Sää oli vähän pilvinen menomatkalla, mutta ennen Napapiiriä ja Muoniota olimme näkevinämme (havainto oli kauempaa) karhun tassuttelevan tien yli, joten pidin sitä todella hyvänä enteenä, sillä voimaeläimenihän on tietenkin karhu:) Pakko mainita tuo Napapiirin ravintola/matkamuistokeidas, sillä harvoin näkee Lapissa näin mukavaa paikkaa, jossa hinnatkin ovat kohdillaan ja on tilaa temmeltää ja sitä tunnelmaa! Piti ihan paluumatkallakin sinne pysähtyä, Suomalaisten käsitöiden perässä.
Ylläksellä ilta sujui melkolailla sisätiloissa, sillä keli oli vaihteleva, mutta makasta ruokaa saimme nauttia ravintola Otsossa. Nam! Seuraavana aamuna melko varhain nostimme kytkintä ja auton nokka kääntyi kohden Kilpisjärveä ja uljasta Saanaa. Maisemat vaan paranivat, mitä lähemmäs Kilpisjärveä tultiin. Saana hallitsi näkymää jo pitkään, ennen kuin sen helmoihin pääsimme majoittumaan, Haltinmaahan. Saattoi olla virhe syödä mahat täyteen Haltinmaan kuuluisasta buffetista, jonka jälkiruokapöytäkin oli ei-diettiläisille tarkoitettu;) Melkein kuin laivan buffetissa, valinnanvaikeutta riitti!
Sitten pitikin jo kiireesti lähteä etsimään tietä Saanan huipulle, kun sadetutka näytti sateen saapuvan jo parin tunnin päästä ja toden totta buffetti painoi askelissa... Tässä kohtaa jo aavistelin, että minulta taitaa jäädä Saana huiputtumatta, sillä kunto ei ihan tainnut olla kohdallaan viiden kilometrin polun nousuun kilometrin matkalla ja kun kävi ilmi, että 2 ensimmäistä kilometriä on kivirakkaa ja mutaa, niin sitäkin varmemmaksi tuli koko joukkomme, että pieni pyrähdys polulle riittää. Minä jäin meditoimaan isolle kivelle ja tuijottelin Mallaa kohden, ei sääsken sääskeä ja mahtava olemisen tila!
Saanan haltijoihin olin ottanut jo etukäteen yhteyttä tietoisuudessa, kuten aina on tapanani kun menen jollekin pyhälle paikalle vieraaksi. Ja tämä paikka todellakin on pyhä! Sain tähänkin meditaatioon Saanan haltijan kaverikseni ja hän pyysi, että jos kuitenkin tulisin vielä eteenpäin polkua. Lähdin sitten liikkeelle, mutta kun muu ryhmä tuli vastaan, niin minäkin käännyin takaisin ja vähän mielessäni ihmettelin lukemiani blogitestien kuvauksia Saanan hienoista uusista portaista...Miksi missään ei kerrottu tästä lohkareisesta polun alkupäästä?
Tämä asia selvisi kun ystäväni joukkoineen nousi eilen Saanalle, meidän köllötellessä jo kotisoffalla. Pirjo nimittäin lähetti kuvia uusista portaista ja hienosta polusta, joka lähteekin Mallan luontokeskuksen pihalta, eikä vanhalta paikalta, joka on ihan Kilpisjärven keskustassa. No ilmankos! Vähän harmitti, mutta toisaalta nousuun olisi mennyt minulta varmasti 2-3 h ja ehkä saman verran takaisin, joten aikakaan, säästä puhumattakaan, ei oikein olisi antanut tällä kertaa myöten ja minun pääkohteeni olikin kokoajan Norjan puolella:) Kutenkin jo pelkästään Saanan läheisyys ja meditointi siellä, sekä illalla sen juurella puron vartta käveleminen oli upea kokemus, puhumattakaan Ruotsin lumihuippuisista vuorista, jotka juhlallisesti maisemaa koristivat. Ehkäpä Saanan haltijat saavat minut pian uudelleen vieraakseen, ja sillä kertaa ylös asti, maksoi mitä maksoi! :)) (Tunturin korkeushan on 1029 m)
Majoituspaikkana Haltinmaa oli ihan käypänen, vaikka ei suuren suuri kooltaan. Mökin hintaan ei kuulunut mitään, eli siivous ja liinavaatteet oli erikseen kustannettava, mutta maisemat huumasivat silmää.
Seuraavat kaksi päivää olimme Norjassa ja ilmojen haltijat todella suosivat matkalaisia, mahtavaa! Sunnuntai päivänä suuntasimme kohti Tromssaa ja pysähdyimme monen muun turistin tavoin Morsiushuntu-putouksilla, 35 km Kilpisjärveltä. Paikka oli mainittu hyvin vaaralliseksi. Sinne on monia ihmisiä pudonnut ja kaikkia ei ole edes löydetty. Nyt paikalle on tehty kaiteet ja polku on turvallisempi, mutta aivan alas asti putouksen alle emme menneet, sillä polku oli todella jyrkkä ja mutainen. Hieno luonnonnähtävyys todella, kauniilla paikalla.
Tromssa on saari ja matka sinne oli upeaa maisemien ihastelua. Lapsetkin olivat innoissaan. Norja taisi yllättää myös mieheni tällä kertaa, sillä aiemmin olimme käyneet vain päälaen kautta Pykeijassa, jossa maisemat eivät yllä aivan tämänkertaisen reissun tasolle, vaikka hienoja ovat sielläkin. Vuoret ja meri! Se on yhdistelmä, jota voisin tuijottaa ikuisuuden. Kartanlukijana ehdotin, että menemme ennen Tromssan keskustaan menoa köysiradalle, josta on upeat maisemat yli kaupungin. Kyllä kannatti! Lisäksi tuolta korkealta sai hyvän kokonaiskuvan alueesta. Mitään halpaahan matkailu Norjassa ei ole, kuten kaikki tietävät, mutta toisaalta, ei ruoka tai polttoaine ollut niin hinnoissaan, mitä olimme ennakkoon arvioineet. Ruoka ravintoloissa ehkä noin kolmasosan kalliimpaa kuin Suomessa.
Olimme päättäneet yöpyä Tromssassa, jotta koko reissu ei mene autossa istumiseksi. Olikin mukava katsella kaupunkia jalan, varsinkin kun aurinko paistoi ja elämä hymyili. Lokkien kirkuna oli aivan korvia huumaavaa tosin! Olin luullut, että Hailuodossa tuota ääntä piisaa, mutta kyllä Tromsan lokit vetivät ennätyksen omaan pesäänsä mennen tullen äänekkyydessä ja ehkä huonotapaisuudessakin;) Eräs lokki jopa pysäytti liikenteen kaupungilla, kun ei suvainnut astella pois auton edestä. Kilpisjärvellä tien tukkona olivat porot ja valtaisat määrät karavaanareita ja muita matkalaisia. Tromsassa taas isokokoiset linnut hallitsivat teitä;) Karhuja ei Norjan puolella näkynytkään...
Hotellivalinta ei mennyt ihan nappiin, eikä tarjontaakaan äkkilähtönä
Illalla kävimme aidossa Italialaisessa pitseriassa nimeltä Inferno, johon oli ihan jonoa jatkuvasti. Tunnelma oli erikoisen hieno ja sisustus myös ja pitsat tehtiin aidossa kiviuunissa. Hinta neljän henkilön pitsaruualle oli tietenkin hitti. Yli 100 e, mutta mukana tosin oli pari lasia viiniä.
Toisen Norja-päivän käytimme Lyngseidetiin ja Skiboteniin. Ajoimme autolautalla ja melko pitkässä tunnelissa, niitähän Norjassa riittää! En voi kyllin ylistää helteisen Norjan antia tuonakin maanantaipäivänä. Aivan upeaa ja mahtavaa! Matkanteko autossakin tuntuu paljon mukavammalta, kun voi ihastella maisemia ja pysähdellä ottamaan kuvia. Koko matka lähes kuin meditaatiota, jossa maisemat virtaavat lävitse ja katsoja vain ON.
Ennen kolmen kilometrin pituista tunnelia Lynseidetin Alppimaisemista takaisinpäin, istahdin meditaatioon meren rantaan ja koin paikalliset luonnonhenget, varsinkin vedenhenget tuolla kertaa hyvin voimallisesti. Kun katsoin maahan, näin jälleen lumikvartsin, kuten niin usein aiemminkin. Maaäiti antoi lahjan ja otin sen mukaan...muistona Norjan aurinkoisesta päivästä. Lyngseidetissä kävimme ostamassa eväitä kaupasta ja istuimme satamassa, jälleen tuijottaen merta ja vuoria. Kovin pieni paikka oli tuo kylä, mutta luontopolkuja ja terävähuippuisia Alppeja siellä riittää.
Lyngseidet on toiselta niemeltään Ykeänmuotka ja sieltä siis suuntasimme seuraavaksi Ykeänperälle, lähemmäs Kilpisjärveä, sillä olin halukas kokeilemaan jäämeren veden lämpötilaa, jos vaikka uimaan asti uskaltaisi...No ei uskaltanut, mutta kahlaaminen sentään sujui.
Päivän påätteeksi päädyimme jälleen Kilpisjärven majoitukseen ja buffetpöydän äärelle. Ja viimein yöpymisen jälkeen lähdimme palailemaan Äkäslompoloon, jonka katukuvaa Jounin kauppa näyttää hallitsevan. Lapland Hotel Äkäshotelli oli asiallinen huoneistomajoitus. Aamiaispaikkana oli legendaarinen Pirtukirkko, jonka tunnelma oli kuin suoraan 1970-luvulta, mutta mikäpäs siinä, aamupala oli loistava!
Vielä saimme nauttia Ylläksen maisemista helpommalla mahdollisella tavalla, eli gondolikyydillä ylös ja kahvittelemaan upeisiin näkymiin 761 metrin korkeuteen. Jälleen pieni meditaatio Ylläksen huipulla, josta mahtavat 7 tunturin maisemat, jopa Leville saakka. Tässä meditaatiossa tapasin Haltijan, jota hieman haastattelin ja hän lupasi tulla kanavoitumaan jatkossa jollekin kursseilleni, sillä tätä pyysin ja loimme yhteyden. Hän kertoi mm. näiden seitsemän tunturin ja niiden haltijoiden yhteistyöstä alueella, sekä yhteydestä myös Tähteläisiin joukkoihin;)
Kokonaisuutena reissu oli erittäin onnistunut, mutta paluumatkalla sade tuli meitä vastaan ennen Napapiiriä ja jaksoi sataa Ouluun saakka. Pieni pyörähdys tehtiin Kemiin, sillä sinne oli tullut Vietnamilainen ravintola, joten pitihän sekin ihme käydä katsomassa!
Kesäloma alkaakin olla taputeltu, mutta kesähän jatkuu, kuten myös seikkailut kesäisessä Suomessa! Seuraavaksi matka vienee Veteliin, jossa osin työn ja osin huvin merkeissä Kalevan tulet- tapahtumassa luennoin ja ohjaan yhteisrummutuksen 15.08.la.
Ehkäpä siellä nähdään!
Mutta kyllä Norja jätti kyltymättömän kaipuun..Senjan saari...Lofotit...ehkä laivareissukin jossain vaiheessa...ah ja voi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti