2020 Paras Vuosi Ikinä???

 

No, ehkä ei aivan paras, mutta varmasti jää mieleen jokaiselle. Aira Samulin sanoi hyvin Joulunajan haastattelussa, että kun kysyttiin mikä Joulu hänellä on jäänyt erityisesti mieleen, niin hän vastasi, että se jota ei ollut. Hän oli tuolloin "jossain junassa" evakkomatkalla ja Joulu jäi väliin Hän totesikin, että kun joku "50 vuoden päästä" kysyy mikä Joulu meille on jäänyt mieleen, niin moni muistanee juuri tämän koronavuoden Joulun kaikkine poikkeuksineen. En lähde kertaamaan tämän vuoden erikoisuuksia, ne ovat kaikilla mielessä vielä tuoreena, liiankin hyvin. Kuitenkaan dualismissa ei kaikki koskaan ole vain hyvää taikka huonoa. Joillakin pilvillä on kultareunus, poikkeusaikoinakin.

Mitä vuosi meille antoi? Monelle se antoi selkeän viestin siitä, mitkä ovat omat arvot ja mihin haluaa uskoa. Media paljastui ennen näkemättömällä tavalla haaskalintujen laumaksi. Pelon lietsontaa ja manipuloimista. "Vapaa lehdistö"  on todellakin muisto vain. Mitä aika sitten opetti meille foliohattuisillle ja muille oman tien kulkijoille? Ainakin sen, että on pakko ajatella omilla aivoillaan, ottaa selvää asioista ja seurata sydämen ääntä. Mitä vähemmän uutisia eli vain "pakolliset" katsoo, sitä parempi, sillä faktalla pärjää pitkälle, mutta muuta iltapäivälehdistön ja muidenkin medioiden huuhaata ei kannata tietoisuuteensa vastaanottaa. Mitä vähemmän pelko saa ravintoa kollektiivisessa tietoisuudessamme, sitä parempi. 

Vallitsevassa ajassa on suurempi kahtiajakoisuus, kuin ehkä koskaan aiemmin. Ja sitä media, myös some käyttää hyväkseen ilmiömäisellä tavalla. Ablodeja! Kuitenkin kaikki mitä näyttää nyt tapahtuvan, on sitä kuuluisaa illuusiota, unen näkemistä ja harhaa. Toisaalta ilmiömaailman kaikkien ilmiöiden havaitsematta jättäminen, eli omaan arvoonsa jättäminen voi olla haasteellista, kun kuitenkin näytämme elävän vielä maailma-nimisessä virtuaalitodellisuudessa :) 

Maya-intiaanit kertoivat tästä vuodesta kaikkine kahtiajakautumisineen vuoden 2012 ennustuksissaan. Tuolloin ei tapahtunut juuri "mitään" mitä henkisissä piireissä odotettiin, mutta sen sijaan nyt merkit ovat selvästi näkyvissä. Ja eikö vain myös vuosi 2021 tule olemaan Maya - vanhempien ennusteiden kaltainen? 

Ainakin Oneness-yliopiston Kalki Avatar Bagavan kertoi jo vuonna 2012, että juuri vuonna 2021 tulee koettavaksi massiivinen kollektiivinen korkeamman Itsen laskeutuminen, eli ei vain harvojen ihmisten kokemana, vaan sen kriittisen massan, josta niin paljon on puhuttu viime vuosina. Mitä useampi ihminen Herää unesta nimeltä "minä" eli ego, sitä useammalla on siihen mahdollisuus ja loppujen lopuksi meitä on tietenkin vain se Yksi. 

Mitä herääminen tarkoittaa? Salaliittoteorioita? Heräämistä huomaamaan, että meitä vedätetään virus-asioissa, kenties rokote-asioissakin? Sitä en tarkoita heräämisellä, vaan kaikki tuo on vain osa sitä unta, jossa ihmiskunta jo on. Joku voi ajatella olevansa tiedostavampi kuin "muut" huomatessaan, että viruksella kaikkineen on laajempi merkitys, kuin mitä massa nyt haluaa havaita. Näin varmasti on, MAAILMASSA. Muitta Sinä ja Minä emme ole maailmasta, vaikka uskomme vielä olevamme maailmallisia(kin) ihmisiä. 

Herääminen tarkoittaa totaalista havahtumista kaikesta unennäöstä, eli näytelmistä, jota minä-harha pyörittää tietoisuuden valkokankaalla. Maailmassa tapahtuu aina sitä mitä maailmassa tapahtuu. Niin näyttää aina olleen ja tulee olemaan, niin kauan kuin syyn ja seurauksen laki pyörittää karmana elämänteatterin keloja. Sinä joko uskot tuohon tarinaan tai et usko. Samoin näkisin korona-nimisen näytelmän suhteen. Sekin on kuluvana vuonna antanut meille sitä, mitä kunkin on tarvinnut kokea. Ja varmasti se on antanut jokaiselle hieman erilaisen kokemuksen, aivan kuten kaikki muukin maailmailmiössä koettava. 

Jokainen kokee omassa maailmassaan ensisijassa sen, mitä hän valitsee kokea ja sen mihin hän USKOO ja toisekseen, jokainen antaa itse kaikelle kokemalleen sen  merkityksen, mikä sillä hänelle on.

Olikin aivan mahtava päätös omalla kohdallani viime vuoden lopulla aloittaa Ihmeiden oppikurssiin perustuva vuoden kestävä 365 - verkkokurssi ryhmän kanssa. Meitä oli (ja vielä on) yli 20 upeaa kurssilaista yhdessä ja olemme todenneet jo, että kyllä olikin mahtava päätös käydä kurssia juuri tänä vuonna yhdessä anteeksiantaen, sillä vaikka Ihmeiden oppikurssi onkin periaatteessa itseopiskelua, niin ryhmän tuki  on suuri ja kiva oli vaihtaa kuulumisia anteeksiannon läksyjen suhteen, sillä korona-vuonna niitä taisi itse kullakin  olla hieman keskimääräistä enemmän.

Jännä oli omalta kohdalta myös huomata niin sanotuissa henkisissä piireissä ne suuret erot, miten jotkut noudattivat tänä vuonna opittuja henkisiä taitojaan ja säilyttivät rohkeutensa ja sydämensä ja miten taas jotkut henkisinä itseään pitävät ihmiset näyttävät juoksevan pelon pauloissa, edelleen. Pelko on aina läsnä mahdollisuutena, mutta niin on myös rakkaus. On eri asia olla normaalisti varovainen  eli pestä käsiä ja pitää maskiakin, jos on äärimmäinen pakko, mutta moni muu tämän vuoden toiminta on kärjistänyt ihmisten yksinäisyyttä ja erakoittanut, haastanut mielenterveyttä ja uskallusta monella tavalla, varmasti tietenkin jokaisella omalla tärkeällä tavallaan. 

Mutta korona todella on erotellut jyvät ja akanat eri laariin ja tällä tarkoitan sitä, että joku on elänyt henkisyyttään, joku taas unohtanut sen tyystin nyt tänä vuonna, kun sitä olisi eniten tarvittu. Jotkut taas ovat ihanasti juuri vasta NYT heränneet pohtimaan perimmäisiä kysymyksiä, joita eivät ennen ehtineet tai uskaltaneet pohtia. Mahtavasti etätyöt ja suuri vapaa-ajan määrä ovat pakottaneet monia myös kohtaamaan asiat, joita ei enää vain sitten pystynyt lakaisemaan mattojen alle.

Toinen parhaista päätöksistä tähän vuoteen kohdallani oli aloittaa myös ketoilu tämän vuoden alussa. Uskomattomia oivalluksia on tullut tunne-syömisen ja sokeri-koukusta irtautumisen kautta ja sama jatkuu edelleen tulevana vuonna, sillä projekti on toki vielä kesken.

Minulla oli  mukava vuosi. Verkkokoulutukset pyörivät ja vaikka korona perui muutamia kursseja ja matkoja, niin tilalle tuli uusia seikkailuja! Laskin, että olen tehnyt (tai tulen tekemään) tänä vuonna 242 videota ja se on paljon se. Nostan hattua "oikeille" vlogaajille, jotka jaksavat muokata videonsa ja tehdä niitä pieteetillä. Itselläni ei aika moiseen editointiin riittäisi, jos taitokaan, mutta onneksi kurssilaiset ovat jo tainneet tottua Riitta Väisäsmäiseen "Hupsista olkoon mitäs nyt sattuikaan..."-tyyliini :)

Uusi Vuosi ammutaan pian taivaalle, vaikka rakettien terveellisyydestä luontoa kohtaan neuvotellaankin... Toivon, että tulevana vuonna Kalkin ennusteet toteutuvat ja suuri osa ihmiskunnasta herää kysymään; "Kuka olen ja missä mennään..?" Me IOK:laiset taidamme kysyä sen sijaan; "Olemmeko itseasiassa lainkaan "täällä" ja mitä tarkoittaa tuo"täällä?""

Myös vuonna 2021 jatkamme ryhmän kanssa Ihmeiden oppikurssin tehtäviä tehden ja maailman sekä egon metkuja anteeksi antaen. Tule mukaan mahtavalle matkalle anteeksiantoon ja armoon, jos asia tuntuu sinusta kutsuvalta. Myös toinen Tammikuussa alkava kurssi "Tikapuut taivaaseen"- avaa näitä samoja teemoja eli heräämistä unesta totuuteen ja vapauteen. 

Avaudumme vastaanottamaan Pyhän hetken ja korkeamman itsen siunauksen vuoden vaihteessa ja jokaisena päivänä se jälkeen. Eikö vaan?

Kursseille ilmoittautumiset ja kirjatilaukset ym toiminta:

marjut.moisala@gmail.com

http://solarelverkkokoulu.nettisivu.org/ 

Youtubessa Solarel-kanava, Fb-sivut ja verkkosivut: solarel.nettisivu.org

Valkoinen kotka - pyhä henkesi

Mitä valkoinen kotka symbolisesti sinussa herättää? Onko valkoisia höyheniä tippunut viime aikoina tiellesi? Minä olen jo muutamia vuosia kouluttanut verkkokoulutuksia Ihmeiden oppikurssin hengessä yhdessä mestari Jeshuan kanssa. Kuitenkin nyt menneenä kesänä Jeshua, veljeni, ilmestyi tietoisuuteeni kertoakseen, että on aika laittaa isompaa vaihdetta silmään yhteisessä työssämme Armon ja anteeksiannon vapautuksen sanoman tuomisessa ihmissydämiin yhä laajemmin. Jeshua kertoi, että kirjoitamme yhdessä teoksen, johon kootaan Armollisuuden ja Uuden Liiton ydinsanoma,  eli se tärkein, joka ainoastaan voi meidät vapauttaa unesta nimeltä elämä.

Kirjan ensimmäisen osan verran Jeshua ben Joseph eli Intialaiselta nimeltään Issa kertoo omasta roolistaan Messiaana ja Uuden Liiton tuojana Jumalan ja Ihmisen välille. Vanha liitto on dogmien, syntien tunnustusten ja uhraamisen ajatuksen liitto. Jeshua sanoo, että Hän ei sellaisia asioita koskaan edustanut, vaan aivan jotakin muuta, sillä Rakkaus ei koskaan vaadi uhreja. Hän sanoo kirjassa näin: 

"En minä tullut tuomaan uskontoa tai dogmia. Tulin tuomaan ruusun ja miekan, eli rakkauden ja terävän havaintokyvyn, jonka avulla voidaan erottaa totuus valheesta ja mielen myrkyt rakkaudesta. Tulin tuomaan Uuden liiton Jumalan ja ihmisen välille, mutta ihmiset egoineen tahtoivat luoda opetuksistani uskonnon ja laittaa suuhuni sanoja ja tarkoituksia, joita minulla ei koskaan ollut, eikä ole.

Tämän takia nyt, kun uusi kultaisempi aikakausi koittaa, on aika vanhojen kuvien kaatua ja vanhojen sinettien murtua. Ei enää uskonnollista muminaa kammioissa, salaseuroja tai vaatimuksia synnin tunnustamiseksi, vaan tieto siitä, että Sinä olet Viaton ja olet aina ollutkin. Mitään syntiä ei ole koskaan Todella tapahtunut, eikä ketään ole tuomittu. Uni inkarnaatioista, syntymän ja kuoleman leikistä ja vaihteluista on sitä miksi se on jo ammoin Intian viisaiden aikaan todettu, mahamaya, uni, harha! Ei totta ensinkään."

Ja unesta on vain yksi tie ulos: Herääminen!

Jeshua sanoo myös, että vaikka Pyhän Hengen vertauskuva on aiemmin ollut kyyhkynen, hän haluaa uudistaa tämän symbolin sillä Pyhä Henkemme ei ole parvilintu, vaan uljas valkoinen kotka, jonka koti taivas on. Mestari sanoo:

 "Kotka ei ole laskeutunut. Se lentää edelleen taivaan avaruudessa ja antaa Elämän tuulten kantaa. Kotka on Sinun Pyhä Henkesi, todellinen Itse. Onko aika jo avata siivet ja jättää parvilinnun elämä? Rohkeat lentävät yksin, mutta se ei tarkoita, että he olisivat yksinäisiä. Kotkillakin on sukunsa, puoliso ja lapset, mutta henkisesti ne ovat vapaita ja vapaus antaa ilmaa siipien alle. Kohti ääretöntä, ja sen yli!"

Kirjan toisessa osassa minä kerron Armon vastaanottamisen oppimisesta ja todellisesta anteeksiannosta, jota Kvanttianteeksiannoksikin kutsutaan. Kvanttianteeksianto ei ole sitä vanhakantaista "muka anteeksiantoa", joka olisi jo nähnyt toisen tai tilanteen viallisena, ja sitten yrittäisi antaa jo havaitun virheen anteeksi. Kvanttitilassa olemme yhtä Henkemme kanssa ja  me näemme, ettei virhettä koskaan tapahtunutkaan, sillä unesta, jossa olemme jatkuvasti päivin ja öin, ei ole seurauksia! Olemme viattomia nyt ja aina. Emme kuitenkaan kovin helposti pysty luopumaan alitajuisesta syyllisyydestämme ja ottamaan vastaan Armoa, joka on kyllä jatkuvasti saatavilla. Kun opimme ottamaan Armon vastaan ja tiedämme täydellisesti olevamme viattomia ja vapaita egon kurimuksesta, ei muuta tarvita. Seurauksena on "onnellinen uni" eli arki ja lopulta herääminen unesta.

Olen jo pitkään puhunut yhdessä  Armon mestareittemme kanssa tästä ainoasta tiestä vapauteen. Tuomion unet ovat ikuisia, jos tuomitsemme itsemme tai toisen tai arvostelemme yhtään mitään, alitajuntamme tietää heti, että tuomitsemme itsemme. Kun taas olemme armollisia itsellemme ja muille, hajoaa alitajuinen syyllisyytemme, jota kirkko kutsuu perisynniksi tai jota buddhalaisuus kutsuu tietämättömyydeksi. Kun siunaat "lähimmäisen" siunaat itsesi, sillä ei  meitä montaa täällä ole! Vai montako meitä on, jos ykseydessä on vain Yksi? Toki tuo yksi pukeutuu erilaisiin muotoihin ja leikkii olevansa monta, mutta siitä huolimatta se on se yksi vain, edelleen.

Moni henkisen tien kulkija on kuullut armon ja anteeksiannon ja itsemyötätunnon tärkeydestä ja ymmärtää asian teoriassa. Mutta teoria ei riitä! Siksi Valkoinen Sulka-verkkokurssien sarja käynnistyy Lokakuun alusta pilottina ja seuraava tällainen verkkokurssi yhdessä Mestarin kanssa alkaa ensi vuoden 2021 alussa. Jeshua on kulkenut vierelläni pitkään, vaikka lapsena suhteeni häneen olikin ongelmallinen, vaikkakin vain minun puoleltani. Luulin näet, että olen pettänyt Jeshuan ja hän on minulle siitä vihainen. Tämä oli lapsen mielessä oleva muisto aiemmasta elämästä, Essealaisten yhteisöstä.  Onneksi veljeni ei ollutkaan vihainen, mitenpä rakkaus voisikaan vihata :) Ihmeiden oppikurssin opiskelu toi Mestarin paljon lähemmäs ja hyvä niin! Hän on sanonut minulle mm. "Se reitti neulansilmän lävitse vapauteen tarkoittaa, ettei tuomitse tai arvostele yhtää mitään tai ketään koskaan..." Kuulostaako helpolta? No ei varmasti  meille egon talutusnuorassa kulkeville, mutta harjoitus tekee meistäkin mestarin, joka itseasiassa jo olemme, sillä eihän aikaa ole olemassa todella, vaan kaikki on jo valmista!

Siispä avaa siipesi ja anna niiden kantaa henkesi kotkan lailla ylös korkeuksiin. Valkoisen kotkan sulkapeitteestä putoavat sulat muodostavat Jeshua opetusten ytimen. Avaa sinäkin kirja ja katso, mitä Hän tahtoo meille kahdentoista sulan myötä kertoa. Ota Armo vastaan ja kulje Kotiin käsi kädessä yhdessä Mestarin kanssa. 

Valkoinen kotka kirjaa saat suoraan kirjailijalta hintaan 23,60 sis.postikulut, sekä valveutuneista nettikirjakaupoista kuten BOD.fi ja myös Ultrasta.

Valkoinen sulka - verkkokurssille voit ilmoittautua Marjutille: marjut.moisala@gmail.com

HUOM! Kurssista:

Seuraava kurssi alkaa Loppiaisena 2021. Kurssilla 12 viikon ajan etenemme 12 sulan mukaisesti ja kirjan sisällön lisäksi Jeshua kanavoituu teemoista ja joka viikko myös meditaatio Häneltä. Yhdistymme yhä voimakkaammin Pyhään Itseemme.  Jos tahdot käydä kurssin uudelleen, tiedoksi, että sähköpostikentän sisältö on jotakuinkin sama kuin nyt  käynnissä olevalla eka kurssilla, mutta videot niin alustus kuin meditaatiot teen uudestaan ja tietenkin IOK-korttien ym intuitiokorttien nostoa ryhmälle on luvassa. 

Saat siis kurssivideot suoraan sähköpostiin ja keskustelemme "vastaa kaikille"-toiminnolla. Kurssin hinta on 60 e / kk ja sen aikana kurssilaisille mahdollisuus puhelintreffeihin hieman edullisempaan hintaan eli 45 e puhelimitse 50 min.

Kurssihinnan maksuun saat myös maksuaikaa, jos sitä tarvitset, kun vain laitat asiasta viestiä. Yleisesti maksu kerran kk ennen kuin seuraava kk alkaa, tai kerralla koko 3 kk.

Kurssilla myös harjoituksia, kuten peilaus...

Hiidenportin kansallispuistossa takakesän kynsissä!

Edellisviikon viikonloppu ja alkuviikko vierähtivät hämmentävän lämpimässä syyssäässä Vuokatissa ja Sotkamossa. Tuttuja paikkojan nämä ovat, mutta aina jotakin uuttakin, sillä monen vuoden haikailun jälkeen lähdimme tutustumaan Hiidenportin kansallispuistoon, joka sijaitsee Sotkamon ja Valtimon rajalla, noin 50 km Sotkamon kylältä korpeen päin :) Matka on hikinen, mutta älä pelkää, otan sut vaikka reppuselkään...laulun sanoin mentiin, sillä lämmintä piisasi ja maisemat huumasi. 

Puistoissa parkkipaikka oli kansoitettu, kuten nyt tuntuu korona-aikana olevan tapana. Oli siellä parkissa auto poikineen, mutta paikka kuitenkin löytyi.Valitsimme lyhyimmän reitin, joka on 3-5 km riippuen siitä, käykö laavulla makkaraa paistamassa. Suurin nähtävyys reitillä ja koko alueella on Hiidenportin rotkomuodostelma, jossa tosiaan riitti ihmettelemistä. 

Polku ei ole ihan helpoimmasta päästä kulkea, sillä siinä on paljon korkeuseroja, mutta kuitenkin ihan mukavasti tämmösellä keski-ikäisen sisätyöläisen kunnollakin onnistuu. Minun tavoitteena ei ole kulkea mahdollisimman pitkiä  matkoja, vaan antaa maiseman kulkea lävitseni. Istun mieluusti meditoimaan ja aistimaan luonnonenergioita ja metsänväkeä, niin myös nyt. Ensimmäisessä pienessä hiljentymisessä havaitsin, että luonnonhenget tuolla alueella ovat ehkä hieman erinäköisiä tai oloisia kuin vaikkapa viime aikoina Lapissa tuntureilla tapaamani haltijat ja  muut energiat. Näin, että paikalla oli luonnonhenkiä, jotka keräsivät jotakin tuotteita koreihinsa ja koin, että he valmistautuvat tulevaan talveen, vaikka eetteritasolla tuskin talvi samalta tuntuu, kuin omassa maailmassamme! Nuo olennot eivät minusta välittäneet, vaan jatkoivat puuhiaan rauhassa.

Mitä puut juttelee?

Toinen meditaationi oli pidempi ja siihen tuli mukaan olento, jonka nimesin "Metsän naiseksi." Hänet näin pitkäpukuinsena vanhempana naisena, pitkin hiuksin ja lierihattu päässään. Väritys oli kovin vihreä ja ruskehtava. Hänen energiansa oli "isoäitimäinen." Hän näytti myös kuvia tuon alueen historiasta ja elämästä yleensä. Koin nopean kuin elokuvan, jossa aikakaudet vyöryivät ohitse. Hän näytti asuvansa "sukunsa ja perheensä" kanssa tuolla alueella eräässä luolassa ja näyttipä myös nuorempaa väkeä, joita hänen kanssaan asuu. Koin, että maan ajassa laskettuna hänen ikänsä oli muinainen:) 

Oman osansa luontoretkiin antaa elementtien voimaan yhdistyminen. Sen teen kaikkialla minne menen. Hengitän prananaa luonnosta ja tietenkin myös annan omat siunaukseni, sillä antaminen ja vastaanottaminen ovat Yksi ja sama. Luonnossa oleminen on todella palkitsevaa, niin myös nyt. Kuin tilauksesta oli nuotiollakin tulet jo valmiina makkaran paistoon ja rauhallinen hetki saatiin nauttia jälkeen ja ennen muita kulkijoita. Toivonpa, että vielä monta reissua saan käydä metsänväkeä tervehtimässä ennen talven tuloa. 

Lumikenkäilyä en ole vielä koittanut, mutta ehkäpä ensi talvena sitäkin!

Lapin ruskan lumoa Kilpisjärveltä Levin ja Luoston kautta Rovaniemelle

 

Matkailu ja Korona-aika ovat yhtälö, jossa on varauduttava yllätyksiin. Niin myös minun ja nuorteni Krakovan matkan suhteen, joka peruuntui kahteen otteeseen ja loppujen lopuksi meidän Krakova olikin Suomen Lumoava Lappi ja luulenpa, ettei Krakova olisi näitä maisemia ja värien sinfoniaa päihittänytkään!

Nuoreni eivät ole käyneet aiemmin Kemijärveä pohjoisemmassa ja sikälikin uskoin, että Pohjoinen olisi heille positiivinen yllätys, enkä ollut väärässä! Kun aloimme lähestyä käsivarren Kilpisjärveä alkoi kuulua ihastuneita kommentteja ja mitä lähemmäs päästiin kohdetta, sitä enemmän minullakin naama vääntyi hymyyn. Olin manifestoinut aurinkoisia kelejä ennustetun kolmen sadepisaran sijasta ja onnistuin;) Voi sitä ruskan upeutta, jonka aurinko kultasi, wau!! En muista olleeni aiemmin Lapissa maaruskan aikaan ja lyhythän onkin tuo aika ja yllättävästi alkava.

Majoituspaikaksi valikoitui viime kesänä hyväksi havaittu Haltinmaa vaikka ensin suunnittelin muuta paikkaa. Kuitenkin myöhästyin haaveilussani ja Haltinmaa jäi parhaaksi vapaana olevaksi majapaikaksi tilojensakin puolesta. Mökeissä on kaksi makuuhuonetta ja suhteellisen kiva olohuone ja saunakin. Näkymä on Ruotsin tuntureille ja porot laiduntavat takapihan leikkikentällä :)

Ajoimme 7,5 h yhden pysähdyksen taktiikalla ja vaikka sumu leijali puolet matkasta melko paksuna rokkana edessämme, niin matka tuntui sujuvan joutuisasti ja helposti. Ensimmäisenä iltana nautimme Kilpisjärven retkeilykeskuksen kuuluisaa pitsaa ja hyväähän tuo oli, vaikkakaan ei kovin ketoruokaa ;)

Varsinainen Kilpparin retkipäivä suuntasi tietenkin Saanalle. Kesällä sinne jo yritin toisessa seurassa, mutta sää ja olosuhteet eivät olleet silloin otolliset. Nytkin olimme flunssan jäljiltä puolikuntoisia tyttäreni kanssa, mutta puurajaan asti eli 2 km jaksoimme nousta meditoimaan ja aistimaan luonnonenergioita. Ja tietenkin syömään eväitä! Poikani kipusi Saanan huipulle saakka ja näkymät sieltä tuntuivat huumaavan. Minä en voinut lakata ylistämästä maisemaa ja ruskan värejä, joissa Malla-tunturikin kylpi. Uusi polku tuntui hyvältä nousta, vaikka puuskuttamaan piti vähän väliä pysähtyä. Poikani sanoi, että hänen mielestään alku eli juuri nousu puurajaan oli reitin raskain osio ja portaat ei olleetkaan niin rankat nousta…

Jälleen tapasin tuon kesästäkin jo tutun Saanan haltijan sekä muutamia muita luonnonhenkiä, eri hahmoissaan. Huvittava sattumus tapahtui kun palasimme takasin polkua tyttäeni kanssa, joka etsi lumikvartsia onnenkivekseen, eikä tahtonut sopivaa löytyä. Sanoin, että ”Pyydetään luonnonhengiltä apua sopivien lumikvartsien löytämiseen.” ja samalla käännnyin kannoillani ja näin polun varressa kauempana mättään päällä KUKKAMALJAKON ja se oli outo näky tuossa yhteydessä. Menin katsomaan sen sisälle ja se oli täynnä LUMIKVARTSIA! Sattumaako? No niihän rationaalinen mieli haluaa selittää, mutta vaikka olisi niin, että joku ihminen olisi tuon maljakon asettanut mättäälle ja täyttänyt lumikvartsilla, niin jännään aikaan sen havaitsin, kuin tilauksesta! (Menomatkalla me tai poikani ei maljakkoa havainnut.)

Monia kokemuksia ja elämyksiä toi Kilpisjärvi jälleen eteemme, ja päätinkin, että viimeistään ensi kesänä jatkuu minun Kilppari-elämä ja samoin Norjaan ainakin Senjan saarelle suuntaamme jossain vaiheessa jos ja kun rajat pysyvät auki.

Olin järjestänyt yllätysmajoituksen Leville, eli poikani haikaili jo Kilpisjärvellä näkyviä revontulimajoituksia, että olispa kiva joskus sellaisessa olla ja onkohan se kallista...Hymyilin sisällepäin ja kun seuraavana päivänä kaarsimme Levin Taivaanvalkeisiin ja Tonttulaan oli nuorilla melko yllättyneitä ilmeitä heidän kuullessaan, että majoituksemme on Aurora pyramidissa.

Olen jo pitkään haavaillut yöpymisestä revontulimajoituksessa, vaikka tiedän, että on todella suuri onnenkantamoinen, jos juuri sellaiselle yölle reposet saapuisivat taivaalle tanssimaan. Kuitenkin tähtiäkin on mukava tuijotella, joten nyt sitten sain tuon kokemuksen ja olihan se jännä, varsinkin kun on kyseessä pyramidin muoto, joka minulle on tuttu mm. tekemistäni Merkaba-ohjauksista ja kuuluu Sekhem energiaankin ihan olleellisesti. Pyramidejahan on maapallolla paljon ja ihan Atlantiksen ajalle niiden rakentamisen juuret ulottuvat, pyhän geometrian käyttö on ollut ennen paljon tietoisempaa, kuin mitä se meidän rauta-ajassamme nyt on.

Levin pyramidit on kuitenkin ainakin heidän kuvauksensa mukaan sijoitettu oikein ilmansuuntia ajatellen. Kun meditoin tuossa tilassa, koin kyllä sen olevan oikein energinen ja hyvä paikka meditaatiolle ja tunnelmaa toki riitti paljon, mutta… Mitään pysyvämpää pyramidi-innostusta en saanut, sillä yöllä sateli, lasiseinämät hohkasivat kylmää ja vaikka tilassa on ilmalämpöpumppu ja sitä säädimme, niin tuntui melko vilpoisalta. Yöllä oli toki myös selkeämpää ja tähtiäkin näkyi ja minä nukuin makoisasti. Mietin millainen ilmasto lasipyramidissa tai muissa lasimajoitteissa on talvipakkasilla. Toki lisävarusteena meille oli laitettu villasukat ja viileämmässä nukkuu paremmin.

Tonttulan elämyskylä on tuo paikka, jossa pyramidit sijaitsevat ja Tonttulassa on ikuinen Joulu. Tosi ihana paikka, varsinkin voisin kuvitella itseni sinne Joulun viettoon! Aamupala ja asiakaspalvelu olivat todella mahtavaa tasoa! Kun tutustuimme korpin luolaan meinasi ihan jännittää, niin kivasti sinne oli saatu maagista, satumaista tunnelmaa luotua. Varsinkin pienempien lasten kanssa tosi kiva paikka vierailla! Minun aikuisetkin lapset näyttivät viihtyvän :)

Pyramidiyön jälkeen auton nokka kääntyi kohden Luostoa ja vesisateen saattelemana ajelimme Lapland hotelliin ja pidimme välipäivän retkistä, sillä Levillä olimme jopa kesäkelkkarataan uskaltautuneet ja shoppailuakin päivään kuului.

Luoston hotelli oli melko vanhanaikainen, mutta ihanan tilava parvellinen ja parvekkeellinen huone. Ruokailimme illalla Punakettu ravintolassa ja olipa ihan kiva paikka sekin. Ametistikylpylä sen sijaan oli vähän surullinenkin kokemus ihmisten ahneuden vuoksi, kun ametistiluolan ametisteista melko suuri osa oli revitty irti ja kuljetettu pois, uimahousujen taskuissa kaiketi…? Muutenkin tuo kylpylä lie parhaat päivänsä jo nähnyt, mutta hyvinhän siellä kastui ja sai vesihierontaa kipeille lihaksille.

Seuraava päivä Luostolla valkeni aurinkoisena, eli kyllä ilmojen haltija oli meille tosi suosiollinen, kiitos siitä! Suuntasimmekin auton keulan Ukko-Luoston parkkipaikalle ja siitä 2,5 km patikointi metsätietä pitkin Lampivaaraan ja kahvioon. Kuumaa huumaa oli tuo patikkaretki, sillä olin ylipukeutunut, mutta onneksi ehdimme vielä kahvilassa puhaltaa hetken ennen kaivokselle kipuamista. 156 porrasta on pieni määrä verrattuna vaikkapa Tahkon portaisiin, mutta minulla meinasi henki loppua jo sadannen kohdalla;)

Kokonaisuutena Ametistiretki oli mukava, mutta aiemmin olin käynyt siellä 20 vuotta sitten ja tuohon aikaan verrattuna nykymeno oli aivan liian kiireistä. Olisin halunnut etsiä omaa onnenkiveä kauemmin, sillä lohkareilla oli vaikea tasapainotella ja tuntui vaikealta hakun kanssa löytää edes pientä murusta ja olisi ollut tosi kiva rauhassa vaikka istahtaa ja meditoida, mutta oppaat paimensivat laumaansa tiukkaan tahtiin ja harhailuille ei ollut todellakaan sijaa, ainakaan tällä kertaa, kun uusi ryhmä jo näkyi alhaalla odottavan.

Ruuhkaa on kuulemma korona-aikaan ollut kaivoksella, kun suomalaiset eivät voi matkustaa ulkomaille, niin tokihan Lapin kaikki kohteet kutsuvat nyt kulkijaa. Plussaa kestävän kehityksen tyylistä kaivoksella, se kuulemma takaa että ametisteja löytyy vielä 500 v päästäkin kävijöille mutta miinusta kiireestä! Toki Luostolaiseen tietäjähahmoon sain yhteyden jo ala-asemalla kun hetken keskityin. Hän oli naisenhahmossa, iki-aikaisen oloinen harmaahiuksinen rouva, mutta kovin myönteistä tai kutsuvaa tuntumaa en häneen saanut. Kuitenkin palattuani kotiin kuljin Luostolla vielä unissani ja tuolloin yhteys tuon alueen luonnonhenkiin tuntui voimistuvan. Jos vielä sinne palaan, niin kivet saavat olla kaivamatta ja sukellan suoraan tietoisuuden jalokivien pariin luonnossa hiljentyen.

Ametistien säikeestä matka vei Rovaniemelle viimeiseen yöpymiseen Arctic Light hotelliin, aivan keskustaan ja notkuvan Kiina buffetin pariin. Sää suosi Rovaniemelläkin ja jaksoimme vähän vielä tallustella metsäretken jälkeen. Parasta antia hotellissa saimme nauttia aamupalalla, joka on tv-kokki Sarahin suunnittelema ja sisältää vähän erilaista kattausta kuin mitä yleensä hotelleissa näkee. Muutenkin boutique hotellin tunnelma oli mukava ja se onkin saanut paljon palkintoja viime vuosina. Ainoastaan valaistuksesta antaisin ison miinuksen, sillä sekä huoneessa, että käyvillä olisi otsalamppu tullut tarpeeseen. Hieno oli valaistuksen säätö, mutta valoa ei vaan tullut säädöistä huolimatta. Itseasissa jouduin käyttämäänkin kännykän taskulamppua apuna valokatkasijoiden etsinnässä mustista seinistä;))

Kuva yrityksen sivulta.

Tähtiä seinillä toki oli enemmän, kuin taivaalla pyramidiyönä, eli tunnelmaa piisasi!

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Hienoa on saada matkustaa aikuisten lasten seurassa ja kiva, että edelleen he kanssani lähtevät reissuun. Kysyin käsivarressa, että kuka haluaa lähteä ensi kesänä uudestaan Kilpisjärvelle ja samalla Norjaan, niin vastaus tuli molempien suusta salamana: ”Minä!”

Niin minäkin tahdon ja ehkä se kolmas kerta toden sanoo ja ensi kesänä kiipeän sitten viimein ihan Saanan huipulle saakka terveenä ja punaposkisena tyttönä haltijan viitan liepeissä häntä seuraten :)

https://luosto.fi/yritys/lampivaaran-ametistikaivos

https://www.kilpisjarvi.com/

https://elvesvillage.fi/

https://www.hulluporo.fi/en/accommodation/aurora-pyramids/

https://www.laplandhotels.com/FI/lapin-hotellit/luosto/lapland-hotels-luostotunturi.html

http://www.arcticlighthotel.fi/en/hotel/

Pauanne - Äitimaan pauhua

 

Elokuussa, Kalevantulien aikaan, sain onnekseni käydä tutustumassa Kaustisella Pauanteeseen. Voi mahoton, mikä paikka!

Yksi mies eli Tapio Hietalahti on nämä hienot rakennukset omin käsin rakentanut, siten, että ne ikäänkuin nousevat maasta ja kuuluvat osana maisemaan. Paanukatot  ja kaikki tuo, aivan mahtavaa!

Paikka rakennettiin kansanparantajille koulutus - ja kohtauspaikaksi ja rakennuksia on useampi. Valitettavasti talousvaikeudet ajoivat paikan pakkohuutokaupattavaksi ja nykyinen omistaja  kuulemma yksin kunnostaa näitä hienoja rakennuksia. Iso urakka!

Toivoisi, että paikka pelastuu, mutta aika näyttää. Tärkein kokemus itselleni ei ollut kuitenkaan upea rakennuskanta, vaan ikuisuuden ikäiset kalliot. Maisemat kuin Lapista ja kun asetuin meditoimaan, koin MAAN PAUHUN tai Jymyn, kuten paikkaa on myös kuvattu. Ihan tärisevänä nousi energia maasta, käsitteli kaikki chakrat ja sitten ilmoitti, että hoito on päättynyt :)

Olisinhan minä pidempäänkin viihtynyt hoitoa saamassa, mutta matka jatkui kohti Oulua. Joku ystävällinen sielu oli rakentanut paikalle hienon labyrintin, jonka puolisoni kanssa kuljimme. Labyrintin kulkeminen vaikuttaa ihmistietoisuuteen, näin koin nytkin.

Valvontakamera kuvasi meitä, hei hei!

Siunausta Pauanteen hengille ja energeettisille ylläpitäjille ja tietenkin toive ilmoille, että paikan rakennukset saavat avun ajoissa, ennen rappeutumista ja shivan tanssia! Asukas taisi olla paikalla, mutta toivon mukaan hän ei  häiriintynyt vierailustamme <3

Yö ulkona - melko monen tähden majoitus!

Viimeinkin se onnistui! Nimittäin yön nukkuminen ulkona, ilman telttaa tai muuta majoitetta. 

Viime vuonna luin kirjan "Sata yötä ulkona" ja ajattelin, että itsellänikin on suuri kaipuu luonnossa yöpymiseen, mutta miten toteuttaa tuo haave ja milloin, kun sääskiä piisaa ja en ole hankkinut riippumattoa, jossa olisi sääskiverkko tai muutakaan vastaavaa välinettä, vaan toiveeni oli siis nukkua taivaan olla, ilman mitään eristävää kangasta, kuten telttaa:) 

Kesäkuussa yövyimme tyttäreni  kanssa puumajoitteessa, joka on teltta puiden välissä leijailemassa, mutta tällä kertaa sainkin kokea ystäväni kanssa ihan aidon tähtitaivaan Salmisen järven rannalla ilmapatjoilla levätessä. Luontoretki suuntautui tällä kertaa eväitä syömään erääseen Vaalassa olevaan saareen. Teemana näytti olevan sudenkorentojen väistely, niin innokkaita nuo siipiveikot olivat tuttavuutta tekemään. 

Ohjasin tuolloin vielä shamanistista kurssia, jossa meidän oli määrä tarkkailla ympäristöämme symbolisesti ja minulla nuo sudenkorennot näyttelivät suurinta roolia voimaeläiminä, kun sellainen ilmestyi ihan ystävän hankkiman viinipullon etiketinkin kautta tähän elämän päiväuneen! Ne jotka ovat tarkkailleet elämää unena, tietävät mistä puhun. Jos joku symboli alkaa ilmestyä, niin sitä sitten riittää eri muodoissa! 

Oli ihana saunoa ja uida ja sitten  olla nuotiolla Pirjon mökkirannassa ja seurata kun usva alkoi nousta. Usvakeijut tanssivat ja etenivät vähitellen pitkin järven rantoja. Oli ollut lämmin päivä, mutta yöstä oli luvattu kylmää, jopa lähes nollaan asti laskevaa lämpötilaa. Minulla oli kaksi ilmapatjaa autossa jo valmiina ja siitä se idea sitten lähti itämään, että mitä jos nukkuisimme rannalla tähtitaivaan alla, sillä kirkasta oli luvassa taivaalle. 

Tuumasta toimeen! Pirjo haki eristykseksi vielä vanhoja maalauspahveja, jonka päälle patjat ja jopa petarit, eiväthän todelliset prinsessat voi nukkua kovin kovilla alustoilla...Mökiltä löytyi paksumpia makuupusseja  ja viltitkin vielä meille päälle. Nuotio paloi jonkun aikaa illalla, mutta keskiyön aikaan sitten kellahdimme tuhannen tähden majoitukseen ja olipa mukavaa! Kun heräsin yöllä kello 02 käymälä reissulle, oli muuten pimeää, mutta muutama kynttilä vielä paloi ja tähdet taivaalla tuikkivat. Kaveri nukkui onnellista untaan heräämättä. Minua vaan leveästi hymyilytti. Mahtavaa! 

Seuraavan kerran olimme hereillä molemmat kello 4 kun aurinko alkoi jo nousta ja maisema oli niin henkeäsalpaava, ettei tahtonut malttaa nukkua! Kuvia piti ottaa ja sitten pää tyynyyn. Nukuin noin viiteen tai puoli kuuteen ja sitten kuuntelin joutsenten huutoja, onnellisena hymyillen. Autojen äänet rupesivat tuossa vaiheessa kuulumaan, joten hipsin mökkiin nukkumaan vielä hetkisen ja kohtahan kaverikin kömpi sinne ja aamuvarhaisella hän kirmasi vielä uimaan. Huh huh! 

Totesimme, että tästä pitää tehdä perinne! Olin pyydellyt aiemmin tytärtäni nukkumaan ulos Meriniemen rantaan, mutta hän totesi, ettei voi lähteä koska "hämähäkkejä menee suuhun ja kaikkialle..."  Pirjon rannalla ei hämähäkit meitä kutoneet verkkoonsa, mutta verkkoja oli todella paljon aamulla herätessä, tosin ei ihan rannalla, vaan kauempana. Hyttysten osalta olimme myös onnekkaita, sillä vain yksi sääski tai joku heidän heimoaan kävi tervehtimässä ja lensi sitten pois. Sadekuurotkin pysyivät kaukana eikä pakkas-ukkokaan  ihan nollaan asti vetänyt lämpötilaa, vaan +3 C lienee ollut alimmillaan ja meitä ei palellut pätkän vertaa! 

Hieno verkko? Kuva Pirjon ottama.

Yöttömässä yössä voisi seuraavaksi nukkua vaikkapa sen hyttysverkon alla Hammocissa, mutta ehkä vielä ennen sitä, ehditään ottaa tuhannen tähden patjamajoitus uusiksi, ennen lumen tuloa, tai sen jälkeen ;) Luonto on parasta A-luokkaa kokemusten antajana ja voimaannuttajana tässä maailman suuressa näytelmässä. Upeeta ja mahtavaa ja kiitos kaunis luontoäidille sekä tietenkin Pirjolle majoituspaikan järjestymisestä!

Tämä kuva klo 4 aamulla kun ulottuvuuksien välinen aukko oli avoinna ;)