Luontoa ja tähteläisiä tunnelmia Auttikönkäällä

Tämä oli yksi sellaisista intuitioista, joita minulle tulee melko useinkin. Vaikka olisi ollut tarjolla majoitusta kiinnostavammasta suunnasta armasta Suomen maata, niin tunsin voimakkaasti, että on mentävä Posion Korouoman läheisyyteen patikoimaan ja aistimaan luontoa..ja ehkä  muutakin. Itseasiassa olo oli melko Tähteläinen...

Niinpä Elo-syyskuun vaiheessa matkamme vei Kuusamoon ja päiväretki Korouaman läheisyyteen Auttikönkäälle. Korouoma on palkittu luontokohde ja todennäköisesti Auttia tunnetumpi, mutta onneksi saimme vinkin ystävältämme ja matka suuntautui Auttinkönkäälle ja koskelle.

Luonnon ja nähtävyyksien kannalta tämä 3,5 km reitti on tietenkin upea. Voin suositella kaikille.Melko helppo kulkea, vaikka onhan siellä nousujakin ihan mukavasti. Luulen kuitenkin, että kulultaan Autti on paljon helpompi kuin Korouoman 5 km reitti, jonka alkupäässä kävimme myös kääntymässä.

Seita, joka on siis epävirallista tietoa :)

Minun tapanani on luonnossa meditoida ja keskittyä aistimaan energioita, luonnonhenkiä ja tunnelmaa. En niinkään arvosta mahdollisimman pitkää patikointia pää kolmantena jalkana, sillä hitaus ja oleminen on valttia henkisellä tiellä! Patikointiosuus retkellä palvelee lähinnä siirymistä ihaniin kohteisiin, jotta voi hetken niissä oleskella. Auttikönkään komea aloitus on tietenkin itse koski, jonka putous on kuulema noin 16 metriä korkea. Näköalat ovat komeat korkealta katsella ja elementtien voimaan oli hyvä sulautua. Hyvin voimallinen paikka on kurun alaosassa, jossa pysähdyimme fiilistelemään joksikin aikaa. Kallio ja kiviröykkiö toi mieleeni seidan eli pyhän paikan ja kun asiaa henkisillä aisteillani kuutioin, niin sain kyllä voimakkaan tunteen ja vision siitä, että tuo paikka on muinoin palvellut seitana, jonne ihmiset ovat tuoneet tuomisiaan ja pyytäneet vastapalveluksia seidan hengeltä. Tuolla alueella näin myös  seidan hoitajan, tietäjän iänikuisen, joka muistutti Väinämöistä Kalevalan kuvauksiasta. Paikalla oli myös luonnonhenkiä, joista yksi oli hyvin kaunis nainen, päässään peuran sarvet tai sen kaltainen päähine. Tietäjä kumarsi ja tervehti, mutta ei antautunut juttusille sen enempää. Parmminkin sain tunteen, että meidän piti jatkaa matkaa ja edessäpäin olisi jotakin meille...

Tulimme paikalle, jossa mieleeni nousivat sanat: Käräjäkivet. Sinne ei tehnyt mieli mennä lainkaan lähemmäs, ja tätä vaistoa myös seurasin.

Sitten näköalapaikalla viettämämme pienen hiljentymisen jälkeen saavuimmekin erikoiselle paikalle. Kalliossa oli oviaukko, joka ei näyttänyt johtavan mihinkään. Pienen hetken aistin tuota paikkaa ja sain tunteen sekä luonnonhengistä, jotka ovat erilaisia kuin Seidalla tapaamamme. Aistin myös, että maan alla on luolastoja tai onkaloita ja monessa kohtaa näimme näin olevankin. Ovi kalliossa toi minulle kuin haikuja menneestä. Se toi mieleeni Perun matkan ja Maccu Piccun "ikkunan". Muistelin myös, että Perussa on vastaava kalliossa oleva oviaukko, jota sanotaan tähtiportiksi. Mieleeni tuli monenlaisia takautumia, mm kirjaan "Ja sinä päivänä Jumalat kuolivat". Siinä Perun tähtiporttia käytettiin ja kirjan avaruusolentoja käsittelevä osuus lähihistoriassa sijoittuvatkin Suomen Lappiin, tarkemmin käsivarteen.Suosittelenkin kyseistä kirjaa kaikille, joita seikkailut tähteläisten kanssa sekä aikamatkat kiinnostavat:=)

x) Yllä olevassa kuvassa mittasuhteet eivät tule valittavasti hyvin esille, mutta...

Monia taikasanoja huviksemme lausuimme tämän oven edessä, mutta eipä auennut, tällä kertaa. Kuitenkin minulla on vahva tunne siitä, että syy miksi meidän piti mennä tuolle alueelle liittyy jotenkin tähän kohtaan polkua, tähteläisiin, sekä kenties myös tulevaan Maltan matkaan...se jää nähtäväksi.

Seuraavana yönä kävin astraalihahmossani paikanpäällä ja kohtasin kyllä monia olentoja, mutta portin mysteeri ei vielä valjennut. Joka tapauksessa tähtiportteja löytyy ympäri planeettaa ja voi olla, etteivät ne ole vain villin mielikuvituksen laukkaa, ainakaan ilmiömaailman tasolta katsottuna. Aineistoa ja kokemuksia näistä porteista löytyy netin ihmeellisestä maailmasta runsaasti.

Seuraava voimallinen kohta reitillä oli jättilisen kivi, joka tosin on siirtolohkare, näin ainakin virallinen selitys kertoo. Itse koin tuolla alueella pienten luonnonhenkien vaikutusta ja jopa sain tunteen kuin siellä pidettäisiin usein pitoja ;) 

Riippusilta lienee polun keskikohta ja siellä on laavu. Toinen osa reittiä vaikuttikin aivan erilaiselta. Siellä oli peikkometsän tunnelma ja meininki ja nousemista vaaran päälle riitti. Kyllä se nousu kuitenkin palkittiin näköalalla. Vaaran päällä on myös näköalatorni ja pöytä sekä penkit eväiden syöntiä varten.

Loppumatka sujui keveästi Metsäpirtin kahvilan herkkujen jo kajastellessa silmissä. Hieno reissu kaiken kaikkiaan ja sääkin suosi. Mutta...jotakin on vielä kesken. Alla lainaus wikipediasta liittyen Perun portaaliin ja luoliin, josta ensimmäiset Inkat tulivat ulos. Mistä he tulivat? 

Suomenssa on erikoisia luolia muutenkin...Kuten vaikkapa ufoluola, josta Kalevi Kososen ja hänen tyttärensä löysivät Riihimäeltä aikoinaan, mutta johon kulkureitti hävisi ilmeisestikin Kalevin siirryttyä toiseen todellisuuteen. Elämä jonka havaitsemme on pintaraapaisu siitä elämästä, joka levittäytyy silmiemme eteen jos vain tahdomme tai uskallamme nähdä, enkä nyt puhu vain luolista tai portaaleista. Tietenkin se tärkein tähtiportti sijaitsee kuitenkin meidän sisällämme ja sieltä se löydetään. Aika ja paikka ovat harhaa ja henki on ikuinen ja ainut todellisuus, läpäisten kaiken senkin mikä näyttää tässä maailmassamme ilmenevän. 

Joskus on kuitenkin hauskaa tutkia myös ilmiöitä ja tätä kaikkea avoimin mielin. Mikä suuri näytelmä tietoisuudessa! Wau!

Kuvassa Tiahuanacon portti, jolla myös kävin...

Esi-Inka Viracocha tuli tästä portilsta planeetalle?

Lainaus Wikipediasta:

"Andien vuoristoseutujen myyteissä kansojen esi-isät nousivat esiin maassa olevista onkaloista. Tarujen mukaan Manco Cápac, hänen kolme veljeään ja neljä sisartaan ilmestyivät Cuzcosta etelään sijaitsevan Paqari-tampun keskimmäisestä luolasta. Kahdesta viereisestä luolasta nousi muita ihmisiä, yhteensä kymmenen ryhmää, ja Manco Cápac sisaruksineen johti heidät vuosia kestävälle matkalle. He saapuivat lopulta Cuzcoon ja alistivat seudun asukkaat. Manco Cápac kohosi päälliköksi, hallitsi pitkään, otti käyttöön lait ja lopetti ihmisuhrauksen. Hän nai siskonsa Ocllon ja sai pojan Rocan, josta tuli seuraava Sapa Inca."

Maccu Piccun 3 ikkunaa...

Ja mitä hakukone näyttääkään haulla: Stargate &  Malta: Jäljet johtanevat sylttytehtaalle tai ainakin pitkäkalloisten pariin! Siitä sitten tulevassa blogitekstissä kunhan Malta on otettu haltuun!

--