sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Halki Suomen - Havahduttamista Helsingissä, Ilmiöitä Isolla- Syötteellä

Matkailu on taas avartanut, näin tunnen. Viikko sitten ajelimme ystäväni ja lasteni kanssa Oulusta Järvenpään tienoille, Kellokoskelle, jossa serkkuflikka asustaa. Saimme nauttia hänen vieraanvaraisuudestaan ja kesäisestä, miltein helteisestä Helsingistä lauantaina, kun junailimme itsemme Havahdu-seminaaripaikalle Steinerkoululle. Aluksi ajatus seitsemänsadan kilometerin päähän lähtemisestä puolen tunnin puheen takia,tuntui kaukaa haetulta, mutta tunsin, että mentävä on, syystä taikka toisesta. Useinkin intuition ääni voittaa niin sanotun järjen äänen elämässäni ja yhtä usein siitä on seurauksena jotakin todella hyvää :) 

Oli vaikuttavaa kuunnella muiden esiityjien Havahtumisaiheisia puheenvuoroja ja järjestäjien Marjan ja Markuksen iloinen oleminen sai hymyn huulille. Havahtuminen, Herääminen, Valaistuminen, todella tärkeä aihe varmasti itsekullekin meille harhojen maassa taapertavalle sielulle. Mikael-saliin olisi mahtunut kuusisataa kuulijaa, mutta vielä jäimme tuon määrän alle. Ehkä ilmiömaailmaan ja suuriin henkisiin trippeihin perustuva henkinen kasvu on vielä enempi suuren yleisön mieleen tai sydämeen käyvää, mutta pikkuhiljaa varmasti siirrytään kohden todellista ydintä, joka ei olekaan enää sitä egon henkistä kasvua, vaan siitä on kuorittu pois kaikki kuorrutukset. Zeniläiseen tapaan, alamme nähdä todellisuuden sellaisenaan, ilman kaunistelua tai rumistelua(kuten Juha Kuvajainenkin esityksessään tapahtumassa kuvaili).

Helsinki antoi todellakin parastaan tällä kertaa. Sään mukaisesti myös asukaat hymyilivät ja puistot olivat täynnä elämää kun kävelimme rantaa pitkin takaisin keskustaan. Tapahtuman yhdeksi teemaksi näytti vahingossa nousevan se, onko henkisempää meditoida tai istua pubissa oluella ja tämän teeman mukaisesti meidänkin piti asiaa paluumatkalla testata... No olihan se. Henkistä ja havahduttavaa :)

Täysikuu seuraili elämänmenoamme ja viikonlopun aikana teimme myös pienet energiahoidot toisillemme, ja tuon hoidon aikana minulle tuli voimakas viesti Syötteen kutsusta. Niinpä jo viikon päästä Paavo Nurmen patsaan luona  patsastelusta,löysin itseni Iso-Syötteen  maisemista vaeltamasta kohden legendaarista Toraslammen autiotupaa, jonne olimme olleet menossa jo useiden vuosien ajan,mutta aina oli reissu estynyt, mitä erikoisemmista syistä.

Mikä tekee Toraslammesta siis legendaarisen? Tarinat kertovat siellä tapahtuvan hyvin erikoisia asioita. Kummittelua, maaperästä nousevaa erikoista värähtelyä, joka kuuluu jopa parantavan ihmisiä ja tietenkin Syöte on suomen kuuluisimpia Ufohavaintoalueita. Kummittelun lähteenä kerrotaan olevan naisen, jonka hänen miehensä hukutti kyseiseen lampeen. Yhä vielä kerrotaan veneen äänten kuuluvan lammella, vaikka venettä ei näy ja onpa nainen ottanut välillä ihan fyysisen hahmonkin ja hänet on useampi ihminen yhtäaikaa  havainnut. Syötteen luontokeskuksella voi kuunnella tarkemmin tarinoita Toraslammesta. Viiivähdimme siis mekin hetken nuotiolla partiolaisten kanssa ja heidän lähdettyään, istahdimme tupaan kuulostelemaan tunnelmia. En kokenut mitään erityistä menneisyyteen liittyvää, mutta energiat alueella olivat todella erikoiset ja koin, että paikka onkin eräänlainen maaäidin chakrapaikka, jonka kautta lienee helpompi myös toisten ulottuvuuksien olentojen liikkua. Joissan paikoissa maapallolla verho toiselle puolelle on ikäänkuin ohuempi. 

Kaiken kaikkiaan hyvin myönteisenä koin tuon alueen, enkä lainkaan pelottavana kuten olin etukäteen kuullut kerrottavan. Voisihan se tunnelma tietenkin olla toinen, jos yksinään siellä yöajan viettäisi. Yhteen kuvaan tuli myös iso Orbi, eli valopallo. Siellä näytti joku köllöttelevän kerrossängyn yläpedillä kaikessa rauhassa :) Erikoisia ääniä lammelta tosin kuului, aivan kuin veneen laitaan olisi jotakin kolissut, vaikka yhtään venettä ei vesillä ollut. Vierailimme myös Kellarilammella sekä tietenkin huippupolulla, joka ollikin lähimpänä majapaikkaamme eli Syötteen hotellia.Kuvahaun tulos haulle adyashanti armoon lankeaminen

Marja Silvola kirjoitti Havahdu-seminaarin artikkelissa hyvin valaistuneen opettajan Adyashantin kertoneen, että heräämisen voi kuvata kolmelta eri suunnalta käsin. Tunteen kautta koemme voimakkaan Ykseyden ja rakkauden tilan. Koemme, että kaikki on meissä ja olemme kaikessa ja että kaikki on mitä suurinta rakkautta ja valoa. Kuitenkin tällaisen kokemuksenkin aikaan tai jälkeen voi ajatustaso eli mielentaso olla täynnä sekavia ajatuksia ja mitä erikloisempia uskomuksia myöskin henkisyydestä. Mielen tasolla havahtunut taas näkee selkeästi mistä kaikessa on kyse. Ei-dualistinen näkemys vallitsee, oivallus on kirkas. Mutta jos havahtumista sydämen tasolla ei ole tapahtunut, voi tämä tila olla melko kalpea ja tunteita ei välttämättä tunneta tai uskalletakaan tuntea. 

Viimeinen ja todennäköisesti voimakkain tila on ytimen tasolla havahtuminen. Todellisuus koetaan sellaisenaan, ilman mielen ohjelmointeja ja vahojen käsitteiden ja ajatusten painolastia. Kaiken ilmenevän voi kokea olevan tuon Ydinykseyden ilmennystä. Kuten Ramana Maharshi sanoo Vedojen mukaan: "Maailma on illuusiota. Vain Brahman on todellinen. Brahman on maailma." Koen, että tuo ytimen tasolla havahtuminen on juurikin tämä viimeinen kohta: Brahman, joka on maailma. Ei ole mitään mikä ei olisi Brahman, eli Ykseys, Jumaluus, Todellisuus. Ei ole Jumallisen tietoisuuden ulkopuolista "maailmaa". 

Me emme synny maailmaan, vaan maailma syntyy ja katoaa meissä, tietoisuuden laajassa avaruudessa, joka olemme.

Rajaton tietoisuutemme ei ole tungettu fyysisen kehon astiaan, vaan kehomme sijaitsee tietoisuuden laajassa avaruudessa.

Syötekin kaikkine ihmeellisine ilmiöineen on osa valaistunutta tietoisuuttamme,Rigpan kirkasta perustaa. Sieltä kaikki ilmiöt nousevat, ja sinne ne myös palaavat. Kuten kuplat vedestä noussen ja sinne palaten, ihanassa Iso-syötteen minikylpylässä, jossa saimme lepuuttaa lihaksiamme patikoinnin jälkeen, uskomattoman komeissa tunturimaisemissa.

Syötteen maaperästä löytyy kaikkien chakrojen puolijalokiviä ja sen kyllä tuntee aurassaan. Pelkkä paikalla oleminen, ilman sen kummempaa tekemistä, lataa akut täyteen uutta energiaa ja voimaa. Kyllä nyt jaksaa taas.... Kohden uusia seikkailuja - Sisäavaruudessa.


Toraslammen kummittelusta ja muista ilmiöistä asiaa täällä: 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti