Haikuja menneisyydestä Marielundista

Kuluvana keväänä sain kutsun Marielundiin kurssin pitoon. Henkiystävä muutti Turkuun Satavan saareen muutama vuosi sitten ja olin jo saanut hienoja kuvia Marielundista, mutta paikan upeus kuitenkin yllätti, kun sen koin nyt ihan livenä.

Marielundin historia ulottuu kauas 1800-luvun puoleenväliin ja menneisyyden haikuja todella paikassa aistin, kun aikakerrokset kertoivat omaa tarinaansa. Huvilassa on toiminut niin sotaorpojen koti, kuin vanhainkoti, mutta alkuperäiset omistajat lienevät pitäneet huvilaa kesäasuntonaan, ainakin kokemieni visioiden mukaan ja kesät ovat olleet kovin aurinkoisia ja suvun ja ystävien täyttämiä.

Minut paikalle kutsunut Leena Lintunen toimii paikan hengettärenä ja avainten haltijana. Paikasta olisi vaikka mihin, kuten juhlien pitopaikaksi, mutta tällä hetkellä se viettää uinuvaa elämää käen kukkuessa lähimailla ja meren huuhtoessa kauniita rantoja ja laituria. Alueella on monia rakennuksia ja kirpputoritoimintaa viikonloppuisin. Facebookista voit löytää kyseisen ryhmän, jos tahdot joskus käydä shoppailemassa antiikkia antiikkia….

Kirpparilla...

Leenan kanssa istuimme iltaa tulen loimussa, meren siintäessä taustalla ja paransimme maailmaa niin paljon, että varmasti ei jäänyt mitään parannettavaa. Sain kokea myös kirjailija Runebergin nimikkohuoneen huvilan yläkerrassa. Siellä oli tämä oman nimikkotortunkin omistava herra kuulemma runoillut kuuluisan Joutsen runonsa. Eipä ihme, sillä ikkunasta on varmaan tuolloinkin näkynyt ranta ja kenties sen lemmekäs joutsenpariskunta.

Nytkin tuo yläkerran huone tuntui kovin asutulta, vaikkemme ketään fyysistä henkilöä sillä havainneet :)

Runebergin huone

Huvilan sali toimi hyvin intuitiokurssin pitopaikkana ja koimme voimallisia hetkiä niin meditaatioiden, kuin loimottavien aurojemmekin loisteessa. Välillä pihan puuvanhus sai meidät vieraakseen energioitaan aistimaan ja voimaantumaan elementtien voimalla.

Kerrassaan onnistunut ja upea reissu ja onnekseni sain jo uuden kutsun Turkuun. Nyt keski-aikapäivistä ehdin nauttia vain auton ikkunasta katsellen, mutta ehkä joku toinen kerta voin itsekin antautua keskiaikamarkkinoiden humuun ja tunnelmaan.

Sali

Kesä on ihmisen parasta aikaa ja onneksi siitä on kulunut vasta kolmasosa. Tulevan viikon loppupuolella kääntyy auton nokka kohden Kuortanetta ja iki-ihania Ultra-päiviä. Siellä nähdään jos sinunkin nokkasi on kääntymässä Kuortaneen suuntaan!

Rantaa

Ultrapäivillä pidän työpajan to iltana kello 21.00 aihepiiristä Tunnetko tähtijuuresi?

Tunnelmaa:)

Joutsen (Svanen)

Nyt illan ruskoon, auermaan,
on lento joutsenen.
Se laskee virran hopeaan
ja laulaa, auvoinen.

Se lauluin kiittää Pohjolaa;
sen taivas kaunis on,
yökausin päivä unohtaa
voi levon tuokion.

On varjot syvät, tummuneet
sen leppäin, koivujen,
ja säteet kultaa lahden veet,
on aalto vilpoinen.

On sille siellä ihanaa,
kun löytää rakkaimman;
se rakkauden on synnyinmaa,
se sinne kaipaahan.

Sen laulu laineikoilta soi,
ylistys koruton;
pian rakkaan kanssa unelmoi,
ja tässä laulu on:

Ei tosin elos unelma
vie vuosisadan taa,
vaan lauloit Suomen virroilla,
sait keväin rakastaa.

(suom. Tarmo Manelius)