Intiassa kuukin on kuumempi, ja aurinko suurempi. Pyhän lehmän katseesta voit nähdä häivähdyksen myös omasta pyhyydestäsi ja kun aurinko viimein laskee oranssina pallona meren aaltoihin, voit vain todeta: Sitä se on! Intiaa kaikille aisteille!
Höyryjunassa Hampiin äänien sekamelska muodostaa kaaoksesta harmonian, kuin laulun, joka kutsuu matkailijaa kulkemaan yhä uudelleen nämä pölyiset kujat ja katsomaan kuinka unelias kansa kulkee päivän askareissaan katoavaisuus kantapäillään.
Kenties tämän kansan välinpitämättömyys materiaa ja sen huoltamista kohtaan on viisautta, vaikka monesti laiskuudeksi tulkittu. Ilmiömaailman maninaisuus, tuo pettävä muotojen maailma, ei vakuuta pysyvyydellään, ei todellisuudellaan häntä, joka on juonut Totuuden Lähteestä.
Suuri Äitini Intia. Kuule kutsuni. Tahdon kulkea helmoissasi, lämmittääkseni kylmät luuni Suomen, Väinämöisen maan, kylmän talven ajan. Palatakseni jälleen kun on kevät ja yötön yö tekee tuloaan Suomeni maahan. Kuten palaavat muuttolinnutkin äidin helmoista, nauttimaan tilasta, valosta ja vapaudesta, jonka vain pohjoinen luonto voi antaa.
Itä, leuto, lämmin ja kostea , hyväilee ihmisolemukseni kaikkia tasoja. Eheyttää ja suojaa. Pohjoinen valo, kuulas, luonto ja hiljaisuus antavat tilaa Olla. Olla oma itsensä. Sulkiessani silmäni meditaatioon höyryjunassa matkalla Hampiin en voi kuin todeta, kerran vielä: Maailma on kotini. Sillä kotini on sydämessäni ja sieltä löytyy myös maailma. Tuo pienen pieni piste, tietoisuuteni reuna-alueilla. Ja kun on aika, ei ole enää Intiaa, Suomea, Itää tai Pohjoista, ei missään muualla - vain Minussa.
Siellä Sinäkin Olet.
Hampin temppelikaupunki 11.2.2009
Ihmeellinen sekoitus ja kooste pyhistä paikoista, joissa olen aiemmin käynyt tai jonne olen tahtonut mennä. Sekoitus Egyptin Luxorin sekä pyramidien alueen rakennustyyliä, päätyen Perun Maccu Piccun ja Angor Wattin tunnelmiin.
Hallitsijan palatsin alueelta voi löytää niin Maya-tyyppisen porraspyramidin kuin Bolivian Tiahuanacon, Auringon pojan kaupungin, maan sisään rakennetun temppelin. Jäljet johtavat sylttytehtaalle..: Atlantisko oli näidenkin rakentajien alkuperäinen kotipaikka..?
Hampin kukoistusaikaan sen aluetta asutti 3 miljoonaa asukasta joista 1 miljoonaa sotilasta turvasi Maharadjan mahtavuuden ja hänen vaimojensa hyvinvoinnin. Norsujakin komeili hallitsijan talleissa 5 000 kappaletta.Ei siis mikään aivan pieni valtakunta ja sekin kuitenkin hävisi lähes yhdessä yössä..syitä voidaan vain arvailla. Kun vaivun energioissa taaksepäin ajan virrassa voin aistia tuon alueen lempeän energian ja pyhyyden, jonka lukuisat pujat ja Jumalan palvonta ovat saaneet aikaan. Mutta myös kiihkeyden ja ihmispaljouden arkisen toiminnan tuolla alueella. Tantristen kuvin koristama päätemppeli vakuuttaa mahtavuudellaan ja temppelinorsun katseesta voi aistia häivähdyksen myös sen muinaisten lajitovereitten loistosta, niiden ottaessa osaa pyhiin seremonioihin. Tämä pitkäkärsäinen ystävä näyttää nauttivan toimestaan valitettavasti vain hyvin vähän.
Ganesha, tuo norsupäinen Jumala on alueen tärkein Jumalhahmo. Ganeshoja onkin alueella useita, kaksi niistä suuria yli 6 metrisiä patsaita. Ganesha ei ole menettänyt taikaansa nykyistenkään intialaisten elämässä ja arjessa. Jumalan siunausta pyydetään niin avioliitoille, kuin arkisempiinkin toimiin.Vaikkapa kun taksikuski lähtee aamuisin työhön pyytää hän siunauksen Ganeshalta ja syytä onkin, sillä intian värikkäät liikennesäännöt eivät vakuuta ainakaan länsimaista turvallisuudellaan. Mutta maassa maan tavalla. Uhrattuamme SivaLingalle ja käteltyämme muutaman iloisen koululaisryhmän jätämme mekin taaksemme myyttisen Hampin ja Ganeshan siunaus seuraa kintereillämme.
Hampi on Unescon maailmanperintökohde ja sen arvoituksia ratkottanee vielä pitkään.Sen alkuperäiset juuret ulottuvat tuhansien vuosien päähän, sillä tästä paikasta kerrottin jo pyhässä kansalliseepoksessa Ramakrishnassa apinoiden valtakuntana (Hanuman).Myöhemmin paikka uudelleen rakennettiin monien kansojen toimesta satojen vuosien ajan, kunnes se äkisti hylättiin. Nykyäänkään alueella ei ole hotelleja tai asutusta vaan turistit majoitetaan lähellä olevaan Hospetin kaupunkiin. Temppelikaupunki saa jatkaa rauhaista untaan, toivottavasti vielä pitkään
.
Hospet 10-13.2.2009 Karnatakan osavaltio
Etelä-Intian Karnatakan osavaltion Hospet on kaupunki, jossa viivähdämme pari päivää ja yötä Hampin retkellä. Hospet lienee tyypillinen pikkukaupunki saastaisine katuineen, basaareineen ja ah niin mahtavine ihmisineen! Upeita hymyjä joka puolella! Ystävällisyys on todellakin avaimien intialaisten perusominaisuus ja hymy on uusiintuva luonnonvara, sitä ei täällä säästellä!
Kuitenkin, pian on tämä kaupunki katseltu ja pian saa höyryjuna puuskuttaa meidän takaisin “kotiin” Goalle, jonka rantojen kutsun jo saatamme kuulla..
Margaon rautatieasemalla
Margaon asemalla ihmisten virta vetää mukaansa. Varhaiset aamun hetket ennen auringon nousua näyttävät toisenlaisen intian, sen joka elää öisin. Vanha riutunut mies tarjoamassa hasista mahdolliselle asiakkaalleen, kädetön nainen ojentamassa kerjäyskulhoaan käden tynkien varassa tai nuo katujen lapset puolipukeissa avojaloin ojentamassa käsiään anovin ilmein. Ilo ei asu kuitenkaan vielä kaukana noistakaan silmistä vaan syttyy heti tilaisuuden tullen, kun pahin nälkä hellittää..
13.2.2009 Junassa jälleen matkalla Goaan
Tällä kertaa osasto on ahdettu täyteen miehiä, Tiibetiläisiä ja Intialaisia, joiden katseet kyksyvät kun kaivamme esille tarot-korttejamme matkan viihdykkeeksi. Jokaisella on oma elämänsä, omat haaveensa ja toiveensa joista heidän silmänsä kertovat. Vanhojen miesten kasvot kertovat eletystä elämästä, nuorten tehdyistä suunnitelmista.Kaikki me olemme matkalla jonnekkin aina, tulematta koskaan perille. Elämä maassa on matka. Matka takaisin omaan itseemme.
Kieli, tuo rajoittava elementti ihmisten elämässä, merkitsee vain vähän kommunikoinnissa eri kansallisuuksien välillä. Katse, hymy, ilmeet merkitsevät paljon enemmän. Suora yhteys toiseen ihmiseen ilman erillisyyden seinää ja molemmat tietävät ettemme koskaan enää tapaa. Vain tämä hetki on tärkein. Ja tämä hetki on ikuisuus. Ei sinua, ei minua vain kohtaaminen. Hetken häivähdys ja tieto: Sinä olet Minä, me olemme yhtä, tämä on yhteistä Olemistamme. Olemista Ykseyden valtameressä.
Äiti Meera, Ykseyden Avatara
Pikantit yksityiskohdat:
Junan vessat: Eivät ole omiaan aiheuttamaan riemun kiljahduksia muissakaan maissa ja Intiassa vieläkin vähemmän. Hävitä ensin epämääräisten hyönteisten lauma, joka parveilee tässä huumaavassa paikassa, (mikäli et tahdo hävittää, niin sopeudu joukkoon), taiteile itsesi lattialla olevan reijän päälle. Tankotanssijalle tämä voisi olla helpompaa: kyykkiä tangosta kiinni pitäen pienen reijän päällä junan täristessä kohden kaukaista määränpäätään. Meiltähän tämä onnistuu, sillä harjoitus tekee mestarin.
Moskiitot: Hospetissa jaoimme hotellihuoneen n 50 moskiiton yhdyskunnan kanssa. Emme olleet heidän vierailustaan kovinkaan ilahtuneita. Seurasi verilöyly jollaista ei liene edes suomen lapin sääskentappokisoissa koettu, mutta vahvempi laji vei voiton, tällä kertaa, ja nukuimme yömme hyvin. .niin valitettavasti eläinrakkautemme ei ylety vielä sääskiin ja moskiittoihin asti, mutta yritetään petrata tätä ..
14.2.2009 Vierastalon parvekkeella meditaatiossa
Aamuvarhainen hetki. Meditaatio auringon nousun aikaan. Esimmäiset säteet siivilöityvät palmun lehvistön lävitse, ikäänkuin sieltä avautuisi käytävä valoon. Sisäinen aurinkoni yhtyy ulkoiseen ja tunnen kuinka solunikin syttyvät loistamaan tuota valoa. Intian aamun äänet hukkuvat tuohon valon tulvaan. Puissa kirkuvat linnut, kisailevat oravat, aamutoimissaan olevien ihmisten äänet, tuulen suhina. Kaikki ne soittavat samaa säveltä; kaipuuta Valoon..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti