Harvoin
saa nauttia niin kylmästä toukokuusta kuin tänä armon vuonna 2017. Tämä
seikka saikin hieman epäilemään kevätretken kohdentumista nimenomaan
Suomenlinnaan ja Tallinnaan, mutta mikäs siinä, tikkitakkia päälle ja
baanalle!
Olin lukenut Tallinnaan.com sivustolta, että myös siellä
vanhan kaupungin alla risteilee maanalaisia käytäviä, jotka vasta 2000 -
luvulla on otettu museokäyttöön ja siis ikään kuin "löydetty", joten
eikun retkeä varaamaan tähän vähän erilaiseen Bastionin käytävät
-reissuun. Kenpä tietää miksi nuo aliset maisemat ovat niin viime
aikoina kutsuneet. Pariisissa marssimme muruni kanssa luurankojen seassa
katakombeissa ja sitten samana vuonna Kappadokian maanalaiset luolastot
saivat minut ja nuorisoni vieraikseen..Aivan näihin tunnelmiin ei
Tallinnan maanalaisissa maisemissa ylletty, mutta likelle kuitenkin.
Lähdimme
teinien kanssa matkaan Norskin lennolla ja törmäsimme heti asemalla
ystävään, jonka kanssa matka jatkui kohden pääkaupungin rientoja.
Junalla Helsinkiin ja matka-askit säilöön ja marssia kohden toria ja
Suomenlinnan lauttaa. Onneksi säätieto ei tuonakaan päivänä pitänyt
paikkansa, muutoin olisimme olleet todennäköisesti naama nutturalla
jossain aivan muualla kuin Suomenlinnan raunioilla. Sää suosi siis,
vaikkei aurinko juuri näyttäytynyt. Suomenlinna olikin lapsilleni ennen
käymätön paikka ja itsellänikin viime käynnistä oli tainnut jo
parikymmentä vuotta vierähtää. Linnasaari oli upean rauhallinen
turistimäärästä huolimatta. Todellakin tykkäsin! Kahvilatkin olivat jo
auki ja terassilla oli mukava fiilistellä tunnelmia ja katsella sekä
kuunnella angry-birdsien touhuja. Todellakin, erikoisia hanhia oli
liikeellä :))Tallinnan keskusaukiolla kuvattiin kalliin budjetin elokuvaa ja sitähän mekin sitten jäimme katsomaan kuumia juomia terassilla nauttien. Oli hauska seurata miten " oikeat kuvaukset" toimivat. Filmi käsitteli sota-aikaa ja rekvisiitta, ajoneuvot ja puvustus olivat sen mukaiset. Ennen Kiek de kökiä meillä oli aikaa käydä Viru keskuksessakin ja lounastaa, mutta ehkä koko päivän mukavin kohde meistä kaikista oli juurikin Kiek de kökin kahvila ja keskiaikaiset tunnelmat siellä, Neitsyt Tornin vierellä. Kiipeäminen tornin kahvilaan oli melkoinen elämys! Askelmat noin puolimetrisiä...Ai mullako muka huonot reisilihakset? No ainakin ne löytyivät, se tunsin seuraavana päivänä.
Bastion tunneliretki lähti tornien alta ja jos mielit tuollaiselle kierrokselle niin liput on varattava etukäteen. Vain pieni määrä matkailijoita pääsee käytävään vuorokaudessa. Olimme käytäväopastuksella jo melko väsyneitä, sillä vähän nukuttu yö ja paljon kävelleet jalat painoivat, mutta kyllä tuo käytäväretki oli hintansa väärti. Opastus oli englanniksi.
Käytävän eri osien myötä kuvataan mihin tarkoituksiin sitä on eri aikoina käytetty alkaen nykyhetkestä. Viimeisinä vuosina ennen museointia käyvä olikin palvellut kaupungin asunnottomien majapaikkana. Neuvostoliiton aikaan taas punkkarit ja muut vastarintaliikkeen kapinalliset käyttivät käytäviä kokoontumiseen ja vaikka poliisi tiesi tämän, heidän annettiin olla jotakuinkin rauhassa; parempi maan alla kuin maan päällä?
Sota-aikana käytävät toimivat todella suuren väkimäärän turvapaikkana pommituksia vastaan. Ihmisiä kuului olleen monessa kerroksessa, lapset vanhempien olkapäillä. Neuvostoliiton suorittamista pommituksista saimme tai jouduimmekin katsomaan vanhaa arkistomateriaalia kesken käytävä matkan ja tässä kohtaa tunsin suurta ahdistusta, kuten vieressäni istunut venäläinen pariskuntakin...
Tiesinkin, että monesti tällaiset paikat sisältävät monia aikakerroksia joihin on kertynyt paljon surua ja muuta negatiivista tunnelmaa. Tämän tunsin näissä käytävissä voimakkaasti, varsinkin juuri sota-aikaan liittyen. Kun menimme sitten ajassa kohden keskiaikaa, niin siellä tunnelmat olivat kevyemmät vaikka toki paljon on tapahtunut tietenkin jatkuvasti, myös Tallinnan linnoituksissa ja niiden alla. Siunaus virtasi ja toivoin, että kaikki näihin maisemiin jääneet sielut ovat vapaita lähtemään valoon ja uusiin seikkailuihin.
Kun nousimme käytävästä aivan eri paikasta ylös kaupungille kuin mistä olimme menneet maan alle, olimme "vähän" eksyksissä ja sama jatkui..Pian huomasimme olevamme Tompean mäen näköalapaikalla trubaduuria kuuntelemassa, emmekä oikein keksineet mistä olimme sinne päätyneet. Mutta...eksyminen, se se on elämän suola, varsinkin matkoilla! Mikäs siinä eksyessä kun ilmakin alkoi olla kuin morsian, eli aurinkoinen ja lämmin...
Paluumatka Helsinkiin alkoi laivan kannella sillä kerrankin oli lämmintä ja saattoi seurata laivan irtoamista satamasta. Väki oli juhlatuulella ja tunnelmat korkealla. Kun Helsinkiin taas saavuttiin alkoi tunnelma joidenkin matkalaisen osalta olla ehkä liiankin korkealla, mutta kuitenkin hyvällä tavalla.Helsinkikin näyttäytyi jälleen vähän erilaisena kun helle helli pääkaupungin asukkaita. Meidän tie vei yöksi Omenaan ja seuraavana päivänä hyppäsimme junaan Kokkolaan ja siitä vr - bussilla Ouluun. Laskinkin, että ainakin 11 erilaista kulkuvälinettä oli käytössämme tuolla neljän päivän reissulla. Huh huh..