Oletko sinäkin katsonut taivaalle iltaisin ja kokenut tähti-ikävää? Uskon, että todella moni meistä Äitimaan tallaajista olemme näin kokeneet. Useat meistä tähtisiemenistä olemme lapsesta saakka olleet melkoisen varmoja, että ennen syntymäämme tapahtui vahinko. Meidän oli määrä tupsahtaa luoduksi ihan eri planeetalle, tai toisenlasiin olosuhteisiin, kuin ajoittain raskaisiinkin Maan värähtelyihin.
Monet meistä ovat kulkeneet lapsuuden näkymättömät leikkikaverit mukanamme. Olemme kenties nähneet hyvin värikkäitä ja todentuntuisia unia hieman erinäköisistä ja oloisista sukulaisistamme ja vaikkapa ”joukkolennätyksistä”, joita itse ala-asteikäisestä lähtien olen kokenut kehosta irti ollessani ja ajoittain myös ihan fyysisen käyttävälineen kanssa kulkien.
Monesti nämä erikoiset öiset retket ovat jopa jättäneet jälkiä iholle tai peitemuistoja isosilmäisistä pöllöistä tai hyönteisistä. Näin ihmisen mieli monesti suojejee ihmistään liian jännittäviltä muistoilta.
Kuitenkin kun pelko poistuu ja rauhoitumme, alamme kokea tällaiset kontaktit ja vierailut hyvin miellyttävinä, ystävien tapaamisena. Näin ainakin minulle on käynyt, kun 1990 – luvun alusta lähtien tässä elämässä olen saanut kokea tähtijoukkojen ja eteenkin Plejadilaisten vierailuja ja ihan fyysiselläkin tasolla heitä ajoittain tavannut, puhumattakaan astraalitason tai unitason kokemuksista, joita on kertynyt vuosien varrella todella paljon.
Sisareni Seulasista - teoksessa humanoidikontaktini El-Ethel kanavoituu kertoen oman näkemyksensä Äitimaan asujaimiston tähän hetkeen, sekä avaa kontaktiamme hänen suunnastaan. Minä ihmisenä kerron oman suuntani ja näin punomme yhteen kuvauksen siitä, millaista voi olla, kun tietty kontakti avaruuden sukulaisiin kestää jopa usean inkarnaation ajan. Se on mahdollista, sillä tähti-ystävämme eivät elä enää ajan ja paikan rajoittamina.
Lienee hätkähdyttävä tieto, että El-Ethelin mukaan yli puolet maapallon väestöstä ovat kontaktissa omiin ”sukulaisiinsa,” vaikka osa henkilöistä ei ole asiasta lainkaan tietoinen. Hänen mukaansa itseasiassa se suuri kontakti avaruusolentoihin, jota maan piirissä on povattu ja odotettu, ei tulekaan minään "joukkolaskeutumisena", vaan sisältäpäin.
Kun yhä useammat ihmiset uskaltavat kertoa unen tason ja päivätietoisuudenkin kokemuksistaan ilman, että heidät leimataan "hulluiksi" niin se ON suuri laskeutuminen tai paremminkin julkitulo.
El- Ethel ottaa kantaa myös Maan luonnontilaan, tekoälyyn, vapaaseen energiaan, neurokirjon oireiden suuureen esiintyvyyteen tässä ajassa ja moniin muihin seikkoihin ja teoksen lopussa keskustelemme arkisimmistakin asioista, kuten millaista elämää hänen rotuisensa olennot elävät ja kuinka paljon se poikkeaa omasta elämätavastamme. Kaikenkaikkeaan viesti on hyvin positiivinen ja samalla hän avaa tietoisuuden salaisuuksia myös ei-dualistisella tavalla.
Kuvassa teknologiapeikko, jonka luona vaihdoimme Ethelin kanssa muutamia ajatuksia.
Jokainen meistä ihmisistäkin on avaruusolento ja Äitimaa on aluksemme. Äitimme on nousemassa kehityksessään sydäntietoisuuden tasolle, asujaimistonsa kera. Jos aijomme pysyä Äitimme helmoissa edelleen, on meidän suurena kokonaisuutena eli ihmiskuntana noustava myös pelosta ja erillisyydestä sydämen viisauteen. Ja niinhän me olemme juuri parasta aikaa nousemassakin, vaikka se voisi muulta näyttää.
Viimeisin kerta kun tapasin Plejadilaiset ystäväni ihan fyysisellä tasolla tapahtui kaksi vuotta sitten keväällä Pudasjärven Syötteen Peikkopolulla. Tätä tapaamista todisti myös ystäväni ja hetki oli mieleenpainuva. Kerron tästäkin uudessa teoksessa ja jos tähdet ovat suopeat, voin kertoa aihepiiristä lisää myös tulevan kesän Ultra-päivillä.
Eli tervetuloa Kosmisten ystävien iltaan Ultrapäivillä parjantai iltana kello 22 alkaen!
Kirjaa voit tilata Ultrasta ja minulta: marjut.moisala@gmail.com, sekä www. bod.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti