Kuluvan vuoden toinen ulkomaanmatkani suuntautui kuinka ollakaan myös Espanjaan, vaikken mikään erityinen Espanja-fani koe olevanikaan. Tällä kertaa Alicanten valikoitumiseen kohteeksi oli aivan järkisyy: halvat lennot suoraan Oulusta. Tietenkään mikään ei tässä maailmassa ole sitä miltä se näyttää, eli tuskinpa me ihmislapset ohjaudumme mihinkään paikkaan "sattuman sanelemana" ja usein vain luulemme jonkin järkisyyn johtaneen tiettyyn valintaan, vaikka tosiasiassa taustalla saattaa olla mitä erilaisempia syitä.
Santa Barbara
Matkamme tarkoitus ei kuitenkaan varsinaisesti ollut kokea erikoisen paljon tai retkeillä, vaan päätarkoitus oli juhlia viiden naisen eli "Suomutiimin" 20-vuotista yhteistä taivalta ja ystävyyttä. Kukaan meistä ei toki ole vielä kovinkaan iäkäs, joten sikälikin näin pitkä yhteinen taival herättikin meissä kummastusta :) Vaikka aikaa ei ole, se tuntuu rientävän. Lapsista huomaamme sen kulun, vaikka itse koemme olevamme ajattomia olentoja, seikkailulla unessa ja näytelmässä nimeltä Maailma.
Herukkuja!
Herukkuja!
Matkamme pääkohde oli Alicante, joka on matkakohteena varmasti verraten tuore ainakin meille suomalaisille. Ainakin jos verrataan Mallorcaan ja moneen muuhun suosikkikohteeseen Espanjassa. Alicanten tuoreus yllätti ainakin minut positiivisesti, sillä olimme yhtäaikaa sekä kaupunki- että rantalomalla ja hintatasokin oli varmasti paljon edullisempi kuin joissakin lähelläkin olevissa turistikohteissa, kuten Benidormissa. Outoa oli sen sijaan englanninkielen osaamattomuus kaikkialla lähialueilla. Onneksi me Suomi-tytöt osasimme hyvin Espanjaa, varsinkin kansainvälinen käsillä huitominen sujui vaivatta ;)
Santa Marian kirkko
Alicanten päänähtävyys ja maamerkki on varmasti Santa Barbaran linnoitus, joka yhä levittäytyy satama-alueen edustalle suojaavana monumenttina. Barbaraan pääsee hissillä tai kävellen ja me valitsimme edellämainitun tavan, sillä saimme kuntoilua jo tuollekin aamulle ihan tarpeeksi vaeltaessamme vanhan kaupungin kujia ylös ja alas, kauniista asumuksista ja väreistä nauttien.
Sää Costa Bravalla eli valkoisella rannalla todella suosii läpi vuoden. Sanotaan, että tuolla alueella on 300 aurinkoista päivää per vuosi ja niistä mekin saimme nauttia, lämpötilan noustessa noin 26-28 asteeseen. Tästä huolimatta saimme myös sadetta runsaammin yhtenä päivänä sekä pilvisiä hetkiä helteen keskelle.
Näkymiä parvekkeelta
Olimme vuokranneet Apartomentos del Solin, joka sijaitsi hieman keskustan ulkopuolella. Tram ja bussiyhteys sijaitsivat kuitenkin lähes asunnon ovella, joten kulkeminen oli helppoa vaikka ei kieliongelmien takia sujunutkaan täysin ilman kommelluksia. Mutta mikä matka se sellainen on, jolla ei saa kommelluksille nauraa :)
Vila Joyosan kaupunkia
Vila Joyosan kaupunkia
Paras retkikohde taisi kaikkien mielestä olla Vila Joyosa - niminen historiallinen kaupunki ihanine värikkäinen taloineen ja valkoisine rantoineen. Totesimme, että ehkä olimmekin tulleet väärään paikkaan kun jäimme Alicanteen. Hienoja rantoja ja kauniita paikkoja on varmasti tuo rannikko pullollaan. Vila Joyosa sijaitsee noin 30 km Alicantesta Benidormiin päin ja on tunnettu suklaamuseostaan. Museo jäi meillä käymättä, mutta ruoka ja muut tarjoilut olivat Vila Joyosassakin herkullisia.
Merivesi oli jo lämmintä, mutta enempi rantaelämä sai tällä kertaa jäädä, kun naislaumamme valesi tutkimassa erilaisia kohteita ja shoppailumahdollisuuksiakin, runsaasti... Onneksi aikaa jäi kuitenkin myös olemiselle,uima-altaalla lekottelulle, aamujoogalle, deeksoille ja auran katsomiselle.
Ihanat naiset rannalla
Jostakin kumman syystä asunnoksemme oli valikoitunut jälleen tupa, joka tarvitsi puhdistusta, sillä siellä tuntui asuvan myös muita kuin me viisikkona. Ovia availtiin itsekseen ja valotkin välkkyivät. Saimmekin selville, että tuon asunnon paikalla oli aiemmin ollut talo, jonka asukas vielä liikuskeli paikalla. Hänet autoimme kohden valoa ja autuaampia metsästysmaita enkelten saattelemana, olihan mukana lähes valmis Enkelihoitajakin. Joskus nämä välitilaan jääneet olennot eivät kuitenkaan halua pysyä poissa entisiltä asuinsijoiltaan ja tämän saimme mekin kokea vielä viimeisenä yönä kun tunnelma sähköistyi erikoisella tavalla ja oviakin availtiin taas.
Alicanten keskustassa nautimme vanhan kaupungin tunnelmasta, turistibussin katolla katselimme maisemia ja kävelykatu sai meidät useammankin kerran vieraakseen. Olimme toivoneet elävää musiikkia iltaelämässä, mutta harmiksemme kuulimme, että bändit aloittavat soittamisensa vasta kello 4 aamuyöstä! Espanjalaisillehan se on ihan normaalia, mutta me suomitytöt olisimma halunneet ohjelmaa alkuilloille mieluiten. Elävän musiikin toive toteutuikin sitten viimeisenä koko päivänä kun Santa Marian kirkkovierailun ja hiljentymisen jälkeen ruokailimme vanhan kaupungin katuravintolassa ja kuuntelimme espanjalaista kitaraa ja trubaduurin laulua. Hän osasikin vetää kaikki tunnetuimmat viisut sikermänä pötköön :) (Aivan kuin Ismo Leikola showssaan kerran kun hän osoitti, että kaikilla biiseillä on sama kertosäe :)
Alicante on tunnettu hyvästä ruuastaan. Me huomasimme, ettei olisi ehkä kannattanut mennä merta edemmäs kalaan, sillä paras ruoka löytyi aivan asuntomme vieressä olevasta ravintolasta. Ongelmana tahtoi olla vaan suomalainen väärätahtisuutemme, sillä nälkä kolkutti aina sillon kun paikallisilla oli siesta ja meistä unisemmat menivät jo treffeille Nukku-Matin kanssa, kun ravintolat vasta avasivat oviaan iltamujua varten. Vino Tinto oli kuitenkin sanapari joka oli huulillamme...
Loppujen lopuksi on sanottava, etten ihmettele Espanjan rannikon suosiota suomalaisten eläkeläistenkin talvehtimispaikkana lainkaan tämänkään kokemuksen jälkeen. HIntataso on Suomea edellisempi, säätila huomattavasti miellyttävämpi, lentomatka helppo ja edullinenkin. Pannaan siis korvan taakse tämäkin mahdollisuus tulevia vapaaherrattaren aikoja silmällä pitäen. Luulen tosin, että Intia on edelleen toinen- tai henkinen kotimaani, joten ehkä Goan voittanutta paikkaa ei vielä ole tullut pidempään asumiseen eteen. Etsintä jatkuu - sisäavaruudessa.
Naisviisikkomme suunnitteli jo uutta matkaa ennen kuin olimme matkalta ehtineet palatakaan. Se toi mieleeni erään vitsin Ihmeiden oppikurssin piiristä: Mies matkusti lomalle ihanaan paikkaan ja lähetti kortin ystävälleen Suomeen. Kortissa oli kaunis aurinkoinen ranta ja palmuja ja siinä luki miehen kirjoittamana: TÄMÄ ON AIVAN IHANA PAIKKA. VOI KUMPA OLISIN TÄÄLLÄ!
Läsnäolo nykyhetkessä lienee se oleellisin asia, olimmepa missä tahansa. Mielemme haluaa aina rientää asioitten ja elämän edelle. Nykyhetkessä oleminen on sille kauhistus, sillä egomielemme ei elä nykyisyydessä, se elää vain ajassa. Carpe Diem ja nokka kohti uusia seikkailuja ajassa ja ikuisuudessa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti