Pohjoinen luonto hurmaa

Syyslomat veivät minut ja perheen useankin Pohjois-Suomen kunnan alueelle kokemaan Suomen luonnon monimuotoisuutta. Ranualla saimme nauttia nuorison toiveen mukaan "alkeellisesta mökistä", jossa ulkohuussi sijaitsi kauempana mökkeröisestä ja iltanuotion tarinat karhujen oudosta käytöksestä kesän aikana saivat yöllisen vessamatkan tuntumaan oudon pitkältä. 

Mökki sijaitsi kuitenkin mukavalla paikalla Iijoen rannassa ja säät suosivat mahtavasti kun aurinko porotti lähes koko viikonlopun ja sai ruskan miltei häikäisemään silmiä. Poikani halusi vierailla Ranuan eläinpuistossa, sillä aiemmasta kerrasta oli yli kymmenen vuotta aikaa. Vähän epäröiden suostuin, sillä kokemukset eläinten vankiloista viime vuosilta eivät ole olleet kovinkaan  mukavia. Tämä retki oli kuitenkin toisenlainen. Koimme, että eläimet voivat hyvin ja niillä oli paljon tilaa liikkua ja olla. Ainoastaan maakotka olisi halunnut lentää vapaana  ja räpiköitsi verkoissa omassa häkissään. Hänen toivoisin pääsevän vielä kokemaan tuulen siipiensä alla. 

Jääkarhut ja pöllöt olivat valloittavimpia Ranualaisia ja tietenkin Fazerin karkkikauppa sai meistä myös asiakkaita. Jääkarhu nuorukainen oli päässyt omaan poikamiesboksiinsa asumaan, mutta näytti käyvän keskustelua muurin läpi äitimuorinsa kanssa. Eläinpuistossa oli mukavaa, kuitenkin tuonkin reissun parasta antia olivat illat nuotiolla omien nuorten kanssa, eikä pieni kylmyyskään haitannut.

Kuluva viikko vei minut ystävän mökille Vaalaan ja patikoimaan Rokuan geoparkkiin pienoisessa tihkussa. Ilta järven rannalla nuotioiden oli jälleen upea, ja rumpujakin soiteltiin. Tähtiä ei tällä kertaa näkynyt, mutta siellähän ne pilven takana tuikkivat! Ilta oli upean lämmin ja minäkin sain taas pientä tuntumaa talviuinnin saloihin, saunasta käsin tosin. Mökin emäntä sen sijaan on paikallinen jääkarhu, eli tottunut kylmäuintiin eikä ihme, onhan hän DNA.ltaankin kuulemma lähes inuiittien sukua ;)

Kävin Oulussa vain kääntymässä ja seuraavaksi matka jatkui...ei Joensuusta länteen, kuten VilleGalle laulaa...vaan Ylikiimingistä Puolangan suuntaan ja iki-ihanalle Hepokönkäälle! Olin toki kuullut, että Suomen korkeimmaksikin (18 m)  putoukseksi nimitetty luontokohde on kaunista katsella, mutta silti se ylitti odotukset!  Maisema oli luminen ja metsä kuin Narniassa jo ja putous huimaa veden tanssia! Siis aivan upeeta ja mahtavaa! Palaan varmasti Hepokönkäälle kesäaikaan ja pidemmäksi aikaan, meditoimaan ja nauttimaan tunnelmasta. Nytkin meditoin hetken ajan, yhdistyin elementtien voimaan ja koin putouksen Vedettärenä, eli koin että luonnonhenki, hyvin feminiininen ja kaunis, "hallinnoi" tuota aluetta ja vielä pitkään sieltä lähdön jälkeen tunsin alueen energian aurassani.

Matka jatkui Ukkohallaan ja olin kuullut kehuttavan myös lähellä olevaa Komulanköngästä, jossa on kaksi pienempää putousta vieretysten. Putousten korkeus on  noin 6 metriä. Sinne siis seuraavana päivänä ja oi joi mikä hieno paikka sekin! Varsinainen luonnon taideteos. En osaa sanoa kumpi putouskohteista nousi suosikiseni sillä molemmissa oli paljon hyvää ja kaunista. Kaksoisputous päätyi kuitenkin facebookin taustakuvaksi, joten...;)

Matkalla oli muutoin jännittäviä autonkorjauskäänteitä, mutta sehän kuuluu asiaan, täällä ajassa, että sattuu ja tapahtuu. Ukkohalla oli hyvin rauhallinen eli muutama asiakas vain kylpylässäkin lisäksemme. Aukioloajoissa oli toivomisen varaa, mutta ympäristöhän on hieno ja ehkä alueeseen voisi panostaa myös muulloin, kuin suopotkupallon aikaan. Eli lisää tapahtumia kehiin, jos asiakasvirtoja kaivataan...Toisaalta, onhan se hyvä, että ihmisenergiaa on toisissa paikoissa vähemmän, jotta luonnonenergiat säilyvät tuoreempina ja koskemattomina.

Kiitos Äitimaa ja Isätaivas, ja kiitos myös eläinpuiston asukkaille ja työntekijöille. Sielläkin tehdään hyvää työtä eläinten auttamiseksi eläinsairaalassa ja osin eläinten palauttamiseksi takaisin luontoon <3

365 - Kotiinpaluu Henkeen Ihmeiden oppikurssin avulla

Oletko yrittänyt käydä läpi Ihmeiden oppikurssin tehtäviä, mutta homma on jäänyt kesken? Olisiko aika yhdistää voimamme ja aloittaa yhdessä, 01.01.2020 uusi vuosi uusin ja voimallisin kujein? Tarjoan Jeshuan siunauksessa ja yhdessä Hänen/Pyhän hengen kanssaan käsikädessä kulkien verkkokurssia 365-Kotiinpaluu!  

Kurssi kestää vuoden ja sisältää 52 x 2 viikkovideota. Kussakin videossa on kyseisen viikon tehtävät läpikäytynä sillä tapaa, mikä on niiden TARKOITUS ja merkitys, mitä ne opettavat liittyen mielen oikeinpäin kääntämisen prosessiin ja joka viikko myös toinen video, jossa pieni meditaatio viikon aiheisiin liittyen Jeshuan ohjauksessa. 

Keskustelemme ryhmän kanssa tietenkin "vastaa kaikille-toiminnolla."

Tämän kurssin käymiseen tarvitset myös oman IOK-kirjan (tai äänikirjan) jotta näet kunkin päivän tehtävän ja voit sen myös itseksesi lukea.

Olen miettinyt tätä pitkään, sillä tämä kurssi sitoo myös minua kurssittajana paljon, mutta tiedän, että se antaa myös paljon, niin minulle kuin Sinulle <3

Yhdessä olemme vahvoja ja jo etukäteen voin  "ennustaa" että ego tulee laittamaan kapuloita Ykseyden rattaisiin, kertomalla useaankin otteeseen mielessäsi, että "Taidanpa jättää tämän homman kesken...sillä on niin paljon muuta tärkeää...ja voinhan jatkaa sitten myöhemmin loppuun yksin jne..." Lukemattomia verukkeita on egomielellä, koska se EI todella halua herätä! Siksi olkaamme valppaina Pyhä hengen puolesta.

Kurssi toteutuu, jos/kun tarpeeksi väkeä eli min.15-20 hlöä  tulee mukaan ja jatkuu myös vuoden, mikäli ihmiset pysyvät mukana. Jos useita ihmisiä tippuu pois matkasta, niin kurssi keskeytyy, tämä on sitä postiivista sakinhivutusta:))  

Kurssi maksaa 1 euro/päivä ja aloitus maksu 65 e sisältää ensimmäisen ja viimeisen kuukauden, muutoin kurssimaksun 30 e/kk voi maksaa aina ennen uuden kuukauden alkamista. Jos keskeytät, niin viimeisen kk maksua ei palauteta, sillä tahdomme kannustaa Sinua käymään kurssin loppuun:) (Ensimmäisen viikon videolla 5 tehtävää käymme läpi ja siitä eteenpäin joka vk 7 ja videot tulevat tietenkin etukäteen sinulle.)

Ihmeiden oppikurssi on tehokkaimpia mielen oikeinpäinkääntämisen kursseja, eli menetelmä egosta poisoppimiseen. Olet voinut kuulla, että se on samaa kuin moni muu henkinen opetus, mutta näin ei ole. 

IOK on puhtainta ei-dualismia, mihin itse olen törmännyt, joten suurella sydämellä suosittelen; TULE MUKAAN kurssille ja muuta elämäsi maailmailmiön kokijasta/sivustakatsojasta oman elämäsi Luojaksi, sillä sitä sinä todella olet!

Ilmoittaudu pian alustavasti, jotta tiedämme onko kurssin mahdollista alkaa: marjut.moisala@gmail.com  (Sitova ilmoittautuminen Joulukuussa 19)

Tässä vielä tiivistelmä siitä MISTÄ on kyse:

  "Kaikki tapahtuu mielessä eli syyn tasolla. Maailma jonka näet on seurasten taso. Et voi muuttaa seurausta, muuttamatta syytä, eli sitä joka maailman havaitsee ja luo ja joka sen tuomitsee tai armahtaa.

Mikän elämäsi tapahtuma ei koskaan ole kenenkään muun syytä. Sinä itse roolitat maailman näytelämän ja uskomuksesi kävelevät vastaan eri hahmoissa ja tapatumina joka päivä.

Anteeksianto on ainut tie vapauteen. Et anna anteeksi havaitsemaasi virheitä, vaan sen, että aloit uneksiä erillisyyden eli erityisyyden unia aluttomassa alussa. Tämä on sitä kvanttianteeksiantoa. Usko erityisyyden mahdollisuuteen johti mielessä tapahtuvaa ensimmäiseen jakatumiseen ja dualismin syntyyn.

Maailmankaikkeus on tehty peittämään Rakkaus, joka sinä olet. 

Ihmeiden oppikurssi ei opeta todellista Rakkautta, sillä sitä ei voi opettaa. IOK opettaa kuitenkin kuinka poistaa esteet todellisen Rakkauden kokemisen ja rakkautena olemisen tieltä. 

Tervetuloa kotiin, henkeen!"

Ilmoittaudu pian ja anna itsellesi paras Joululahja jonka koskaan voit antaa ja saada <3

Hurmaava Gdansk

Tämä kesä alkoi keskiaikaisissa tunnelmissa Tallinnan vanhassa kaupungissa kun majoituimme 1600 - luvulla rakennettuun hotelliin ja sen vinttikamariin, jossa saatoimme olla kuulemma kummittelun ytimessä :)

Mikäpä siis sopivampi tapa lopettaa kesäkausi, kuin suunnistaa Puolaan, Gdanskin Hansakaupungin tunnelmiin ja hotelliin, jonka alkuperä on vieläkin kaukaisemmassa menneisyydessä? Tälläkin kertaa kipusimme vintille saakka, mutta onneksi hissi vei melkein perille asti, maisemiin kattojen yläpuolelle.

Olimme siis ystävän pyöreitä vuosia juhlimassa noin viikko sitten Puolassa koko arkiviikon ma-pe. Seura oli mitä parhain, siihen tiesin varautua ennakkoonkin, mutta Puola sinänsä oli minulla ennenkäymätön maa ja Gdanskista oli vain se tieto, mitä pienen matkaoppaan sivuilta olin lukenut.  Rehellisesti sanottuna  odotukseni olivat hyvin vaatimattomat, tai niitä ei ollut juuri lainkaan, sillä takaraivossa kajastelivat sanat "Itä-Eurooppa... köyhää...vaatimatonta..." Joo, luulo ei ollut tiedon väärti! Gdanskin kaupunki todellakin hurmasi!

Hotellimme oli Celestine Residense aivan vanhan kapungin muurien ja rannan lähellä. Lensimme Norskilla ja lentojen hinnat eivät päätä huimanneet. Lisäksi odotusaikaa Helsingissä oli vain tunnin verran, paluumatkalla vähän enemmän, mutta siis yllättävän kätevästi matkat taittuivat ja menomatkalla oltiin jo lounasaikaan Gdanskin ruokalistoja katsastamassa. Sääkin suosi, vaikka yhtenä päivänä sateli, niin muutoin oli oikein kesäistäkin vielä.

Mutta ne kauniit rakennukset ja kruusaukset! Aivan uskomattoman taitavasti oli vanhat rakennukset entisöity. Joka toisen rakennuksen katolla seisoi patsaita ja seiniä koristivat enkelit ja monet muutkin hahmot. Lensipä erään talon katolla lohikäärmekin. En ole moista komeutta missään muussa kaupungissa nähnyt, vaikka paljon on tullu mualimaa kierrettyä. Myös ruoka, ostoskeskuksen valikoima sekä hintataso miellyttivät, joten mikäpä oli lomaa viettäessä!

Yhtenä päivänä tutustuimme myös kolmoiskaupungin toiseen kaupunkiin, eli rantakohde Sopottiin, joka lie tutuin laulujuhlistaan. Sopotista olin lukenut etukäteen, että se on kuin Pärnu, mutta paljon suurempi ja niinpä tuo näytti olevan. Juna kiidätti meidät paikalle parissakymmenessä minuutiissa kun ensin olimme löytäneet oikean raiteen ja suunnan... Sopotin tärkein nähtävyys on Itämeren pisin laituri, jota Moloksikin kutsuttiin, ja kyllä sillä kokoa olikin ja ihmisiä paikalla kuin parhaaseen sesonkiaikaan. Jopa rannoilla oli vielä auringonottajia ja....joutsenia evästä kerjäämässä.

Kuvassa Sopotin kuvatuin nähtävyys laiturin lisäksi eli vino talo ja kyllä H & M oli myös erilainen kuin Suomessa ;)

Iltaelämä ei viikolla ollut kovin vauhdikasta, mutta hieman siitäkin saatiin maistiaisia ja torstai-iltana havaittiin, että tunnelma alkoi tiivistyä viikonloppua kohden, kun vanhan kaupungin kadut täyttyivät katusoittajista ja käärmeenlumoojista ja tietenkin ihmisistä.

Upea käytikohde Gdanskissa on Neitsyt Marian tiilikirkko, joka on todella suuri ja vaikuttava, sekä hyvin rauhoittava tila. Itse kiinnitin tosin huomion kärsimykseen keskittymiseen seinäkuvissa ja patsaissa. Maria kuvattiin milloin siten, että häneen oli ammuttu nuolia, ja toisessa patsaassa hän istui aikuinen kuoleva Jeesus sylissään. Iloa kaipaisin kyllä enemmän kristilliseen symboliikkaan, sillä en usko, että ystävämme Jesse haluaisi meidän keskittyvän kärsimykseen ja kuolemaan.(Joka on harhaa.)

Kirkon luota lähtevä Mariankatu on todella kaunis ja sen varrelta löytyy myös jazz-clubi, jossa ainakin pitäisi olla viikollakin elävää musiikkia, mutta meidän korviimme sitä ei valitettavasti kantautunut. Gdanskin filharmoonikot taisivat sen sijaan tienata extraa iltaisin katusoittajina, sillä niin taidokasta soitantaa kaduilla kaikui useasti.

Juttelimmekin siitä, että onkohan Gdanskista tulossa suomalaisten uusi Tallinna, sillä hintataso on kohdallaan, matkat sinne edullisia ja taittuvat nopeasti (Helsingistä tunti ja 20 minuuttia) Gdanskissa on todella siistiä,ystävällisiä ihmisiä ja turvallisen oloista. 

Mitä sitten olisi voinut tehdä toisin? No sen teollisuusristeilyn, johon päädyimme osallistumaan, olisi voinut korvata jollain muulla viihdykkeellä! :)) Ihastuimme merirosvolaivaan, joka näytti joka lähdölleen vetävän laivan täyteen ihmisiä. Alus oli komea, mutta olisi ehkä kannattanut tutkia myös sitä, minne se purjehtii, ennen kuin hyppää kyytiin. 

Kuvassa kuvatuin nähtävyyys keskiaikainen nosturi.

Suuntana oli siis Gdanskin teolllisuusalue kaikkine nosturi-näkymineen, eikä mitään muuta. Mutta kyyti oli tasaista ja meitä nauratti, ja sehän on tärkeintä!

Kun lähetin tuolta risteilyltä kuvia pojalleni, hän kysyi olimmeko Oulussa Oritkarin satamassa...No siltä se vähän näytti!

Matkailu avarsi jälleen mieltä ja kukkaroa, mutta toisaalta... teemana juttuhetkissä oli myös jälleen se, että ei kiitos "Sitku-elämää" meille. Niin moni ihminen suunnittelee ikänsä mitä tekee, kun jää eläkkeelle, ja sitten sitä päivää ei koskaan tulekaan. Mitä jos elettäisiin unelmatkin todeksi juuri nyt, eikä sitku.

VALOSTA JUOPUNEET

Valo on varmasti käytetyin sana New Age-piireissä ja henkisen kasvun ja heräämisen parissa, rakkauden lisäksi. Valon kaipuu on aina sydämissämme ja tahdomme ilmentää valoa jatkuvasti, enkeleiden ja mestareiden ohjauksessa. Tahdomme säteillä valoa ympärillemme, kylpeä siinä ja kylvää valon siemeniä kulkiessamme polkuamme. Joskus tuntuu jopa, että me henkisen kasvun kulkijat olemme valo-holisteja. Roikummeko valossa, väistellen pimeyttä tai jopa peläten sitä? Vai olemmeko jo katsoneet alitajuntaan eli talomme kellariin ja muuttaneet valoksi sieltä löytämämme pimeyden? 

Tässä maailmassa, jossa nyt koemme elävämme ei voi olla vain valoa ja vain iloa ja onnea. Elämme dualismissa, joten jos pimeys loistaa poissaolollaan ja roikumme valossa, niin onko se totta? Valo on upea asia ja me itse olemme sitä. Mutta valo meidän maailmassamme sisältää aina vastaparinsa pimeyden tai hämärän. Ja siinä on todellinen henkisen kasvun paikka. 

Jos tahdomme vain lillua valossa enkeliparvien kuorolaulua kuunnellen, ilman, että jalkamme koskettavat maan tomua, emme ole vielä perillä todellisuudessa, joka on sekä valon, että varjon tuolla puolen. Valon pari on pimeys. Valkoisen valon OM-mantran pari  meissä ihmisissä on alitajunnan musta HUM tai HUNG- mantran valo ja kun etenemme valon ja pimeyden tuolle puolen tietoisuutemme laajassa kentässä, pääsemme kirkkaan valon eli A-mantran alueelle. 

Kirkas valo ei katso poispäin mustasta valosta eli torjutuista asioistamme, tai kurota vain valkoiseen ihanuuteen, vaan se hyväksyy kaiken sellaisenaan kuten se On. Samalla kirkasvalo eli Rigpa, ylittää ne molemmat, tai alittaa...aivan kuten vaan halutaan asia ilmaista, sillä siellä musta-valkoisen takana on perusta, josta kaikki nousee ja johon kaikki palaa. Mikä tuo perusta on? Se olet Sinä Itse.

Valossa roikkuminen niin, ettei halua kohdata pimeyttään, ei vie perille. Meitä on varoitettu Pandoran lippaan aukaisemisesta, mutta ilman suoraa kokemusta ja kohtaamista oman syvän pelonkin kanssa, ei matka jatku todellisuuteen, vaan saatamme pysyä vain mielikuvituksen mukavan pehmeässä maailmassa, eli illuusioissa. Ego elää illuusiosta, mutta me emme ole ego. Mistä me elämme?

Me elämme todellisesta rakkaudesta ja rakkaus on se voima, joka muutaa mustan valon eli siivoaa alitajuntamme ja silloin me sulahdamme mustan ja valkoisen tuolle puolen henkeen, kirkkauteen, ehdottomuuteen. Absoluuttinen oleminen-ei -oleminen. Se Sinä Olet!

Näistä teemoista jatkamme Adamonin ja muiden ei-dualististen henkioppaiden kanssa Syksyllä Elokuun lopussa tai Syyskuun alussa Sisäisen Rauhan Akatemiassa kuuden viikon kurssilla ja tietenkin verkkokursseilla Pyhän hengen ja Jeshuan johdatuksessa jo Elokuun alusta. 

Jos olemme juopuneet valosta katsomatta Pandoran lippaaseen, on aika olla rohkea, pysähtyä ja avata lipas. Hyväksyen, tuomitsematta, anteeksiantaen itsellemme ja jokaiselle "toiselle" kuvallemme vapaudumme valo-riippuvuudesta ja transformoimme kaiken, mitä emme ennen halunneet nähdä...ja muutamme sen...Valoksi :)) 

Huvittavinta on, että tämän blogin nimi on Valon virtaa....:)

Muita keinoja pimeyden kartoitukseen ja valoksi muuttamiseen on esimerkiksi Tiibetiläinen unijooga! Aivan parhautta.

KIrjat joita käytämme syksyn kursseilla Adamonilta: Pelosta rakkauteen ja Peli nimeltä elämä.

Ja tietenkin Ihmeiden oppikurssi!

Jos verkkokurssit (Elokuun kurssi "Pyhän hengen näkökyky arjessa") tai syksyn kurssi Oulussa kiinnostaa alustavasti, laita viestiä: marjut.moisala@gmail.com. Ilta-kurssi ti-tai to-iltaisin joka toinen vk.

Haikuja menneisyydestä Marielundista

Kuluvana keväänä sain kutsun Marielundiin kurssin pitoon. Henkiystävä muutti Turkuun Satavan saareen muutama vuosi sitten ja olin jo saanut hienoja kuvia Marielundista, mutta paikan upeus kuitenkin yllätti, kun sen koin nyt ihan livenä.

Marielundin historia ulottuu kauas 1800-luvun puoleenväliin ja menneisyyden haikuja todella paikassa aistin, kun aikakerrokset kertoivat omaa tarinaansa. Huvilassa on toiminut niin sotaorpojen koti, kuin vanhainkoti, mutta alkuperäiset omistajat lienevät pitäneet huvilaa kesäasuntonaan, ainakin kokemieni visioiden mukaan ja kesät ovat olleet kovin aurinkoisia ja suvun ja ystävien täyttämiä.

Minut paikalle kutsunut Leena Lintunen toimii paikan hengettärenä ja avainten haltijana. Paikasta olisi vaikka mihin, kuten juhlien pitopaikaksi, mutta tällä hetkellä se viettää uinuvaa elämää käen kukkuessa lähimailla ja meren huuhtoessa kauniita rantoja ja laituria. Alueella on monia rakennuksia ja kirpputoritoimintaa viikonloppuisin. Facebookista voit löytää kyseisen ryhmän, jos tahdot joskus käydä shoppailemassa antiikkia antiikkia….

Kirpparilla...

Leenan kanssa istuimme iltaa tulen loimussa, meren siintäessä taustalla ja paransimme maailmaa niin paljon, että varmasti ei jäänyt mitään parannettavaa. Sain kokea myös kirjailija Runebergin nimikkohuoneen huvilan yläkerrassa. Siellä oli tämä oman nimikkotortunkin omistava herra kuulemma runoillut kuuluisan Joutsen runonsa. Eipä ihme, sillä ikkunasta on varmaan tuolloinkin näkynyt ranta ja kenties sen lemmekäs joutsenpariskunta.

Nytkin tuo yläkerran huone tuntui kovin asutulta, vaikkemme ketään fyysistä henkilöä sillä havainneet :)

Runebergin huone

Huvilan sali toimi hyvin intuitiokurssin pitopaikkana ja koimme voimallisia hetkiä niin meditaatioiden, kuin loimottavien aurojemmekin loisteessa. Välillä pihan puuvanhus sai meidät vieraakseen energioitaan aistimaan ja voimaantumaan elementtien voimalla.

Kerrassaan onnistunut ja upea reissu ja onnekseni sain jo uuden kutsun Turkuun. Nyt keski-aikapäivistä ehdin nauttia vain auton ikkunasta katsellen, mutta ehkä joku toinen kerta voin itsekin antautua keskiaikamarkkinoiden humuun ja tunnelmaan.

Sali

Kesä on ihmisen parasta aikaa ja onneksi siitä on kulunut vasta kolmasosa. Tulevan viikon loppupuolella kääntyy auton nokka kohden Kuortanetta ja iki-ihania Ultra-päiviä. Siellä nähdään jos sinunkin nokkasi on kääntymässä Kuortaneen suuntaan!

Rantaa

Ultrapäivillä pidän työpajan to iltana kello 21.00 aihepiiristä Tunnetko tähtijuuresi?

Tunnelmaa:)

Joutsen (Svanen)

Nyt illan ruskoon, auermaan,
on lento joutsenen.
Se laskee virran hopeaan
ja laulaa, auvoinen.

Se lauluin kiittää Pohjolaa;
sen taivas kaunis on,
yökausin päivä unohtaa
voi levon tuokion.

On varjot syvät, tummuneet
sen leppäin, koivujen,
ja säteet kultaa lahden veet,
on aalto vilpoinen.

On sille siellä ihanaa,
kun löytää rakkaimman;
se rakkauden on synnyinmaa,
se sinne kaipaahan.

Sen laulu laineikoilta soi,
ylistys koruton;
pian rakkaan kanssa unelmoi,
ja tässä laulu on:

Ei tosin elos unelma
vie vuosisadan taa,
vaan lauloit Suomen virroilla,
sait keväin rakastaa.

(suom. Tarmo Manelius)

Posion Titicaca ja Lapin Riviera 2019

Itä-Rukalla

Sanotaan, että itse matka on tärkeämpi kuin päämäärä, kuitenkin lähimatkailussa on ajoittain hyvä löytää määränpää, joka ei ole ennestään aivan tuttu. Sellaisen löysimme kuluvana kesänä Kuusamon reissulla, kun siirryimne retkeilemään naapurikunnan puolelle Posiolle.

Livojärveä kutsutaan Lapin Rivieraksi eikä suotta, mahtavaa hiekkarantaa riittää ja järven selkä komea. Paratiisissa tahtoo kuitenkin olla usein se käärme, niin tässäkin tapauksessa. Tuuli oli nimittäin niin valtava, ettei uimisesta oikein voinut kuin uneksia. Kahlatessakin meinasi suonenveto iskeä. Rannalla oli kuitenkin muuten mukava viettää aikaa joogaten ja palloillen.

Livo

Toisena päivänä Posion Riisitunturi sai meidät vieraakseen. Olin jo pidempään haikaillut Riisin rääpäisyä, joka on 4, 5 km reitti perille ja takaisin. Sää suosi, vaikka ukkospilvet ajattivatkin meitä astelemaan paluumatkalla melkoisen rivakasti :)

Maisemat Riisin huipulta olivat huippuluokkaa ja pieni meditaatiokin tuli koettua, vaikka kanssakulkijoita taisivat innokkaat matkatoverimme sääsket ja mäkärät hieman haitata. Kävellessä eivät hyttyset pysyneet perässä ja ”tuulipojat” auttoivat tietenkin minkä kerkesivät.

Juttelimme lasten kanssakin Tuulipojille, ja pyysimme sadepilvien poisviemistä, taisivat kuulla pyyntömme :) Sadetta saimme vasta kun olimme päässeet auton suojiin ja sittenpä sitä tulikin enempi kuin tarpeeksi.

Riisillä oli aivan oma energiansa, joka poikkeaa mielestäni lähiseudun vaaroista ja tuntureista. Huipulla havaitsin useita lumikvartsisuonia ja isoja kimpaleitakin, joiden päällä saattoi istua. Lumikvartsi on hyvin hoitava ja puhdistava kivilaji, joten eipä ihme, että Riisi vetää puoleensa kulkijoita. Nytkin oli polulla sakeasti porukkaa, mutta hyvin mahduttiin kulkemaan ja nuotiollekin.Ja sitten se Titicaca… Olen vieraillut vuosia sitten Perun Titicaca järvellä, joka lienee maailman korkeimmalla sijaitseva järvi (noin 4000 metrissä) Riisitunturin reitille osuu myös korkealla sijaitseva lampi, eli Ikkunalampi, joka lienee alueen kuvatuin kohde. Erikoiseksi paikan tekee se, että kun katsoo lampea, sen reuna näyttää leijuvan ilmassa, sillä taustalla näkyy isompi vesistö, jonne pudotusta on todella paljon. Tuntuu ihmeelliseltä, miten Ikkunalampi pysyy paikallaan. Tuota ihmettä piti tovi istua ihastelemassa:)

Riisi

Verrattuna vaikkapa Pikku Pyhätunturiin Sallassa, oli Riisille helpompi patikoida, jyrkkiä nousuja oli vähän ja kivirakka puuttui. Polku vaikutti lähes liiankin sileältä ajoittain. Sallan tunturiin verrattuna maiserma oli ehkä vähän kesympi, mutta kumpikin tunturi auttaa kyllä patikkajalanväpätykseen ihan mukavasti!

Riisitunturin maisemaa

Kuusamo yllätti tällä kertaa myös lämpimällä ilmastollaan, sillä sitä en ole monesti kokenut että lämpötila nousisi Kuusamossa yli 20 C, nyt sekin tuli koettua.

Luonto on mahtava voimavara ja juuri palatessani nyt junassa Marielundin intuitiokurssilta Turusta muistelen, kuinka saimme jutustella erään Haltijan kanssa suhteestamme luontoon ja lunnonhenkiin. Hän sanoi, että huolienergiaan samaistuminen nykyajassa, kun media suoltaa syyllistävää draamaa luonnontilasta, ei ole tarpeen. Äitimaa pitää kyllä huolen itsestään, mutta meidän ihmisten on ihmiskuntana varmasti tarpeen pitää myös huoli itsestämme. Kuulimme myös, että vaikka media ei sitä mieluusti korosta,(keskittyessään uhkakuviin) niin yhä enemmän ihmiset tässä ajassa kunnioittavat luontoa, harraastavat sitä ja muodostavat aivan uudenlaisen suhteen luontoon, luontomeditaatioiden, puuhengityksen ja luontoa kunnioittavan matkailun kautta.

Marielundissa juttelimme myös erään puuvanhuksen kanssa, mutta kerron siitä reissusta myöhemmin!

Posion Titicaca eli Ikkunalampi

Kreetan "suuri" mousaka vertailu 2019:)

No niin. Tulipahan aloitettua kesä kuumasti Kreetan Geranissa, jonne lennähdimme suoraan Oulusta Touko-Kesäkuun vaihteessa. Gerani ja Proimos huoneistohotelli valikoitui kohteeksi, koska vain siellä oli tarpeeksi isoja huoneistoja tarpeisiimme varaushetkellä, mutta valinta oli onnistunut! Gerani on hyvin pieni kylä, rauhaa rakastaville, pikkukivisellä rannalla. Siis heille joilla on menovaihde päällä, ei ehkä ensimmäinen valinta, mutta meille sopi erinomaisesti. Muutaman kilometrin bussimatkan päässä on Platanias ja noin 10 km päässä Hanian kaupunki.

Matka oli minulle kolmas Kreetalle suuntautuva, mutta tuntuu, että saari on sen verran suuri,että aina löytyy uutta tutkittavaa. Varsinkin lumihuippuiset vuoret kutsuivat ja siellä seikkailimme vuokra-autolla Elafonissin paratiisiranta-retkellä yhtenä päivänä ja aina vuoristomaisemat sykähdyttävät. Toki kuljettajalle serpentiinit voivat olla rasittavia ajaa, mutta olimme jälleen turvallisissa käsissä :)

Elafonissi on vaikuttava ranta, ja valittu Trip Advaisorin mukaan yhdeksi maailman kauniimmista rannoista, mutta se on kuitenkin kovasti kansoitettu lähes aina ja siellä tuulee paljon, joten itselleni paras Kreetan ranta on edelleen Apostolien ranta, joka sijaitsee noin 3 km päässä Haniasta.  Tuolla rannalla sijaitsevat luolat, joissa Kreetalle rantutuneet apostolit asuivat aloittaessaan kristinuskon levittämisen saarelle. Mukava pieni tutkimuskohde siis tuokin ranta luolineen! 

Hania on aina ihana, vanhan kaupungin kadut hurmaavat, mutta kuten otsikko sanoo, suuri Mousaka-vertailu osoitti jälleen,että huonoimmat ruuat ovat paikoissa, joissa on innokkaimmat sisäänheittäjät! Paras kotiruoka sen sijaan löytyi vuorikylästä Eloksesta, vanhan puun suojassa nautittuna. Matkakumppanit taisivat hymähdellä mousaka-innostukselleni, mutta pitäähän sitä paikallisia herkkuja maistella :) Meidän Proimos hotellin allasbaarista löytyivät kuitenkin matkan parhaat ruuat maku-hinta-laatusuhteeltaan. Uskomattoman hyvä kokki oli Manuelon ravintolassa. Huonoin aamupala sekä sisällöltään, että hinnaltaan oli kalliissa rantapaikassa Agia Marinassa, vaikka tuokin paikka oli Trip Advaisorissa hyväksi rankattu. Toki ympäristö, meren läheisyys ja tunnelma valloittivat tuossa rantaravintolassa, jossa aurinkotuolien vuokra kuului annoksen hintaan.

Platanias ei yllätä, se on oikein tyypillinen turistirysä. Yksi tie läpäisee kylän ja tuon tien varrella kymmeniä pieniä turistikauppoja, joissa kaikissa sama tarjonta.

Loppuloman kohokohta oli ehdottomasti Menies vene-retki, joka oli sekä laadukas järjestelyiltään, että sopivan mittainen ja sisällöltään mahtava. Retken isäntä piti meistä hyvää huolta ja vene pysähtyi kahdella eri kohteella, jotta pääsimme snorklaamaan. Vesi oli upeaa, kristallisen kirkasta ja samalla turkoosia. Mukana olleet juniorit nauttivat myös todella paljon, kun veneen katoltakin sai hypätä veteen valvotuissa olosuhteissa. Rannalla jolla pysähdyimme, sijaitsi myös vanha arkeologinen Artemiksen temppeli, jonka lähellä hetken keskityin ja taisinpa saadakin yhteyden Jumalattaren voimaan ;) Suosittelen todella Kolymbari- boat trip-retkeä kaikille Kreetalla kävijöille. Laivan nimi on Eva. Retki maksoi aikuiselta vain 25 e, ja laivalta voi ostaa omakustanteisesti pientä purtavaa, olutta ja muuta juomaa.

Kreeta on turvalllinen ja upea matkakohde ja Geranin kylä sekä Proimos hotelli olivat meille nappi-valinta. Mutta, niin erilaisia uniahan me näemme tässä maailmassa,  sillä hotellissamme majoittunut rouva oli aivan toista mieltä. Hänestä Gerani oli takapajula, jossa ei ole mitään, Platanias aivan surkea paikka ja koko saari niin onneton, että hän olisi mieluusti lähtenyt jo kotiin melkein samantien kun saapui:) Kun kuuntelin häntä,ihmettelin olimmeko samalla saarellakaan...

Mousaka maistui ja myös Mythos olut, joka olikin yllättävän maukasta suomi-tytön suuhun, varsinkin kun oluen juonti nykyään on kovin harvinaista :)

Lennot sujuivat mukavasti, vaikkakin menolento oli yöllä ja majoituspaikassa pääsimme nukkumaan vasta puoli viiden maissa, kukon kiekuessa jo herätystään. Muutoinkin Proimoshotellin sijainti oli hyvin maanläheinen, puutarhoineen ja vuohineen!

Kreikka valloittaa aina ja yöunet matkan aikana olivat todella voimakkaita ja tietoisiakin. Ehkä uniin vaikutti parasta-aikaa meneillään olevan Tähti-itse-verkkokurssikin, mutta tuntui, että sielu täyttyi Kreetalla auringolla ja elämällä pitkän talven jälkeen ja kesäkausi pääsi käyntiin oikein kunnolla. Kiitos Kreeta ja Kreikkalaiset Jumalat ja Jumalatteret! Ehkä  nähdään taas....

-- 

Anna valosi loistaa!