Ympäri mennään, yhteen tullaan! Ensimmäinen oikea ulkomaanmatkani yli 30 vuotta sitten suuntautui juuri Rodokselle. Kauppaopiston naiset, todella kääntöivät pään tuolla reissulla, sillä uskalsimme uida meressä Maaliskuisissa lukemissa kun paikalliset värjöttelivät villapuseroidensa suojissa.Tuolloin ratsastin aasilla Lindoksen akropolille, tällä tämänkertaisella reissulla akropoli jäi valloittamatta helteen ja monituisten muiden pikku seikkojen vuoksi, mutta...Rodos hurmasi jälleen ja jätti jäljen sydämeen, kuten myös ihoon.
Reissu alkoi Oulusta 1.6.22 ja Turkkilaista yölentoa kutsun karjan kuljetukseksi, sillä tunnelma oli melkoinen, miehistö hyvin väsyneen oloista, tilaa ei juuri lainkaan ja tietenkin yölento on muutenkin haastava. Kuitenkin perille päästiin ja paluulennoksi olivatkin hankkineet oikein airbussin, joka toimitti asiaansa paljonkin paremmin.
Olin aistinut henkimaailmaa ennen tätäkin matkaa ja koin, että meillä oli voimakas opastus, joka liittyi mm entisiin inkarnaatioihin Temppeliherrojen aikaan. Rodoksen vanhakaupunki on toiminut ritareiden keskuspaikkana pitkään keskiajalla. Voimallisin paikka oli Suurmestarin palatsi, jossa vastaan vyöryi runsas määrä pyhää geometriaa ja upeita teoksia ja tunnelmia. Myös museona toimiva ritareiden vanha sairaala oli jännä paikka, unohtamatta ritarien katua, joka on vanhin katu noilla main. Pyhä geometria ja symboliikka on havaittavissa siis mielestäni parhaiten Suurmestarin palatsissa. Merkabaanhan eli valokehon muotoihin tuo liittyy, tietenkin myös luomisen liikkeisiin. Oli jännä kokemus seistä näissä punaisissa palloissa, jotka kuvassa näet. Koin, että koko palatsi oli hyvin moniulotteisen tähden muotoinen, energeettisesti kuvaten.
Rodoksen vanhan kaupungin tunnelma on upea. Löysimme Sokrateen puutarha nimisen ravintolan, jonka kattona ja viilennyksenä toimivat appelsiinipuut. Valo siivilöityy kauniisti lehtien raoista ja paikan kissat olivat osa henkilökuntaa. Niin ne kissat! Rodoksella kissoja riittää ja tuntuu, että kaikki ruokkivat niitä, ne eivät näytä kuuluvan kellekään erityisesti, kuten tiedämme, kissat kuuluvat vain itselleen ja koirilla taas on "omistajat". Tolle sanoo kirjoissaan tuntevansa monia zen-mestareita ja kaikki he ovat kissoja. Tällä auringon saarella näitä mestareita oli paljon ja he todella antoivat esimerkkiä siitä, miten nauttia hetkestä!
Ehkä vaikuttavin hetki minulle oli kuitenkin huolimatta Suurmestarin palatsista ja vanhasta kaupungista, kun vuokrasimme auton ja lähdimme ilta-ajelulle ihan lähellä hotellia, eli Rodoksen akropolille. Ajoimme kai vähän harhaan, ja näin kyltin pusikossa. Pyhän Nikolauksen joku...Näin vihreän käytävän laskeutuvan alaspäin ja tietenkin piti lähteä tutkimaan mikäs paikka se on. Kun laskeuduin puitten kattamalla aukiolle sinne alas ja näin usean kissan vartioivan Pyhän Nikolauksen luolatemppeliä ja sen aarteita niin tuntui, että olen sadussa. Kissat juttelivat ja kun menimme luolaan sisälle siellä oli monia mahtavia ikoneita ja kynttilät paloivat, vaikka ketään ihmistä ei näkynyt missään. Tunnelma oli hyvin pyhä. Kerrassaan hieno paikka.
Akropolilla meditoimme hetken ja seikkailimme metsässä, joka toi mieleen erään aiemman matkan Intian Himalajalle. Mahtavia puita minulle puun rakastajalle. Akropolilla on temppelin restaurointi käynnissä ja hyvä niin. Lehmät laidunsivat nyt zeuksen temppelillä. Ajan hammas pureutuu muotoihin, mutta vaikka kaikki muuttuu, niin samalla se kuitenkin pysyy samana, ajan taustalla.
Seuraava retkipäivä vei meidät Jeepillämme ihanaan Lindoksen kylään. Oli sunnuntai ja myös paikallisilla vapaapäivän vietto näytti suuntautuvan sinne päin. Kun saimme auton parkkiin oli pilvetön taivas ja mittari näytti + 32 C, olo oli melko voipunut aiempien päivien lämpöennätysten takia, joten suosiolla jätimme Akropolille kiipeämisen ja vietimme aikaa Lindoksen kauniissa kylässä ruokaillen ja ostoksia tehden. Pienempi ranta, josta olin lukenut eräästä blogista, oli tosi viehättävä. Se oli Apostoli Paavalin ranta ja toi mieleen tunnelmaltaan Kreetan vastaavan apostolien rannan, jossa on luolia. Mahtava poukama, kirkas kristallinen vesi ja yläpuolellamme vanha tunnelmallinen Atenen temppeli. Viihdyimme tuolla rannalla oikein hyvin aina siihen saakka, että oli pakko lähteä palauttamaan autoa.
Yksi hienoimmista puolista Kreikassa on ihmiset. Niin myös nyt.
Hotelimme henkilökuntakin oli ylenmäärin ystävällistä ja ruoka tietenkin on kreikassa aina mahtavaa. Arvaas monta musakaa söin? No monta! Kreikkalaisten ystävällisyys ei ole lainkaan pakotettua tai päälle liimattua, vaan aitoa. Toisin oli eräässä Korean Barbeque paikassa, jossa saimme itse grillata ruokamme; hymyä riitti, mutta aitous pysyi poissa. Ruoka sentään oli kohtuullista;)
Tietenkin lomaan kuuluu myös oleminen, ei vain tekeminen. Oleminen rannalla, meren aaltoja kuunnellen, mikäpä voisikaan olla parempi tapa aloittaa kesälomani, joka jatkuu ja jatkuu....Hamaan syksyyn saakka, jolloin taas aloitamme uusin eväin :) Mukavaa kesää sinullekin!
Marjut
Alla kuvia vielä Suurmestarin palatsista.
