Matka Pariisin siltojen alle viiniä juomaan...alkoi edullisilla Air balticin lentojen varaamisella ja Da Vinci koodi- elokuvan katsomisella, uudestaan vuosien jälkeen. Olimme nimittäin saaneet vihiä ystäväni Pirjon kanssa, että nyt oli aika lähteä jälleen Maria Magdalenan jalanjäljille, tällä kertaa Ikuiseen Pariisiin ja johdatus tuntui heti voimakkaalta, kun löysimme Airbb - majapaikan aivan Magdalenan suositteleman kirkon eli Saint Sulpicen vierestä. Kirkko on rakennettu aiemmin siinä sijainneen Isis- papittarien temppelin paikalle. Aivan kuten niin monet muutkin kristinuskon paikat ovat korvanneet alkuperäiset temppelit, mutta se ei vähennä noiden uusien kirkkojen arvoa. Äitimaan voimapaikat tuskin välittävät siitä, millainen ihmisen rakentama rakennus sitä karttaan merkitsee.
Da Vinci – koodi alkaa juuri tuosta samaisesta kirkosta, jossa mekin usempaan kertaan vierailtiin. Lattiaan merkitty ns Rose Line ei merkitse virallisten tietojen mukaan Jeesuksen ja Marian suvun ruusulinjaa, mutta kenpä tietää totuuden? Ainakin Mystinen Ruusu kirjassani, joka on tullut kanavoituna tältä upealta parilta, he kertovat muuta, kuten tietenkin myös Jeesuksen Isoäiti Annan kirjat, joita suosittelen lämpimästi, ellet ole niihin vielä tutustunut. (Ruusulinja (engl. Rose Line) on nimitys, jota Dan Brown romaanissa Da Vinci -koodi käytetään Pariisin meridiaanista sekä myös Pariisin Saint-Sulpicen kirkon aurinkokellon gnomonin kautta kulkevasta auringonvalon linjasta, jonka avulla voidaan määrittää kevätpäiväntasauksen ajankohta.)
Jeshua ja Maria seurueineen vierailivat monissa maissa, ja varsinkin Kelttien asuinalueilla olen itse viime vuosina käynyt niin Pirjon, kuin lasteni kanssa. Da Vinci tarina loppuu Skotlannin Rosslyn kappeliin, jossa koimme voimallisia hetkiä Pirjon kanssa kaksi vuotta sitten. Taru kertoo graalin maljan muuratun pylvääseen siellä, ja tästä reissusta voit lukea myös tästä blogistani.
Viime vuonna kävin lasteni kanssa Etelä- Ranskassa Maria Magdalenan luolalla ja sitä ennen kävimme Glastonburryssa, jossa taika ja mystisyys on käsinkosketeltavasti läsnä. Siellä on läsnä Jeshuan ja Marian lisäksi myös Merlinin ja pyöreän pöydän ritareiden henki. Avalonin usvienkin taitaa olla pian aika paljastaa totuutensa, jotka ovat olleet kätkössä pitkään.
Marian maallisia jäännöksiä sanotaan olevan Rosslynin gryptassa ja Da Vinci - elokuvan mukaan Pariisin Louvren ylösalainen pyramidi siellä maan alla, osoittaa Marian hautapaikkaa, jonne legendan mukaan osa hänen maallisista jäänteistään on siirretty Rosslynistä. Viime vuonna siellä Etelä- Ranskassa kävimme luolan jälkeen läheisessä kylässä, jossa on Marialle omistettu kirkko Sainte-Baume ja sen gryptassa pääkallo, jonka väitetään kuuluneen hänelle. En ole jäännösten palvoja, mutta jotakin voimaa niissä tuntuu olevan silloin, kun kyseessä on ollut valaistunut mestari, joka ne on jälkeensä jättänyt. Jotkut mestarit sen sijaan muuttavat koko kehokuvajaisensa valoksi, itse kannattaisin sitä vaihtoehtoa ehkä enemmän, mutta makuasioista ei kiistellä.
Marian hautaa emme käyneet nyt läheltä katsomassa, sillä tuo kohta, jossa ylösalainen pyramidi sijaitsee on kannen alla sijaiten Louvren lähellä olevassa liikenneympyrässä...Olisi ehkä herättänyt liikaa kiinnostusta, jos me suominaiset olisimme sillä kontanneet...ainakaan päiväsaikaan ;)
Mutta Mestari ei ole jäännöksensä, vaan ikuinen henki ja saimme kokea nimenomaan Notre Damessa ehkä voimakkaamman hoidon tai latauksen tämän matkan osalta. Ensinnäkin se tunnelma! Olin käynyt ennen tulipaloa tuossa kirkossa ja tuolloin totesin, että huh huh kuinka pimeä paikka. Demonien kuvia runsaasti, raskas energia ja erikoista kaikinpuolin, ei niin hyvällä tavalla. Nyt oli kuin olisimme tulleet eri kirkkoon! Mikä valo ja keveys, mahtavat puitteet ja tunnelma. Pieni meditaatiohetki toi meille Marian ja erään toisen papittaren siunauksen, joka vaikutti voimakkaasti kurkkuchakraan. Välillä meistä kummastakin tuntui, että kurkusta vedetään pois ikiaikaista vanhaa energiaa, sanomattomia sanoja, vaijettuja totuuksia. Tästä puhutaan Isoäiti Annan kirjoissa muistaakseni Magdalenojen suunavauksena. Magdalenat ovat papittaria ja nimenomana Isis-papittaret ovat kantaäitejään. Suunavaus taas tarkoittaa, että on aika naisten avata äänensä kuuluviin, patriarkaalisen pitkän alaspainamisen jälkeen. Sitähän on juuri tuo Marian esille tuominen tasavertaisena kumppanina ja myös valaistuneena Mestarina Jeshuan rinnalla. Seikka, josta Raamattu tiiviisti yhä vaikenee. Mutta jolla on korvat hän kuulee ja jolla on silmät, hän voi lukea, myös gnostisia tekstejä, joita ei Raamattuun ole mukaan kelpuutettu. (mm.Marian oma evankeliumi)
Yksi teema meillä Pirjon kanssa oli kuunnella joitakin aiempia elämäntarinoimme varsinkin yhteisiä sellaisia, jotka sijoittuvat Ranskaan. Olemme nähneet mm. samaa unta samaan aikaan, mutta omalta kannaltamme katsoen. Uni liittyi mieheen ja isoon vanhaan kartanoon. Olimme molemmat tuon linnanherran vaimoja, mutta emme samaan aikaan, vaan peräkkäin. Tarina ei ollut kovin mukava, vaan vaati toisen meistä hengen ja toinen meistä pääsi pakenemaan ja sai pitää henkikultansa, mutta muistot jäivät sieluihin…
Minulla on myös muistoja Mouling Rougesta, eli Punaisesta Myllystä, siihen aikaan kun se oli juuri avattu. Hämmästyttävää kyllä, sisustus on lähes samanlainen vieläkin, toki mukavuuslaitos on lisätty ja paikkaa on laajennettu. Pitihän sielläkin taas käydä kokemassa semi-syntistä menoa, jossa kaipasimme tosin enemmän paljasta pintaa miehiltä. Tuohon seikkaan ei siis tasa-arvo ollut vielä ennättänyt, eikä se Magdaleenojen ääni sinne kantanut, vaikka muutoin kaunista laulua ja soittoa, revyytä ja can cania saimme nähdä ja kokea. Samalla reissulla matkasimme yövalaistuun Eiffelin tornin maisemaan ja yöpitsan vanhvistavina tuolla alueella tornia kuvasimme. Todettiin, että se on hienompi tosiaan yöllä, kuin päivällä. Seuraavan päivän retki sille alueelle osoitti, että emme varmaan menettäneet mitään, vaikkei nyt torniin kiivettykään. Joka paikkaan näytti jonoja riittävän kiitettävästi.
Jonottamisen sijasta halusimme kokea tunnelmia, ihmisiä, ruokaa ja olemista. Vaikka kyllä taas askelia kertyi yli oman tarpeen ja univelka kasvoi varsinkin minulla ihan yllätyslukemiin, kun mennen tullen lentoajat oli mitä sattuu ja muutenkin välillä unensaanti ontui.
Pariisin kevät on käsite ja siltä se nyt tuntui, kun ilmat suosivat ja Luxembourgin puistossakin oli jo ihanaa luontoa, vaikkakin välillä tosi paljon tuuli pyöritti hiekkaa ja kukkivat puut tuottivat allergiaa meille ja monelle muulle. Kun viimeisenä kokopäivänä kävelimme keskustan Champs-Élysées – katua, aivasteli joka toinen ihminen, mutta Suomessakin oli ollut tuolloin myrsky ja hiekkaa ilmassa.
Majoituksemme palveli hyvin meitä kulkijoita, koska moneen paikkaan oli kävelymatka. Majoittaja tosin meinasi vetää herneen nenäänsä alussa, kun emme ymmärtäneet monen koodin käyttämistä sisäpihalle menemisessä. Melkein nappasimme erään hammaslääkäriin matkalla olleen nuoren naisen omaksi siivoojaksemme, väärinkäsityksen johdosta ja naurua piisasi tietenkin, kun asiat selkesi ja oikea siivooja tuli meitä asuntoon päästämään. Jokaisesta ikkunasta näkyi kirkko ja osin myös suihkulähde sen edustalta.
Asunnottomiakin tavattiin muutamia, myös meidän talon edustalla, mutta he olivat hyvin ystävällisiä ja kiittelivät, jos saivat jotakin lahjana. Siitä tulikin mieleen arkkityyppinen uskomus ranskalaisten töykeydestä. Olen siitä paljon kuullut, mutta koskaan en ole sitä kokenut En nytkään. Kun osaa edes muutaman sanan paikallista kieltä, menipä minne vaan, niin kohtelu on ystävällistä.
Ainoastaan jotkut taksikuskit olivat hieman naama nutturalla, kun joutuivat hyväksymään pankkikortin käteisen sijasta, mutta nekin tilanteet ymmärtää, jos luottokorttiyhtiö vie suuren siivun pienestä tulosta. (Eli jos menet Pariisiin, niin ota käteistä mukaan takseja varten! Ja ole tarkkana lentokentällä, jossa monenmoiset huijarit toivovat saavansa sinut kyytiinsä.)
Montmartreen kukkulalta, taiteilija kaupunginosasta, oli hyvät näkyämät yli koko Pariisin ja Sacre Cour – kirkko hohti viattoman valkoisena kuten aina. Sanotaan, että se on kauniimpi ulkoa kuin sisältä, ja sen tiedänkin, kun viimeksi siellä vierailin. Jonot olivat taas muhkeat, joten tällä kertaa sisälle meno vaihtui crepseihin ja kahviin. Nam!
Ketoruokavalio ei oikein Pariisissa toimi, mutta on jännää, että vaikka Suomessa vilja tekee mahavaivoja, niin ulkomailla ei näin ole. Tämän olen itse todennut monta kertaa, samoin kuin monet tuttuni, joilla on viljan kanssa herkkyyttä. Ehkä kyseessä ei olekaan vilja, vaan ne lisäaineet kuten homeenesto, jota siihen ainakin Suomessa laitetaan, kun luomu ei ole vielä palannut arvoon arvaamattomaan, vaikka muutos taitaa olla käynnissä.
Pariisi näytti meille kauniit kasvonsa. Risteily jokilaivalla Seinellä koululaisten kanssa, oli rauhallinen kokemus. Laivalta näki päänähtävyyksiä eri perspektiivistä, mutta kiinnostavinta oli katsella rannoilla aikaansa viettäviä ihmisiä.Picnic näyttää olevan paikallisten suosittu harrastus, kaikkina vuorokauden aikoina.
Lennot Riikan kautta olivat mukavat sikäli, että Riikan kenttä on pieni ja vaikeasti eksyttävissä. Lentoajat sen sijaan olivat raskaat, varsinkin kun univelkaa kertyi yli 7 h Ouran mukaan ja oltuani Suomessa 11 tuntia, meille muutti koiranpentu Alpo. Arvaatko, että univelka siitä sitten vain väheni...No totta puhuen vain ensimmäiset pari yötä olivat vähän levottomia ”vauvan” kanssa. Nyt on univelkakin jo lähes kuittaantunut, kun on kulunut pari viikkoa paluusta.
Vielä yksi asia; eli ykseys. Koin jänniä tiloja menomatkan lennolla, koneessa. Olin yhtä jokaisen koneessa matkustavan ja sitä lentävän kanssa. Oli vain yksi kokonaisuus ja itse konekin oli osa sitä, mutta ei osittunut. Samalaisia tiloja oli matkan alun ajan ja koin keveyttä. Loppua kohti alkoi väsy painaa, mutta oli hyvä, että lähdettiin. Ellei lähde, ei voi palata ja kuten niin monta kertaa olen sanonutkin...kaikki matkat ovat matkoja tietoisuudessa. Aika ja kaikki paikat, joita voimme kuvitella ovat osa Itseä, Itsessä, ja nousevat Itseydestä. Niin myös Pariisi ja sen ihana kevät.
Keveitä askelia sinullekin lukija ja ystäväni tähän kevääseen, missä ikinä liikutkin, niin aina olet perillä ja matkalla samaan aikaan <3
Jos Maria Magdalenan todellinen olemus kiinnostaa, niin suosittelen myös tätä blogitekstiä:
https://lainegraciajoskus.blogspot.com/2012/07/maria-magdaleena-todellinen-euroopan_21.html?m=1
Ja tietenkin kirjojani Mystinen Ruusu ja Maria Magdalena
Sekä kirjoja Anna Jeesuksen isoäiti sekä Magdalenojen ääni.
P.S.Niin siitä viininjuonnista Seinen siltojen alla, kuten eräs biisi kertoo...Kyllä me sitäkin kokeiltiin, vanhojen aikojen kunniaksi! Kippis!
