Tänä kesänä olen ollut paljolti perillä. Olen ollut ja tiedostanut. Ollut läsnä, itsessäni ja katsellut, kun maisemat, ihmiset, asiat ja ilmiöt virtaavat lävitseni, kuin vaihtuvat kuvat veden pinnalla. Olen ollut avoin katsomaan mitä tiedostamiseni kentästä nousee esiin. Tunteita,ajatuksia, peilauksia ympäristöstä ja ihmisistä. Olen tiedostanut miten energiani asettuvat olemiseen, ajoittain korkeasti värähdellen, ajoittain väsyneenä tai muuten rauhaa etsien. Ajatuksena on ollut vain olla, torjumatta tai takertumatta ja kuunnella mitä kukin heti tuo tullessaan. Ajoittain hetki on tuonut tullessaan myös turhautumisen tunteen. Mutta niidenkin annetaa virrata läpi, torjumatta tai estämättä. Kaikki on sellaista kuin se on.
Sama tila on ollut seuratessa sosiaalista mediaa ja korona-ajan kuohuntaa. Olipa uutinen pakkorokotusten uhasta tai salaliitoista tai ihan mistä vaan, eivät uutiset ole aiheuttaneet KI-n nousemista, eli KIINNOSTUMISTA. Tila ei ole kuitenkaan passiivinen tai välinpitämätön, vaan ainoastaan "sellainen". Tietoisuudessa ei koeta tarvetta uskoa ajatuksiin tai uhkakuviin, eikä reagoida tunteella eli emootiolla. Ajoittain, jos joku epäilyksen aalto tai turhautuminen nousee, se katoaa pian jälkeä jättämättä, kun siihen ei takerruta.
Armollisuus ja itsemyötätunto ovat myös lisääntyneet. Varmasti osin myös käynnissä olevan 365-verkkokurssin vuoksi. Ihmeiden oppikurssin tehtävien tekeminen päivittäin on avartavaa, vaikka ajoittain unohdan, niin sitten taas muistan! Ja mestarit ovat muistuttamassa tärkeästä asiasta, eli siitä Kuka Olen vai olenko Kukaan...
Luonto ilmiöineen hengitetään sisään ja hengitetään ulos. Upeita auringonlaskuja, vesien kimmellystä uimarannoilla, lasten kirkunaa (no, Sitä on kuulunut ajoittain ihan tarpeeksi esimerkiksi kylpylöissä;)
Ajatuksiin uskominen on tullut vaikeammaksi ja helpommaksi on tullut nähdä, että kaikki ajatukset ovat vain ajatuksia. Ja vaikka ne ovat "vain" niin niillä on suuri voima, luoda se mitä maailmassa näemme ja siinä todeksi uskomme. Joten on tarpeen vain katsella ja havainnoida, sallia ja ajoittain, myös LUODA. Luominen on leikkimistä. Voin saada itseni kiinni ajatuksesta: "Miksihän tuossa asiassa ei tapahdu mitään..." ja sitten oivallan, että se on minun uneni. Minä voin saada aikaan tapahtumia ja saankin!
Armollisuus ja itsemyötätunto ovat myös lisääntyneet. Varmasti osin myös käynnissä olevan 365-verkkokurssin vuoksi. Ihmeiden oppikurssin tehtävien tekeminen päivittäin on avartavaa, vaikka ajoittain unohdan, niin sitten taas muistan! Ja mestarit ovat muistuttamassa tärkeästä asiasta, eli siitä Kuka Olen vai olenko Kukaan...
Mieli on ovela väline. Se oppii kun sitä opetetaan. Se oppii kuten koira koulutettuna toimimaan uudella tavalla. Niin vanha koira, kuin vanha mielikin oppivat uusia temppuja, kuten sen, miten olla vain ja sallia. Oivaltaa, ettei TARVITSE reagoida kaikkeen, On hyvä toteuttaa mestari Jeshuan ohjetta opetuslapsilleen: "Olkaa ohikulkijoita." Mutta joskus on aika myös toimia ja jättää kulkematta ohi.Joinakin hetkinä pitää vain mennä sekaan ja toimia ja olla tomera...mutta ei siksi, että ego niin sanoo, vaan koska sydän ei muuta salli. Ja nämä lähtökohdat ovat todella erilaiset. Myös olemisentila on erilainen, jos olemme reagoineet egolla ja emootiolla, verrattuna sydämen tason toimintaan, vaikkapa se olisi "sydämistymistä".
Energioiden aistiminen, olipa se fyysistä, tunne-energiaa tai mentaalista tai niitä korkeampia taajuuksia, käy yhä hienovaraisemmaksi, niin omien energioiden kuin "muiden" ihmisten tai luonnon suhteen. Uusia näkökulmia aikaan ja paikkaan nousee tiedostamiseen. Kuten vaikkapa Kvanttianteeksiannon seurauksena oleva vaihtoehtoisten tulevaisuuksien mahdollisuus, joka paikantui aivan äskettäin myös vaihtoehtoisten menneisyyksien mahdollisuuteen. Kvanttifyysikot ovat todenneet, että kun valitsija tekee valinnan eli tapahtuu valinta/havainto, niin emme määrittele siinä hetkessä vain tulevaisuutamme, vaan sen seurauksena myös tuon "tulevaisuuden" menneisyys määritellään.
Aikaa ei ole olemassa sellaisena kuin sen yleisesti koemme. Jana-aika on suurimpia harhoja maailmailmiössämme. Selvänäkijän on helpointa ennustaa tulevaa silloin, kun ennustuksen kohteena kuitenkin on henkilö, joka uskoo jana-aikaan ja kokee sen vielä omakseen. Kun ennustettava on hoksannut olevansa ei ajallinen olento, vaan ikuinen henki, on ennustamisellakin rajansa. Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ilmenee ja mitä armollisempi olemme itseämme kohtaan, sitä onnellisemmat vaihtoehdot elämän uneen alkavat eteemme ilmestyä ja selvänäkijälläkin on perässä pysymistä! :)
Elämä on ihmeelliinen valokudos, matriisi ja verkosto. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mennyt ja tuleva ovat joko tässä ja nyt, tai niitä ei ole lainkaan olemassa.
Aika ja paikka ovat karman perusta. Karma on samsaran pyörän, eli jälleensyntymän pyörän perusta.
Jos uskot olevasi ajallinen ja paikallinen olento,olet karman pyörityksessä. Kun oivallat olevasi se, joka olet, ja että unielämälläsi ei ole seurauksia, ja että maailma on seurausten taso, joten se ei voi olla syy mihinkään, silloin lakkaat olemasta maailman tai minkään itsesi ulkoisen uhri ja otat onnen avaimet omiin käsiisi. Ihmeiden oppikurssin tämän päivän tehtävä opettaa, että kukaan muu kuin me itse, emme tuomitse itseämme tai muita, ja kukaan muu kuin oma anteeksiantomme ei voi meitä vapauttaa. Pelastus tulee Yhdeltä Itseltämme. Ja tuossa Itsessä olemme Yhtä Korkeimman kanssa. Jumala on rakkaus. Hän ei koskaan tuomitse. Kun oivallamme tämän, uni syyllsyydestä ja karmasta, ajasta ja paikasta päättyy ja huomaamme, että olimme KOTONA hengessä kokoajan. Aina vain Perillä! Wau!
Iloista kesän jatkoa meille kaikille. Tietoisuuden avaruudessa on tilaa meille kaikille Yhden Rakkaan ilmentymille. Ei tarvitse egona taistella paikasta parrasvaloissa. Valo on aina sisällä päin ja me itse olemme Se!
Verkkokursseja aiheesta, esim Armo- verkkokurssi tarjolla Solarelin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti