Niin joutui armas aika, eli vuotuinen Hannele-kerhon kokoontuminen, joka on suuntautunut erilaisiin kohteisiin suloisessa Suomen maassa. Olemme aiemmin viettäneet pidennettyjä viikonloppuja Kalajoen hiekoilla raikasta merituulta haistellen, Hangon rantoja pyöräillen sekä Naanatalin hienostuneessa puutaloidyllissä, niinpä tällä kertaa lähdimme tämän kokoonpanon ensimmäiselle ulkomaan matkalle, keski-aikaan eli Tallinnaan. Vanhasta kaupungista majoituspaikaksi valikoitui upea huoneisto, aivan kaupungin kuuluisamman kummitushuoneiston vierestä, osoitteesta Rataskaevu 16.
Tuo tarina pitää sisällään monia hurjalta kuulostavia käänteitä, olihan kyse itse paholaisen häistä. Meillä oli vain vähän havaintoja tuollaisen hääväen juhlinnasta, mutta muita aaveita kyllä leijaili eri aikakerroksissa meidänkin huoneistossamme. He olivat pääosin naisia, keski-aikaisiin vaatteisiin puettuja ja hyvin rauhallista sorttia :)
Olen vieraillut Tallinnassa useaan kertaan, kuten varmaan moni teistä lukijoistakin. Tällä kertaa halusimme kuitenkin asumaan ihan tapahtumien ytimeen, eli lähelle Raatihuoneentoria ja kaikkea ravintolatarjontaa. Old House huoneistot löytyivät Bookingin kautta ja kuvienkin perusteella olivat todella mahtavia leveine lankkulattioineen ja viistoine kattoineen. Talo on peräisin 1600 -luvulta, mutta täysin mukavuuksilla varustettu nykyisin, myös takka ja sauna löytyi meidänkin Tallinnan kodista.
Sää suosi upeasti, vaikka olikin vasta Toukokuun puolenvälin tienoo! Helsingissäkin ehdimme viettää aikaa ennen laivan lähtöä ja nauttia Nepalilaista ruokaa. Kerrankin myös sataman terassilla tarkeni tai oli suorastaan kuuma!
Tunika.fi sai meidät tai ainakin osan meistä vieraakseen joka päivä, sillä meillä naisilla taisi olla shoppailuvaihde päällä! Mahtavaa palvelua saimme ja kuoharit nautimme tryfffeleitten kera:)
Uskollinen Oura - sormukseni kertoi, että kävelyä tuli 15 km per päivä ja jaloissa tunne kertoi samaa, sillä kenkävalinta ei mennyt ihan nappiin.
Oura kapinoi myös valmiustilan laskua, sillä syystä taikka toisesta meinasivat unet jäädä lyhyeksi ja sykettä riitti, öin ja päivin!
Pieniä kommelluksia koimme vähän väliä, mutta onneksi huumoria riittää. Jopa huijaritaksi, joka peri meiltä kolminkertaisen hinnan, saa syntinsä anteeksi. Seuraavalla matkalla tutustutaankin tarkemmin taksien hintoihin ja tarjontaan. Tee sinäkin niin, jos Tallinnaan mielit taksilla ajelemaan!
Lauantain mukava baarikokemus oli Tirolilaista tunnelmaa tihkuva Beer House, joka sijaitsi aivan lähellä meitä ja toivomuskaivoa, joka oli talomme edessä. Tuossa baarissa vauhtia antoivat myös perinteisiin asuihin pukeutuneet tanssijat ja elämää riitti.
Intialaisen ruuan ystävänä ravintola Chakra oli todella ihana yllätys! Pieniä vaikeuksia oli paikka löytää, mutta new age- kaupan kassaneiti neuvoi menemään muurin ali ja dadaa! Siellähän se paratiisi olikin. Söimme sisäpihalla lintuja väistellen ja tunnelmasta nauttien. Upea vanha rakennus tuokin! Vinkiksi kuitenkin; 2 chiliä ruokalistalla tarkoittaa TODELLA tulista, eikä mitään pientä makunysytöitten hivelyä!
Tompean mäelle tietenkin kiipesimme ja olimme niin turistia, että! Kik de Kök on ennestäänkin tuttu, mutta aina kiinnostava paikka. Se on Tallinnan vanhinta antia, eli 1300- luvulta peräisin. Vahinko vaan, että Neitsytmuurin kahvila oli hävinnyt. Kuitenkin löysimme lähistötä hyvän terassin ja kahvilan, jossa hinnatkaan eivät huimanneet. Muutoinhan hintataso on noussut lähes Suomen tasolle, ellei vähän ylikin.
Katedraali Neitsytmuurin vieressä oli vaikuttava kokemus. Pieni meditaatio siellä osoitti, että paikassa on paljon vaikuttavia enkeleitä,pitämässä kirkon energiaa yllä. Kyllä elämä on ihmisen parasta aikaa, kuten Matti viisasti on meille opettanut. Tämän meidän matkammekin osoitti, kun saimme taas viettää aikaa mitä parhaassa Hannele-seurassa (meidän jokaisen toinen nimi on Hannele) ja nauraa ja päivitellä elämän menoa ja yrittää väistellä kuumia aaltoja, tuota keski-iän mukanaan tuomaa pasaatituulta...
Ja portaista on vielä kerrottava! Asuntomme sijaitsi kerroksessa 3 ja kuten arvata saattaa 1600-luvulla ei hissejä tunnettu. Todella hurjat ja jyrkät portaat olivat nämä, en ole ennen moisia kulkenutkaan. Korkokengillä kävellessä hengen lähtö olisi ehkä ollut lähellä, mutta tennareilla onnistuimme aivan hyvin.
Täydenkuun yö.
Mutta entäs sitten paluumatka? Se kesti minun osalta 14 tuntia ja ystävän osalta lähes 15. Naurettiin, että tuossa ajassa olis melko pitkälle jo päästy, mutta tietenkin on luvassa jännittäviä hetkiä, kun suurimman osan matkaa hoitaa VR junalla, joka ei kestä lunta, pakkasta eikä nyt myöskään "hellettä" jota siis oli noin 20 c ja "raiteet vääntyi, laakerit kuumeni, ja akselit olivat pudota sekä juna kaatua..." kuten ystävällinen konnari meille kuulutuksissaan kertoi.
Junan veturia oltiin "melkein vaihtamassa" koko Helsinki- Oulu välin ajan ja joka toinen minuutti vaihtui päätös, vaidamme, emme vaihda...vaihdamme. Kuului mm:
"Ouluun menijät vaihtakaa junaa seuraavalla asemalla..." Sitten minuutin päästä: "Älkää sittenkään vaihtako, tämä juna meneekin Ouluun..." ja taas minuutin päästä. "Ei kun kyllä tämä menee Rovaniemelle.." Ja Joka välissä konnarin iloisia (omasta mielestään) hauskoja kuulutuksia:
" Juna pysähtyy ja voitte poistua junasta vilvoittelemaan (sillä olihan siellä helevetin kuuma ja ilmastointi ei toiminut, vessat lainehti ja ruokaa ei saanut, koska ravintolavaunuun jono oli monen vaunun mittainen) ja tämä hauska kohta oli siis kuulutuksessa: "Lähetöön liikkeelle kun konnarin pilli vislaa".
AAAA että! Oli paljon muitakin farssimaisia käänteitä ja höpötystä, sekä tunnelma kuuma, myös henkisesti monella, mutta eipä enempää siitä..Päästiin Ouluun 3,5 h myöhässä yöllä ja jälleen tuli hieman lyhyempi yö nukuttua...
Matkailua avartaa. Ja nyt on todella selvinnyt se, ettei juniin vo luottaa, mutta mikäs teet kun on monopoli kyseessä? Meidän on vain tyytyminen siihen, ettei vetureita kannata etukäteen tutkia, kun lädetään ajamaan Suomen päästä päähän, sillä nytkin monta kertaa kuului kuulutus:
"Veturissa on ilmennyt USEITA vikoja." No huumoria hattuun, ja ystävän kanssa meillä vitsiä riitti siitä, kuinka metsätaipaaleella hyppäämme pois kyydistä ja kiskomme matka-askit kynnöspeltoa pitkin läheiseen maataloon ja tilaamme taksin, TAI mikä vielä parempaa korkkaamme tulijaisviinit jo pellolla, Annen ja Ellun malliin. Mutta ei. Sitä emme toki tehneet, olemmehan kunnon kansalaisia ;)
No ei muuta kun nokka kohti seuraavia seikkailuja, jotka sijoittuvat Kreetalle, Minotaurusten saarelle, aivan pian.
Tässä vielä linkki tarinaan tuosta kummittelevasta huoneistosta, joka muistini mukaan on nro 6, jos halutte kokea tunnelmaa ihan autenttisissa olosuhteissa:
