Hurmaava Gdansk

Tämä kesä alkoi keskiaikaisissa tunnelmissa Tallinnan vanhassa kaupungissa kun majoituimme 1600 - luvulla rakennettuun hotelliin ja sen vinttikamariin, jossa saatoimme olla kuulemma kummittelun ytimessä :)

Mikäpä siis sopivampi tapa lopettaa kesäkausi, kuin suunnistaa Puolaan, Gdanskin Hansakaupungin tunnelmiin ja hotelliin, jonka alkuperä on vieläkin kaukaisemmassa menneisyydessä? Tälläkin kertaa kipusimme vintille saakka, mutta onneksi hissi vei melkein perille asti, maisemiin kattojen yläpuolelle.

Olimme siis ystävän pyöreitä vuosia juhlimassa noin viikko sitten Puolassa koko arkiviikon ma-pe. Seura oli mitä parhain, siihen tiesin varautua ennakkoonkin, mutta Puola sinänsä oli minulla ennenkäymätön maa ja Gdanskista oli vain se tieto, mitä pienen matkaoppaan sivuilta olin lukenut.  Rehellisesti sanottuna  odotukseni olivat hyvin vaatimattomat, tai niitä ei ollut juuri lainkaan, sillä takaraivossa kajastelivat sanat "Itä-Eurooppa... köyhää...vaatimatonta..." Joo, luulo ei ollut tiedon väärti! Gdanskin kaupunki todellakin hurmasi!

Hotellimme oli Celestine Residense aivan vanhan kapungin muurien ja rannan lähellä. Lensimme Norskilla ja lentojen hinnat eivät päätä huimanneet. Lisäksi odotusaikaa Helsingissä oli vain tunnin verran, paluumatkalla vähän enemmän, mutta siis yllättävän kätevästi matkat taittuivat ja menomatkalla oltiin jo lounasaikaan Gdanskin ruokalistoja katsastamassa. Sääkin suosi, vaikka yhtenä päivänä sateli, niin muutoin oli oikein kesäistäkin vielä.

Mutta ne kauniit rakennukset ja kruusaukset! Aivan uskomattoman taitavasti oli vanhat rakennukset entisöity. Joka toisen rakennuksen katolla seisoi patsaita ja seiniä koristivat enkelit ja monet muutkin hahmot. Lensipä erään talon katolla lohikäärmekin. En ole moista komeutta missään muussa kaupungissa nähnyt, vaikka paljon on tullu mualimaa kierrettyä. Myös ruoka, ostoskeskuksen valikoima sekä hintataso miellyttivät, joten mikäpä oli lomaa viettäessä!

Yhtenä päivänä tutustuimme myös kolmoiskaupungin toiseen kaupunkiin, eli rantakohde Sopottiin, joka lie tutuin laulujuhlistaan. Sopotista olin lukenut etukäteen, että se on kuin Pärnu, mutta paljon suurempi ja niinpä tuo näytti olevan. Juna kiidätti meidät paikalle parissakymmenessä minuutiissa kun ensin olimme löytäneet oikean raiteen ja suunnan... Sopotin tärkein nähtävyys on Itämeren pisin laituri, jota Moloksikin kutsuttiin, ja kyllä sillä kokoa olikin ja ihmisiä paikalla kuin parhaaseen sesonkiaikaan. Jopa rannoilla oli vielä auringonottajia ja....joutsenia evästä kerjäämässä.

Kuvassa Sopotin kuvatuin nähtävyys laiturin lisäksi eli vino talo ja kyllä H & M oli myös erilainen kuin Suomessa ;)

Iltaelämä ei viikolla ollut kovin vauhdikasta, mutta hieman siitäkin saatiin maistiaisia ja torstai-iltana havaittiin, että tunnelma alkoi tiivistyä viikonloppua kohden, kun vanhan kaupungin kadut täyttyivät katusoittajista ja käärmeenlumoojista ja tietenkin ihmisistä.

Upea käytikohde Gdanskissa on Neitsyt Marian tiilikirkko, joka on todella suuri ja vaikuttava, sekä hyvin rauhoittava tila. Itse kiinnitin tosin huomion kärsimykseen keskittymiseen seinäkuvissa ja patsaissa. Maria kuvattiin milloin siten, että häneen oli ammuttu nuolia, ja toisessa patsaassa hän istui aikuinen kuoleva Jeesus sylissään. Iloa kaipaisin kyllä enemmän kristilliseen symboliikkaan, sillä en usko, että ystävämme Jesse haluaisi meidän keskittyvän kärsimykseen ja kuolemaan.(Joka on harhaa.)

Kirkon luota lähtevä Mariankatu on todella kaunis ja sen varrelta löytyy myös jazz-clubi, jossa ainakin pitäisi olla viikollakin elävää musiikkia, mutta meidän korviimme sitä ei valitettavasti kantautunut. Gdanskin filharmoonikot taisivat sen sijaan tienata extraa iltaisin katusoittajina, sillä niin taidokasta soitantaa kaduilla kaikui useasti.

Juttelimmekin siitä, että onkohan Gdanskista tulossa suomalaisten uusi Tallinna, sillä hintataso on kohdallaan, matkat sinne edullisia ja taittuvat nopeasti (Helsingistä tunti ja 20 minuuttia) Gdanskissa on todella siistiä,ystävällisiä ihmisiä ja turvallisen oloista. 

Mitä sitten olisi voinut tehdä toisin? No sen teollisuusristeilyn, johon päädyimme osallistumaan, olisi voinut korvata jollain muulla viihdykkeellä! :)) Ihastuimme merirosvolaivaan, joka näytti joka lähdölleen vetävän laivan täyteen ihmisiä. Alus oli komea, mutta olisi ehkä kannattanut tutkia myös sitä, minne se purjehtii, ennen kuin hyppää kyytiin. 

Kuvassa kuvatuin nähtävyyys keskiaikainen nosturi.

Suuntana oli siis Gdanskin teolllisuusalue kaikkine nosturi-näkymineen, eikä mitään muuta. Mutta kyyti oli tasaista ja meitä nauratti, ja sehän on tärkeintä!

Kun lähetin tuolta risteilyltä kuvia pojalleni, hän kysyi olimmeko Oulussa Oritkarin satamassa...No siltä se vähän näytti!

Matkailu avarsi jälleen mieltä ja kukkaroa, mutta toisaalta... teemana juttuhetkissä oli myös jälleen se, että ei kiitos "Sitku-elämää" meille. Niin moni ihminen suunnittelee ikänsä mitä tekee, kun jää eläkkeelle, ja sitten sitä päivää ei koskaan tulekaan. Mitä jos elettäisiin unelmatkin todeksi juuri nyt, eikä sitku.