unet ovat siis olleet todella ohjaavia ja pakottaneet tänäkin syksynä kysymään yhä uudelleen KUKA on se joka näkee tätä unta?   Kainuussa vastuu on kuulijalla, mutta meillä uniplaneettaisilla vastuu on näkijällä. Eihän kukaan toinen näe meidän untamme, ei siinä muodossa kuin sen näemme.

Kuten  Ihmeiden oppikurssi opettaa "Jumalan poika" eli sinä ja minä herää kun hän ei enää tuomitse. Eli kun hän ei samaistu harhaan, ei arvostele, eikä usko uniinsa.. Vaan siunaa, antaa anteeksi ja muistaa NAURAA hassuille asioille, tapahtumille, sattumuksille ja hahmoille joita unimaa kantaa päällään. Meillä on jatkuvasti mahdollisuus valita, katsommeko elämän teatterin esityksiä Pyhän henkemme vai egomme silmin. Rakkauden vai pelon silmin. Jokaisella hengen vedolla voimme valita kumpia silmälaseja käytämme, egon vai ITSEN. Mutta kuka muistaa tämän sillon kun elämä antaa täydeltä laidalta? Esimies potuttaa, murrosikäiset ajavat hulluuuden partaalle ja televisiosta tulee tarinaa uusista terrori-iskuista? Ja juuri SILLOIN se tulee kuitenkin muistaa, ja ellei sillä siunaamalla sekunnilla, niin heti seuraavalla. Siunaus ja muistutus itselleen siitä, että katselemme elokuvaa eli hengen valkokankaalle heijastuvia kuvia jotka mielen projektio sinne heijastaa jatkuvasti... Kenen mielen projektio siis sinun unesi on?  

Tämä kysymys tuo vapauden, jota olet aina etsinyt. Ei yhteiskunta, Jumala tai verottaja tai naapurisi ole syyllilnen ongelmiisi. Ei "maailma" ole hullu: Eihän sitä ole edes olemassakaan, ellei ole sen havaitsijaa. Kenen maailma se on, jos se havaitaan? Kuka on havaitsija? Havaitsija ja hänen maailmansa ovat yksi.

Oppaani opettivat ensimmäisenä asianaan minulle kun kanava avautui heihin yli 20 v  sitten: "Ole vain oma itsesi, samaistumatta harhaan."

Se on todella hyvä ohje edelleen, tänäkin päivänä, meille kaikille. Ja kun kysyin mitä on harha. Sain vastauksen: "Kaikki ajatukset ja emootiot, kaikki reagtiot ovat harhaa. Kun olet oma itsesi etkä samaistu, niin mitään muuta ei tarvita. Olet tullut kotiin, josta et koskaan poistunutkaan."

Hienoa. Muistan tämän kun seuraavan kerran koen tarvetta arvioida kapeakatseisesti mitä tahansa hulluutta, jota näyttää maailmassa riittävän. Tai ainakin heti seuraavalla hetkellä sen muistan. Jotta vapaudun, eikä minua enää ohjaa...TUOMIO!    :)

Ihanaa viikkoa ja hyviä hetkiä Sinulle elämän teatteriesitysten parissa! Mekin unijoogassa saamme pian siirtyä alitajunnan tutkimuksista Valkoisen valon pariin..Jihaa...!

PS Jos tämäntapaiset asiat kutsuat sinua, eli vapautuminen syyllisydestä ja elämän näkeminen..OIkein päin, niin Pelosta Rakkauteen ryhmässä on veilä pari paikkaa. Myös yksityisiä ohjauksia aiheesta tarjoan samalla teemalla.  marjut.moisala@gmail.com

HENKEÄ JA TIETOA HELSINGISSÄ 2014

Harvemminhan sitä tulee kirjoitettua matkakertomusta niin tavanomaisesta matkakohteesta, kuin supisuomalainen kaupunki lokakuussa, mutta nyt ajattelin sellaisenkin tehdä. Kyllähän armas pääkaupunkimme ansaitsee tällaisen kunnian. Mausteena messutunnelmia Hengen ja tiedon messuilta ja pohdintaa Elämä nimisestä päiväunesta.

Minut oli kutsuttu luennoimaan ja pitämään työpajaa mesuille, joten ajattelin, että lapsityövoiman käyttäminen kirjamyynnissä on varmasti paikallaan ja samalla pääsemme lomailemaan Helsingin sykkeessä. Norskin punavalkoisin siivin lensimme Helsinkiin ja lentokenttätaksilla jenkkiperheen kanssa matka jatkui Radisson Seaside hotelliin Ruoholahteen. Hotelli oli minulle ennestään käymätön paikka ja se yllättikin positiivisesti! Näkymä perhestudion ikkunasta ja ranskalaiselta parvekkeelta oli venesatamaan ja merelle, mii laik!

Nuorison tärkein matkailukohde Helsigissä kuului olevan Starbucsin kahvila, joka sijaitsee  Akateemisen kirjakaupan yhteydessä: Tämä tuntuu olevan muotihitti 12-14 vuotiailla tytöillä varsinkin, sillä kun tämä toinen suomeen tuotu kahvila avattiin olivat kadut kirjavana teinityttöjä, jotka jonottivat kuulemma näitä jenkkikahvilan kaloriherkkuja. Kahvilassa siis minäkin pääsin vierailemaan ja kuulemaan kassalla kysymysen tuleeko kahvini kahvilla vai ilman :) No kahvillahan se tuli ja koska sää suosi todellakin lokakuussa niin pääsimme nauttimaan herkkua ihan terassin puolella! Poikani tosin ahdistui paikan tunnelmasta, sillä siellä oli aivan liikaa pissiksiä :)

Loppuaika kuluikin ostosparatiiseihin tutustuessa ja se onkin Helsingin matkojen taattu tuliainen, että rakot löytyvät jaloista kaiken kävelemisen jälkeen.

Toisena Helsinkipäivänä huomasimme ettei keskustassa kiertely enää maistu. Nähtävyydet ovat melko tuttuja ja monesti nähtyjä siellä ja sää verotti myös menohaluja, sillä torstain terassikelit vaihtuivat perjantain sateisiin. Hietalahden torikin loisti tyhjyyttään mutta kauppahallissa sentään päästiin kunnon tunnelmaan. Kirpparillekin löydettiin sopivasti.  Hotellin edessä on raitiotievaunun päätepysäkki, eli todella kätevä sijainti vaikkei tuo hotelli ihan keskustassa olekaan. 

Muumeillakin on oma kauppa.

Lauantai olikin meillä työpäivä, eli meille oli messujärjestäjän puolesta luvattu pöytäpaikka kirjamyyntiä varten. Saavuimmekin messuille Helsingin yhtenäiskoululle jo aamustapäivin ja aamujumpat saimme heti kun raahasimme pöytiä ja tuoleja omalle paikallemme ja tuntui, että viidakon lait vallitsivat, sillä niin voimakkaasti eri luokissa olevat ihmiset pitivät kiinni "omista"  kalusteistaan!  Tämä kuulema sakotuskäytännön takia.

Tämä oli muistini mukaan 5. kerta näillä ehkä Suomen suurimmilla rajatiedon messuilla, joilla on pitkä historia jo uranuurtajana. Nyt panin merkille, että messuväkeä oli vähemmän kuin aiemmilla messuilla ja tämä oli usealla meitä jututtaneellakin puheenaiheena. Kenties alan tapahtumia on nykyisin jo niin paljon, että kaikkiin ei väkeä riitä aivan entiseen malliin. Kuitenkin tuttuja ja tuntemattomia tapasimme ja väkeä riitti sopivaan tahtiin myös meidän pöytämme ympärillä. Ja nuorisokin pääsi tekemään töitä palkkansa eteen :) 

Päivän parasta antia olikin jutustelut ihmisten kanssa, niin käytävillä kuin työpajassakin. Luentoni aikana aika tuntui rientävän aivan liian nopesti ja paljon jäi sanomatta, mutta ehkä se ydin sisäisestä sateekaarestamme tuli kutekin kerrottua ja toivon mukaan lisäsimme jälleen hieman sisäisen valomme loistoa!

Serkkutyttöni Piku saapui pikkuapulaiseksi ja meitä moikkaamaan loppupäiväksi ja kun tapahtuma oli ohi kiisi nälkäinen joukkomme jälleen taksipalveluita rikastuttaen kohti Mexikolaista ruokaa eli Cantina West sai medät vieraakseen. Tämä oli nostalginen juttu, sillä olimme käyneet paikassa viimeksi noin 10 v sitten jolloin se jätti hyvän vaikutelman. Nyt paikka oli tupaten täynnä ja meille ei olisi ollut lainkaan sijaa, mutta paikka löytyi kuitenkin ylimääräisenä ja omistaja sanoi useaan kertaan, että meillä on piikki auki, joten pitihän siihen piikkiin sitten jotakin  laittaa ja paikassa viipyäkin. Ruoka oli edelleen maistuvaa ja olut tietenkin myös :)

Yökävely kapungilla näytti jälleen uuden puolen Helsingistä kun arjen kiireiset robotin tavoin kulkevat ihmiset olivat rentotuuneet ja syksyinen sää lämmin. Meillä tuli ihan sellainen olo, että olemme ulkomailla!

Pikku-Nepalissa

Kokonaisuutena matkat avartavat aina ja tuovat vaihtelua arkeen, niin myös nyt. Kuitenkin kotiin on aina mukava palata, jotta voi sitten taas lähteä uusiin seikkailuihin kun aika on.

Työpajassani messuilla juttelimme paljon elämän näkemisestä unena. Tämän Helsingin matkani aikana Unijoogaryhmän teemana olivat vauraus-unet. Ja kun katselee tätätkin matkaa unena, niin kyllähän se melko vauraalta vaikutti. 

Ajoimme taksillakin enemmän kuin laki sallii  ja asuimme kuin kuninkaalliset ja emme säästelleet missään. Nyt kun lähdemme uniryhmän kanssa jatkamaan yhteistä unimatkaamme, on vuorossa rohkeuden kehittäiminen, joten arkikin voi olla taas vähän toisenlaista. Mutta aina se on sitä samaa: Unta jota uneksimme kaikilla olemisen tasoillamme. Kunnes on tullut aika herätä todellisuuteen, Henkeen. 

Hyviä matkoja meille kaikille olemassaolon avaruudessa, Sisimmässämme, jossa kaikki ajat ja paikat sijaitsevat. <3

Kotka laskeutui Syötteelle ja Sydämiin

Vuoden valoisin aika kutsui jälleen noin seitsemänkymmentä Kotkan henkistä ystävää koolle Atte ja Toini Särkelän kodalle Syötteelle. Tällä kertaa teemana oli 
"Taivas kohtaa Maan".

Tapahtuman suojelija henkioppaani Kultainen Kotka ja Kotka-ryhmä kutsuivat meitä viimeksi kolme vuotta sitten vastaanottamaan Uutta Kultaista Aikaa, ja nyt jälleen toteamaan Velimartin Keitelin alustuksenkin nimen mukaisesti "Maailma loppui ja olemme täällä - Vai olemmeko?" Tämä todellisuuden eri puolien pohtiminen olikin lauantaipäivän kantava teema kun Olli Pajula aloitti valottamalla aihetta  "Voiko ufokontaktejakin selittää kvanttifysiikan keinoin".  

Markku Koskela jatkoi saman teeman pohtimista omassa esityksessään ottaen mukaan myös muinaisten Vedojen näkemyksen aiheeseen. Onko olemassa havaitsijasta riippumatonta todellisuutta? Ja olemmeko me oikeasti "täällä" vai illuusiossa, mielen tai tietoisuuden sisällä. Onko kaikki sittenkin vain AJATUS Jumalan (tai meidän) Mielessä?  Samaa aihepiiriä jatkoin minäkin omassa osuudessani, mutta hieman käytännön tasolle tuotuna chakrojen, eri kehojemme ja tietoisuuden kautta.  Vimeaikoina harjoittamani unijooga on todella hyvä keino kokea ajan ja paikan harhainen luonne ja se, että kaikki todellakin on unta, olimmepa millä "tasolla" tai koimmepa minkä kehon kautta tahansa sen, mitä kulloinkin koemme ja kohtaamme. Ihmeiden oppikurssinkin edustama elämän näkeminen unena on tuttua todellakin jo ainakin 6000 vuoden takaa, Vedojen ei-dualistisista opetuksista.

Lauantaina minun jälkeeni esiintyi Mia, joka kertoi sitten Onenessista ja henkisestä heräämisestä ihan omakohtaisestikin. Mitä se vaatii, että harha katoaa ja illuuusio hajoaa ja miten sen voi kokea omassa elämässään? Totesimme, ettei se toki aina ruusuilla tanssimista ole, tai jos onkin, niin on muistettava, että niissä ruusuissa on piikkejä joita egomielemme on kaiken kauneuden sisään piilottanut. Tässä maailmassamme, jossa kuvittelemme elävämme, mikään ei todella ole sitä miltä se ensialkuun näyttää. Deeksat joita me ykseyden siunauksen välittäjät jaoimme Mian esityksen lopuksi tuntuivat kuitenkin todellisilta ja voimallisilta :)

Lauantain virallisen ohjelman päätti ufotutkija Tapani Koivulan Kosmnen kosketus ja hänen vetämänsä keskustelu, aiheena kaikki mahdollinen Maan ja Taivaan väliltä.

Aloitimme lauantaipäivän Kultaisen Kotkan tervehdyksellä, jonka olin etukäteen häneltä kanavoinut. Vietimme myös hiljaisen hetken, sillä yksi oli joukosta poissa kun kaikissa Syötteen tapahtumissa jo vuodesta 1997 mukana ollut ufokontaktihenkilö ja -  tutkija Anja Iisakka poistui joukostamme viime vuoden loppupuolella. Anja varmasti sai siunauksemme ja valon, jota lähetimme, sillä onhan aika ja etäisyys harhaa ja kvanttitodellisuudessa, jota Wilcock Lähdekentäksikin kutsuu, olemme aina Yksi.

Tapahtuma oli etukäteen jo pitkään täyteen varattu, sillä Kota vetää vain noin 80 kansalaista ja kuitenkin se on paikka, jossa tahdoimme yhteistä aikaa viettää, virallisempien tilojen sijaan. Kuitenkin viimeisen viikon aikana alkoi kummallinen peruutus ja uudelleenvarausrumba, jopa niin että kovasti odottamamme Markku Backman vaimonsa kanssa joutui jäämään pois tapahtumasta sairastumisen takia. Kuitenkin tästä huolimatta oli tapahtuman avannut voimarummutus kurkkulauluineen ja huilunäänin vahvistettuna todella voimakas kokemus meille kaikille. Saattoi aivan kuulla siipien kahinaa kun valtava Kotkan hahmo laskeutui kotaan ja Sydämiimme.  Vaikka perutuuksia tuli, oli tunnelma erittäiin tiivis ja jokainen oli varmasti aivan oikeassa paikassa oikeaan aikaan NIin hyvin johdatus toimi ja asiat etenivät, kuten aina ennenkin, täydellisesti!

Iltajuhla kodalla toi esiin monia taiteilijoita, soittajia ja laulajia kun Eagle Spirit - bändi pisti parastaan. Huuliharpisti Velimatti Mathlin kiskaistiin suoraan ulko-ovelta soittamaan ja Kaija tanssilattialle, mitäpä sitä turhaan ensin majoittumaan, kun voi riehua iltahumussa Kotkan hengessä:) Verkkokalvoilleni tallentui myös kuva kodan iki- nuorista  isännästä ja emännästä Atesta ja Toinista twistaamassa 50-luvun malliin. Wau! Sekin todella ihana näky,  jota en unohda.

Paljon tapahtui jälleen myös öiden aikana. Syötteellä unimaailma muuttuu ja monesti voi ihmetellä nukkuuko ollenkaan vai onko jossain ihan muualla ja jos on, niin missä tuo "muualla" sitten onkaan...

Sunnuntaina teema vaihtui hyvin tunteikkaaksi heti aamumeditaation jälkeen. Velimartinin luennon aihe oli mennyt uusiksi, kuten viisasta onkin tarttua hetkeen ja antaa vaikkapa unien ohjata. Esitys oli hyvin koskettava, tunteisiin vetoava ja sisälsi myös akustisen kitaran ja Velin oman laulun, jonka hän oli tehnyt oman elämän haastavista tilanteista. Monelle tähänkin lauluun oli varmsti helppo samaistua. Tunnevalmentaja Kaija Virho jatkoi heti Velimartinin jälkeen ja sai yleisön sekä tuntemaan, että nauramaan. Harjoitukset olivat hyvin tehokkaita ja nautimme kovin paljon!

Kyläyhdistyksen naiset olivat pistäneet parastaan kumpanakin päivänä, jotta saimme huuhailla täysin vatsoin. Kylätalolla saimme syödäksemme herkullista keittoa lisäkkeineen ja lauantai-iltana vielä nautimme lätyistä kodan pihamaalla. Totesimme, että tapahtumamme oli varmasti myös kyläyhdistyksen kannalta tosi hyvä juttu, sillä tokihan kylätalon ylläpito kaipaa talkooväen lisäksi myös sitä maallisempaa kahisevaa.

Sunnuntain tunnelmat syvenivät hetki hetkeltä. Velimatti Mathlinin alustus Oleutumisesta, läsnäolosta,  toi meidät samalla takaisin lauantain Vedanäkemyksiin todellisuudesta ja kokemamme maailman todellisuudesta sekä tietenkin lempilapsemme ego-mieli sai myös huomiota, jota se varmasti aina kaipaa. Velimatin sanoin: "Suhtaudu egoon kuten lapseesi ja kasvata sitä samoin..." Todellakin rajat ja rakkaus lienevät parhaat aseet egoriepumme varalle.

Sokerina sunnuntain ohjelma-sopan pohjalla oli ääniryhmä Heijastuksen esitys, joka vei ainakin minut todella syviin vesiin ja veti koko joukon sanattomaksi. Tästä olikin hyvä jatkaa  ohjaamaani Kultaisen Kotkan ja henkitason kanavointiin ja meditaatioon, jonka aloitimme jälleen rummutuksella. Mirjan sanoin "Super-Merkaba" aktivoitiin ja saimme kokea hoitavan ja tasapainottavan energian sekä vastaanottaa muutaman viestin henkitasolta. Krista ja Velimartin jatkoivat myös kolmen vuoden takaisen tapahtuman symboliikkaa ja teemaa tietoisuuden-  eli Ra´n silmästä, joka koristaa pyramidin huippua ja tulkintamme oli, että on aika lopullisesti luopua vanhasta ja ottaa vastaan Uusi Aika, Itsessämme.

Kultainen Kotka muistutti meitä jälleen veljeyden ja sisaruuden merkityksestä ja sen ulottamisesta, ei vain muihin maanpäällisiin rotuihin, vaan myös muihin luontokuntiin ja todellisuuksiin. Elisen ja Velimartinin havaitsema Isiris niminen nainen kehoitti meitä kunnioittamaan toinen toisiamme ja minun kanavoimani Amenhotep kertoi jälleen tärkeästä ARMON merkityksestä elämässämme. Ellemme suostu olemaan armollisia itsellemme, ei kukaan voi pakottaa meitä elämään kevyemmin ja ottamaan vastaan sen kaiken hyvän jonka ansaitsemme. Valinta on omassa kädessämme, tai tietoisuudessamme. Valitsemmeko edelleen pitkällisen karman tien vai olemmeko jo saaneet tarpeeksemme karmasta ja valmiit vastaanottamaan Armon ja Siunauksen. 

Matkalla takaisin Ouluun hoksautti Velimartin minua ja Markkua siitä mitä Armo on, kun sana luentaan lopusta alkuun.. OM- RA

Jännä juttu tämäkin:)  Jokatapauksessa Syöte vaikutti jälleen todella tehokkaasti. Prosessit varmasti myös jatkuvat monella meistä Syötteen jälkeenkin. Kun tulin kirkkaaseen valoon tapahtuman päättymisen jälkeen kodasta, tuntui kuin olisin tullut ulos kohdusta. Kaikki oli hyvin kirkasta, värikästä, uutta. 

Emme voi astua samaan virtaan kahdesti. Eikä Syötteen voimakaan ole aina samanlainen. Aina se  on kuitenkin  hyvin antoisa ja kenties kuulemme vielä jatkossakin Syötteen ja Kotkien kutsun. 

Ihanaa Juhannusta Sinulle toivottaen ikuisesta nyt-hetkestä käsin Marjut

COSTA BRAVA -AURINGON HELLIMÄ RANTA

Kuluvan vuoden toinen ulkomaanmatkani suuntautui kuinka ollakaan myös Espanjaan, vaikken mikään erityinen Espanja-fani koe olevanikaan. Tällä kertaa Alicanten valikoitumiseen kohteeksi oli aivan järkisyy: halvat lennot suoraan Oulusta. Tietenkään mikään ei tässä maailmassa ole sitä miltä se näyttää, eli tuskinpa me ihmislapset ohjaudumme mihinkään paikkaan "sattuman sanelemana" ja usein vain luulemme jonkin järkisyyn johtaneen tiettyyn valintaan, vaikka tosiasiassa taustalla saattaa olla mitä erilaisempia syitä.

Santa Barbara

Matkamme tarkoitus ei kuitenkaan varsinaisesti ollut kokea erikoisen paljon tai retkeillä, vaan päätarkoitus oli juhlia viiden naisen eli "Suomutiimin" 20-vuotista yhteistä taivalta ja ystävyyttä. Kukaan meistä ei toki ole vielä kovinkaan iäkäs, joten sikälikin näin pitkä yhteinen taival herättikin  meissä kummastusta :) Vaikka aikaa ei ole, se tuntuu rientävän. Lapsista huomaamme sen kulun, vaikka itse koemme olevamme ajattomia olentoja, seikkailulla unessa ja näytelmässä nimeltä Maailma. 

Herukkuja!

Matkamme pääkohde oli Alicante, joka on matkakohteena varmasti verraten tuore ainakin meille suomalaisille. Ainakin jos verrataan Mallorcaan ja moneen muuhun suosikkikohteeseen Espanjassa. Alicanten tuoreus yllätti ainakin minut positiivisesti, sillä olimme yhtäaikaa sekä kaupunki- että rantalomalla ja hintatasokin oli varmasti paljon edullisempi kuin joissakin lähelläkin olevissa turistikohteissa, kuten Benidormissa. Outoa oli sen sijaan englanninkielen osaamattomuus kaikkialla lähialueilla. Onneksi me Suomi-tytöt osasimme hyvin Espanjaa, varsinkin kansainvälinen käsillä huitominen sujui vaivatta ;) 

Santa Marian kirkko

Alicanten päänähtävyys ja maamerkki on varmasti Santa Barbaran linnoitus, joka yhä levittäytyy satama-alueen edustalle suojaavana monumenttina. Barbaraan pääsee hissillä tai kävellen ja me valitsimme edellämainitun tavan, sillä saimme kuntoilua jo tuollekin aamulle ihan tarpeeksi vaeltaessamme vanhan kaupungin kujia ylös ja alas, kauniista asumuksista ja väreistä nauttien. 

Sää Costa Bravalla eli valkoisella rannalla todella suosii läpi vuoden. Sanotaan, että tuolla alueella on 300 aurinkoista päivää  per vuosi ja niistä mekin saimme nauttia, lämpötilan noustessa noin 26-28 asteeseen. Tästä huolimatta saimme myös sadetta runsaammin yhtenä päivänä sekä pilvisiä hetkiä helteen keskelle.

Näkymiä parvekkeelta

Olimme vuokranneet Apartomentos del Solin, joka sijaitsi hieman keskustan ulkopuolella. Tram ja bussiyhteys sijaitsivat kuitenkin lähes asunnon ovella, joten kulkeminen oli helppoa vaikka ei kieliongelmien takia sujunutkaan täysin ilman kommelluksia. Mutta mikä matka se sellainen on, jolla ei saa kommelluksille nauraa :) 

Vila Joyosan kaupunkia

Paras retkikohde taisi kaikkien mielestä olla Vila Joyosa - niminen historiallinen kaupunki ihanine värikkäinen taloineen ja valkoisine rantoineen. Totesimme, että ehkä olimmekin tulleet väärään paikkaan kun jäimme Alicanteen. Hienoja rantoja ja kauniita paikkoja on varmasti tuo rannikko pullollaan. Vila Joyosa sijaitsee noin 30 km Alicantesta Benidormiin päin ja on tunnettu suklaamuseostaan. Museo jäi meillä käymättä, mutta ruoka ja muut tarjoilut olivat Vila Joyosassakin herkullisia.

Merivesi oli jo lämmintä, mutta enempi rantaelämä sai tällä kertaa jäädä, kun naislaumamme valesi tutkimassa erilaisia kohteita ja shoppailumahdollisuuksiakin, runsaasti...  Onneksi aikaa jäi kuitenkin myös olemiselle,uima-altaalla lekottelulle, aamujoogalle, deeksoille ja auran katsomiselle. 

Ihanat naiset rannalla

Jostakin kumman syystä asunnoksemme oli valikoitunut jälleen tupa, joka tarvitsi puhdistusta, sillä siellä tuntui asuvan myös muita kuin me viisikkona. Ovia availtiin itsekseen ja valotkin välkkyivät. Saimmekin selville, että tuon asunnon paikalla oli aiemmin ollut talo, jonka asukas vielä liikuskeli paikalla. Hänet autoimme kohden valoa ja autuaampia metsästysmaita enkelten saattelemana, olihan mukana lähes valmis Enkelihoitajakin. Joskus nämä välitilaan jääneet olennot eivät kuitenkaan  halua pysyä poissa entisiltä asuinsijoiltaan ja tämän saimme mekin kokea vielä viimeisenä yönä kun tunnelma sähköistyi erikoisella tavalla ja oviakin availtiin taas.

Alicanten keskustassa nautimme vanhan kaupungin tunnelmasta, turistibussin katolla katselimme maisemia ja kävelykatu sai meidät useammankin kerran vieraakseen. Olimme toivoneet elävää musiikkia iltaelämässä, mutta harmiksemme kuulimme, että bändit aloittavat soittamisensa vasta kello 4 aamuyöstä!  Espanjalaisillehan se on ihan normaalia, mutta me suomitytöt olisimma halunneet ohjelmaa alkuilloille mieluiten. Elävän musiikin toive toteutuikin sitten viimeisenä koko päivänä kun Santa Marian kirkkovierailun ja hiljentymisen jälkeen ruokailimme vanhan kaupungin katuravintolassa ja kuuntelimme espanjalaista kitaraa ja trubaduurin laulua. Hän osasikin vetää kaikki tunnetuimmat viisut sikermänä pötköön :)   (Aivan kuin Ismo Leikola showssaan kerran kun hän osoitti, että kaikilla biiseillä on sama kertosäe :)

Alicante on tunnettu hyvästä ruuastaan. Me huomasimme, ettei olisi ehkä kannattanut mennä merta edemmäs kalaan, sillä paras ruoka löytyi aivan asuntomme vieressä olevasta ravintolasta. Ongelmana tahtoi olla vaan suomalainen väärätahtisuutemme, sillä nälkä kolkutti aina sillon kun paikallisilla oli siesta ja meistä unisemmat menivät jo treffeille Nukku-Matin kanssa,  kun ravintolat vasta avasivat oviaan iltamujua varten.  Vino Tinto oli kuitenkin sanapari joka oli huulillamme...

Loppujen lopuksi on sanottava, etten ihmettele Espanjan rannikon suosiota suomalaisten eläkeläistenkin talvehtimispaikkana lainkaan tämänkään kokemuksen jälkeen. HIntataso on Suomea edellisempi, säätila huomattavasti miellyttävämpi, lentomatka helppo ja edullinenkin.  Pannaan siis korvan taakse tämäkin mahdollisuus tulevia vapaaherrattaren aikoja silmällä pitäen. Luulen tosin, että Intia on edelleen toinen- tai henkinen kotimaani, joten ehkä Goan voittanutta paikkaa ei vielä ole tullut pidempään asumiseen eteen. Etsintä jatkuu - sisäavaruudessa.

Naisviisikkomme suunnitteli jo uutta matkaa ennen kuin olimme matkalta ehtineet palatakaan. Se toi mieleeni erään vitsin Ihmeiden oppikurssin piiristä:  Mies matkusti lomalle ihanaan paikkaan ja  lähetti kortin ystävälleen Suomeen. Kortissa oli kaunis aurinkoinen ranta ja palmuja ja siinä luki miehen kirjoittamana: TÄMÄ ON AIVAN IHANA PAIKKA. VOI KUMPA OLISIN TÄÄLLÄ!  

Läsnäolo nykyhetkessä lienee se oleellisin asia, olimmepa missä tahansa. Mielemme haluaa aina rientää asioitten ja elämän edelle. Nykyhetkessä oleminen on sille kauhistus, sillä egomielemme ei elä nykyisyydessä, se elää vain ajassa. Carpe Diem ja nokka kohti uusia seikkailuja ajassa ja ikuisuudessa <3

ONKO MEIJÄN GURU PAREMPI KUIN TEIJÄN GURU?

Tässä kirjoituksessa...

- Kokemuksia Oneness-Pyhätöstä, Tähtitiedosta ja muustakin

Alkuun ote Oneness-yliopiston Sri Bhagavanin opetuksesta:

KYSYMYS: ” Bhagavan, autathan minua ymmärtämään mysteerin, että en ole olemassa. Opetus, Bhagavan; ” Minä henkilönä en ole olemassa”, sanot, että sinä olet minussa ja minä olen sinussa. Kuinka voit olla minussa, joka en ole olemassa Bhagavan? Kiitos Bhagavan!”

VASTAUS: ”Minä” on mielen luoma. Mieli tuhoaa kaiken, minkä se luo. Ainoa, mitä on , on Jumalallinen. Kun sanon, että olen sinussa tai jumalallinen on sinussa, se mitä tarkoitamme on, että sinä olet se jumalallinen. Sinä ja Jumalallinen ette ole erossa. Erillisyys on mielen luoma; minkä mieli loppujen lopuksi itse tuhoaa. Sinä huomaat olevasi jumalallinen, universumi; olet kaikki. Huomaat olevasi ” kaikki mitä on”. Havaitset myös, että sinä yksin olet olemassa, sinä olet Yksi. Ja mitä siellä on, on Ykseys. Näitä asioita ei voi älyn kautta ymmärtää, ne täytyy oikeasti kokea. Kun mieli tyyntyy, tästä tulee todellisuutesi. Mielesi on vihollisesi

Voin omakohtaisen samadhi-kokemuksen perusteella todeta tämän todeksi: Olemme kaikki, kaikessa ja kaikkialla. Ei ole mitään ulkopuolellamme, eikä ole mitään sellaista kuin ulkopuoli, tietoisuuden kentässä, joka olemme. Sama totuus voidaan löytää Raamatustakin, vanhasta testamentista eli:

 " Minä olen Se, joka Minä olen." 

Ramana Maharshi, jonka koen idän viisaista läheisimmäksi opettajaksi, vastaa oppilaalleen seuraavaan tapaan:

Ainut pysyvä asia on Todellisuus; ja se on Itse. Sanot "Minä olen", "Minä olen menemässä", "Minä olen puhumassa", "Minä olen tekemässä", jne. Yhdistä "Minä olen" tavuviivalla näissä kaikissa. Näin: MINÄ-OLEN. Se on pysyvä ja perimmäinen Todellisuus. Tämän totuuden Jumala opetti Moosekselle: "Minä olen se joka MINÄ-OLEN". "Olkaa hiljaa ja tietäkää että MINÄ-OLEN Jumala." Niinpä "MINÄ-OLEN" on Jumala.

Sinä tiedät, että sinä olet. Et voi kieltää olemassaoloasi ainoanakaan hetkenä. Koska sinun täytyy olla voidaksesi kieltää sen. Ymmärrät tämän (Puhtaan Olemassaolon) hiljentämällä mielesi.Mieli on yksilön ulospäin suuntautunut kyky. Jos se käännetään sisäänpäin, siitä tulee ajan myötä hiljaisuus ja se "MINÄ-OLEN" yksin vallitsee. "MINÄ-OLEN" on koko Totuus, OM.

Ramanan tarkoittama Itse ei tietenkään ole se tuttu "Minä" tai "Sinä" jonka rakas illuusiomestarimme ego-mielemme on esiin taikonut. Samadhin Itseoivalluksen sain lähes 20 vuotta sitten ja sen jälkeinen henkinen matka on ollut vain tuon oivalluksen todeksi elämistä, jotta se olisi totta myös päivätietoisessa arjessa, eikä vain meditaatioiden autuudessa.

Monia kotiinsaattajia Jumal-oivallukseen tähtäävällä tiellä on ollut ja viime aikoina yhä voimallisemmin elämän uneksi näkemisen ei-dualistinen opetus, jota myös Ihmeiden Oppikurssi opettaa.

Kulunut vuosi on tarjonnut muitakin tienviittoja jälleen kuten aiemmassa blogi-kirjoituksessa kerroin, on Tiibetiläisen unijoogan harjoittaminen ja ohjaaminen ollut todella huikaiseva matka niin oman sielun pimeyteen kuin valoon ja tietenkin myös näiden vaihteluiden taakse!

Unijoogan kokeminen yhdessä ryhmän kanssa on voimistanut kokemusta: jaettu ilo ja oivallus on moninkertainen. Eniten viimeiset kuukauden ovat opettaneet, että todellakin: Kaikki tässä päiväunessa kokemamme ovat osa unenkudosta, joka jatkuu niin öisin kuin päivisin ja samat teemat tulevat vastaan niin monia reittejä myös arjen seikkailuissa.

Matka Oneness- pyhättöön Kyyjärvelle helmikuun loppupuolella oli yksi tällaisista päivätietoisista unista, jonka aikana Todellisuus puhutteli meitä matkalaisia Mayan eli harhan verhon lävitse. 

Suomessa on tällä hetkellä kaksi pyhättöä, toinen Lahdessa ja tonen Kyyjärvellä. Pyhättöjä pitävät Oneness-yliopistolla siihen koulutetut ja valitut, heränneet ohjaajat. Kyyjärvellä ohjaajina toimivat ihanat valon olennot Suvi, Jaana ja Jarkko. Pyhättö sijaitsee Suvin kotona ja jo ensikertaa sinne astuessa saattoi aistia todella korkean rakkaudellisen energian kun ryhmä meditoi ensimmäisessä huoneessa.

Päivä kaikkinensa oli sekä rankka, että antoisa. Rankka osallistujamäärän takia, antoisa sisällöltään. Matkaa Oulusta kertyy noin 350 km, joten matkat yhdistettynä koko päivän istumiseen pyhätössä ottivat voimille. Sen sijaan energia ja Jumalaisen läsnäolo pyhätön huoneissa oli erittäin voimakas ja avaava.

Yleensä aina ennen Oneness-prosesseihin menoa alkaa prosessi jo vähintään viikkoa ennen kurssia tai tapahtumaa, niin nytkin. Sain mitä ihmeellisempiä puhdistusoireita vaikka yleensä olen terve. Sain mm. todella kovan flunssan, joka KATOSI 10 minuutissa kun niin päätin (koska en halunnut sairastaa matkalla) Flunssa palasi tosin takaisin noin viikon kuluttua. Tuollaisen todella kovan vuotavan flunssan katoaminen kuin sormea näpäyttämällä osoitti jälleen hyvin selkeästi, että sairaus on ajatus, oma luomuksemme.

Unet olivat myös hyvin selkeitä ja opastavia ennen prosessia. Sri Bagavan tuli uneeni kertomaan, että saan suuremman hyöydyn prosessista kun teen kundaliiniharjoituksia runsaasti edellisen viikon ajan. Näin tapahtuikin.

3-huoneen prosessi on nimeltään tämä pyhätöissä ohjattava Oman Jumalallisen kohtaaminen. Jumalaisesi on siis sisäinen asia. Oneness on riippumaton dogmeista tai uskonnoista. Jumalasi voi ja saa olla Jeesus, Budha, Allah, Pyhä Henki tai Korkein Itse, muutamia esimerkkejä mainitakseni. Muoto ja nimi on Sinun ja Jumalaisesi välinen asia.

Ensimmäisessä huoneessa on yhteinen opastus ja meditaatio. Seuraavaan 2. huoneeseen mennään yksin, rukoilemaan, kokemaan, kohtaamaan oma Sisäinen Jumaluus, joka voi myös manifestoitua ulkoiseen todellisuuteen. Ihmeitä on todistettavasti tapahtunut näissä prosesseissa runsaasti ympäri maailmaa. Jumalaisesi hahmo voi jopa tulla fyysiseksi ja keskustella kanssasi. Voit saada opastusta, ohjeita tai mitä tarvitset. Tämä on käsittääkseni Baghti-joogaa sen kehittyneimmässä muodossaan  ja suurin Ihme on varmasti se Rakkaus, joka tämän kaiken esiin kirvoittaa.

Itse koin Sri Murtin (kuva Sri AmmaBagavanista) heräävän eloon jollakin tavalla. Amma heilautti kättään ja vilkutti silmäänsä, mutta Bagavan jonka koen heistä itselleni läheisemmäksi ei liikkunut. En kuitenkaan ollut edes pyytänyt mitään "erikoista" tapahtuvaksi, sillä näen ilman materialisoitumistakin ja luotan henkiseen todellisuuteen. 

Ihmeitä, myös materialisoitumisia olen saanut lahjaksi kokea tähänkin mennessä, joten minulle riitti läsnäolo ja siunaukset, joita 2. ja 3. huoneessa sain.  Yhdistyminen energiaan huoneissa käynnin välillä patjalla maaten oli myös voimallinen kokemus. Hyvin syvällä tapahtui asioita, joita on vaikea sanoin selittää, joten en edes  yritä. 

Olen kuullut joitakin arvosteluja Onenessista ja yleensä aina arvostelijat ovat heitä, jotka eivät itse ole koskaan kokeneet mitään Onenessin piiirissä, vaan tuomitsevat omien konseptiensa ja luulojensa mukaisesti.Sanovat, että kyseessä on "joukkohypnoosi" tai muu hysteria, joka leviää "guru-organisaatioissa" helposti. Heille voin todeta, että suurin joukkohypnoosi on käynnissä parasta aikaa omassa mielessäsi, jos uskot olevasi olento, joka elää "tässä maailmassa" ja maaimasi on sinulle totta ja  samalla jotakin eriä kuin Sinä Itse sen havaitsijana olet. Onenessin kaltaiset kokemukset, tilat ja oivallukset sen sijaan ovat omiaan herättämään hypnoosista heidät, jotka uskaltavat hetkeksi luopua omasta rakkaasta konseptistaan ja ohjelmoinnistaan ja  uskosta sen paremmuuteen ja eroihin muihin henkisiin teihin nähden.

Itse kokeilen ennen kuin lähden tuomitsemaan ja lähes aina olen kokenut SAMANLAISUUTTA  ja ykseyttä eri näkemysten välillä, enkä niinkään eroja. Joskus olen toki todennut, ettei joku menetelmä tai opettaja sovi itselleni ja sitten (vasta) olen luopunut eli tiedän toki, että vääriä gurujakin on runsaasti liikkeellä, mutta ehkä "vääräkin" on "oikea" hänelle, joka sellaisen kokemuksen tarvitsee.  Ehkä tärkein kriteeri eri henkisiä opetuksia tai organisaatioita arvioidessa onkin vanha tuttu sananlaskume: "Hedelmistään puu tunnetaan". Ja Oneness-puussa näyttää kasvavan todella mehukkaita ja terveitä omppuja :)

Oneness- Pyhätön jälkeen lähes välittömästi suuntasin matkani Etelä- Suomeen..laulun sanoin: Mäntsälä mielessäin... Tuon matkan aikana unijoogan teema oli pelon havaitseminen sisällään ja ulkopuolellaan. Kellokoskella pääsin ensimmäistä kertaa kokemaan meditaation Kalevi Riikosen Tähtitiedossa. Paikka oli ihana ja koulutuspäivän anti hyvä, mutta itselläni herätti ihmetystä paikalla olevien ihmisten tarve suojautumiseen. Tuollainen tarve perustuu tietenkin pelkoon ja ihmettelimmekin naisystäväni kanssa mitä he pelkkäävät? Suojaus aiheena oli hyvin suosittu, mutta eikö oma valo ole paras suoja? Yhteys Korkeampaan Itseen oli kuitenkin Kalevinkin meditaatio-ohjauksen mukaan suoja joka toimii ja tämän voin itsekin hyvin allekirjoittaa.

Myös erikoisia voimakkaita kundaliinin kohoamisia koimme yhden ystävän kanssa meditaatioiden aikana Tähtitiedossa.Tuntui kuin koko lattia olisi heilahdellut allamme, mutta muut kaksi mukanamme ollutta eivät tunteneet mitään, vaikka istuivat vieressämme. Positiivinen ja osuva oli myös Kalevin toteamus siitä kuinka "maailmassa" eivät vain hyvän ja pahan voimat taistele, vaan lisäksi myös henkiset suuntaukset taistelevat keskenään paremmuudestaan ja esimerkiksi taikavarvun kanssa mittaillaan sitä onko jonkun aura suurempi tai pienempi. Itse olen kuullut, että hurjiakin lukuja auran koosta on saatu mitattua :))

Etsikäämme siis ykseyttä myös henkisiin piireihimme sillä Mikä Ykseys se sellainen on, joka erottelee "meidät ja muut" ja julistaa hiekkalaatikkoleikeissään: "Meijän guru on parempi kuin teijän guru! "

Gurusi on sisälläsi ja sieltä hänet myös löydät. Vuorelle johtaa todella monta polkua, jotka risteävät toinen toistensa kanssa. Tänään olet Kristitty, huomenna Buddalainen ja seuraavassa elämässä Hindu. Jumalasi ei kuitenkaan katso nimilappuja tai konsepteitamme, vaan on aina se Sama.

- Sisäavaruuden uutisista Tähtipölyä hiuksiisi heittää Marjut

VALVETILASI ON UNTA - JA UNIJOOGAA?

Idän viisas Nisargadatta kertoo meille samannimisessä kirjassaan "Valvetilasi on unta" totuuden paikasta nimeltä "maailma", mutta vain harvat vielä tässä ajassa voivat oivaltaa, saatikka kokea tämän totuuden. Maailmamme tuntuu kovin todelliselta kun olemme sen kudoksessa, kuin hämähäkki kutomassaan verkossa, odottamassa milloin verkko heilahtaa ja saamme saalista, kenties jälleen jotakin mielemme mielestä kovinkin tärkeää ja mehukasta.

Itselleni elämän unenkaltaisuus sen kaikilla "tasoilla" on ollut totta jo pitkään, mutta siitä huolimatta on tämä kuluva vuosi antanut paljon lisäoivalluksia matkasta nimeltä Kotiin Paluu ja tälläkertaa nimenomaan Tiibetiläisen unijoogan siivittämänä. Voisin jopa sanoa, että vaikka olen pitkään sekä käynyt kursseja, harjoittanut henksisyyttä tai itsetuntemusta ja kurssittanut muita, niin tänä vuonna loppiaisen jälkeen alkanut ryhmä on ollut voimallisin koulutukseni ikinä.Tämän voivat myös kurssilaiset varmasti vahvistaa ja matkamme on vielä kesken, sillä vasta tulevalla viikolla siirrymme Kirkkaan Valon uniharjoituksiin.

Unikoulua käydessämme olemme saaneet havaita omakohtaisesti kuinka KAIKKI tasot, joilla uneksimme, niin yöllä kuin päivällä, ovat periaatteessa samanlaista unenkudosta. Ja vaikkemme toki ole kadottaneet todellisuudentajua, niin ajoittain Elämä haastaa ja osoittaa kuinka nämä eri tasot myöskin voivat lomittua ja limittyä toisiinsa eriskummallisillakin tavoilla, oivalluttavilla ja hauskoillakin tavoilla.

Kuitenkin valehtelisin jos väittäisin (laulun sanoin) ettekö tämä alkuvuosi kaikkine univaiheineen olisi ollut myös todella raskas ajoittain, sillä niin voimallisesti olemme sahautuneet ryhmämme kanssa yhteisenergiaan ja olemiseen, että koemme myös toistemme elämän tapahtumia, tunteita ja energoita runsaasti. Lisäksi kaksi unijoogan harjoitusta tähtää oman voiman tai voimattomuuden teemojen esille tuomiseen, sekä pelkojen esille tuomiseen, viimeisin on ns. mustan valon harjoitus, jonka avulla tilataan painajaisia. Hulluako? Ei toki, on todella avartavaa saada tutustua pelkoihinsa, niin päivällä kuin yöllä. En sano, että se olisi mukavaa, mutta hienoa ja avartavaa varmasti! Emmehän voi voittaa vastustajaa, jota emme tunne.

Ryhmä on kokenut myös osittan yhteisiä unia, joista  osa ryhmäläisiä on tietosia ja muistikuvia löytyy, mutta toisaalta osalla muistikuvia yhteisistä kohtaamisista ei vielä ole ollut. Kuitenkin aivan jokainen meistä kokee uniensa ja olemisensa muuttuneen ryhmässä olon aikana ja mahtavia oivalluksia nousee jokaisessa kohtaamisessa ja kokemusten vaihdossa esiin!

Unikoulutuksessa siirryimme lähes heti ensimmäisen kohtaamisen jälkeen unisymboliikasta tietoisten unien tilaamiseen ja tarkoituksena TIibetiläisessä unijoogassa ei olekaan unien psykologisen merkityksen käyttäminen niinkään, kuin siirtyminen unien kentästä eli karman kentästä puhtaaseen kirkkaaseen valoon, josta kaikki unikuvat niin päivä - kuin yöunissa nousevat.  Tämä on todella voimallinen ja syvääluontaava henkisen heräämisen reitti ja olen syvästi kiitollinen Tiibetiläinen unijooga kirjan kirjoittajalle   Tenzin Wangyalille siitä, että hän on tuonut tämän menetelmän myös länsimaisten etsijöiden saataville. Tunnen, että hänen siunauksensa on leijunut myös meidän pienen ryhmämme päällä, ja pari kurssilaista on tavannutkin hänet unen tasolla.

Olen käyttänyt seuraavaa vertauskuvaa elämän uneksi oivalluttamisen reitillä: Kuvitteleppa, että juuri nyt kuolet siihen paikkaasi, jossa olet, saat vaikkapa sydänkohtauksen. Sitten leijailet klassiseen tapaan käytävää pitkin sen päässä olevaa valoa kohden ja kenties tapaat siellä mestarisi, enkelisi tai edesmenneen sukulaisesi ottamassa sinua vastaan. Olet saapunut kuoleman jälkeiseen maailmaan, vaikkapa "Kesämaaksi" kutsuttuun paikkaan astraalitasolle. Minne siis menit kun kuolit? Avaruuteenko singahdit? Ei toki, menit omaan Itseesi, sisäavaruuteesi, ja siellä se Kesämaakin kukoistaa. Kun nyt olet siellä ihanassa värikylläisessä paikassa, alkaa mennyt maaelämäsi identiteettineen tuntua kovin kaukaiselta ja tuo elämänmeno, jossa olet nyt tuntuu paljon todellisemmalta! Mennyt elämäsi Heikkinä tai Virpinä Suomessa tuntuu kuin UNELTA.

Matka jatkuu...Jonkun määräämättömän ajan kuluttua alat tuntea vetoa jälleen toiseen  maailmaan. Alkaa olla astraalisen "kuoleman" aika, aika siirtyä mentaaliseen maailmaan. Kun tuo siirtymä on totta ja olet mentaalimaailmassa, huomaat, että SE tuntuukin paljon todellisemmalta kuin tuo äskeinen astraalimaailma. Mentaalimaailman muodot, värit ja olemisen tila tuntuvat todella todellisilta, ja elämäsi astraalitasolla alkaa tuntua UNELTA. 

Jotkut meistä etenevät edelleen. Tulee mentaalisen "kuoleman" tai siirtymisen aika ja siirryt kausaalitasolle, ja TAAS sama juttu! Tämähän se vasta todelta tuntuukin..jne.. Kunnes tunnet outoa kaipuuta... Tahdot syntyä jälleen elämään Maahan tai jonnekkin muualle aineellisempaan olemassaoloon ja synnyt kenties Pariisiin taitelijaperheeseen tai Nepaliin buddalaiseen ympäristöön ja hetken muistat kenties tuon maailman josta lähdit, kunnes tämä Maanpäällinen maailma ja uusi indenteetti alkaa tuntua taas kovin TODELLISELTA ja uskot todella, että tämä maailmahan se onkin totta ja ne muut ovat unta? 

Samsaran pyörä pyörii ja pieni matkalainen maan pyörii sen rattaissa aina vaan, kunnes syntyy oivallus. Tuollaisen oivalluksen voi antaa monikin asia, vaikkapa Ihmeiden oppikurssin opiskeleminen, meditaatio, luontoyhteys tai vaikkapa juuri unijoogan harjoittaminen. Vähitellen alat havaita, että valvetilasikin on todella aivan samanlaista unen kudosta kuin ne kaikki muut tasot, joilla liikut. Ja kaikki nuo maailmat, tasot ja harjoituksen kentät sijaitsevat... dadaaa... Sinussa! 

Puhdas Lootus maa ja Tara

Et koe koskaan mitään  muuta kuin Itsesi. Itsessäsi liikut, sillä sinä Olet Tietoisuuden laaja avaruus. Olet se hengen tyyni ja aava meri, jonka pinnalla vaahtona sielullisten kokemusten koko kirjo ja persoonallisuutesi aspektit ja lataukset, jotka pitävät ehkä vielä vankina, uskomassa epätoteen nimeltä ego ja erillisyys. Henkiset harjoitukset, jotka pyrkivä silottamaan pinta - aallokkoa tai kiillottamaan "minäkuvaasi" ovat  vain pienen pieni askel kohden todellista löytöretkeä sisäisyyteesi. "Henkinen kehityksen pyörä"  pyörii monesti maailmassa, joka itsessään on harhaa. Mikään ei tosiasiassa maailmassa koskaan muutu, vaan kiertää kehää. Sinä kuitenkin voit muuttua ja muutut, matkaamalla omaan sisimpääsi. Älkäämme siis niinkään pyrkikö muuttamaan  maailmaa ensin, vaan löytämään Itsemme sillä maailmasi on sisäisyytesi ulkoinen heijastus. Ja tietoisuus unen eri tasoilla (myös valvetilassasi) johtaa tietoisuuteen "kuolemassa" jolloin samsaran pyöräsi pysähtyy.

Mestari sanoo: " Rigpan (kirkkaan mielen) tilassa ei ole mitään työstettävää. Se on tyyni, avara,ääretön ja rauhallinen.." Eli jos löytyy vielä halua työstää itseään tai etsiä totuutta muualta kuin sisältään, niin voidaan todeta ettemme ole vielä tuossa Rigpan avarassa tilassa ja matka jatkuu.

Hyvää matkaa Jokaiselle Sinulle  kohden oivalluksia Kirkkaasta Valosta, ytimestäsi, joka todella olet! Vaikka yllä olevassa esimerkissä pyysin sinua kuvittelemaan kuolemasi, ole huoleti, et voi koskaan kuolla. Ethän ole henkesi tasolla koskaan syntynytkään :) 

PS. Karmasta liikkuu mitä uskomattomampia uskomuksia ja käsityksiä. On hoitajia; jotka kertovat voivansa vapauttaa sinut huonosta karmastasi tai on kanssakulkijoita; jotka uskovat olevansa vapaita karmastaan, mutta edelleen he näkevät unia kaikilla tasoillaan..joten? Korostettakoon vielä: jos olemme vapaita karmasta, emme näe enää unia. emme usko kuolemaan pätkän vertaa ja tiedämme olevamme henki,emmekä keho. Eli jos siis näin on laita elämässämme todella,  voimme onnitella itseämme, mutta muussa tapauksessa...Harjoitukseset jatkukoon oikealla tavalla,sisäisyyteen kaivautuen, ei maailmasta  maailman opetuksia etsien :)

Marjut Moisala

marjut.moisala@gmail.com  

(Seuraava unijoogaryhmä Oulussa starttaa elokuussa)

lukuvinkit: Tenzin Wangyal Rinpoche: Tiibetiläinen unijooga, 

Osho: Esoteerinen Psykologia,Ihmeiden oppikurssi ja Ramana Maharshin teokset.

Tenzin Wangyal tulee opetusvierailulle Suomeen toukokuussa, lisätietoja sivulta: http://www.ligmincha.fi/fi/

Tämä artikkeli myös Kuudesaisti.netissä