Kuluva syksy on ollut minulla taas unijoogan aikaa. Olen joogaillut ryhmän kanssa, jota samalla siis ohjaan. Unet niin päivällä kuin yöllä ovat kertoneet paljon. Tärkein teema kuluneen syksyn aikana on ollut Tuomion unet. Tämä Putous-ohjelmassakin monesti niin dramaattisesti lausuttu sana kuulostaa korvaan kovin lopulliselta, joltakin jota kaikkeen ihanaan ja kivaan positiiviseen ajatteluun panostava henkinen egomme ei halua kuulla. Nyt kuitenkin..hän jolla on korvat, kuulee..
Unessani Unijooga kirjan kirjoittaja Tenzin Wangual opetti minua aiheesta, joka on tuttu Ihmeiden oppikurssista. Uusimpaan Adamon-kirjaan laitoin tuon IOK.n kohdan myös heti alkulauseeksi, jotta totuus ei unohtuisi. Tenzin W opetti unessani, että niin kauan kuin ihminen tuomitsee mitä tahansa asiaa elämässään, siis päiväunessaan, hän pysyy unessa eikä herää. Sillä juuri tuomitseminen pitää meidät unessa. Ja jotta voimme tuomita, täytyy meidän ensin langeta uskomaan, että kokemamme uni on totta. Kukaan, joka todella oivaltaa etteivät tämän päiväunielämän juonen käänteet ole lainkaan todellisia vaan mielen tuotetta, ei samaistu tuomitsemisen tarpeeseen ja eli putous-kielellä sanottuna hän on saavuttanut immuniteetin :)
Mitä tuomitseminen sitten on? Ei se ole sitä, että ankarasti arvostelemme jotakin "pöljää" mitä maailmassa näyttää tapahtuvan päivittäin, vaan myös lievemmätkinin samaistumisen kohteet ja arvioinnit toimittavat tässä tarkoitettua tuomitsemisen tarvetta. Egomielen mekanismi on tuomitseminen, analyysi ja arvionti. Se on automaattista ja ongelma ei ole vielä tämä, vaan probleema syntyy silloin kun on JOKU, joka ottaa kaikki elämänteatterin esitykset ja omat ajatuksensa vakavasti, USKOO niinhin ja samaistuu.
Eräässä unessani minua opetettiin myös anekdootin keinoin. Yöunessani oli NIIN tajuttoman karrikoituja henkilöhamoja, että siinä vaiheessa olisi jo pitänyt herätä ja ymmärtää, etä unessahan sitä ollaan. Minä kuitenkin samaistuin tähän erikoiseen esitykseen ja sain sen lopuksi kuulla anekdootin tarkoittavan juuri karikatyyristä hahmoa tai asiaa, joka aiheuttaa monesti voimakkaita reagtioita katsojassaan, eli sen kuuluisan samaistumisen ja uskomisen, että uni on totta. Sama pätee niin päivä- kuin yöunissa. Päiväunemmekin on monesti täynnä tällaisia anekdootteja, joihin uskomme ja joita ihmettelemme...No huh huh!
Tenzin W opetti minulle myös uusimman kirjansa Hertätä valoisa mieli- mukaisia näkemyksiään "vaivapuheesta" ja "vaivannäkemisestä" kun yritämme ponnistellen luoda jotakin elämäämme, emmekä seuraa sisäistä virtausta. Täytyy myöntää, että tällaiseenkin taas vaihteeksi sorruin, vaikka luulin jo päässeeni "elävien kirjaan" tämän asian suhteen. Oppia ikä kaikki! Kirjassaan TW käyttää Vaivapuhe ja Vaivatekeminen termejä joilla hän tarkoittaa samaa kuin Tolle kirjoissaan puhuessaan kärsimyskehosta. Ihminen voi ponnistella ja pinnistellä ja nähdä paljon vaivaa järjestääkseen itselleen jonkun asian, kuten minä tein hoitohuonetta etsiessäni. Ja helpompi keino olisi vain luottaa, että se järjestyy, tekemättä sen kummemmin mitään. Näin olisi minunkin asiani järjestynyt, mutta se selvisi vasta myöhemmin, eikä luottamukseni tainnut riittää aivan sinne asti asian odottamiseen.
Unet ovat siis olleet todella ohjaavia ja pakottaneet tänäkin syksynä kysymään yhä uudelleen KUKA on se joka näkee tätä unta? Kainuussa vastuu on kuulijalla, mutta meillä uniplaneettaisilla vastuu on näkijällä. Eihän kukaan toinen näe meidän untamme, ei siinä muodossa kuin sen näemme.
Kuten Ihmeiden oppikurssi opettaa "Jumalan poika" eli sinä ja minä herää kun hän ei enää tuomitse. Eli kun hän ei samaistu harhaan, ei arvostele, eikä usko uniinsa.. Vaan siunaa, antaa anteeksi ja muistaa NAURAA hassuille asioille, tapahtumille, sattumuksille ja hahmoille joita unimaa kantaa päällään. Meillä on jatkuvasti mahdollisuus valita, katsommeko elämän teatterin esityksiä Pyhän henkemme vai egomme silmin. Rakkauden vai pelon silmin. Jokaisella hengen vedolla voimme valita kumpia silmälaseja käytämme, egon vai ITSEN. Mutta kuka muistaa tämän sillon kun elämä antaa täydeltä laidalta? Esimies potuttaa, murrosikäiset ajavat hulluuuden partaalle ja televisiosta tulee tarinaa uusista terrori-iskuista? Ja juuri SILLOIN se tulee kuitenkin muistaa, ja ellei sillä siunaamalla sekunnilla, niin heti seuraavalla. Siunaus ja muistutus itselleen siitä, että katselemme elokuvaa eli hengen valkokankaalle heijastuvia kuvia jotka mielen projektio sinne heijastaa jatkuvasti... Kenen mielen projektio siis sinun unesi on?
Tämä kysymys tuo vapauden, jota olet aina etsinyt. Ei yhteiskunta, Jumala tai verottaja tai naapurisi ole syyllilnen ongelmiisi. Ei "maailma" ole hullu: Eihän sitä ole edes olemassakaan, ellei ole sen havaitsijaa. Kenen maailma se on, jos se havaitaan? Kuka on havaitsija? Havaitsija ja hänen maailmansa ovat yksi.
Oppaani opettivat ensimmäisenä asianaan minulle kun kanava avautui heihin yli 20 v sitten: "Ole vain oma itsesi, samaistumatta harhaan."
Se on todella hyvä ohje edelleen, tänäkin päivänä, meille kaikille. Ja kun kysyin mitä on harha. Sain vastauksen: "Kaikki ajatukset ja emootiot, kaikki reagtiot ovat harhaa. Kun olet oma itsesi etkä samaistu, niin mitään muuta ei tarvita. Olet tullut kotiin, josta et koskaan poistunutkaan."
Hienoa. Muistan tämän kun seuraavan kerran koen tarvetta arvioida kapeakatseisesti mitä tahansa hulluutta, jota näyttää maailmassa riittävän. Tai ainakin heti seuraavalla hetkellä sen muistan. Jotta vapaudun, eikä minua enää ohjaa...TUOMIO! :)
Ihanaa viikkoa ja hyviä hetkiä Sinulle elämän teatteriesitysten parissa! Mekin unijoogassa saamme pian siirtyä alitajunnan tutkimuksista Valkoisen valon pariin..Jihaa...!
PS Jos tämäntapaiset asiat kutsuat sinua, eli vapautuminen syyllisydestä ja elämän näkeminen..OIkein päin, niin Pelosta Rakkauteen ryhmässä on veilä pari paikkaa. Myös yksityisiä ohjauksia aiheesta tarjoan samalla teemalla. marjut.moisala@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti