Onko niin, että ego elää valloituksista? Ihmisellä on suuri tarve nousta korkealle, nähdä kokonaisuuksia...vai eikö se olekin sydän, joka haluaa olla lähellä taivasta ja vapaa kuin kotka, jonka mekin Pyhityksen rinteeltä näimme lentelemässä maiseman yllä?
Emme me valloittaneet Pyhitystunturia, vaan se valloitti meidät.
Luonto kutsui siis jälleen Syötteen mökiltä minut ja Pirjo - ystävän ja tällä kertaa kipuamaan Taivalkosken korkeimmalle kohdalle, Syötteen tuntureitakin korkeammalle Pyhitys tunturille, jonka laki on korkeudessa 422 m merenpinnasta. Sää oli helteinen ja paarmainen, mutta melko varhain aamulla heräsimme matkaan, jotta lämpötila ei ehtisi kivuta kolmenkympin pintaan. LA- neiti eli google maps jälleen vei väärään suuntaan Ahmaselkosentietä etsiessään, eli jos olet menossa Pyhityksen valloitettavaksi, niin Posion kautta tulevaa tietä en voi suositella. Kapea, mutkainen ja mäkinen tie, jossa lähes metrinkin kokoinen kuoppa, jonne emme onneksi ajaneet, sillä joku ystävä oli laittanut kuoppaan ison koivun varoitukseksi. Mutta oli todella jännittävä jo ajomatkakin tuota kautta Pyhityksen parkkipaikalle, poroja väistellen myös.
Parkkipaikka kuitenkin löytyi ja ensimmäinen osuus metsäautotietä laavulle on kuulemma noin kilometrin tai vähän päälle ja ihan helppo taivaltaa. Laavulta alkaa melko jyrkkä ja todella kivikkoinen ja juurakkoinen nousu huipulle. Pohjola on Villi! Laavulla seisahtaessa metso meinasi käyttää meitä kiitoratanaan ja muutenkin oli tunnelma hyvinkin luonnonläheinen.
Kun nousimme hieman ylemmäs alkoi aivan läheltä pusikosta kuulua ryminää ja selvästikin karhun örinää. Olimme aiemminkin tuon saman äänen kuulleet niin luonnossa, kuin videolta, joten ei voinut erehtyä siitä, että itse metsän kuningas oli paikalla meitä vastaanottamassa. Kieltämättä monenlaisia ajatuksia mielessä ehti käydä kun kuulosteltiin mihin suuntaan olisi paras lähteä, mutta sitten tuli selkeä olo; eteenpäin! Nousu oli minunlaiselleni melko kunnottomalle ihmiselle todella rankka ajoittain, mutta onneksi kaveri kannusti :) Ja välillä toki paarmoista huolimatta pystyi pysähtymään maisemia ihailemaan ja tankkaamaan vettä. Kuitenkin nousu palkittiin ruhtinaallisesti! Mitkä maisemat puista paljalla huipulla odottivatkaan!
Pitihän sampanjatkin korkata ja kippistää kesän, maisemien ja Pirjon lähestyvien synttäreidenkin kunniaksi ja ah kuinka hyvältä eväät ja kahvi maistuivatkaan tuolla ylhäällä, rauhassa, valtavien keltaisten perhosten ja luonnonhenkien seurassa. Meditaatiossa paarmatkaan eivät viihtyneet aurassamme, vaan pakenivat. Kun mieli rauhoittuu, niin ympäristö välittömästi vastaa siihen. Paikan haltijoiden ja maahisten kanssa jutustelin ja kumpikin me havaitsimme myös tuulettaret ja kuulimme heidän laulunsa. Kerrassaan pyhä paikka, jonka energia valloitti meidät kulkijat.
Sää oli erittäin selkeä, joten näkymät olivat täysin esteettömät kauas Posiolle, Kuusamoon ja Kostonjärvelle sekä Syötteelle. Upeaa!
Matkalla näimme myös kuukkeleita, sisiliskon sekä lisää poroja, jotka nyt ovat kovasti liikkeellä teillä. Myös valkoisia poroja näkyi ja eräs huonompi turkkinen oli tankkaamassa palattuamme Syötteen kyläkaupan bensatankilla. Liekö sekin ihmetellyt bensan hintoja, joissa todella paljon ihmettelemistä riittääkin.
Laskeutuminen alas vaaralta oli paljon helpompaa kuin nousu. Ja päätimme ehdottomasti palata Vaarankylän kautta takaisin ja jättää Posion tien kuopat koluamatta. Erikoisen hienoja suomalaisia maisemia oli myös tuolla reitillä. Todettiin muuten, että Pyhitys nousee meillä ainakin top 5 luontokohteiden joukkoon, minulla varmaan jo top 3 joukkoon yhdessä Saanan ja Pyhän Nattasen kanssa.
Mökillä meitä odotti muurahaisten kanssa vakavat keskustelut siitä, missä heidän paikkansa on.... Toivon mukaan viesti meni perille :)
Suosittelen Pyhitystä käyntikohteena kaikille, joilla jalka nousee. Katseen on hyvä pysyä koko ajan maassa rinneosuudella, paitsi kun pysähtyy. Nousu on merkitty Syötteen kansallispuistojen reittejä kuvaavaankin esitteeseen vaativaksi. Tietenkin sään on hyvä olla selkeä, jotta huipulta mihinkään näkee. Gooleen parkkipaikan osoitteeksi kannattaa kirjuuttaa Ahmaselkosentie 212.
Samaan reissuun monet ovat yhdistäneet Soiperoisen, mutta me jätimme jotakin seuraavaankin kertaan.
Pyhää kesää Sinulle!
Marjutilta, joka suuntaa seuraavaksi Ultra-päivien tunnelmiin Kuortannelle.
