HENKEÄ JA TIETOA HELSINGISSÄ 2014

Harvemminhan sitä tulee kirjoitettua matkakertomusta niin tavanomaisesta matkakohteesta, kuin supisuomalainen kaupunki lokakuussa, mutta nyt ajattelin sellaisenkin tehdä. Kyllähän armas pääkaupunkimme ansaitsee tällaisen kunnian. Mausteena messutunnelmia Hengen ja tiedon messuilta ja pohdintaa Elämä nimisestä päiväunesta.

Minut oli kutsuttu luennoimaan ja pitämään työpajaa mesuille, joten ajattelin, että lapsityövoiman käyttäminen kirjamyynnissä on varmasti paikallaan ja samalla pääsemme lomailemaan Helsingin sykkeessä. Norskin punavalkoisin siivin lensimme Helsinkiin ja lentokenttätaksilla jenkkiperheen kanssa matka jatkui Radisson Seaside hotelliin Ruoholahteen. Hotelli oli minulle ennestään käymätön paikka ja se yllättikin positiivisesti! Näkymä perhestudion ikkunasta ja ranskalaiselta parvekkeelta oli venesatamaan ja merelle, mii laik!

Nuorison tärkein matkailukohde Helsigissä kuului olevan Starbucsin kahvila, joka sijaitsee  Akateemisen kirjakaupan yhteydessä: Tämä tuntuu olevan muotihitti 12-14 vuotiailla tytöillä varsinkin, sillä kun tämä toinen suomeen tuotu kahvila avattiin olivat kadut kirjavana teinityttöjä, jotka jonottivat kuulemma näitä jenkkikahvilan kaloriherkkuja. Kahvilassa siis minäkin pääsin vierailemaan ja kuulemaan kassalla kysymysen tuleeko kahvini kahvilla vai ilman :) No kahvillahan se tuli ja koska sää suosi todellakin lokakuussa niin pääsimme nauttimaan herkkua ihan terassin puolella! Poikani tosin ahdistui paikan tunnelmasta, sillä siellä oli aivan liikaa pissiksiä :)

Loppuaika kuluikin ostosparatiiseihin tutustuessa ja se onkin Helsingin matkojen taattu tuliainen, että rakot löytyvät jaloista kaiken kävelemisen jälkeen.

Toisena Helsinkipäivänä huomasimme ettei keskustassa kiertely enää maistu. Nähtävyydet ovat melko tuttuja ja monesti nähtyjä siellä ja sää verotti myös menohaluja, sillä torstain terassikelit vaihtuivat perjantain sateisiin. Hietalahden torikin loisti tyhjyyttään mutta kauppahallissa sentään päästiin kunnon tunnelmaan. Kirpparillekin löydettiin sopivasti.  Hotellin edessä on raitiotievaunun päätepysäkki, eli todella kätevä sijainti vaikkei tuo hotelli ihan keskustassa olekaan. 

Muumeillakin on oma kauppa.

Lauantai olikin meillä työpäivä, eli meille oli messujärjestäjän puolesta luvattu pöytäpaikka kirjamyyntiä varten. Saavuimmekin messuille Helsingin yhtenäiskoululle jo aamustapäivin ja aamujumpat saimme heti kun raahasimme pöytiä ja tuoleja omalle paikallemme ja tuntui, että viidakon lait vallitsivat, sillä niin voimakkaasti eri luokissa olevat ihmiset pitivät kiinni "omista"  kalusteistaan!  Tämä kuulema sakotuskäytännön takia.

Tämä oli muistini mukaan 5. kerta näillä ehkä Suomen suurimmilla rajatiedon messuilla, joilla on pitkä historia jo uranuurtajana. Nyt panin merkille, että messuväkeä oli vähemmän kuin aiemmilla messuilla ja tämä oli usealla meitä jututtaneellakin puheenaiheena. Kenties alan tapahtumia on nykyisin jo niin paljon, että kaikkiin ei väkeä riitä aivan entiseen malliin. Kuitenkin tuttuja ja tuntemattomia tapasimme ja väkeä riitti sopivaan tahtiin myös meidän pöytämme ympärillä. Ja nuorisokin pääsi tekemään töitä palkkansa eteen :) 

Päivän parasta antia olikin jutustelut ihmisten kanssa, niin käytävillä kuin työpajassakin. Luentoni aikana aika tuntui rientävän aivan liian nopesti ja paljon jäi sanomatta, mutta ehkä se ydin sisäisestä sateekaarestamme tuli kutekin kerrottua ja toivon mukaan lisäsimme jälleen hieman sisäisen valomme loistoa!

Serkkutyttöni Piku saapui pikkuapulaiseksi ja meitä moikkaamaan loppupäiväksi ja kun tapahtuma oli ohi kiisi nälkäinen joukkomme jälleen taksipalveluita rikastuttaen kohti Mexikolaista ruokaa eli Cantina West sai medät vieraakseen. Tämä oli nostalginen juttu, sillä olimme käyneet paikassa viimeksi noin 10 v sitten jolloin se jätti hyvän vaikutelman. Nyt paikka oli tupaten täynnä ja meille ei olisi ollut lainkaan sijaa, mutta paikka löytyi kuitenkin ylimääräisenä ja omistaja sanoi useaan kertaan, että meillä on piikki auki, joten pitihän siihen piikkiin sitten jotakin  laittaa ja paikassa viipyäkin. Ruoka oli edelleen maistuvaa ja olut tietenkin myös :)

Yökävely kapungilla näytti jälleen uuden puolen Helsingistä kun arjen kiireiset robotin tavoin kulkevat ihmiset olivat rentotuuneet ja syksyinen sää lämmin. Meillä tuli ihan sellainen olo, että olemme ulkomailla!

Pikku-Nepalissa

Kokonaisuutena matkat avartavat aina ja tuovat vaihtelua arkeen, niin myös nyt. Kuitenkin kotiin on aina mukava palata, jotta voi sitten taas lähteä uusiin seikkailuihin kun aika on.

Työpajassani messuilla juttelimme paljon elämän näkemisestä unena. Tämän Helsingin matkani aikana Unijoogaryhmän teemana olivat vauraus-unet. Ja kun katselee tätätkin matkaa unena, niin kyllähän se melko vauraalta vaikutti. 

Ajoimme taksillakin enemmän kuin laki sallii  ja asuimme kuin kuninkaalliset ja emme säästelleet missään. Nyt kun lähdemme uniryhmän kanssa jatkamaan yhteistä unimatkaamme, on vuorossa rohkeuden kehittäiminen, joten arkikin voi olla taas vähän toisenlaista. Mutta aina se on sitä samaa: Unta jota uneksimme kaikilla olemisen tasoillamme. Kunnes on tullut aika herätä todellisuuteen, Henkeen. 

Hyviä matkoja meille kaikille olemassaolon avaruudessa, Sisimmässämme, jossa kaikki ajat ja paikat sijaitsevat. <3