Onko ihmisellä todella vapaata tahtoa? Sanoisin, että ei, ja hyvä niin :) Kun näin, että Tiibetiläisen unijoogakirjankin kirjoittanut Tenzin Wangyal Rinpoche on tulossa Helsinkiin opettamaan ikivanhaa Tiibetiläistä sielunpalautuksen menetelmää, koin, että asia kiinnostaa kovasti, mutta ettei minulla ole mahdollisuutta lähteä kursille. Kuitenkin kesken kesän huomasin olevani varaamassa kurssipaikkaa ja matkoja sisäisen pakon sanelemana.
Monenmoista ehti tapahtua elämänunessa ja edelleen olin hieman epävarmalla kannalla pystynkö lähtemään tuolloin Elokuun 10.pv viikonloppuna reissuun, mutta pääsin kuin pääsinkin ja hyvä niin.
Olen kokenut unijoogaa harjoittaessani tämän mestarin läsnäolon sekä unissani, että meditaatiossa, mutta koskaan en ollut tavannut häntä livenä. Perjantaiaamuna sitten lensin armaan pääkaupunkimme helteeseen ja päätin tutkailla Helsinkiä ikään kuin kaupunki-shamaanin silmin tai unennäkijän silmin. Millaisia hahmoja ja näkymiä elämäni unessa näyttäytyy?
Löysin hienon lounaspaikan ystäväni googlen avulla. Intialainen ruoka tuon tuosta vetää puoleensa, missäpäin maailmaa tahansa! Istahdin siis ravintola Samratiin lounaalle ja ruoka oli maittavaa. Viereisessä pöydässä istui neljä miestä hienot tummat puvut päällä kiroillen kuin turjan lappalaiset koko ruokailun ajan. Se sekä hämmästytti, että huvitti. Hetken kuvittelinkin lähtiessäni pysähtyväni heidän pöytänsä ääreen ja sanovani:"Kiiitos perkeleesti, että saatanan vittu te koko ruokailun ajan kiroilitte tässä vieressä niin helvetisti..." tai jotakin muuta vastaavaa, mutta jätiin kuitenkin tämän tekemättä, vaikka olisin todella halunnut nähdä heidän ilmeensä :) Sama sakki jatkoi myöhemminkin uneni sulostuttamista jäätelökioskilla, jälleen tulemalla viereiseen pöytään istumaan...Niin,miksiköhän loin tällaisia hahmoja tällä kertaa uneeni...? Hm....
Olen monia vuosia ihmetellyt Helsinkiä, sillä minä ja Hesa olemme kuin negatiiviset magneetit toisiamme hylkiessämme. Olen monesti yrittänyt kokea toisella tavalla tämän kaupungin tunnelmaa, mutta poiketen monesta muusta suuremmasta kaupungista, tunnelma on erikoinen minulle kokijana, vaikka moni varmasti tässäkin paikassa viihtyy. Eipä siinä mitään, pian otinkin taksin alleni ja hurautin aivan keskustan tohinasta rauhallisemmalle seudulle Katajanokalle, jossa majoituin. Olin varannut majapaikaksi Eurohostellin sijainnin takia, sillä kurssipaikka oli aivan nurkan takana. Toisaalta valintaan tietenkin vaikutti myös kesän taloustilanne, mutta viime hetkillä yritin kuitenkin muuttaa majapaikkaa, siinä onnistumatta.
(Luulin, että kuvassa oleva lokki kuuluu taideteokseen, kunnes se liikkui:)
Eurohostel sopii varmasti hyvin kansainvälisille reppumatkaajille, mutta tällainen omaan vessaan ja suihkuun tottunut kukkahattu-täti ei kokenut paikkaa kovinkaan viihtyisänä.Ympäristö oli kaunista seutua ja aamiainen ihan ok, mutta sänky ja varsinkin tyyny betonia. Nukkuminen oli siten melkoista tuskaa, jonka käyttämäni hyvinvointisormuskin myöhemmin vahvisti. Helle oli kuumottanut pienen kopperoisen huoneen todella kuumaksi eikä ilmastoitia ollut, joten jo yhden yön kokemuksella oliin valmis seuraavaksi yöksi siirtymään omaan sänkyyn. Kerraassaan uusi kokemus tämänkin, yleensä kun olen viihtynyt reissun päällä.
Mutta itse kurssi oli todella voimallinen kokemus! Minulla oli runsaasti aikaa ennen perjantai-illan opetuksia meditoida ja tehdä valokehoharjoitusta. Tuollaisen harjoituksen aikana koin ensin yläpuolellani suojelevan dakinin eli hengen hahmon. Sen jälkeen opettaja itse tuli ja otti mukaansa. Olin osa ihmisjoukkoa, joka seisoi käsikädessä suuren kultaisen Stupan ympärillä ja stupan huipulla komeili kaunis sateenkaari. Mestarista lähti sellainen ilon ja riemun energia, että uskoin saaneeni sieluni takaisin jo tuossa vaiheessa, vaikkei se tainnut kovin kaukana ollakaan ;)
Muutuin sini-ihoiseksi Dakiniksi itse ja istuin lootuksen päällä, kuten moni muukin tuosta ryhmästä, jonka uskoin olevan opiskelijaryhmämme tietenkin. En päässyt nousemaan kovin korkella koska MAA piti minua kiinni, mutta mestari auttoi, ja kohosin korkealle suuren kultaisen Buddhan patsaan otsakeskuksen kohtaan, jossa yhdistyin indigoon valoon ja avaruuteen.
Myöhemmin huonosti Tiibetiläistä symboliikkaa muistavana, sain jälleen apua ystävältäni googlelta ja löysin tuon meditaatiossa kokemani oman hahmoni, eli sinisen Vajra dakiinin,jota voidaan kutsua myös siniseksi Taraksi. Tämä dakini liittyy avaruuteen, eli äärettömään tilaelementtiin ja tyhjyyteen, johon minua siis näin yhdistettiin kurssin myötä. Samoin myötätunto liittyy häneen.Stupan yksi tärkeä merkitys, monien muiden merkitysten ohella, on olla viiden elementin tasapainon symboli, ilmankos me kurssilaiset stupan ympärillä tanssimme. Wikipedia sanoo näin:
"Stupa symboloi viittä elementtiä: maata, vettä, tulta, ilmaa ja eetteriä. Termit on käsitettävä symbolisina. Stupan rakentajilla on mielessä energia ja sen liike eri elementeissä. Esimerkiksi maassa energia ei liikahtele, vaan on estynyttä, paikallaan pysyvää. "
Jännää, että sielunpalautus tarkoittaakin juuri sitä, että meissä olevat 5 elementtiä ovat tasapainossa. Jos jotakin elementtiä on liikaa tai jotakin puuttuu, se merkitsee, ettei olemuksemme ole tasapainossa. Kun joku elementti meissä on vähissä, joku toinen pyrkii korvaamaan sen ja epätasapainoa syntyy. Visioni mukaan minulla oli Liikaa maaelementtiä kun en päässyt sini-ihoisena dakinina nousemaan tarpeeksi korkealle, ja tähän sain avun.Toki meditaatio, kolmen "pillerin" käyttäminen (keho, puhe/hiljaisuus ja mielen avaruus) ovat jokapäiväisiä keinoja pitää tasapainoa yllä. Näistä lääkkeistä mestari kirjoittaa myös uusimmassa kirjassaan Parantava lähde, jossa hän esittelee tämän sielunpalautuksen menetelmät, niin itselle kuin toisille käytettynä.
Vaikka käsitettä sielu tuskin löytyy monesta Buddhalaiseta perinteestä, on se hyvin ymmärrettävä asia, kun tutustutaan Bönin ajatusmaailmaan. Sama ajatus on monella muullakin alkuperäiskansalla kuten intiaaneilla ja käsittääkseni myös Lapin shamaanit ovat tehneet loveen langetessaan ihmisille sielunpalautusta. Muistan lukeneeni kirjan Kultavuoren shamaani, jossa tällainen menetelmä oli hyvinkin tehokas Venäjän shamaaneilla.
Olen opiskellut ja itse kokenut luontoyhteyttä voimallisemmin viime vuosina. Metsämielimenetelmä ja joogaa erämaassa sekä luonto parannuksen lähteenä näyttää tulleen nyt jopa muoti-ilmiöksi. Kuitenkin tämän sielunpalautus kurssin antina em. poiketen on juuri Luonnon SISÄISEN yhteyden löytäminen eli luonnon elementtien löytäminen itsestään, sisältään. Tämän voi saavuttaa meditoimalla ja olemalla luonnossa tietoisesti, ei siten,että mielli matkustaa jossain muualla. Tai sen voi saavuttaa myös kotona meditaaiossa, vaikkei lähde varsinaisesti luonnon keskelle.
Hyvin tehokas menetelmän tämän perinteen parissa on meditoida avaraa taivasta, taivaan kaltaista avaruutta ja löytää se itsesään. Tämä on hyvin hienovarainen kokemus ja kun tällaisia meditaatioita tehdään, voidaan löytää aivan uusia "energioita" tai olemisen tiloja omasta sisimmästä. Elementit tasapainottuvat automaattisesti ja löydämme vakauden.
Sa-le-ö -mantra kuuluu tähän harjoitukseen olennaisesti ja sitä aijon tulevaisuudessa itsekin viljellä sekä omassa harjoituksessa, että koulutuksissani, sillä käsitin, että minun on aika viedä tätä mentelmää myös eteenpäin, kuten unijoogaakin olen vienyt täällä Pohjolan perukoilla.
Lauantain gurugooga-meditaatiossa yhdistyin omiin mestareihini, joita on monesta linjasta ja suunnasta, mutta yllätyksekseni Dalai Lama ilmestyi silmieni eteen. Kaksi kertaa aiemmin olen hänet kohdannut tieteoisuudessa. Ensimmäisen kerran hän pyysi tulemaan Dharamsalaan matkalle vuonna 2006 ja näin myös tapahtui. Unissa olen nähnyt hänet useaan kertaan, kuten Karmapankin. Tällä kertaa DL antoi minun käsiini rituaaliesineitä kuten vajran ja kellon ja kehoitti lähtemään viemään niitä eteenpäin...Esineitä olivat Vajra sekä kellon lisäksi myös esine, jossa oli tupsu. Ja jälleen kun myöhemmin asiaan tutustuin, selvisi seuraavaa: "Timantinkaltainen". Vajra on rituaaliesine ja se voi myös viitata timantinkaltaiseen buddhaluont
Joku buddalaisuutta syvästi tunteva voi hymyillä partaansa minun huonolle tietoisuudelleni kaikesta valtavan suuresta symboliikasta, joka Tiibetin buddhalaisuuteen liittyy, mutta ehkä onkin tarkoitettu, että saan nämä symbolit ensin sisäisesti ja sitten vasta opiskelen ne ulkoisesti. Perinne on rikas, ja uskon, että kaikkea ei yhden ihmisen tarvitse tietääkään! Tyhjyys on kuitenkin asia, joka on kutsunut jo jonkin aikaa, sekä se, KUKA kokee tyhjyyden.
En ole koskaan tässä elämässä tahtonut olla vain yhden henkisen linjan ja perinteen kulkija. Sanoisinko, että pikemminkin päinvastoin. Moni henkinen perinne on tuttu aiemmista elämistä, mutta samalla olen havainnut,että niiden kaikkien perustassa on paljon samaa. Itse asia, eli valaistuminen kaikkien tuntevien olentojen hyväksi on päämäärä kaikissa oikeissa henkisissä mentelmissä ja onneksi mentelmiä on monia, sillä kaikki ei tietenkään sovi jokaiselle.
Ihmeiden oppikurssista olen löytänyt hyvin paljon samaa Bön-tradition ja Dzogchenin ("suuri täydellisyys") kanssa, vaikkakin Jeshualta tullut Kurssi pyrkii samalla poistamaan kristinuskon päälle kasatut väärät uskomukset ja osoittamaan mikä alkuperäinen Tieto oli ja on.
Sielunpalautus - kurssilla puhuttiin paljon tarina-mielestä ja siitä, uskommeko tarinoihimme. Apina-mielihän on ylen tehokas tarinanikkari ja näin vie meidät kerta toisensa jälkeen pois nykyhetkestä. Keho elää omaa elämäänsä ilman, että sen asukas on paikalla. Mieli on pakko opettaa olemaan läsnä, ei ole muuta keinoa :) Tarinamielen tarinat ovat olleet mielessäni muutenkin todella paljon, kun työstin uutta omaelämänkerrallista kirjaani ja mietin, onko tarpeen kertoiilla enää tarioita itselle tai toisille. Samasta teemasta taidan luennoidakin tulevilla luennoilla, eli miten tulla tietoiseksi ja oppia tarinamme avulla ilman, että alamme uskoa olevamme tarinamme henkilö! Uhritarinat ovat vielä asia erikseen, niihin emme tahdo uskoa lainkaan.
Sain henkimaailmasta viestin kurssin lauantaipäivän kuluessa, että olen ottanut vastaan sen mikä pitikin, ja voin jäädä tai lähteä kotiin. Valitsin lähtemisen, eikä vähiten juurikin majoituksen vuoksi :) Niinpä hyppäsin junaan ja jatkoin kurssittautumista mestarin kirjan myötä.
Tulen tarjoamaan syksyn aikana 7 illan kurssisarjan liittyen chakroihin, elementteihin ja sielunpalautuksen menetelmiin. Tästä lisää Solarelin sivuilla ja facebook - ryhmässä.
Tule mukaan, jos tunnet kaipaavasi iloa, eloisuutta, vakautta tai ilmavuutta ideoihisi! Kehosi on valaistumisen mandala jos näin tahdot kokea.
Valoa tiellemme!
Sininen dakini:
Mantra:
https://www.facebook.com/tenzinwangyalrinpoche/videos/mantra-of-light-sa-le-%C3%B6/10156704362782437/
