Olipa matka pitkä tai lyhyt, se tapahtuu loppujen lopuksi tietoisuudessa. Ja jokaisella matkalla me kohtaamme/löydämme jotakin uutta. Itsestämme.
Vaikka olen matkustanut melko paljon, huomasin jännittäväni matkaa Latvian Riiaan ja Jurmalaan. Lähteä nyt seikkailemaan kahden lapsen kanssa suurkaupunkiin..hm..mistähän sain tämän ”mahtavan” idean:) Alitajunnasta vyöryivät kuvat neuvostoliiton aikaisesta meiningistä, huijaavista taksikuskeista ja epämääräistä liikennejärjestelyistä, eikä hotellin valintakaan ensi alkuun vaikuttanut ihan loppuun asti mietityltä, vaikka hinta ja laatu kohtasivatkin loppujen lopuksi toisensa. Ja mikä parasta, varsinkin lasten mielestä: hotellista löytyi uima-allas takapihan komistuksena. Siinä oli suomalaisen nuorison hyvä tutustua naapurimaamme Ruotsin nuorisoon.. vesisodan merkeissä. Vesisota onkin ainut sodankäynninmuoto, jota voin arvostaa ja hauskaa näytti piisaavan:)
Lapsetkaan eivät olleet matkan alussa kenties aivan vakuuttuneita äidin kykyyn toimia “matkaoppaana” ja he ihmettelivät eikö meillä olekaan opasta, kuten matkaopas-ohjelmassa..
KESKIAJAN HENKÄYKSIÄ JA JURMALAN RANTAPARATIISI
Kun odottaa vähän, saa yleensä paljon. Niin nytkin. Riia yllätti historiallisilla rakennuksillaan, jotka on korjattu todella huolellisesti itsenäisyyden tuulten myötä. Vanhan kaupungin kadut henkivät keskiaikaa, kulttuuria ja meripihkaa.. Ihmiset vaikuttavat hyvinvoivilta palkkatason alhaisuudesta huolimatta ja katusoittajia riitti esiintymään jokaiselle kulmalle. Latvialaiset lienevät hieman suomalaisten kaltaisia luonteeltaan..Ensi silmäyksellä etäisiä, mutta kun heihin ottaa kontaktin, he ovatkin todella ystävällisiä ja avuliaita. Moni ihana paikallinen enkeli pelasti meidät opastamalla oikealle bussille tai juna-asemalle, eikä konduktööri heittänyt ulos junasta edes kolmea jäniksenä (vahingossa) matkaavaa suomalaista!
Jurmalan rannoilla viihdyimme kaksi päivää ja tuo paikka vetää kyllä vertoja mille tahansa rantakohteelle, jossa olen vieraillut. Tunnelma oli kansainvälinen, pääkadulla paljon ravintola ja ohjelmatarjontaa niin aikuisille kuin lapsille.Kuten myös rannalla.. Vain meriveden kylmyys yllätti, vaikka ilman lämpötila hipoi koko viikon lähelle 30 C , oli vesi pistelevän kylmää.Lapsia asia ei onneksi haitannut, vaan hauskaa riitti!
LATEJA JA SENTIMEREJÄ
(meripihkakoruja riitti ja kaikki varmasti “aitoja”)
(meripihkakoruja riitti ja kaikki varmasti “aitoja”)
Hintatasoltaan Riika on kuulema huomattavasti muuta Latviaa kalliimpi, mutta myös edullisia ruokia ja ruokapaikkoja löytyy. Paikallinen “perinneruoka” eli täytetyt pannukakut kävivät meidän matkaseurueelle hyvin kaupaksi, eikä hintakaan päätä huimannut. Sen sijaan joidenkin taksiyhtiöitten hinnat meinasivat huimata. Siksi käytimmekin vain ja ainoastaan vihreitä Baltictaxeja, jotka kertoivat hinnan etukäteen, mutta rahastivat kuitenkin vähemmän, mittarin mukaan :) Ostoskeskusten hinnat, varsinkin vaatteet, olivat suomalaista luokkaa.
Hiekkaveistoksia Jurmalassa..
KIRKKOJA JA KUMMITUKSIA
Eräänä päivänä teemanamme oli Riian kirkot ja niiden energiat. Kuljimme useassa kirkossa, hiljennyimme ja kuulostelimme tunnelmia, energioita, enkeleitä.. Vaikuttavin paikka oli minulle Jaakobin kirkko, jonka paikalla on alunperin sijainnut Maria Magdalenan luostari 1200- luvulla. Tuohon kirkkoon askeleeni veivät kuin varkain, useammankin kerran.
Eräässä toisessa kirkossa taas oli aivan erilainen tunnelma..Ja kun tulimme sinne sisään, sanoi tyttäreni: “Äiti kummitteleeko täällä..En näe, mutta tunnen..” Ja minä näinkin. Paikalla, kirkon penkissä istui myös erikoinen mies, joka puhui olkansa yli henkitason olennolle kuiskaillen korvin kuuluvasti, mutta erikoisinta oli “vastaus”.. Kirkossa kuului koko ajan vaikerrusta, todella kärsivän olennon ääni, ja tuo ääni ei varmasti lähtenyt kenestäkään meistä kolmesta ihmisestä, jotka kirkon penkissä istuimme. Muita siellä ei ollutkaan tuolla hetkellä vieraisilla. Pyysimme enkeleitä avuksi, hakemaan tuon kärsivän pois ja tunnelma muuttui. Kun poistuimme, jäi mies istumaan penkkiin, ilman henkitason seuralaistaan ja vaikerrus oli vaijennut. Mies katsoi ja tiesi sanattomasti mitä oli tapahtunut. Uskon, että emme voi koskaan olla missäään paikassa “sattumalta”. Kaikella on tarkoituksensa.
EKSYNYT SONIA JA JOOGAAVA MIES
Jurmalan rannalla kohtasin miehen, joka otti energiaa auringosta, ei perinteisin menetelmin, vaan valokehoaan aktivoimalla. Hänen mukanaan kulki henkiolento, nainen, joka yritti saada mieheen kovasti yhteyttä kun hän rannalla meditoi ja teki harjoituksiaan. Mies ei kuitenkaan tainnut kuulla. Kutsuin naista, hän sanoi olevansa Sonja tai Sonia, ja kuolleensa nuorena. Hän kertoi jääneensä taloon, jossa kuoli, ja tuo joogaava mies oli kuulema asunut nyt samaisessa talossa ja koska mies oli “nähnyt” Sonian, päätteli tämä sielu, että mies voisi auttaa hänet vapaaksi, sillä hän ei osannut lähteä pois meidän maailmastamme..
Autoin Sonian pois ja myöhemmin hän tuli kirkossa käydessäni kiittämään siitä ja sanoi kuin heränneensä pitkästä unesta. Vaikeat tunnekokemukset, joita hän oli Sonian elämässä kokenut, olivat pitäneet hänet kiinni maantasossa, mutta nyt hän oli saanut apua niiden katkaisemisessa. Joogaava mies aloitti avunannon “näkemällä ” tai aistimalla Sonian, jolloin Sonia seurasi häntä rannalle, pois talosta, jossa oli kuollut. Näin minä pääsin hänen kanssaan yhteyteen ja pystyin auttamaan omalta osaltani..
Erikoisia ovat henkioppaitten ja enkelten tiet ja metkut 
ULOTTUVUUDET LIMITTYVÄT, AIKA ON HARHAA
Riia antoi myös kokemuksen ajan pysähtymisestä tai seisahtumisesta, kun poikani oli vähällä jäädä bussin alle toriretkellämme. Niin paljon ja moniulotteisesti voi kokea muutaman sekunnin aikana ja niin paljon valintoja tehdään rinnakkaisten vaihtoehtojen välillä. Kiitollisena ja ehjin nahoin ja sydämin saimme kuitenkin kaikki palata armaan kotomaan kamaralle Air Balticin siivin, niin monta kokemusta rikkaampana! Kaupungin vilinästä olikin hyvä siirtyä rauhoittumaan Rokuan vaaroille ja veden henkien pariin.
Matkailu todellakin avartaa..muutakin kuin kukkaroa! :))
Riian matka tapahtui heinäkuussa 2011
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti