Viime aikoina tapahtumia elämään on tullut ns. ”puun takaa” ja kaikki niistä eivät ole olleet kovin mukavia. Matka Venetsiaan oli kuitenkin mukavimmasta päästä oleva lähes äkkilähtö, johon idea tuli puolisolta malliin; ”Pitäsköhän tehdä jotakin ihan muuta, kuin suorittaa velvollisuuksia….Mihin suuntaan lähdettäsiin pikku reissulle…?” Nopean kartoitus näytti, että kun kriteereinä on lyhyt lentomatka, hyvä sää ja kiinnostava kohde, niin Venetsia vei voiton Kroatiasta ja Prahasta, jotka tulivat hyviksi kakkosiksi.
Lennot varattiin Finairilta, ja jännää oli, että business luokan lennot lähtivät samaan hintaan kuin economyluoka lennot. Ja täytyy sanoa, että kyllä kelpasi. Venetsian päähän varattiin myös lentokenttäkuljetus hotellin järjestämänä. Sujuvaa menoa autolla ja venetaksilla, eikä laukkuakaan tarvinnut itse kantaa;)
Saavuimme kohteeseen iltasella kun aurinko oli juuri laskemassa. Ja tuntui tosiaan, että ollaanko tultu satukirjan sivuille. Hotelliksi valikoitui Bella Venezia, osaksi siksi, että äkkilähtöaikataululla ei ollut suurta määrää vapaita huoneita valittavissakaan, mutta hotelli osoittautui nappivalinnaksi, niin henkilökunnan, kuin sijainnin suhteen. Ainoastaan vuode tuntui kivipaasilta, mutta hieman ikkunasta avautuva kanavanäkymä sitä korvasi.
Hotellin sijainti oli kahden päänähtävyyden eli Pyhän Markuksen basilikan ja aukion sekä kuuluisan Rialton sillan puolivälissä. Kaupungissa ei ole vanhaa kaupunkia, vaan se on sitä kokonaan. Tuntuu, että jokainen talo on monta sataa vuotta vanha ja jokainen silta ja seinä on nähnyt satoja ihmiselämiä, Venetsian tuhatvuotisen valtakunnan aikaan ja sen jälkeen.
Romantiikkaa silmiä hivelevissä maisemissa, kanavissa lipuvia gondoleja, aukioilla soittavia muusikoita, tajuttoman kalliita hintoja esim kahviloissa...Sitä on Venetsia. Nostan hattua kahvilan tarjoilijoille, jotka ihan pokkana naama peruslukemilla osaavat laskuttaa pienestä kupista kahvia 16 euroa.
Mekin kävimme lipumassa 40 minuutin gondoliajelun päänähtävyyksiä tutkailemassa gondoljeerin laulaessa Italialaisia balladeja kantavalla äänellä. Hän olisi joutanut osalllistua Italian Voiceen ja kukapa tietää vaikka oli siellä jo kilpaillutkin.
Kanavissa kulkevat tietenkin myös moottoroidut taksiveneet, mutta gondolin kyydissä pääsee vanhaan tunnelmaan pieneen 160 euron hintaan;) Monin paikoin tunsin olevani enemmän elokuvassa kuin ”todellisuudessa” mutta me IOK:laisethan tiedämme, ettei näillä kahdella juuri eroa ole, jos todellisuudeksi luullaan sitä arkea, jota suurin osa ihmiskuntaa elää, tiedottomassa tilassaan.
Öiden unielämä oli myös vallan vaikuttavaa. Lähdimme osaksi myös aiempia (uni)elämiä muistelemaan ja siitäkin tuli oivalluksia vaikka kuinka paljon. On myös jännää, että lähes jokainen kauppa on pullollaan naamioita ja nämä naamiot herättivät meissä monenlaisia tuntemuksia. Niitä kuulemma tuhatvuotisen valtakunnan silmäätekevät olivat käyttäneet yksityisyytensä suojaamiseen. Jostain luin, että pääasiassa juhlittiin naamiojuhlia, koska Katollinen kirkko ei hyvällä katsonut tuollaista syntistä menoa. Hankittiin mekin muutama naamio kotiin tuomiseksi, jospa vaikka joskus naamiaisiin ne päälle puettaisiin.
Jos kirkko ei juhlia hyvällä katso, niin minusta kirkon isät saisivat katsoa itseään peiliin, kun perustivat apostoli Markuksen kirkon hänen Egyptistä ryöstämiensä jäänteiden varaan ja päättivät, että Markus on Venetsian suojelija. Tähän tarinaan liittyy kuulemma enkeli, jonka Markus näki unessa haaksirikkouduttuaan alueelle. Nyt sitten Markuksen basilikassa on melkoista markkinameininkiä, eikä uupunut turisti saa edes kirkon penkille istahtaa tunnelmaa aistimaan, vaan paimenet paimentavat nopeasti eteenpäin karjalaumaa, jonka pääasiallinen tarkoitus on ollut tuoda rahaa kirkkolle? Kirkko on jaettu ”aika slotteihin” eli myyty täyteen, eri osioihin pitää ostaa erilainen lippu ja rautaporteilla on vartijat ohjaamassa, etteivät lampaat vain eksy ilmaiseksi vääriin karsinoihin. No, ehkä tämä on kärjistystä, mutta tuli mieleen, että mitähän Jesse tuostakin menosta tuumaisi? Antaisi anteeksi tietenkin...tai sitten kaataisi ne rautaportit ja katkaisisi nauhat ja päästäisi ihmiset pyhittäytymään, kuten lie tuonkin kirkon alkuperäinen tarkoitus ollut. No, metsä on kirkkona varmasti parasta A-luokkaa ja pitänee minunkin jättää jatkossa kirkkokäynnit vähän vähemmälle.Mutta kyllä me Venetsiassakin löydettiin ihan hyvätunnelmainen kirkko, jossa saattoi istahtaa nauttimaan enkeleiden läsnäolosta.
Kaksi täyttä päivää Venetsian turistirutistuksessa ja hulinassa tuntui olevan ihan tarpeeksi, ja kolmannen koko päivän me vietimme naapurisaarella Lidossa, jossa onkin ihan eri tunnelma ja meininki. Siellähän on myös autoja ja PUITA. Venetsia on sikäli erikoinen paikka myös, että tällainen luonnon ja puiden rakastaja ei kauaa siellä jaksaisi elellä. Ei puun puuta, ja muitakaan kasveja ei juuri muualla, kuin joillakin parvekkeilla. Lintuja oli kahta lajia; lokkeja ja puluja.
Lido sen sijaan oli tavallisempi Italialainen ympäristö, jossa pääkatua vaellettiin vihreissä ja vehreissä tunnelmissa ja toiselta puolelta saarta löytyi hieno uimaranta ja klubi, jossa päivä kului mukavasti. Suomalaiselle sopiva sää todella, kun ilma oli 23 C ja merivesi 26 C. Pitihän sitä aaltoihin astua, ensimmäistä kertaa tänä ”kesänä” kun pääsin mereen niin nautin!
Taksiveneellä Lidoon ja takaisin tuntui kuin olisi siirtynty taas elokuvaan, James Bondiin tuolla kertaa!
Juhlittiin ja nautittiin elämästä unenomaisissa puitteissa, mutta kuten aina, mukava on myös palata kotiin ja näin suomalais-junttina nauttii todella siitä, että ihmisiä on niin vähän ja rauhaa paljon.
Tämä on niin klassista, ei voi palata ellei lähde ja seuraava lähtö onkin yllättävän pian eli viikon kuluttua. Mutta siitä lisää sitten myöhemmin. Arrivederchi Italia ja Kalimera Kreikka!
