perjantai 31. heinäkuuta 2020

Road trip pieni pala Lappia ja Pohjois-Norjaa



Viimeinkin se toteutui! Pitkäaikainen haaveeni päästä Pohjois-Norjaan, lähinnä Tromssaan ja Kilpisjärvelle sekä muutenkin käsivarren maisemia kokemaan. Matkaan lähdimme mieheni ja kahden nuoren kanssa Heinäkuun lopulla ja täytyy sanoa, että todella antoisa reissu! Olin ensin varannut Kilpisjärveltä viiden yön majoituksen Haltinmaasta, mutta nuoriso-osasto sai meidät järkiimme ja muutimme majoituksen kahdeksi yöksi puolen matkan krouviin eli Ylläkselle, Ylläs-skin ja paluumatkalla Äkäslompoloon Äkäshotelliin ja vietimme loput yöt Saanan juurella ja Tromsassa.Tämä oli kyllä viisas valinta, sillä kilometrejä kertyi ihan hyvin päivää kohden tälläkin menetelmällä;) Mutta maisemat! Ne Todellakin palkitsevat matkalaisen.

Sää oli vähän pilvinen menomatkalla, mutta ennen Napapiiriä ja Muoniota olimme näkevinämme (havainto oli kauempaa) karhun tassuttelevan tien yli, joten pidin sitä todella hyvänä enteenä, sillä voimaeläimenihän on tietenkin karhu:) Pakko mainita tuo Napapiirin ravintola/matkamuistokeidas, sillä harvoin näkee Lapissa näin mukavaa paikkaa, jossa hinnatkin ovat kohdillaan ja on tilaa temmeltää ja sitä tunnelmaa! Piti ihan paluumatkallakin sinne pysähtyä, Suomalaisten käsitöiden perässä.

Ylläksellä ilta sujui melkolailla sisätiloissa, sillä keli oli vaihteleva, mutta makasta ruokaa saimme nauttia ravintola Otsossa. Nam! Seuraavana aamuna melko varhain nostimme kytkintä ja auton nokka kääntyi kohden Kilpisjärveä ja uljasta Saanaa. Maisemat vaan paranivat, mitä lähemmäs Kilpisjärveä tultiin. Saana hallitsi näkymää jo pitkään, ennen kuin sen helmoihin pääsimme majoittumaan, Haltinmaahan. Saattoi olla virhe syödä mahat täyteen Haltinmaan kuuluisasta buffetista, jonka jälkiruokapöytäkin oli ei-diettiläisille tarkoitettu;) Melkein kuin laivan buffetissa, valinnanvaikeutta riitti! 

Sitten pitikin jo kiireesti lähteä etsimään tietä Saanan huipulle, kun sadetutka näytti sateen saapuvan jo parin tunnin päästä ja toden totta buffetti painoi askelissa... Tässä kohtaa jo aavistelin, että minulta taitaa jäädä Saana huiputtumatta, sillä kunto ei ihan tainnut  olla kohdallaan viiden kilometrin polun nousuun kilometrin matkalla ja kun kävi ilmi, että 2 ensimmäistä kilometriä on kivirakkaa ja mutaa, niin sitäkin varmemmaksi tuli koko joukkomme, että pieni pyrähdys polulle riittää. Minä jäin meditoimaan isolle kivelle ja tuijottelin Mallaa kohden, ei sääsken sääskeä ja mahtava olemisen tila!

Saanan haltijoihin olin ottanut jo etukäteen yhteyttä tietoisuudessa, kuten aina on tapanani kun menen jollekin pyhälle paikalle vieraaksi. Ja tämä paikka todellakin on pyhä!  Sain tähänkin meditaatioon Saanan haltijan kaverikseni ja hän pyysi, että jos kuitenkin tulisin vielä eteenpäin polkua. Lähdin sitten liikkeelle, mutta kun muu ryhmä tuli vastaan, niin minäkin käännyin takaisin ja vähän mielessäni ihmettelin lukemiani blogitestien kuvauksia Saanan hienoista uusista portaista...Miksi missään ei kerrottu tästä lohkareisesta polun alkupäästä?

Tämä asia selvisi kun ystäväni joukkoineen nousi eilen Saanalle, meidän köllötellessä jo kotisoffalla. Pirjo nimittäin lähetti kuvia uusista portaista ja hienosta polusta, joka lähteekin Mallan luontokeskuksen pihalta, eikä vanhalta paikalta, joka on ihan Kilpisjärven keskustassa. No ilmankos! Vähän harmitti, mutta toisaalta nousuun olisi mennyt minulta varmasti 2-3 h ja ehkä saman verran takaisin, joten aikakaan, säästä puhumattakaan,  ei oikein olisi antanut tällä kertaa myöten ja minun pääkohteeni olikin kokoajan Norjan puolella:) Kutenkin jo  pelkästään Saanan läheisyys ja meditointi siellä, sekä illalla sen juurella puron vartta käveleminen oli upea kokemus, puhumattakaan Ruotsin lumihuippuisista vuorista, jotka juhlallisesti maisemaa koristivat.  Ehkäpä Saanan haltijat saavat minut pian uudelleen vieraakseen, ja sillä kertaa ylös asti, maksoi mitä maksoi! :)) (Tunturin korkeushan on 1029 m)

Majoituspaikkana Haltinmaa oli ihan käypänen, vaikka ei  suuren suuri kooltaan. Mökin hintaan ei kuulunut mitään, eli siivous ja liinavaatteet oli erikseen kustannettava, mutta maisemat huumasivat silmää. 

Seuraavat kaksi päivää olimme Norjassa ja ilmojen haltijat todella suosivat matkalaisia, mahtavaa! Sunnuntai päivänä suuntasimme kohti Tromssaa ja pysähdyimme monen  muun turistin tavoin Morsiushuntu-putouksilla, 35 km Kilpisjärveltä. Paikka oli mainittu hyvin vaaralliseksi. Sinne on monia ihmisiä pudonnut ja kaikkia ei ole edes löydetty. Nyt paikalle on tehty kaiteet ja polku on turvallisempi, mutta aivan alas asti putouksen alle emme menneet, sillä polku oli todella jyrkkä ja mutainen. Hieno luonnonnähtävyys todella, kauniilla paikalla.

Tromssa on saari ja matka sinne oli upeaa maisemien ihastelua. Lapsetkin olivat innoissaan. Norja taisi yllättää myös mieheni tällä kertaa, sillä aiemmin olimme käyneet vain päälaen kautta Pykeijassa, jossa maisemat eivät yllä aivan tämänkertaisen reissun tasolle, vaikka hienoja ovat sielläkin. Vuoret ja meri! Se on yhdistelmä, jota voisin tuijottaa ikuisuuden. Kartanlukijana ehdotin, että  menemme ennen Tromssan keskustaan menoa köysiradalle, josta on upeat maisemat yli kaupungin. Kyllä kannatti! Lisäksi tuolta korkealta sai hyvän kokonaiskuvan alueesta. Mitään halpaahan matkailu Norjassa ei ole, kuten kaikki tietävät, mutta toisaalta, ei ruoka tai polttoaine ollut  niin hinnoissaan, mitä olimme ennakkoon arvioineet. Ruoka ravintoloissa ehkä noin kolmasosan kalliimpaa kuin  Suomessa. 

Olimme päättäneet yöpyä Tromssassa, jotta koko reissu ei mene autossa istumiseksi. Olikin mukava katsella kaupunkia jalan, varsinkin kun aurinko paistoi ja elämä  hymyili. Lokkien kirkuna oli aivan korvia huumaavaa tosin! Olin luullut, että Hailuodossa tuota ääntä piisaa, mutta kyllä Tromsan lokit vetivät ennätyksen omaan pesäänsä mennen tullen äänekkyydessä ja ehkä huonotapaisuudessakin;)  Eräs lokki jopa pysäytti liikenteen kaupungilla, kun ei suvainnut astella pois auton edestä. Kilpisjärvellä tien tukkona olivat porot ja valtaisat määrät karavaanareita ja muita matkalaisia. Tromsassa taas isokokoiset linnut hallitsivat teitä;) Karhuja ei Norjan puolella näkynytkään...

Hotellivalinta ei mennyt ihan nappiin, eikä tarjontaakaan äkkilähtönä paljon ollut. Olimme Smart hotellissa, jonka huoneet olivat NIIN pieniä, että teki tiukkaa kahden aikuisen matkatavaroineen edes mahtua huoneeseen ja sänkykin taisi olla jotakin 140 cm luokkaa, mutta...läheisyys lämmittää!

Illalla kävimme aidossa Italialaisessa pitseriassa nimeltä Inferno, johon oli ihan jonoa jatkuvasti. Tunnelma oli erikoisen hieno ja sisustus myös ja pitsat tehtiin aidossa kiviuunissa. Hinta neljän henkilön pitsaruualle oli tietenkin hitti. Yli 100 e, mutta mukana tosin oli pari lasia viiniä.  

Toisen Norja-päivän käytimme Lyngseidetiin ja Skiboteniin. Ajoimme autolautalla ja melko pitkässä tunnelissa, niitähän Norjassa riittää! En voi kyllin ylistää helteisen Norjan antia tuonakin maanantaipäivänä. Aivan upeaa ja  mahtavaa! Matkanteko autossakin tuntuu paljon mukavammalta, kun voi ihastella maisemia ja pysähdellä ottamaan kuvia. Koko matka lähes kuin meditaatiota, jossa maisemat virtaavat lävitse ja katsoja vain ON. 


Ennen kolmen kilometrin pituista tunnelia Lynseidetin Alppimaisemista takaisinpäin, istahdin meditaatioon meren rantaan ja koin paikalliset luonnonhenget, varsinkin vedenhenget tuolla kertaa hyvin voimallisesti. Kun katsoin maahan, näin jälleen lumikvartsin, kuten niin usein aiemminkin. Maaäiti antoi lahjan ja otin sen mukaan...muistona Norjan aurinkoisesta päivästä. Lyngseidetissä kävimme ostamassa eväitä kaupasta ja istuimme satamassa, jälleen tuijottaen merta ja vuoria. Kovin pieni paikka oli tuo kylä, mutta luontopolkuja ja terävähuippuisia Alppeja siellä riittää. 
Lyngseidet on toiselta niemeltään Ykeänmuotka ja sieltä siis suuntasimme seuraavaksi Ykeänperälle, lähemmäs Kilpisjärveä, sillä olin halukas kokeilemaan jäämeren veden lämpötilaa, jos vaikka uimaan asti uskaltaisi...No ei uskaltanut, mutta kahlaaminen sentään sujui.

Päivän påätteeksi päädyimme jälleen Kilpisjärven majoitukseen ja buffetpöydän äärelle. Ja viimein yöpymisen jälkeen lähdimme palailemaan Äkäslompoloon, jonka katukuvaa Jounin kauppa näyttää hallitsevan. Lapland Hotel  Äkäshotelli oli asiallinen huoneistomajoitus. Aamiaispaikkana oli legendaarinen Pirtukirkko, jonka tunnelma oli kuin suoraan 1970-luvulta, mutta mikäpäs siinä, aamupala oli loistava!

Vielä saimme nauttia Ylläksen maisemista helpommalla mahdollisella tavalla, eli gondolikyydillä ylös ja kahvittelemaan upeisiin näkymiin 761 metrin korkeuteen. Jälleen pieni meditaatio Ylläksen huipulla, josta mahtavat 7 tunturin maisemat, jopa Leville saakka. Tässä meditaatiossa tapasin Haltijan, jota hieman haastattelin ja hän lupasi tulla kanavoitumaan jatkossa jollekin kursseilleni, sillä tätä pyysin ja loimme yhteyden. Hän kertoi mm. näiden seitsemän tunturin ja niiden haltijoiden yhteistyöstä alueella, sekä yhteydestä myös Tähteläisiin joukkoihin;) 

Kokonaisuutena reissu oli erittäin onnistunut, mutta paluumatkalla sade tuli meitä vastaan ennen Napapiiriä ja jaksoi sataa Ouluun saakka. Pieni pyörähdys tehtiin Kemiin, sillä sinne oli tullut Vietnamilainen ravintola, joten pitihän sekin ihme käydä katsomassa!

Kesäloma alkaakin olla taputeltu, mutta kesähän jatkuu, kuten myös seikkailut kesäisessä Suomessa! Seuraavaksi matka vienee Veteliin, jossa osin työn ja osin huvin merkeissä Kalevan tulet- tapahtumassa luennoin ja ohjaan yhteisrummutuksen 15.08.la
Ehkäpä siellä nähdään!

Mutta kyllä Norja jätti kyltymättömän kaipuun..Senjan saari...Lofotit...ehkä laivareissukin jossain vaiheessa...ah ja voi!






torstai 16. heinäkuuta 2020

Perillä Itsessä Aina Nyt


Tänä kesänä olen ollut paljolti perillä. Olen ollut ja tiedostanut. Ollut läsnä, itsessäni ja katsellut, kun maisemat, ihmiset, asiat ja ilmiöt virtaavat lävitseni, kuin vaihtuvat kuvat veden pinnalla. Olen ollut avoin katsomaan mitä tiedostamiseni kentästä nousee esiin. Tunteita,ajatuksia, peilauksia ympäristöstä ja ihmisistä. Olen tiedostanut miten energiani asettuvat olemiseen, ajoittain korkeasti värähdellen, ajoittain väsyneenä tai muuten rauhaa etsien. Ajatuksena on ollut vain olla, torjumatta tai takertumatta ja kuunnella mitä kukin heti tuo tullessaan. Ajoittain hetki on tuonut tullessaan myös turhautumisen tunteen. Mutta niidenkin annetaa virrata läpi, torjumatta tai estämättä. Kaikki on sellaista kuin se on. 

Sama tila on ollut seuratessa sosiaalista mediaa ja korona-ajan kuohuntaa. Olipa uutinen pakkorokotusten uhasta tai salaliitoista tai ihan mistä vaan, eivät uutiset ole aiheuttaneet KI-n nousemista, eli KIINNOSTUMISTA. Tila ei ole kuitenkaan passiivinen tai välinpitämätön, vaan ainoastaan "sellainen". Tietoisuudessa ei koeta tarvetta uskoa ajatuksiin tai uhkakuviin, eikä reagoida tunteella eli emootiolla. Ajoittain, jos joku epäilyksen aalto tai turhautuminen nousee, se katoaa pian jälkeä jättämättä, kun siihen ei takerruta.

Luonto ilmiöineen hengitetään sisään ja hengitetään ulos. Upeita auringonlaskuja, vesien kimmellystä uimarannoilla, lasten kirkunaa (no, Sitä on kuulunut ajoittain ihan tarpeeksi esimerkiksi kylpylöissä;)

Ajatuksiin uskominen on tullut vaikeammaksi ja helpommaksi on tullut nähdä, että kaikki ajatukset ovat vain ajatuksia. Ja vaikka ne ovat "vain" niin niillä on suuri voima, luoda se mitä maailmassa näemme ja siinä todeksi uskomme. Joten on tarpeen vain katsella ja havainnoida, sallia ja ajoittain, myös LUODA. Luominen on leikkimistä. Voin saada itseni kiinni ajatuksesta: "Miksihän tuossa asiassa ei tapahdu mitään..." ja sitten oivallan, että se on minun uneni. Minä voin saada aikaan tapahtumia ja saankin! 

Armollisuus ja itsemyötätunto ovat myös lisääntyneet. Varmasti osin myös käynnissä olevan 365-verkkokurssin vuoksi. Ihmeiden oppikurssin tehtävien tekeminen päivittäin on avartavaa, vaikka ajoittain unohdan, niin sitten taas muistan! Ja mestarit ovat muistuttamassa tärkeästä asiasta, eli siitä Kuka Olen vai olenko Kukaan...

Mieli on ovela väline. Se oppii kun sitä opetetaan. Se oppii kuten koira koulutettuna toimimaan uudella tavalla. Niin vanha koira, kuin vanha mielikin oppivat uusia temppuja, kuten sen, miten olla vain ja sallia. Oivaltaa, ettei TARVITSE reagoida kaikkeen, On hyvä toteuttaa mestari Jeshuan ohjetta opetuslapsilleen: "Olkaa ohikulkijoita." Mutta joskus on aika myös toimia ja jättää kulkematta ohi.Joinakin hetkinä pitää vain mennä sekaan ja toimia ja olla tomera...mutta ei siksi, että ego niin sanoo, vaan koska sydän ei muuta salli. Ja nämä lähtökohdat ovat todella erilaiset. Myös olemisentila on erilainen, jos olemme reagoineet egolla ja emootiolla, verrattuna sydämen tason toimintaan, vaikkapa se olisi "sydämistymistä".

Energioiden aistiminen, olipa se fyysistä, tunne-energiaa tai mentaalista tai niitä korkeampia taajuuksia, käy yhä hienovaraisemmaksi, niin omien energioiden kuin "muiden" ihmisten tai luonnon suhteen. Uusia näkökulmia aikaan ja paikkaan nousee tiedostamiseen. Kuten vaikkapa Kvanttianteeksiannon seurauksena oleva vaihtoehtoisten tulevaisuuksien mahdollisuus, joka paikantui aivan äskettäin myös vaihtoehtoisten menneisyyksien mahdollisuuteen. Kvanttifyysikot ovat todenneet, että kun valitsija tekee valinnan eli tapahtuu valinta/havainto, niin emme määrittele siinä hetkessä vain tulevaisuutamme, vaan sen seurauksena myös tuon "tulevaisuuden" menneisyys määritellään. 

Aikaa ei ole olemassa sellaisena kuin sen yleisesti koemme. Jana-aika on suurimpia harhoja maailmailmiössämme. Selvänäkijän on helpointa ennustaa tulevaa silloin, kun ennustuksen kohteena kuitenkin on henkilö, joka uskoo jana-aikaan ja kokee sen vielä omakseen. Kun ennustettava on hoksannut olevansa ei ajallinen olento, vaan ikuinen henki, on ennustamisellakin rajansa. Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ilmenee ja mitä armollisempi olemme itseämme kohtaan, sitä onnellisemmat vaihtoehdot elämän uneen alkavat eteemme ilmestyä ja selvänäkijälläkin on perässä pysymistä! :)

Elämä on ihmeelliinen valokudos, matriisi ja verkosto. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mennyt ja tuleva ovat joko tässä ja nyt, tai niitä ei ole lainkaan olemassa. 

Aika ja paikka ovat karman perusta. Karma on samsaran pyörän, eli jälleensyntymän pyörän perusta. 

Jos uskot olevasi ajallinen ja paikallinen olento,olet karman pyörityksessä. Kun oivallat olevasi se, joka olet, ja että unielämälläsi ei ole seurauksia, ja että maailma on seurausten taso, joten se ei voi olla syy mihinkään, silloin lakkaat olemasta maailman tai minkään itsesi ulkoisen uhri ja otat onnen avaimet omiin käsiisi. Ihmeiden oppikurssin tämän päivän tehtävä opettaa, että kukaan muu kuin me itse, emme tuomitse itseämme tai muita, ja kukaan muu kuin oma anteeksiantomme ei voi meitä vapauttaa. Pelastus tulee Yhdeltä Itseltämme. Ja tuossa Itsessä olemme Yhtä Korkeimman kanssa. Jumala on rakkaus. Hän ei koskaan tuomitse. Kun oivallamme tämän, uni syyllsyydestä ja karmasta, ajasta ja paikasta päättyy ja huomaamme, että olimme KOTONA hengessä kokoajan. Aina vain Perillä! Wau! 

Iloista kesän jatkoa meille kaikille. Tietoisuuden avaruudessa on tilaa meille kaikille Yhden Rakkaan ilmentymille. Ei tarvitse egona taistella paikasta parrasvaloissa. Valo on aina sisällä päin ja me itse olemme Se!

Verkkokursseja aiheesta, esim Armo- verkkokurssi tarjolla Solarelin verkkokurssisivustolla Heinäkuun ajan kesätarjoushintaan. Myös muita mahtavia verkkokursseja saatavilla ja yhdessä ryhmän kanssa Elokuussa Intiaanipäällikkö Kultaisen kotkan ja hänen ryhmänsä ohjauksessa löydämme Sydämen Pyhän tilan.