Kohti äärentöntä ja sen yli! Eli kuumailmapalloilemassa Heinäkuun helteillä.

 

Viimeinkin se toteutui! Nimittäin pitkäaikainen haaveeni kuumailmapallolennosta. Oikeastaan kävikin juuri kuten Tommy Hellsten kirjassaan sanoo: Saat sen mistä luovut :)

Suomessa tapahtuvan palloilun lisäksi olin toivonut pääseväni ilmojen haltijaksi Kappadokian matkalla muutamia vuosia sitten. Kappadokiahan on tunnettu valokuvistaan, joissa kymmeniä, ellei satoja palloja kelluu yhtä aikaa ilmassa mystisten maisemien yläpuolella. Kuitenkin meidän matkallamme tuuli oli sen verran huikaiseva usean päivän ajan, että palloilut jäivät vain haaveeksi ja kieltämättä se harmitti.

Viime kesänä olimme aikeissa mennä lennolle Oulussa ystäväni kanssa, mutta korona ja sen myötä maskipakko ja muut säännöt estivät retken. Nyt kuitenkin tilanne oli muuttunut ja puolisonikin innostui asiasta, joten tuumasta toimeen! Eräänä kuumana Heinäkuisena iltana saimme kyydin lähtöpaikalle Tyrnävälle. Sieltä samalta niityltä lähti kaksi palloa matkaan, Up kohti korkeutta!

Olin kuullutkin jo, että matkustajat saavat / joutuvat osallistumaan pallon virittämiseen lentokuntoon. Se oli mukavaa, paitsi sääskien osalta. Niitä riitti runsaasti sekä lähtö-, että laskeutumispaikalla. Oli jännä seurata valmisteluja ja lupahan pitää saada lennonjohdolta myös tämänlaisen ilma-aluksen nousuun. Pidimme palloa aloillaan, kun sitä täytettiin ja nousimme näppärästi korin kyytiin kun pallo täyttyi ja kori käännähti pystyasentoon. Nousu oli jotenkin huvittavan hiljaista ja nopeaa, kuin hississä olisi seissyt. Meidän pallomme kyytiin olisi mahtunut 4 matkustajaa kuljettajan lisäksi, mutta kovin olisi ollut sillit purkissa olotila siinä tapauksessa, näin luulen.Nyt meitä oli vain 3 ihmistä  korissa ja siellä saattoi liikkuakin ja kuvata oikein mukavasti. 

Lentäjä osasi asiansa ja kyyti tuntui turvalliselta, vaikka kyllähän se on aika hassua, että tuollaisella punotulla korilla noustaan ties kuinka korkealle. Toisessa pallossa, joka nousi hieman jälkeemme, oli 8 matkustajaa lentäjän lisäksi, eli se oli paljon suurempi. Mukava oli katsella heidänkin lentoaan auringonlaskun kullatessa taivaan ja meren, johon oli hyvät näkymät todella. Huimasiko? Ei. Hiljaisuus oli upea kokemus. Vain koirien haukunta kuului maasta vaimeasti.

Lentomme kesti noin tunnin ja pidempäänkin olisi kyyti maittanut. Yllättävintä minulle oli kuumuus. Sillä lämpötila oli taivaalla sama kuin maassa eli + 27 C ja sen lisäksi polttimot suihkivat tulta niin, että niskavillat tuntuivat kärventyvän.

Eräs ystävä sattui ajamaan pallon alapuolella juuri autollaan ja kyllä maan päälliset autot näyttiävät aivan leikkiautoilta ja talot nukkekodeilta taivaalta tähystellessä.

Laskeutuminen tapahtui myös Tyrnävälle ja samalle pellolle laskeutui myös isompi pallo. Jälleen saimme osallistua lentokaluston pakkaamiseen peräkärryyn ja paluumatka hyvin "ilmastoidulla" pakulla toi mieleeni lukuisat Egyptin matkat, vain beduiinipoppi puuttui, mutta olo oli koetusta onnellinen ja eikö vain syntynyt jo keskustelua toisenlaisestakin lennosta vaihteeksi kaupungin yllä. Kenties vielä uudelleen, joku kaunis päivä, Oulussa tai jossain muualla!

Kiitos Moments ja kippis hyvin hoidetulle lennolle!

http://moments.fi/

P.S. Voit ilmoittautua myös äkkilähdölle em. yritykseen, jos tahdot lentää edullisesti ;)

Hymyilevä Hanko ja mystinen Mustio

 

Hangossa hymyilyttää

Kesän 2021 aloitusreissu suuntautui upeaan etelään Suomen Hankoon, johon vielä näytti pääsevän ilman koronatestejä tai rokotuspasseja. Kuitenkin sää ja maisema sekä tunnelma olivat Totisesti kuin ulkomailla olisi. Aivan mahtavaa!

Suomen Valtion Rautatiet kuljettivat meidät kaksi Hannele-kerholaista Oulusta Tikkurilaan omassa omituisessa lasikopissa ja yhden yöpysähdyksen taktiikalla startattiin kolmannen Hannele-kerholaisen Kiijukalla kohden Suomen eteläisintä kärkeä. Matka sujui mukavasti ja Helteet senkun jatkuivat. Hangossa meitä odotti jo aiemmalla matkalla tutkailtu sympaattinen pensionaatti Villa Tellina, joka lienee ainakin matkailukuvien perusteella paikkakunnan tunnetuin tupa, ja myös vanhin majoitustoimintaa harjoittava pensionaatti.(rakennettu 1880) 

Tämä vihreä Villa kätkee sisäänsä useita huoneita, joissa yhteiset kylpyhuoneet sekä muutaman omalla kylpyhuoneella varusteun huoneen sekäa aamiaissalin ja tornin, jossa kaihoisasta merelle katseleva aave kummittelee ja jonne emme yrityksistä huolimatta tietämme yön valoisina hetkinä löytäneet :)

Kokoontumisrajoitukset ja ravintolarajoitukset olivat vielä voimassa, mutta terassit kutsuivat ja kauniit Villat tulivat tutuksi kävellen ja pyöräillen. Ruokapaikoistahan Hangossa ei ole pulaa ja siksipä liikkuminen meinasi tapahtua pyörimällä myös ilman pyörää, sillä ilman houkutuksiin lankeemuksia emme toki selvinneet, eikä se ollut tarkoituksenakaan. 

Villa Tellinan rakennuksen kunto ei ollut aivan samaa luokkaa kuin Villa Maijassa, jossa aiemmin olemme lomailleet, mutta kummassakin Villassa on omat viehättävät puolensa. Ja todellakin, kun kuljeskelee rantoja ja käy Hangon Casinon runsaista antimista nauttimassa, voi helposti tehdä aikamatkan menneisyyteen, Hangon kulta-aikaan, joka tosin näyttää edelleen jatkuvan. Tosin talvet taitavat olla kovin erilainen kokemus.

Tellinassa meillä oli oma "terassi" takapihan kalliolla ja siellä tulikin aikaa vietettyä. Toki hankimme myös seitinohuet päiväkännit paikallisessa kuuluisuudessa, eli Görän pubissa ja myös uusi hienostunut terassi Coco sai meidät vieraakseen. Cocossa on myös ByPiasin  myymälä, tai yksi niistä.

Mustion linna

Hankoon mennessämme huomasimme kyltin, joka kertoi Mustion linnan sijaisevan lähellä. Muistissani kareili Aavedatan vierailu siellä ja monia muitakin legendoja paikan useasta aaveesta, sekä muutenkin kirjavasta historiasta joten paluumatkalla kääntyi Kiian nokka kohti Mustion linnan aluetta. 

Museo oli kiinni, mutta itse alue puutarhoineen ja suihkulähteineen oli upea! Samoin näytti kauniilta vanha tiilinen ravintolarakennus ja näinpä kauniin linnanneidonkin kiirehtivän kohden linnantornia, ehkä sulhastaan salaa tapaamaan?

Jos Mustion alueella aaveita leijailee, niin niiden täytyy olla sopuista sorttia, niin harmoniselta koko alue vaikutti. Ja uhkasimmepa tulla sinnekin joku kaunis päivä Hanneleiden kesken yöpymään ja tunnelmia aistimaan. Ehkäpä Merlinin maaginen majoitus tai kummittelevan kuninkaan huone päätalossan kutsuu...Let´see...

Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että kyllä Suomi on kaunis matkailumaa varsinkin silloin, kun sääsket pysyvät poissa ja säiden haltija sopusaina. Tästä on hyvä jatkaa kohden uusia seikkailuja, jotka taitavat suuntautua UP kohti korkeuksia! :)

https://tellina.fi/