Ole vain oma itsesi. Mitä se tarkoittaa? Kuka tai mitä silloin olet?

Kuulen tosi usein eri tahoilta eri ihmisille annettavaksi ohjeen: "Ole vain oma itsesi." Tällä halutaan tietenkin kertoa, että ihminen on hyvä juuri omana itsenään  ilman, että tarvitsee yrittää olla jotakin parempaa, hienompaa tai erilaista. Kuinka moni kuitenkaan todella tietää KUKA hän Itse on? Ollakseen oma Itsensä, olisi hyvä selvittää ensin kuka on, jotta voi sitten olla se, eikö vaan:) ? Henkinen mestari Ramana Maharshi opetti tätä jaloa taitoa aikoinaan ja edelleenkin mm kirjojensa kautta eli vastaamaan kysymykseen "Kuka Olen?" Samaa opettavat kaikki todelliset henkiset mestarit, joiden tarkoituksena on auttaa kuulijaa heräämään unesta nimeltä elämä. Me todella uneksimme, päivin ja öin. Samaistuessamme päiväunessamme erilaisiin ilmiömaailman tapahtumiin ja niiden ruotimiseen ja arvostelemiseen/arvioimiseen olemme taatusti hukanneet ITSEMME. Emme tiedä keitä olemme. Emme ole se henkilö, joka seikkailee elämän näytelmien näyttämöillä. Sinä et ole sukupuolesi, ihonvärisi tai ammattisi: Et ole mikään rooli, tai uskomus tai tunne. Kun et ole mitään näistä, MITÄ siis olet?

Havaitsija antaa kaikelle havaitsemalleen sen merkityksen, mikä sillä hänelle on. Asioilla ei ole itsestään merkitystä, joka olisi sama kaikille. Siten näemme maailmassa vain itsemme. Omat uskomuksemme ja ajatuksemme ikäänkuin materialisoituneina. Jos uskomme, että näkemämme on totta, eli että "juu tuommoinen se maailma sitten  on..." niin olemme varmasti hukassa. Itse olen tutkinut viimeiset 50 vuotta sitä kuka olen. Kuka on se, joka havaitsee kaiken, samaistumatta tai samaistuen havaintoonsa. Olen kulkenut ne polut, joita lähes kaikki henkisen kasvun tavoittelijat kulkevat. Kursseja,kirjoja, meditaatiotekniikoita jne... Kaikki on kuulunut asiaan, mutta huvittavaa on, että nyt kun viimein alan TIETÄÄ kuka olen, huomaan tulleeni samojen alkuperäisten opetusten äärelle, joista aloitin, eli juurikin esim Ramanan meditaatioiden mukaiseen oivallukseen siitä, kun TIETOISUUS kääntyy istuimellaan ja oivaltaa itsensä. Itseoivallus ja Jumal-oivallus ovat se tärkein tavoite ja nekään eivät saa olla tavoite, sillä kuten aiemmassa blogiteksissä kirjoitin: Halu valaistua estää valaistumisen. Kun ei ole halua, on vain antautuminen korkeimmalle ja rukous "Tapahtukoon Sinun tahtosi, ei minun olentoni pieni tahto."

Jos olet etsinyt rauhaa ja todellista vapautumista maailmaan samaistumisesta ja egon pelleilystä, niin kutsun sinut vuoden kestävälle verkkokurssille Käsikädessä Mestarin kanssa. Kurssilla kanssani ohjaa Kristustietoisuus Jeshuan hahmossa. Kurssi kestää siis koko vuoden kesätaukoa lukuunottamatta ja kustantaa vain 35 e / kk. Joka viikko laitamme teeman Ihmeiden oppikurssista ja myös viikko- tehtävän. Lisäksi meditaatio, jonka ohjaan mestarin kanssa. Tämä tulee sähköpostiisi, joten voit opiskella omaan tahtiin. Keskustelemme "Vastaa kaikille- " toiminnolla, silloin kun keskustelua syntyy. Kaikki on vapaaehtoista. Jos vuoden kurssi ei kutsu, tai vaikka kutsuisikin, niin Tammikuussa sopivaan aikaan alkaa myös 5 vk kestävä kurssi Adamoin kanssa. teemalla "Elämän unesta herääminen." Kurssi kustantaa 75 e. Adamonin Aika Kaikkien unien loppu, sekä muut Adamon kirjat toimivat pohjana kurssilla, mutta ohjaan intuitiivisesti Adamon-oppaan kanssa. Tälläkin kurssilla voimakkaat meditaatiot ja alustukset.

Oletko kulkenut tarpeeksi jo polkuja, jotka eivät vie mihinkään? Energiaa, yksisarvisia, aina uusia "porttipäiviä" ja eri tason oppaita johtamassa milloin mihinkin? Oletko tullut näistä opetuksista hullua hurskaammaksi? :) Ovatko ne tuoneet sinulle PYSYVÄN RAUHAN JA ILON sekä olemisen tilan, joka kestää eikä häily? Oppaat ja mestarit kulkekoot kansamme edelleen, mutta vaikka ilmentyvä olento olisi kuinka kaunis tai kauhea tahansa tai vaikka olisit kuinka selväaistinen tahansa ja löytäisit "kaksoisliekkisi" aina uudelleen ja uudelleen,  niin kysy MITÄ SITTEN? Mikä on kaiken tarkoitus? Tarkoitus on HERÄTÄ, eikä herätä vain toisenlaiseen uneen, joka on kauniimpi tai erilaisempi, vaan herätä kokonaan totaalisesti Unesta  ja olla OMA ITSESI, sekä TIETÄÄ mitä se tarkoittaa. <3

Mukavaa vuoden loppua.  Kursseille voit ilmoittautua: marjut.moisala@gmail.com, suosittelen molempia kursseja, ne tukevat toisiaan. T Marjut

Rodos kehrää auringossa

Ympyrä sulkeutuu. Se lienee yksi kuluneimmista toteamuksista, mutta toisaalta aina tuore, varsinkin silloin, kun niin todella näyttää tapahtuvan. Minun ihka ensimmäinen "oikea" ulkomaanmatka suuntautui luokkaretkenä Rodokselle kauppaopiston naisten kanssa. ( Ja he todella käänsi päät...:) Tämä tapahtui ollessani 22 vuotias eli melko kauan aikaa sitten. Tuota reissua ennen olin matkaillut vain Ruotsissa ja kotimaassa. Tuolloin matkamme ajankohta oli talvilomaviikko eli viikko 10. Paikalliset kulkivat tietenkin villatikkureissa, kun me uskalikot käytiin jopa uimassa meressä. Hauska oli sekin reissu ja antoi kipinän myöhemmille matkoille.

Seuraavan kerran Rodos kutsui vasta pari vuotta sitten ja silloin olimme toisessa kohteessa, kauempana Rodoksen kaupungista, vaikka siellä vierailtiinkin pari kertaa. Mutta nyt tällä syyslomaviikolla ympyrä sulkeutui, sillä asuimme hotellissa, joka komeilee luokkaretki - hotellin vieressä lähes. Matkaa Ellin rannalle oli muutama sata metriä ja vanhan kaupungin muureille myös lyhyt matka.Vanha kaupunki on suojeltu ja kaunis kokonaisuus. Suurmestarin palatsissa historian siivet havisivat ja nuorisokin viihtyi sen  ja arkeologisen museon tunnelmissa.Meditaatiossa näin museon käytävillä kävelevän edelleenkin ritari asuisia henkiä...ja sitten luin, että museo olikin ritareiden vanha hospitaali. Myös erikoinen enkelihahmo tuli juttusille ja hauskaa oli, että hänen kuvansa löytyi mosaiikki- seinästä hetken päästä. Hänen ohimoillaan on erikoiset sarvet tai chakrat. Kysyin ken on tämä enkeli, mutta museon työntekijöillä ei ollut siitä harmainta aavistusta.

Vaikka Rodoksen kaupungissa on paljon nähtävää ja tunnelmoitavaa, niin toki veri veti myös retkeilemään. Kävimme siis Lindoksen kylässä ja rannalla sekä pienellä Symin saarella.Symi on kaunis ja söpö jopa, mutta erityistä tekemistä siellä ei ollut, paitsi vain nauttia näkymistä ja lounastaa. Saari on aivan Turkin lähellä. Aistimme hyvin selvästi väsymyksen  merkkejä Rodoslaisissa asiakaspalvelijoissa, sekä hotellissa, että kaupungilla. Kauppiaat ja veneretken järjestäjät tiesivät, että viimeistä viikkoa viedään ja oli kiire myydä matkamuistoja edulllisesti ja  mieluten käteisellä, ei kortilla. Ravintoloissa välillä kyseltiin, että milloin ihmeessä lennot Suomesta loppuu, että he pääsevät lomalle. Tosin vitsailua oli toinen puoli. Kesän tulipalojen jälkeen matkailukautta käsittääkseni jatkettiin suomestakin Rodokselle. Lindoksella oli pahimmat palot, mutta nyt niistä ei kylässä näkynyt merkkiäkään. Metsissä on edelleen palaneita kohtia, kertoi taksin kuljettamme.

Sää suosi todella, sillä emme olisi uskoneet, kuten eivät paikallisetkaan, että vielä lähes Marraskuun alussa on 26-30 C lämpötilat. Oli ihana ladata akkuja kaamoksen varalle rannalla, vaikkakin hinnoittelu Elliin rannalla aurinkotuolien ja tarjoilujen suhteen on täysin yli ymmärryksen menevää. Aurinkotuolit ja 2 varjoa 4 henkilölle kustansi 60 euroa.

Nyt on Rodos katsastettu ja uusi spiraali taisi lähteä liikkeelle. Saapa nähdä vieläkö tuo saari kutsuu, vain siirrynkö muihin kohteisiin, vaikka lento kotikentältä onkin helppoudessaan todella houkutteleva ajatus.

Ja mitä vielä? No Rodoksen kissat! Ihan mahdoton  määrä kisuja tavattiin, osaa ruokittiin, koska ravintola näin määräsi. Ihania monivärisiä ja kärsivällisesti ruokaansa ja huomiota odottavia kavereita. Mahtavaa miten Rodoslaiset huolehtivat ainakin omista kissoistaan. Saarella on kuulemma 22 000 katukissan populaatio, jota yritetään suitsia myös Suomalaisten lahjoituksin. Toivottavasti moni niistäkin ystävistä saa pian hyvän oman kodin.

Rodoksen aurinko terkuin Marjut P.S. Suosittelen: Lindoksen kylä ja ihana ranta, Rodoksen Akropoli ja temppeli jota vartioivat kissat. Jos Kreikkalainen ruoka alkaa tulla korvista jo ulos niin mahtava Intialainen ravintola Sartaji löytyy keskustan läheltä. Varsinkin talon oma kastike vie kielen mennessään.

Lontoo, Stonehenge ja Glastonburyn aarteet 02.-07.08.2023 OSA 2

Tämä matka alkoi henkisesti jo keväällä Skotlannissa, jossa vierailin ystäväni Pirjon kanssa mm. Roslyn-kappelissa. Koen, että Glastonbury ja Stonehenge ovat osa kokonaisuutta ja Ruusulinjaa, joka taitaa ulottua ainakin Pariisiin asti, kuten DaVinci-koodi kirjassa ja elokuvassakin annetaan ymmärtää. Kirja ja sen teemat, ovat tulleet minulle nyt uudelleen siis ajankohtaiseksi. Joka tapauksessa, kuten eräässä aiemmassa blogitekstissä kerroin, lopullinen idea näille tämänkertaisille Britannian pyhille paikoille matkustamisesta tuli Veli Martin Keitelin kautta hänen kertoessaan meillä käydessään omista matkoistaan noille paikoille ja muuallekin. Tuolloin talvella varasin jo osan matkaan liittyvistä etapeista, kuten retken Getyouguidelta Lontoosta Druidien pyhille maille. Monenmoisia reissuja on tällekin kuluvalle kesälle siunaantunut ja tuntuu, että kesä on mennyt hujauksessa. Nopeasti tuli siis myös Elokuun alku ja matkamme alkoi.

VR vei meidät Helsinkiin lentokenttähotellin suojiin ja sieltä ponnistimme Norskin puna-valkoisille siiville varhain keskiviikko aamuna 02.08.23. Olin sopinut, että hotellin kyyti odottaa meitä Gatwickin kentällä nimilapun kanssa, mutta kuinkas ollakaan, Norski saapui kyllä ajoissa Gatwickin ilmatilaan, mutta ei saanut laskeutumislupaa.Niinpä loppujen lopuksi 2 tuntia myöhässä saavuimme aulaan katselemaan kyytiä, joka oli tietenkin nostanut kytkintä. Onneksi toinen kyyti kuitenkin löytyi ja matka jatkui kohti Lontoon Kensingtonia ja Montana hotellia. Kerran aiemmin Lontoossa käyneenä tiesin, että iso on kaupunki ja välimatkat pitkiä, mutta tuolloin lensimme Heathrow'lle ja matka hotelliin oli huomattavasti lyhyempi (ja halvempi:) Montana hotel on intialaisten ylläpitämä kolmen tähden hotelli, jonka paras asia oli sijainti. Toki hotelli oli siisti ja palvelu pelasi, mutta esim. aamiainen oli melko köyhä hintaansa nähden ja hotelli ehkä yritti olla ”hienompi kuin onkaan.” Meille paikka toimi kuitenkin ihan hyvin. Vieressä oli ravintoloita ja ruokakauppoja ja matka moneen suuntaan kohtuullinen, ainakin taksilla.(ja metroasema sijaitsee 200 m päässä ovelta.)

Tulopäivä meni tuttuun tapaan lähiympäristöön tutustuessa ja asettuessa, mutta seuraavana päivänä oli torstai, toivoa täynnä...ja me hyppäsimme Hop on/off – bussiin, jonka pysäkki oli myös hyvin lähellä. Pientä huijauksen makua oli tosin retken myymisessä, koska siihen oli pakko sisällyttää Thames-joen risteily, vaikka emme sitä välttämättä olisi tarvinneetkaan… No loppujen lopuksi tuntui, että tuo risteily oli paras osa koko retkeä, eli suosittelen! Joelta päin London Eye ja Westminster sekä Big Ben näyttävät oikein hienoilta. Mukava oli lipua siltojen alta välillä ja sitten taas hurruutella bussilla niiden päältä maisemista nauttien. Bussien reiteillä kaikki tutut Lontoon maamerkit tulevat nähdyksi ja pois saa hypätä millä tahansa 42.sta pysäkistä ja palata taas jatkamaan matkaa. Bussiliput ovat voimassa 24 tai 48 tuntia kerrallaan. Sää suosi ja katolla oli hauska matkustaa. Näimme paljon, ähkyyn asti, mutta Buckinghamin palatsi jäi näkemättä tallä kertaa, mitä nyt portilta vähän pälyilimme. Viime kerralla taisin nähdä sitä vähän enemmän;)

Pietarin kirkko ja Piccadilly circus tekivät vaikutuksen ja onhan Lontoo hieno kaupunki, vaikkakin meidän maalaisten ja aistiyliherkkien makuun aivan liian suuri ja liikakansoitettu. Jos populaa on omasta takaa suur - Lontoon alueella kolme kertaa Suomen väkiluku ja turistit sen päälle, niin liika on liikaa:) Mutta jaksettiin kuitenkin kuusi vuorokautta Suomalaisella sisulla ;) Turistinähtävyyksien jälkeen koitti suuri päivä, eli retkipäivä rauhallisemmille alueille. Olimme hyvissä ajoin odottamassa sovitulla retkipysäkillä, eväät repussa ja odotimme isohkoa bussia saapuvaksi. Meidät nouti kuitenkin musta tila-auto, jossa oli vain yksi varsinainen maksava asiakas meidän lisäksemme eli nuori nainen Saksasta, sekä opas/kuljettaja ja hänen mukanaan oppaaksi opiskeleva USA.lainen nainen. Eli oikein mukavan kokoinen porukka siis ajatellen myös sitä, että saimme melko vapaasti muuttaa ajateltua aikataulua ja jättää pois kohteen, joka ei niin kutsunut, jotta saimme lisäaikaa Glastonburyyn, joka oli meistä kaikista kiinnostavin kohde. Opas kertoi virallista totuutta retkikohteistamme, mutta taisipa hänellä olla henkistäkin näkökantaa lakkarissa. Kun saavuimme Stonehengelle, hän järjesti meidät paikalle ennen muita siellä kävijöitä. Kun olimme poistumassa alueelta, tuli sinne paljon muita turisteja. Stonehenge vetää väkeä, jopa 2 miljoonan vierailijan verran per vuosi.

Etukäteen poikani oli hieman epäillyt Stonehengen lumoa. ”Eihän sinne edes pääse lähelle..” hän ennusti, katsottuaan muutaman videon paikasta. Onneksi nuo videot eivät kertoneet koko totuutta. Vaikka alue on ns aidattu, niin kyllä me pääsimme tarpeeksi lähelle ja jo ennen kuin tulimme alueelle, eli autossa koin voimakkaan Merlin energian, joka toivotti meidät tervetulleeksi latautumaan ja ottamaan tietyt koodit chakroihimme. Seisoimme sitten silmät suljettuna kivien luona kun valokuvaussessiot oli ensin nykyajan malliin hoidettu. Näin ja koin ”haltija-hahmon” eli miehen, jolla oli pitkä parta ja pitkät hiukset sekä sandaalit ja pitkä puku. Hän lähetti minulle ja tyttärelleni tietynlaiset ”lataukset” ja poikani taas sai erilaiset. Haltija pyysi, että voisimme tulla lähemmäs häntä, kivikehän sisälle, mutta kerroin, ettei se taitaisi olla oppaan ja muiden paikalla olevien mielestä hyvä idea. Kuitenkin, seuraavana yönä kävimme paikalla astraalisesti, jatkamassa tämän virityksen loppuun saakka. Saksalainen nainen, joka oli meidän mukanamme, oli hyvin liikuttunut Stonehengelle tullessamme ja itki. Meillä muilla taisi olla vain HYVIN rauhallinen ja maadottunut olotila, kun kiersimme alueen ja aistimme sen ikiaikaista säteilyä. Paikoista, joissa olen aiemmin käynyt, tämä alue muistutti ehkä eniten Maltan pyhän äidin temppeleitä. Hieno tunnelma kertakaikkiaan. Stonehengen hengen kohotuksen jälkeen lähti musta salamamme kiidättämään meitä matkalaisia kohden Glastonbyryä. Neljänkympin alueella mentiin satasta ja satasen alueella sataa neljääkymmentä. Ja pianhan se Glastonbury Tor kukkula jo siintikin silmissä. Tor näkyy siis kaukaa ja tuntui, että aloin valmistautua tulevaan…

Menimme ensimmäisenä Torille, jossa meillä piti olla alunperin vain valokuvapysähdys. Olimme kuitenkin jo sopineet, että Avenbury jää retkestä pois kohteena, ja meille jäi aikaa kiivetä Tor – kukkulalle ja viettää siellä jonkin aikaa. Torin korkeus on 169 m ja puuskuttaa sai, sillä aikaa ei ollut hukattavaksi kuitenkaan ja halusin meditoida huipulla. Meditaatio järjestyikin musiikin kera, sillä tornin sisällä oli naisryhmä meditoimassa ja tekemässä rituaalia ja liittyimme heidän joukkoonsa. Koin, että myös he ottivat vastaan spiraalimaisen energian, joka todella (osassa 1 mainittuun tapaan) yhdisti taivaan ja maan tuolla paikalla ja meissä. Koin, että rituaalin tekijät ikään kuin syntivät uudeksi, lapseksi jälleen ja astuivat kukin vuorollaan ulos tornin oviaukosta kuin kohdusta. Rinteessä oli myös muita ihmisiä meditoimassa ja maisemat alas kylään ja maaseudulle olivat hurmaavat. Kuljettajamme odotti kukkulan juurella koulukyytejä väistellen ja lupasi viedä meidät seuraavana Glastonbury Abbeyhin sekä viettämään vapaata aikaa kylälle ja sen kauppoihin ja ravintoloihin.

Glastonbury Abbeystä ja sen merkityksestä luit varmaan jos osasta 1. Minulla meinasi tulla vähän kiire siellä, sillä tyttäreni kaipasi vaateostoksille ja nälkäkin meinasi jo kurnia. Onneksi poikani kuitenkin huomautti,että Lady Chappelin voimakkain paikka oli vielä meditoimatta ja sinne siis istahdin ja todella...Koin voimakaasti Äiti Marian läsnäolon ja siunauksen. Hyvin feminiininen energia kietoi sisäänsä ja lahjoitti vaaleanpunaisen ruusun. Mystinen ruusu- kirjani etusivulla ja kannessa on tumman punainen voimallinen ruusu, kuvaamassa kosmista tantraa ja Jeshuan ja Maria Magdalenan pyhää rakkautta, mutta tämä Äiti Marian ruusu oli erilainen, myötätunnon ja armon kukka. En lainkaan epäile, etteivätkö Jeshua ja hänen perhekuntansa mukaan luettuna Äiti Maria olisi oleskelleet Glastonburyn alueella. Tiedän sen suoraan Jeshualta tulleessa viestityksessä, mutta myös Jeesuksen isoäiti Annalta tulleiden kirjojen mukaan. Oma Essealainen menneisyyteni resonoi kovasti näiden tekstien ja energioiden kanssa.

Kuningas Arthurin ja puolisonsa hauta on välittömästi kappelin takana, kuten myös kaarisali, jota kutsutaan Arthurin temppeliksi. Koko alue on hyvin rauhoittava ja hoitava, mutta itse koin Avalonin puutarhan lähteineen vieläkin enemmän Pyhän Äidin sydänchakraksi, tai sen ytimeksi. Vapaa aika Glastonbyryn kylällä vei meidät hippikauppoihin. Joka paikassa tässä New age – taivaassa on erilaisia kristalli-, koru-ja tarotpuoteja sekä vaatteita moneen makuun tai ainakin meikäläisten aikamatkustajien makuun. Ravintoloissa oli aivan liikaa hyörinää ja ihmisiä, emmekä halunneet viettää kallista aikaa jonottamalla, joten hankimme ruuat kaupasta ja istuimme puistonpenkillä tutkailemassa katutaiteilijoiden ja kerjäläistenkin elämänmenoa. Olihan siellä monenmoista menijää, erilaisissa roolivaatteissaan, ritareista lähtien. Jännä paikka! Opas oli kertonut, että pääsemme vierailemaan paikassa, jonne ei monesti ole menemistä tai ainakaan se ei ole auki aina. Kyseessä oli maanalainen tila, jossa oli parantavia lähteitä: Sen ulkopuolella on valkoinen lähde, josta myös joimme. Avalonin vesiteema jatkoi aiempaa Maya intiaanien vesiseremonian teemaa. Olimme juuri ennen lähtöä kokeneet tyttäreni kanssa Oulussa Mayan ja hänen tyttärensä ohjaaman seremonian. Siitä on kuvaus aiemmassa tekstissä.

Lähteet Avalonin eli Glastonburyn alueella ovat maasta pulppuavia ja parantavia. Kun menimme luolamaiseen tilaan, jossa oli alastomia ihmisiä kylpemässä altaissa osan meditoidessa Pyhän äidin tilassa kynttilöiden palaessa, koin, että kundaliinienergia nousee automattisesti ja olotilani oli hyvin pyhä. Meditoimme nurkassa olevassa tilassa, joka oli koristeltu Pyhä Äidin teemalla ja vesi virtasi myös lattiaa pitkin. Tunnelma tuossa tilassa oli niin erikoinen, että vaikka olen paljon jo kokenut, niin en tällaista. Tyttäreni totesi, että tänne hän tulee uudelleen ajan kanssa, jotta on aikaa kylpeä lähteessä. Kiire siis hieman verotti tätäkin reissua, mutta onneksi vain vähän. Tuon luolan ulkopuolella on virtaavia lähteitä useampia ja tietenkin monenmoista hipahtavaa väkeä värikkäine vaatteineen. Tuli hieman myös Dharamsala eli Dalai Laman kotikylä mieleen tästä tunnelmasta. Seuraavaksi oli vuorossa minulle kohokohta (luolan lisäksi) sillä menimme Avalonin puutarhaan eli Chalice Welliin.

Puutarhan porteilla pyydettiin laittamaan kännykät lentotilaan. Puutarhassa on aina ihmisiä hiljentymässä ja meditoimassa ja nauttimassa tästä ainutlaatuisesta energiasta, jonka Pyhän Äitimaan SYDÄN tarjoaa. Meditoimme lähteellä tyttäreni kanssa ja jälleen saimme voimakkaat lataukset ja koin, että tämä paikka täyttää toiveita. Leijonalähteen vesi virkisti. Punainen lähde sisältää rautaa ja sitä ei suositella juotavaksi, vaan nautittavaksi ulkoisesti, vaikkapa kahlaamalla matalassa altaassa. Kisumisukin tuli meitä vastaan polulla ja koin, että myös koko paikan kasvisto tukee meditatiivista ilmapiiriä, eli siellä oli ja on hyvin kaunista. Ehkäpä Oulun Ainolan puistoonkin voisi pyhittää joitakin alueita hiljaisuudelle? Ennen kuin lähdin matkalle sain viestiä henkimaailmasta, ettei meidän tarvitse ”tehdä”mitään näillä paikoilla, vain pelkästään OLLA. Näin kaikki tulee myös tehdyksi. Tätä ohjetta noudatin ja koin, että vuorovaikutus eri energiatasojen, eri inkarnaatioiden ja Äitimaan kanssa oli harmoonista. Paljon tapahtui sellaista, jota ei edes vielä tiedosta ja sellaista, mitä ei voi sanallistaa.

Kuitenkin kerron tämän kaiken, jotta Sinäkin saat ehkä idean mennä näille paikoille tai muille pyhille paikoille, jotka juuri Sinua kutsuvat. Eivätkö sitten KAIKKI paikat ole pyhiä tai epäpyhiä maailmassa, jos ja kun kaikella on se merkitys, jonka itse sille annamme? Tämä on paradoksi. Kyllä kaikki paikat voivat olla pyhiä tai pahoja, aivan kuten ne ajattelemme, mutta syystä taikka toisesta, kun emme vielä ole täysin vapautuneet Maaelämien kokemisesta ja ole pelkästään valoa ja värähtelyä, niin me koemme jotkut maailman paikat voimakkaammin kuin toiset, niin ”hyvässä kuin pahassa.” Sitten kun ? Kaikki polut on kuljettu ja kaikki kokemukset koettu, ei liene tarvetta yhdistyä Maaäitiin tai mihinkään, vaan huomaamme, että kaikki, myös Maa sijaitsevat meissä Itsessämme, sisällämme. Kaikki on sellaista kuin se on...Luonto Syötteellä tai Suomen Lapissa voi olla yhtä voimakas lataaja ja yhteys Pyhään Äitiin ja Isään, kuin mikä tahansa ulkomaiden pyhä paikka, mutta...tällä kertaa meidän ja varsinkin minun tuli kokea näitä Druidien pyhiä paikkoja ja upeita luonnonenergioita ja olen tästä mahdollisuudesta kiitollinen.

Paluumatka Lontooseen sujui vauhdikkaasti ja eihän siinä mennyt yhteensä kuin rapiat kellon ympäri, kun olimme takaisin hotellilla huokasemassa. Jos mietit kuka tai mikä yritys voisi toteutta sinun retkesi ulkomailla, niin suosittelen Getyouguidea ja International frends yritystä, vaikka minulla ei heidän kanssaan mitään sponsorisopimusta (vielä:))) olekaan. Olen nyt käyttänyt heidän palveluitaan eri maissa 3 kertaa ja aina homma on pelittänyt mainiosti. https://www.getyourguide.fi/glastonbury-l2848/ Ennen reissua minulla oli pienen pieni toive saada kokea myös Lontoon kuuluisaa vaihtoehtokulttuuria ja klubeja eli yöelämää ja kuinka ollakaan poikani eräänlaisen teknomusiikin suosikit esiintyivät clubilla Hoxtonissa lauantaina, joten sinnehän sitä pitä sitten äiti-ihmisenkin haalautua ”nauttimaan” korvatulpat päässä erikoisesta musiikista.

Loppujen lopuksi rupesi tanssijalkakin vipattamaan, joten jännä kokemus sekin ja iltaa ennen vaelsimme Gamden Townissa, jälleen niitä hippiliikkeitä tutkien. Poikani tosin ei näistä liikkeistä perusta, mutta kirpparit kiinnostaa kyllä meitä kaikkia. Löytyihän sieltä rahan reikiä ja monenmoista menoa sillekin päivälle ja ilta clubillakin sujui mukavasti. Taksiäppi oli pakko ladata, sillä niin monta kertaa taksit ajoivat ohi huitomisesta välittämättä ja muutenkin meillä oli monia kommelluksia takseihin liittyen, oppia ikä kaikki!

Eri kaupunginosat tuntuvat olevan kaukana toisistaan, ellei metrokartta ole tietoisuuteen tatuoituna ja muistissa. Taksimatka esimerkiksi tuolle Clubille kesti melkein tunnin, jossa ajassa olisi meillä päin jo päätynyt Oulusta Raaheen tai Kemiin. Lautantain liemiruuat baaritiskiltä nautittuna hieman sunnuntai aamua haittasivat, mutta jälleen sillä kuuluisalla sisulla lähdettiin tutustumaan Britishmuseumin antiin. Siellähän minä muutama vuosi sitten tapasin voimakkaan ystävän, eli kristallikallon, josta seurauksena mm. pari kirjaa ja verkkokurssia, sekä monta hienoa kokemusta Kristallimatriisin parissa.

Olimme tässä vaiheessa jo lähes korviamyöten täynnä suurkaupungin ihmispaljoutta ja ääniä ja kun tultiin museon edustalle ja näimme sen turistien määrän, joka sunnuntaita oli lähtenyt museoon viettämään, niin huh heijaa! Meinasi tulla pupu pöksyyn. Mutta kun sitten kuitenkin museoon mentiin, niin yllättäen siellä saikin olla melkolailla rauhassa ja tutkia esineitä, sen minkä halusimme. Voimakkain osasto minulle on kristallikallon lisäksi Egypti, ja varsinkin Sekhmetin mustat patsaat puhuivat voimallista kieltä. Mahtavaa. Monia muita hienoja aarteita tietenkin näimme ja koimme, mutta lopulta jo jalat sanoivat sopimuksen irti ja piti chillailla ja lähteä Sohoon, China towniin ja Sohon puutarhaan picnicille ja makoilemaan ruohikolle. Mahtavaa, että näitä puistoja Lontoossa on paljon. Todella keitaita betoniviidakon keskellä.

Juteltiin inkarnaatiokierrosta ja kaikesta muustakin maan ja taivaan välillä. Poikani totesi, että mitä jos aika ei olekaan lineaarinen ja se kaikki on jo koettu. Ei ole enää yhtään inkarnaatiota koettavana. Ja näinhän se taitaa ollakin:) Kun vain sen oivallamme, eikä tietoisuus jää kiinni roikkumaan johonkin tiettyyn aikaan ja paikkaan ja olennon hahmoon, uskotellen, että olemme se ;) Viimeinen ilta vei minut ja tyttären vielä perinteisesti Pubiin syömään ja nauttimaan lähtömaljan. Varhaiset linnut nousivat maanantaina kello 5 ja hyppäsivät 5.30 taksiin ja kentälle. Matka Suomeen sujui hyvin, mutta sitten VR monen aiemman reissun tapaan näytti kyntensä ja totesin, että VR taitaakin tarkoittaa Veturi Rikki, sillä ei ollut eka kerta kun veturi jouduttiin vaihtamaan ja loppujen lopuksi juna tuli Ouluun kolme tuntia myöhässä. Onneksi kuitenkin tutun taksikaverin Tesla oli meitä vastassa ja päästiin levähtämään Oulun kotien rauhaan, pohjolan perukoille, kulttuurimatkan hektisyyden jälkeen.

Minkä reissussa rähjääntyy, sen kotona ja Syötteellä korjaantuu, sanotaan. Univelka ja matkan rasitukset näkyivät Oura-sormuksessa vielä viikon ajan matkan jälkeen, mutta nyt kun viikko alkaa olla jo vietetty myös kotosalla, alkaa tuntua, että tässähän pian jaksaa taas kääntää nenän kohti uusia seikkailuja. Mitä missä milloin? Se jää nähtäväksi. Näistä energioista ja pyhistä paikoista sekä Mystisen ruusun tiestä myös kys. kirjassa, jota voit minulta tilata, sekä Ultra-lehden artikkelista Syyskuussa, sekä VERKKOKURSSILLA, joka alkaa Elokuun viimeisellä viikolla. Syksyn messuilla Oulussa ja Helsingissä juttelen myös näistä ja muista aiheista, eli nämä siis Lokakuussa Ilon valkeat Oulussa ja Hengen ja tiedon messut Helsingissä. Pysy kuulolla! Terkuin Marjut marjut.moisala@gmail.com

Lontoo, Stonehenge ja Glastonburyn aarteet 02.-07.08.2023 OSA 1

Ja matka jatkuu..Pyhyyden siivittämänä. Viimeaikaisissa blogiteksteissä olen kertonut mm. Skotlannin pyhistä paikoista ja Mayan vesirituaalista sekä Valaistumisen esteistä ja mainitsin, että Elokuu tuo minulle ja nuorisolle reissun Lontooseen ja samalla Britannian pyhille paikoille eli Stonehengeen ja Glastonbyryyn. Arvelin ja toivoin, että matka olisi voimakas myös chakra-aktivointien osalta, onhan mm. Glastonburyn alue ja varsinkin Chalice well ja sen lähde entistä kuningas Arthurin Avalonia ja Äitimaan sydänkeskus. Tässä tekstin eka osassa kerron ensin pohjaa Pyhät paikat – asialle, varsinkin näiden paikkojen osalta. Peilaan ja lainaan James Tyberonin (Earth Keepers sivuoston ylläpitäjän) ja kirjailija Alys Westin kokemuksia ja näkemyksiä näistä paikoista ja niiden Lay-linjoista. Myös esim DaVinci koodin aakkoset - kirja antaa lisäinfoa, jos Sinua kiinnostaa! Seuraavassa teksissä lainatut osat lainausmerkeissä, omia kommentteja suluissa. Miksi tämä alue on niin pyhä ja sellaisena tunnettu tuhansia vuosia? Tiivistelmänä James Tyberonin mukaan: ”Glastonbury on ollut druidien pyhä vihkimisen keskus vuodesta 5000 eKr. megaliittisista ajoista lähtien ja kautta historian.Se oli Kalojen aikakauden syntypaikka, Kristuksen ja Magdaleenan malli, jumalallisen maskuliinisuuden ja jumalallisen feminiinisyyden liitto, joka jatkui jumalatarpaikkana ja Avalonin, Camelotin ja kuningas Arthurin mystisenä maana. ”

Glastonbury Tor kukkula (kirjailija Alys Westin mukaan) ”Torni on jäännös keskiaikaisesta Pyhän Mikaelin kirkosta, joka seisoi Torin huipulla vuoteen 1539 asti, jolloin se purettiin osana luostarien purkamista. Toriin liittyy kansanperinteitä ja myyttejä. Sen uskottiin olevan portti Annwniin, keijujen valtakuntaan, jota hallitsi Gwyn Ap Nudd, keijujen kuningas.Gwyn Ap Nudd ratsasti Wild Huntin kanssa jokaisessa Samhainissa (Halloween), mikä oli kuoleman ja huonon onnen ennuste kaikille sen nähneille. On olemassa jatkuva myytti Torin onttoudesta, ja tutkimukset ovat löytäneet sen sisältä luolaverkoston. Sen, minkä uskotaan olevan sisällä, vaihtelee tarinoiden mukaan, mukaan lukien lohikäärmeet ja keijuhovi.Torin sivuille kerrotaan olevan myös kaiverrettu labyrintti, joka kiertyy seitsemän kertaa ennen kuin se saapuu huipulle.” (Huom. Tämän spiraalin aistin itse meditaatiossa Torin huipulla.) Toriin liittyy monia uskomuksia, jotka liittyvät maaenergiaan ja leylinjoihin. St Michael ley -linja kulkee Torin läpi ja monet uskovat, että se on erityisen voimakas ja keskittynyt Glastonburyyn. (Myös tämän aistin voimakkaasti.) Glastonnbury Abbey luostarin rauniot (Seuraavat tekstin osat Jamesin Earth-Keeper ryhmästä ja sivulta. He ovat järjestäneet useita matkoja mm. Britannian pyhille paikoille)

”Glastonbury Abbey oli aikoinaan englantilaisten katedraalien jalokivikruunu.Arkkitehtuuriltaan upea ja kristittyjen pyhiinvaellusmatkojen keskus. Glastonbury Abbeylla oli näkyvä ja pyhä asema kristillisessä maailmassa.Vielä nykyäänkin pyhänä alueena kunnioitetut Abbey Ruins ovat Euroopan ensimmäisen kristillisen kirkon paikka, ja niiden sanotaan olevan Joosefin Armithean, Neitsyt Marian, Pyhän Patrickin ja kuningas Arthurin hautauspaikka.Legendat väittävät, että sekä Graalin malja, että Liiton kaari pidettiin Abbeyn alueella.”(Eli Avalon) ”Vahvin paikka Abbeyn alueella on pyhitetty Lady Chapel. Se löytyy aivan museon uloskäynnin ulkopuolelta, raunioiden pääosassa. Se on katedraalin maanalaisessa osassa. Se on ehjä kolmelta sivulta, ja sen päällä on matala kivikatto.Symmetrinen kivialttari sijaitsee pienen kappelin keskellä. Lady Chapel sijaitsee tarkassa Michael- ja Mary Leylinesin risteyksessä, mikä oli selvästi "kristillisin" telluurienergian käyttö Glastonburyn uskonnollisessa mekassa.Lady Chapelin raskas kivialttari sijoitettiin Michael & Mary pyörteen täsmälleen keskelle.Sellaisenaan se säteilee erittäin kirkasta, telluurista energiaa. ” (Eli kyse on Lay-linjoista, jotka ydistävät Maaäidin chakat toisiinsa, kuten meillä ihmisillä on chakrat, näin on myös Äitimaalla.)

Kuningas Arthur & Joseph ja PYHÄ GRAAL ”Glastonbury Abbey yhdistää vahvasti kristinuskon ja Camelotin myytit ja legendat.Yleisesti uskotaan, että Pyhän Graalin uudelleenlöytäminen, jonka Armithean Josephin sanotaan piilottaneen Glastonburyyn, oli kuningas Arthurin ja 12 pyöreän pöydän ritarin pyhän graalin etsintöjen päätarkoitus. Vuonna 1191 luostarin munkit ilmoittivat löytäneensä kuningas Arthurin ja Guineveren pyhitetyn haudan vain muutaman metrin päässä Abbey Cathedralin Lady Chapelista etelään.Hallitsevan kuningas Edwardin ja useiden nykyisten historioitsijoiden sanottiin todenneen tämän ja vierailleet seremoniaalisesti, mikä lisäsi legendan uskottavuutta huomattavasti.Kuningas Arthurin jäännökset siirrettiin myöhemmin ja katosivat pahamaineisen Henrik VII:n uskonpuhdistuksen aikana. Tässä osassa Englannissa on kiistaton tunne Camelotista ja kuningas Arthurin energiasta, ja tälle tutkimusmatkailijalle mikään paikka ei huokuu tätä konkreettisemmin kuin Glastonbury Abbey ja Tor.” James jatkaa:

”Glastonbury-matriisi huokuu "kerroksista" taajuuksien monimutkaisuutta, joka on äärimmäisen erilainen, aivan toisin kuin mikään muu "pyhä paikka", jolla olen käynyt.Olen alkanut kuvailla sen tunnetta "vetoketjuksi", eräänlaiseksi tilan dimensioitukseksi kutistumiseksi keskittyneeksi sulautumiseksi moniulotteisen samankeskisyyden sisällä.” (Myös itse koin tämän paikan hyvin voimallisena, vaikka olen käynyt hyvin monilla Maaäidin chakrapaikoilla Egyptissä, Maltalla, Perussa jne...) Äitimaan sydänkeskus (Lady chappel JA koko tämä alue varsinkin Avalonin lähde.) ”Pyhiinvaeltajan tulee pyytää lupaa päästä sisään ja tunnustaa elävä energia rukouksen, uhrin tai siunauksen kautta.Huolimatta siitä, että paikalla on nyt melko historiallinen museotunnelma, yllättävä määrä kävijöitä tunnistaa tämän pienen huoneen pyhyyden ja astuu sisään kunnioittavasti.Monet polvistuvat alttarille meditatiivisessa rukouksessa.” (Näin myös meidän matkallamme.) ”Kappeli ja alttari ovat edelleen täysin ehjät, ja ne ovat yksi harvoista suljetuista pyörrepaikoista, joissa olen käynyt.Tämän sivuston hienovarainen energialuonne eroaa muista Glastonburyn ulkoilmapyörteistä.Se on pehmeämpi, lempeämpi aukko, jonka ympärille rakennettu kristillinen kappeli ja sen ajattomassa telluurisuihkulähteessä eläneet ja kuolleet pyhät ovat saaneet vaikutteita. Kappelissa voi välittömästi ja voimakkaasti aistia enkelin naisellisen läsnäolon.Tämä suljettu alue ja sen pyörre huokuu syvää tyyneyttä, sekä ilon että surun luonnetta, kuten Pyhän Marian sydän.Hänen läsnäolonsa, jumalattaren, jumalallisen feminiinisyyden, tunsin niin upeasti tässä kappelissa.” (Myös minä aistin voimakkaasti feminiinisen energian ja Äiti Marian siunauksen sekä lahjan..Vaaleanpunaisen ruusun sydämeeni.) James: ”En voi tarpeeksi kuvailla Abbeyn alueella vallitsevaa tyyneyttä.Se on enemmän kuin tyyneyttä, se on moniulotteinen rauhan portaali, joka avaa sydämet.Sitä säteilee kosmisen, sydänenergian virta, joka säteilee yllä olevan portin kautta. Äiti Marian, Joosef Armithealaisen ja Pyhän Patrickin kerrotaan haudatun lähelle Lady Chapel -paikkaa.Kappelin seinien sisällä näkyy edelleen kivi, jossa on sekä Marian, että Joosefin nimi. Abbeyn mittasuhteet liittyvät vapaamuurarien periaatteellisiin numeroihin, Henrietta Bernsteinin mukaan hänen upeassa kirjassaan "Ark of the Covenant-Holy Graal".Nämä numerot symboloivat henkisen energian eri puolia, ja niitä käytettiin myös atlantislaisessa Stonehengen rakentamisessa.”

KUKA oli Alkuperäinen kirkon perustaja - Joseph Armithealainen? ”Joseph Armithealainen ei ollut vieras Glastonburylle. Hänen saapumisensa otettiin erittäin tervetulleeksi.Druidien kunnioittama Armithea sai suuren maa-alueen, jota kutsuttiin 12 Hindiksi.Täällä Armithea ja hänen maanpaossa olevat kristityt rakensivat ensimmäisen kristillisen kirkon Euroopassa.Se kukoisti vuosisatoja, ja hallitsijat, paavit ja lopulta Pyhä Patrick vierailivat siellä säännöllisesti vuonna 450 jKr.Pyhä Patrick ylisti Glastonburyta "Englannin pyhimmäksi maaksi", ja sen sanottiin haudatun Joosefin Armithealaisen ja Pyhän Marian hautapaikkojen viereen.” (Isoäiti Annan kirjoista voit lukea, että Joseph Armithealainen oli Jeshuan eno ja hänen suuren kauppalaivastonsa avulla koko Jeshuan perhekunta saattoi matkustaa eri maihin.Näistä matkoista kerrotaan useissa kirjoissa, myös minun uusimmassa kirjassani MYSTINEN RUUSU.) (Joseph ja hänen mukanaan mm Jeshua puolisonsa Maria Magdalenan kanssa vieraili Druidien luona tapaamisissa, oppimassa ja opettamassa. Kun ylösnousemusnäytelmä ja valokoodien siemennys ihmiskunnan DNA.n oli demonstroitu, tuli Joseph suvun naisten kanssa jälleeen Britanian pyhille paikoille, kuten tässäkin kerrotaan ja toi (kenties??) pyhän Graalin tullessaan. TAI ei tuonut :) Mutta olipa miten tahansa, mikään esine tai sen poissaolo tuskin ainakaan estää Glastonbyryn alueen voimallisen energian virtaa ja sen kokemista. Paikka on upea!)

James: ”Glastonbury oli pitkään ollut druidipappien keskus, ja Armithea oli taitava mestari... tunnustettu ja arvostettu vertaisten keskuudessa.Sanotaan, että hänellä oli kyky ilmentyä, ja hän inkarnoitui myöhemmin viisaaksi Merliniksi.” (Tätä vaihtoehtoa en tiennyt tai ollut kuullut ennen, kuin itse menin paikalle, mutta Stonehengelle mennessä sain voimakkaan yhteyden MERLIN ENERGIAAN ja Stonehengellä myös tapasin hänet ja saimme lataukset chakroihimme. Tästä lisää omassa osuudessani alkukuvausten jälkeen.)

ARTHUR LEGENDA/KRISTUSTIETOISUUS YHTÄLÄISYYS ”Etsijä voi löytää monia symbolisia yhtäläisyyksiä Kristus-tarinaan ja raamatullisia vertauksia hienovaraisista "kanavoitetuista" Arthurin säkeistä.Pyöreän pöydän kaksitoista ritaria heijastavat kahtatoista Kristuksen opetuslasta, kahtatoista Israelin heimoa ja kahtatoista horoskooppimerkkiä.Pyhän Graalin etsiminen edustaa miehen säälimätöntä pyrkimystä saavuttaa "saavutamaton" täydellisyys. Voidaan muistaa, että Arthurin tarinoissa, kun kuningas Arthur ja Guinevere olivat sopusoinnussa, Englanti ja Camelot menestyivät.Kun he kasvoivat harmoniasta, maa joutui sekaisin.Tämä on metaforinen paraboli.Arthur, Guinevere ja Camelot edustavat maanläheisen "ihmisen" kolminaisuutta.Heidän tarinansa edustaa kehon, mielen ja hengen harmoniaa / tasapainottamista.Kuningas Arthur edustaa mieltä;Guinevere ruumis ja 'Camelot' henki.Kun keho ja mieli ovat sopusoinnussa, henki seuraa samalla tavalla.Kun ero tapahtuu, liiton henki on epätasapainossa. ”

Chalice Wellin puutarha ja Avalonin pyhä lähde (Koin itse, että tämä oli vieläkin voimakkaampi äitimaan Sydän kuin Abbey, vaikka kumpikin olivat voimallisia. Täällä virtaa PYHÄ vesi, jolla on voimaa parantaa. Paranemistapauksia ylläpitäjät ovat raportoineetkin. Puutarha on myös aivan viehättävä! Upea paikka meditaatioon.) Luonnonlähteet ja ympäröivät puutarhat omistaa ja hallinnoi Chalice Well Trust. ”Kahden kukkulan, Tor- ja Chalice-kukkulan, välissä Glastonburyssa, Somersetissa, on muinainen lähde, joka virtaa maasta laaksossa. Tämä on maljakaivo, jota joskus kutsutaan myös verikaivoksi, jonka vedet virtaavat jatkuvasti 25 000 gallonaa päivässä (13 650 litraa) ja vakiolämpötilassa 52 astetta Farenheit (11 astetta). Nykyään Welliä ympäröivät kauniit puutarhat Summerlandsissa, missä Tennyson kirjoitti: "Avalonin saarilaakso, jossa ei sada rakeita, sadetta tai lunta." Vesiennäkijät ja - asiantuntijat ovat raportoineet, että lähteellä on "ensisijainen" alkuperä, joka tulee syvältä maan sisältä. Sig Lonegren on käynyt läpi monia paikkoja ympäri maailmaa ja sanoo: "Vesi ei tule ylhäältä. Se tulee alhaalta, joten se ei ole riippuvainen sateesta ja alkaa olemassaolonsa syvällä äitimme, Maan, sisällä.” Tämä on lainaus Chalice Well Trust nettisivuilta: https://www.chalicewell.org.uk/our-history/a-brief-history-of-chalice-well/ Kylpemisluola ja valkoinen lähde (Valkoinen lähde ja maanalainen tila, jossa on kylpemiseen tarkoitettuja pyhiä altaita sijaitsee lähellä Chalice Welliä ja on avoinna satunnaisesti, ei siis joka päivä. Siellä voi kylpeä pyhässä parantavassa vedessä kynttilöiden palaessa. Mahtava tunnelma! Valokuvaaminen tässä tilassa on kielletty kylpijöiden rauhan turvaamiseksi. Valkoisen lähteen vettä voi siis juoda, kuten myös puutarhan leijonalähteen vettä, mutta ns punaisen lähteen vettä ei suositella juotavaksi, mutta siinä voi toki kylpeä.)

Stonehenge (Kiviympyrä noin 2 h ajomatkan päässä Glastonburystä. Merlin energian keskus. Druidien pyhä paikka. Argeologit ovat määrittäneet rakennusajan n 5000 ekr. Nykyään ei tiedetä miten kivet on paikalle kuljetettu ja pystyyn nostettu. Mysteeri on siis samanlainen kuin Egyptin pyramidien rakentaminen tai Perun temppeleiden valmistus. Ennen sitä osattiin rakentaa :) Stonehenge on asetettu kevätpaivänseisauksen mukasesti, kuten monet muutkin pyhät paikat ja temppelit maapallolla. Paikalta on löydetty myös haudattujen ihmisten jäänteitä ja tiloja kiviympyrän alta.) Seuraavassa osassa 2 kerron meidän kolmen (minun ja nuorteni) reissusta näille paikoille.

Maya shamaanin ja hänen tyttärensä vesiseremonia eli kokemukseni siitä ja johdatuksesta

Kuluvana kesänä luonto pyrki sisälle monin tavoin mökillämme Syötteellä. Yksi luontoäidin edustajista terassilla oli kyykäärme ja toivoin hänen pysyvän ulko-oven toisella puolen. Käärme vieraana kieltämättä vähän puistautti. Samana iltana nostin tarot-kortteja ja sain peräti kolme korttia "käärmeestä- kotkaksi"-symboliikalla, eli trasfomaation tuulet puhalsivat. Vitsailinkin puollisolleni, että nyt kun käärme on nähty, niin missä kotka? Meni ehkä viikon verran ja olimme ajamassa Juhannuksen aikaan Vuokatista kohti Bombaa, kun sain messengeriin viestin ja samalla näimme kotkan tai ison haukan, joka on myös lajina "pitkkukotka" nousevan lentoon maasta. Kun katsoin viestin, oli se Jennalta, joka kertoi tavanneensa Maya intiaanin ja kutsuneensa hänet Suomeen pitämään seremonioita ja tekemään hoitoja, sillä itse  hän koki ja kokee Maya shamaanin työn voimakkaana ja positiivisena. Jenna tiedusteli josko haluaisin järjestää Oulussa tapahtumaa tähän liittyen, koska aiemmin olen järjestänyt useita KOTKAN HENKI - tapahtumia. Katsoin Mayan ilmoituksia ja kuvia ja kotka-symboliikka oli voimakkaasti niissä läsnä. Ilmoituksessa kysyttiin  mm "Mihin kotka laskeutuu..."

Näen ilmiö maailmamme tason hyvin symbolisesti. Elämä puhuu jatkuvasti symbolein, kun vain katsomme. Tämä oli selvä symboli/merkki  minulle siitä, että Mayan tapaaminen kannattaa laittaa korvan taakse, mutta kesäloman jo sovitut riennot pistivät vähän kapuloita rattaisiin ja toisaalta...täytyy myötää, että  kun on jo niin monia vuosia käynyt monenlaisissa henkisissä riennoissa niin mietin, onko tämä enää tarpeellista.  Sitten jälleen kerran kun olin jo lähes luopunut asiasta tai en tiennyt, että ihana ystävä Soile olikin järjestämässä seremoniaa Ouluun, olimme menossa mökillemme, joka on puomin takana. Kun nousimme avaamaan puomia, kaarteli suuri kotka yläpuolellamme ympyrää tehden. Se näytti hyvin vaikuttavalta ja voimakkaalta viestiltä ja hetken kuluttua huomasin sosiaalisesta mediasta, että Mayan seremonia on Oulussa juuri kun mekin siellä olemme. Hienoa!  Ja kun vielä kyse oli veden pyhittämisestä, niin se sopi kyllä erittäin hyvin viimeaikaisiin teemoihin. Olemme paljon miettineet miten planeetan vesiä voisi auttaa, miten vesi meissä ihmisissä voi ja Ulrike Ultra-päivillä luennoi ihan tästä samasta aihepiiristä, omasta perspektiivistään. Vesi näyttää nyt tulvivan elämäämme montaa eri kautta. Ehkä se konkreettinenkin tapa auttaa vettä, meriä jne.. vielä löytyy, toivottavasti piankin. Viime sunnuntaina Heinäkuun lopulla osallistuimme tyttäreni kanssa Mayan ja hänen tyttärensä Medicine Womanin seremoniaan Oulussa ja koimme sen koskettavana ja voimakkaana.

Seremonia alkoi yhteis rummutuksella ja Mayan laululla ja erilaisia soittimia hän myös soitti. Sen jälkeen hän kertoi miten vesi (tietoinen vesi) oli ennen pelkkää rakkautta, mutta sitten (unohduksen tai tietoisuuden romahtamisen) jälkeen veden taajuus laski eli se ei ollut enää rakkautta ja iloa välittävää.. ja samoin ei ollut ihminenkään enää sitä. Ihminen ja planeetta ovat yhtä, ja 70 % vettä kumpikin. Siunaamalla veden ja nauttimalla sen korkean intention kera voimme vaikuttaa veteen itsessämme ja äiti maassa. Maya puhui kauniisti veljeydestä ja siitä, ettei rauha tarkoita Natoon liittymistä, vaan alkaa aina sisältä päin. Tuttuja asioita toki, mutta kokemuksena tämä oli hieno tapa ja toteuttaa vanhoja alkuperäiskansojen ennustuksia erilaisten heimojen ja kansojen edustajien tapaamisesta ja veljeydestä/sisaruudesta. Mayan nuori tytär oli 18 vuotta saanut alustavaa opastusta veden haltijaksi ja parantajaksi. Hänen äitinsä ja esi-äitinsä ovat samanlaisia parantajia.Oli kiinnostavaa kuulla, että parantajan ja henkisen työntekijän varsinainen koulutus ALKAA sitten 18 vuotiaana käytännössä ja kestää 52 vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen ihminen aloittaa uuden syklin ja  59 vuotiaana hän on 1 vuotias  ja alkaa kai olla valmis parantaja :)

Kuulimme paljon kosmista universaalia opetusta, mutta eniten minuun vaikutti itse seremonia lauluineen ja energioineen.  Alussa koin, että olemme tiipiissä tai oikeastaan kuin tulivuoren kraaterissa, joka tietenkin sieltä huipulta on auki. Ja siellä huipulla myös kotka kaarteli. Saimme siunauksia Mayan ja tyttärensä esivanhemmilta, joihin heillä näyttää olevan ELÄVÄ yhteys. Koin myös pitkiä valkoisia energia olentoja kanssamme auttamassa ja energisoimassa tilaa ja intentioitamme.  Itse sain myös ajatuksen viedä osan siunatusta vedestä Avalonin lähteelle, jonne olemme tällä viikolla menossa käymään. Osa vedestä laitettiin tänään kotijärveen ajatuksen kanssa, että  se parantaa vettä siinä, sekä toisessa järvessä jonne täältä on yhteys ja sen kautta virratkoon valon virta mereen saakka ja kiertoon taivaaseen ja maahan. Satakoon ykseyden pisarat ihmiskunnan jokaisen jäsenen päälle tuoden rauhan ja rakkauden sydämiimme ja muiston kodista, hengestä eli lähteestä, josta koskaan emme todellisuudessa eronneetkaan. Kotkan kevein siivin sinua siunaten Marjut

Halu valaistua estää valaistumisen

Tänä kesänä RTV:n Timo haastatteli minua Syötteen mökillä liittyen mm. uuteen kirjaani Mystinen Ruusu. Hetikohta kuitenkin totesimme, ennen haastattelun sopimista, että valaistuminen ja sen harhat sekä pienet pilkahdukset olisivat myös hyvä aihe juttuhetkeen, sillä ne ovat olleet ainakin minun mielessäni viime aikoina melko paljonkin, kun luen sosiaalisen median "heräämis tarinoita". Juttelumme sujui mukavasti, näin ainakin itse koin, mutta hyvin pian huomasin myös, että niistä valaistumisen pisaroistakin kertominen on todella haastavaa sanojen maailman kautta, sillä tuossa kokemuksessa eivät sanat elä. Jälleen, kuten aina, sain Itse hyvin oivalluksia haastattelun aikana ja heti sen jälkeen.  Mieleeni syttyi jälleen muisto myös eräästä kauan aikaa sitten nähdystä "unesta", joka oli todellinen kohtaaminen Intialaisen naispuolisen mestarin kanssa. Se tapahtui vuosikymmeniä sitten, kun olimme Taavi Kassilan kanssa perustamassa Henkistä keskusta Ouluun ja tuona samana viikonloppuna jolloin unen näin, oli Taavin joogakurssi Oulussa. 

Unessa istuin tuon iloisen ja pitkän nais mestarin kanssa risti-istunnassa jonkun huoneen lattialla ja juttelimme valaistumisesta. Hän sanoi:"KAIKKI halu estää valaistumisen. Myös halu valaistua estää valaistumisen..." Muutakin juteltiin, mutta erityisesti tämä jäi mieleeni.  Kun kerron unesta Taaville, hän vetosi  mestari Ammaan ja sanoi; "Amma sanoo, ettei ihminen voi olla haluamatta mitään, joten on parempi haluta valaistumista, kuin jotakin alempia haluja."

No se on myös totta, mutta tämän kesäisen haastattelun AIKANA oivalsin, että niinpä niin...MINÄ haluaa todellakin valaistua, ja samalla Estää valaistumisen ja kuin saippuakupla puhkesi halu valaistua mielessäni. Olen sen jälkeen makustellut asiaa..Samalla kun HALU valaistua katosi, hävisi myös tuota halua vastustava halu, eli vastavoima.  Odotin muutaman viikon, ennen kuin tämän kirjoitan, sillä halusin kuulostella ja katsella, onko tilani pysyvä :))) Enkö tosiaan enää halua valaistua ja kyllä se pysyvältä näyttää:))

( Satorin koin katsoessani kukkaa. Hetkessä kaikki oli toisin ja todellista!) Tarkoittaako tämä siis, että olen ns. heittänyt kirveen kaivoon ja OM:t nurkkaan? Ei, mutta joku täällä tietää, ettei ole minää, joka haluaisi tulla joksikin..sillä se minähän on juuri tuo Henkinen ego, josta me haastattelussakin rupattelimme ja joka häviää valaistumisessa.  Monesti henkinen ego tarttuu henkisen kasvun ohjaksiin ja valaistumista ei varmasti silloin ainakaan ole luvassa. Miksi olisikaan, sillä eihän "minä" halua hävitä valaistumisen myötä? Kun yritin kuvailla Timolle vaikkapa samadhia tai valona olemista kehollisesti, koin tosiaan kuinka VÄHÄN sanat voivat kuvata jotakin, mikä on sanojen tuolla puolen, hengessä ja henki.

Maallisina taapertajina äitimaan pinnalla kuitenkin joudumme sanoja käyttämään ja ne ovat se kuuluisa sormi, joka osoittaa kuuhun, mutta eivät kuu itse. Selvää minulle on kuitenkin tässä kohtaa kulkiessani, ettei uskominen salaliittoteorioihin tai herääminen tajuamaan, että on muutakin kuin tämä päivätietoisen tason touhu, ole sitä todellista heräämistä, eli heräämistä UNESTA nimeltä maailma. Uni vain jatkuu toisessa muodossa, mutta yhä se on unta eli illuusiota, elämän draamaan ja teatteriesityksiin uskomista, tai miten kukanenkin sen haluaa kuvailla. On eri asia olla hieman enemmän hereillä uneSSA, kuin herätä kokonaan uneSTA. Ehkä askel kerrallaan kuitenkin tässäkin edetään. Näistä teemoista todennäköisesti myös juttelen tulevilla Ilon valkeat messuilla Oulussa ja uskon, että asiaa ainakin sivutaan paljon syksyn Hengen ja tiedon messuilla luennossani, jonka varsinainen teema on Kosmiset Kohtaamiset. 

Emmekö siis saisi haluta valaistua? Varmasti saamme. Emme voi pakottaa mieltämme lopettamaan henkisen kasvunkaan hamuamista, mutta kuten jotkut viisaat, kenties valaistuneet, ovat sanoneet; Etsintä kuluttaa itse itsensä loppuun. Ja silloin etsijästä tuleekin löytäjä luonnollisen evoluution perusteella, kenties. Hyviä löytöretkiä meille itse kullekin hengen avaruudessa! RTV haastattelu ilmestyy aikanaan kanavalle ja meikä-mansikka poistuu pian Britteihin kokemaan Avalonin usvia ja muita seikkailuja, maailmassa ja sen taustalla.Niistä lisää seuraavassa blogitekstissä. Toivottaa Marjut -- Anna valosi loistaa!