TALLINAN KUJILLA JA KÄYTÄVILLÄ

Harvoin saa nauttia niin kylmästä toukokuusta kuin tänä armon vuonna 2017. Tämä seikka saikin hieman epäilemään kevätretken kohdentumista nimenomaan Suomenlinnaan ja Tallinnaan, mutta mikäs siinä, tikkitakkia päälle ja baanalle!

Olin lukenut Tallinnaan.com sivustolta, että myös siellä vanhan kaupungin alla risteilee maanalaisia käytäviä, jotka vasta 2000 - luvulla on otettu museokäyttöön ja siis ikään kuin "löydetty", joten eikun retkeä varaamaan tähän vähän erilaiseen Bastionin käytävät -reissuun. Kenpä tietää miksi nuo aliset maisemat ovat niin viime aikoina kutsuneet. Pariisissa marssimme muruni kanssa luurankojen seassa katakombeissa ja sitten samana vuonna Kappadokian maanalaiset luolastot saivat minut ja nuorisoni vieraikseen..Aivan näihin tunnelmiin ei Tallinnan maanalaisissa maisemissa ylletty, mutta likelle kuitenkin.

Lähdimme teinien kanssa matkaan Norskin lennolla ja törmäsimme heti asemalla ystävään, jonka kanssa matka jatkui kohden pääkaupungin rientoja. Junalla Helsinkiin ja matka-askit säilöön ja marssia kohden toria ja Suomenlinnan lauttaa. Onneksi säätieto ei tuonakaan päivänä pitänyt paikkansa, muutoin olisimme olleet todennäköisesti naama nutturalla jossain aivan muualla kuin Suomenlinnan raunioilla. Sää suosi siis, vaikkei aurinko juuri näyttäytynyt. Suomenlinna olikin lapsilleni ennen käymätön paikka ja itsellänikin viime käynnistä oli tainnut jo parikymmentä vuotta vierähtää. Linnasaari oli upean rauhallinen turistimäärästä huolimatta. Todellakin tykkäsin! Kahvilatkin olivat jo auki ja terassilla oli mukava fiilistellä tunnelmia ja katsella sekä kuunnella angry-birdsien touhuja. Todellakin, erikoisia hanhia oli liikeellä :))

Matkamme jatkui torielämän ja "pissiskahvilan" jälkeen asematunneleihin ja muutoinkin keskustan humuun vain todetakseni jälleen, että  Helsinki ei ole mun paikka! Suomenlinnan kaupunginosa taitaakin olla tästä lähtien suosikkini Helsingin alueista. Päivä vaihtuikin iltaan satamassa notkuen ja Viking linea odottaen. Olimme sopivasti jättäneet tilaa vatsaan illanbuffettia silmällä pitäen ja eihän se taaskaan pettänyt. Pyörimällä meriostoksille ja sitten hyttiin toipumaan.

Seuraava aamu Tallinnassa valkeni sateisena, siis sen mikä nyt valkeni, melko harmaalta näytti ensi alkuun kun laukkujamme vetäen etsimme reittiä hotelli Metropoliin. Hotelli löytyikin läheltä, tosin me kuntoilun ystävinä harhailimme pidemmän reitin mukaan. Respan poika otti laukut säilöön ilomielin ja sääkin alkoi seljetä, joten matka jatkui kohden vanhan kaupungin iloja.
 
Tallinnan keskusaukiolla kuvattiin kalliin budjetin elokuvaa ja sitähän mekin sitten jäimme katsomaan kuumia juomia terassilla nauttien. Oli hauska seurata miten " oikeat kuvaukset" toimivat. Filmi käsitteli sota-aikaa ja rekvisiitta, ajoneuvot ja puvustus olivat sen mukaiset. Ennen Kiek de kökiä meillä oli aikaa käydä Viru keskuksessakin ja lounastaa, mutta ehkä koko päivän mukavin kohde meistä kaikista oli juurikin Kiek de kökin kahvila ja keskiaikaiset tunnelmat siellä, Neitsyt Tornin vierellä. Kiipeäminen tornin kahvilaan oli melkoinen elämys! Askelmat noin puolimetrisiä...Ai mullako muka huonot reisilihakset? No ainakin  ne löytyivät, se tunsin seuraavana päivänä.

Bastion tunneliretki lähti tornien alta ja jos mielit tuollaiselle kierrokselle niin liput on varattava etukäteen. Vain pieni määrä matkailijoita pääsee käytävään vuorokaudessa. Olimme käytäväopastuksella jo melko väsyneitä, sillä vähän nukuttu yö ja paljon kävelleet jalat painoivat, mutta kyllä tuo käytäväretki oli hintansa väärti. Opastus oli englanniksi. 

Käytävän eri osien myötä kuvataan mihin tarkoituksiin sitä on eri aikoina käytetty alkaen nykyhetkestä. Viimeisinä vuosina ennen museointia käyvä olikin palvellut kaupungin asunnottomien majapaikkana. Neuvostoliiton aikaan taas punkkarit ja muut vastarintaliikkeen kapinalliset käyttivät käytäviä kokoontumiseen ja vaikka poliisi tiesi tämän, heidän annettiin olla jotakuinkin rauhassa; parempi maan alla kuin maan päällä?

Sota-aikana käytävät toimivat todella suuren väkimäärän turvapaikkana pommituksia vastaan. Ihmisiä kuului olleen monessa kerroksessa, lapset vanhempien olkapäillä. Neuvostoliiton suorittamista pommituksista saimme tai jouduimmekin katsomaan vanhaa arkistomateriaalia kesken käytävä matkan ja tässä kohtaa tunsin suurta ahdistusta, kuten vieressäni istunut venäläinen pariskuntakin...

Tiesinkin, että monesti tällaiset  paikat sisältävät monia aikakerroksia joihin on kertynyt paljon surua ja muuta negatiivista tunnelmaa. Tämän tunsin näissä käytävissä voimakkaasti, varsinkin juuri sota-aikaan liittyen. Kun menimme sitten ajassa kohden keskiaikaa, niin siellä tunnelmat olivat kevyemmät vaikka toki paljon on tapahtunut tietenkin jatkuvasti, myös Tallinnan linnoituksissa ja niiden alla. Siunaus virtasi ja toivoin, että kaikki näihin maisemiin jääneet sielut ovat vapaita lähtemään valoon ja uusiin seikkailuihin.

Kun nousimme käytävästä aivan eri paikasta ylös kaupungille kuin mistä  olimme menneet maan alle, olimme "vähän" eksyksissä ja sama jatkui..Pian huomasimme olevamme Tompean mäen näköalapaikalla trubaduuria kuuntelemassa, emmekä oikein keksineet mistä olimme sinne päätyneet. Mutta...eksyminen, se se on elämän suola, varsinkin matkoilla! Mikäs siinä eksyessä kun ilmakin alkoi olla kuin morsian, eli aurinkoinen ja lämmin...

Kävelylaskurin mukaan tuli tuona Tallinnan ensimmäisenä päivänä 16 km kävelyä mittariin ja sen tunsi kyllä jaloissa illalla kun ravintolaa lähdimme etsimään Rottermannin kaupunginosasta. Hyvä ravintola löytyikin aivan hotellin läheltä, vaikka pitikin käydä ottamassa vauhtia vähän kauempaa.

Seuraavana päivänä oli aikaa nauttia ihan etelän helteistä. Mahtavaa! Vietimme aikaa mm. ihan perinteisellä tavalla Sadmarketin uumenissa ja istumalla puistonpenkeillä ja rannassa. Lumisateiden ja rännän jälkeen sitä ihminen jotenkin on niin tyytyväinen jos vaan saa kokea kesää...Ainakin kunnes hikipisarat alkavat kimallella otsalla liian kanssa ;) 

Paluumatka Helsinkiin alkoi laivan kannella sillä kerrankin oli lämmintä ja saattoi seurata laivan irtoamista satamasta. Väki oli juhlatuulella ja tunnelmat korkealla. Kun Helsinkiin taas saavuttiin alkoi tunnelma joidenkin matkalaisen osalta olla ehkä liiankin korkealla, mutta kuitenkin hyvällä tavalla.Helsinkikin näyttäytyi jälleen vähän erilaisena kun helle helli pääkaupungin asukkaita. Meidän tie vei yöksi Omenaan ja seuraavana päivänä hyppäsimme junaan Kokkolaan ja siitä vr - bussilla Ouluun. Laskinkin, että ainakin 11 erilaista kulkuvälinettä oli käytössämme tuolla neljän päivän reissulla. Huh huh..

Ja entäs matkaseura? Se oli tietenkin ihan timanttista. Täytyy hattua nostaa teineille, jotka jaksoivat kaikki matkan kiemurat ja odottelut todella kärsivällisesti. No, tyttäreni totesikin että "Ei voi valittaa, sillä mehän oltas muuten nyt koulussa..." Huomasin taas kuinka ihanaa on myös kokea asioita toisen silmin, eli katsella vähän erilaisten silmien lävitse mikä on kiinnostavaa..Kuten pojalleni yksijalkainen pulu tai se, että Helsingissä bussien numerot ovat kolme-numeroisia eli satoja, kun ne Oulussa ovat vain kymmeniä. Enpä ollut tuotakaan ennen huomannut :) Matkoilla tunnelma on tiivis ja koomisilta tilanteilta ei voi, eikä halua välttyä. 

Mukavaa matkaa siis meille itse kullekin myös jatkossa. Seuraavaksi minua kutsuu Suomen aurinkoisin kaupunki Naantali, tällä kertaa seurana on  legendaarinen Hannele-kerhon. Naantali onkin  minulle ennestään käymätön paikka.Ties vaikka Sauli ja Jenni kutsuisivat meidät Hanneloorat kahveelle Kultarantaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin....