Keltainen talo rannalla

Otsikon mukaisen nimityksen minulle, Liimataisen kartanolle, antoi eräs toimittaja, joka teki juttua emännästäni ja kirjoitti lehteen, että emäntäni asuu "Keltaisessa talossa aavan meren rannalla..." Se huvitti vähän, sillä rantaan on sentään matkaa jonkin verran, tosin monesta ikkunasta meri siintää. Aavuus lienee pientä tramatisointia, sillä juuri Pateniemen kohdalla avautuu selkonen Kraaselin saaren vierestä. Mutta ah ja voi, kyllä Pateniemen rannat ja selkoset ovat mahtavaa aluetta ja minä jos joku, voin sen kertoa, sillä olen vartioinut tätä rantamaa jo pian sadan vuoden ajan.

Lähellä saha-alue rantoineen.

Aloittakaamme alusta. Noin  100 vuotta sitten, kun Suomi-neito oli juuri saanut tai saamassa itsenäisyyttään aloittivat Liimataisen kartanon asukkaat rakentamiseni. Rakennuspaikkani oli osa Karinkannan kantatilaa. Tuohon aikaan näkymät merelle olivatkin enempi esteettömät, vain lehmät laidunsivat rannoilla ja elämänmeno oli muutenkin leppoisaa...

Monenmoisia ihmiskohtaloita olen saanutkn olla todistamassa myös asukkaitteni osalta. Voittehan kuvitella, olen sentään seissyt paikallani sodankin ajan? Hirsiseinät osaavat kertoa paljon sellaiselle, joka osaa niitä lukea, matkustaa ajassa ja ammentaa arkisojeni aarteita. Näin nykyinen emäntäni osaa, ja hän onkin kokenut paljon myös aiempien asukkaitteni läsnäoloa seinieni sisäpuolella ja vähän ulkopuolellakin.

Vuosien saatossa Liimataisen väki koki vaiheitansa. Patruunan vaikutus on energiana tunnettavissa edelleen ja piikatyttöjen huoneessa käy monesti tyttömäinen kuhina.

Yläkerrassa on myös lastenhuone, joka on palvellut samassa virassaan jo aiemminkin ja valkoiseen esiliinaan ja pitkään pukuun pukeutunut lastenhoitaja on havaittu lapsia hoitamassa myös nykyajassa, tosin nykyinen emäntä on ottanut asiakseen ohjata entisiä asukkaita jo pysyväisemmin kohden valon maailmoita ja tässä varmasti onnistunutkin.

Keltainen talo on elämänsä varrella ehtinyt jo olla monenlaisten elämän näytelmien lavasteena. Kartano-vaiheen jälkeen olen kokenut elämää leipomon osana, pyöräliikkeenä sekä vieläpä paikallisten olohuoneena, ollessani Pubi ja kahvila. Ne ajat ovat kuitenkin menneet ja nykyään palvelen kahden perheen paritalona, osana pientä taloyhtiötä. Meillä kahdella yhtiön talolla on hyvä henki keskenämme. Rakennustemme väliin jäävillä piha-alueilla on asukkaitten suojaisaa viettää aikaa ja se tunnelma! Kun nykyiset asukkaat olivat muuttamassa taloon, markkinoi sillonen eämäntä taloa "joulutalona" ja se on kyllä sattuvasti sanottu. Tunnelmallinen hirsitalo kynttilöiden ja jouluvalojen katveessa...Mikäpä sen kauniimpaa lumisissa maisemissa.

Mutta sitten se aava meri... Rantaan on matkaa vain muutama sata metriä ja hetikohta on vastassa uimaranta. SIellä ovat asukkaani kautta aikain käyneet virkistäytymässä. Rannasta on talvisin hyvä myös lähteä meren jäälle, monenlaisiin harrasteisiin. Ihmettelenkin mihin ihmisen kekseliäisyys vielä yltää...Ennen vanhaan jäällä näkyi vain kalastajia, potkureita ja suksimiehiä, mutta nykyään sieltä näkyy nousevan jos jonkinlaista härveliä ilmaan. Mitähän seuraavaksi?

Olen siis jo pian satavuottani seissyt paikoilllani jämäkästi ja turvallisesti. Mikäpä on seistessä, kun hirsi on kunnostettuna ikuista...Emäntäni vieraili vasta puutalokaupungissa, jossa asuu 200 - vuotiaitakin serkkujani, kaikki hyvässä kunnossa edelleen.Kiihkeän  kuluttamisen vastapainoksi on mahtavaa, että jossain vielä säilytetään vanhaa ja perinteikästä. Onneksi asukkaani ovatkin pitäneet minusta hyvää huolta ja kunnostaneet aikain saatossa runsaastikin. 

Olen myös sikäli tärkeä osa alueeni historiaa, että olen saanut suojelupäätöksen ulkoasuni puolesta. Sisäosia ovat asukkaat sen sijaan muokanneet useaan otteeseen ja hyvä niin, onhan meidän iäkkäittenkin pysyttävä ajanhermolla, vaikkakin, aika on harhaa ja se virtaa huomattavasti hitaammin suojissani, olenhan rauhan tyyssija, jossa vieraatkin tahtovat välillä levähtää kiireisen arjen vastapainoksi.

Nykyinen perheeni on asunut suojissani jo  kahdeksan vuoden ajan ja lapset ovat kasvaneet. Pian osa heistä muuttaa omiin asuntoihinsa ja siksipä minäkin etsin nyt uutta perhettä suojiini, jatkamaan Pateniemen historiaa toiselle vuosisadalleni, sillä aijon vielä pitkään todistaa näiden rantojen elämää ja nauttia merituulen suloisuudesta puisella pinnallani. Jos Sinä tahdot olla osa tätä tarinaa, tule käymään. Asukkaani esittelevät minut ja ympäristöni  mieluusti sinulle ja perheellesi <3

Patelan uimaranta on juuri kunnostettu:)

marjut.moisala@gmail.com

https://www.etuovi.com/kohde/994329?sc=M1341733435&pos=5

Mihin luottamusta tarvitaan? Vai tarvitaanko sitä?

Tämä teema, mihin luottamusta tarvitaan  vai tarvitaanko sitä, tuli esille erään face-kaverin kanssa keskustellessa. En vastannut hänen kysymykseensä automaattina, vaan annoin ajatuksen painua syvemmälle tietoisuuden mereen. Mitä luottamus oikein tarkoittaa? 

Seuraavien päivien aikana mieleni toi esille monia ajatuksia luottamuksen tärkeydestä. Jos luottamusta ei ole ihmissuhteissa, en koe niiden toimivan kunnolla, olipa kyse parisuhteesta, ystäyyssuhteista tai asiakassuhteista näin yrittäjän näkökulmasta. Esimerkkinä; Jos en luota johonkin ystävään tai kaveriin, en pysty olemaan täysin avoin hänen seurassaan, vaikka toki tiedostan maaelämän ja arjen olevan unennäköä ja sen, että peilaamme kokoajan itseämme toisiin. 

Jos luottamusta ei olisi suhteessa asiakkaisiini, en pystyisi tarjoamaan palveluitani siten, että maksu tulee jälkikäteen verkkopankin kautta, vaan perisin kaikki maksut aina ennakkoon ja luottoa (= luottamusta) ei olisi. Eräs asiakkaani näyttää haastavan minua tässä asiassa nyt toistamiseen. Hänen suhteensa luottamus on mennyt, sillä hän kokenee, että voi käyttää toisten aikaa ja palveluita ilman maksua, vaikka samaan aikaan kehuu sosiaalisessa mediassa uuvuttavaa shoppailuaan kauppakeskuksessa. Eli rahattomuudesta tuskin on kyse, vaan siitä, että "minä" kokee hänellä  olevan erityisoikeuksia muihin ihmisiin verraten. Onneksi kuitenkin suurin osa asikkaistani on hyvin luottettavia, joten se takaa luoton myös jatkossa kaikille tai lähes kaikille :)

Jos parisuhteessa ei olisi luottamusta, mitä siinä sitten olisi? Jos ihminen ei luota elämään tai korkeampaan voimaan, on ihmisennä oleminen silloin kovin  vaivalloista. Egomieli kun kuvittelee silloin, että sen itse on hallittava elämää ja saatava kaikki tapahtumaan. 

Luottamus on siis hyvin tärkeää aivan kaikessa. Kuinka ollakaan selatessani Ihmeiden oppikurssia aivan vasta, tuli vastaani ajatus tai lause siitä, kuinka luottamus on ensimmäinen ominaisuus, joka Ihmeiden oppikurssin opettajalta vaaditaan. Ja me kaikki olemme ihmeiden oppikurssin oppilaita ja opettajia, vaikka emme olisi kyseisestä kirjasta koskaan kuulleetkaan, sillä matka tästä maailmailmiöstä eteenpäin käy vain anteeksiannon kautta. Myös luottamus Itseen on tärkeää ja se ei tarkoita egon voimaa tai itseluottamusta, vaan nimenomaan luottamusta Korkeamman Itsen ohjaukseen elämässään. 

Tuollainen luottamus ilmenee rauhana ja vakautena mielessä ja elämässä. 

Mihin luottamusta siis tarvitaan ja tarvitaanko sitä? Luottamusta tarvitaan kunnollisen elämän elämiseen ja oikeastaan aivan kaikkeen. Omalla kohdalla esimerkiksi olen järjestänyt tapahtumia, joihin olen kutsunut ulkopuolisia esiintyjiä ja luennoitsijoita. Tässä olen tarvinnut luotettavia kumppaneita, jotka tulevat paikalle kun ovat luvanneet, eivätkä vetoa esim. "carpe diemiin" eli "tulen jos jaksan ja jos siltä tuntuu..."Sillä jos jotakin on luvattu,niin eikö lupaus vain olekin syytä pitää, ellei aivan mahdottomia esteitä tule tielle, kuten sairaus tai kuolema :) 

Luottamus helpottaa siis elämää olennaisesti. Kun jotakin on sovittu, voi luottaa että sopimus pitää, eikä asiaa tarvitse enempää jappasta. Samoin on vaikkapa silloin, kun olen sopinut asiakasvastaanotosta muualla Suomessa ja ostan lentoliput tai muun kyydin. On oltava luottoa siihen, että sovitut ajat pitävät, enkä matkusta turhan pantiksi kyseiseen kohteeseen. 

Kiitos Jaana kun annoit minulle tämän kysymyksen mieleeni muhimaan. Kiitos myös "rouva x" joka olet siirtänyt laskusi maksua useita viikkoja eteenpäin, sillä sain sinusta hyvän peilin luottamusajatuksille. Edelleenkin luotan ihmisiin ja elämään. Ja luotan siihen, että karma kyllä hoitaa  meidän maailmassamme asiat oikeille tolille. Luota sinäkin!

Kaikella luottamuksella Marjut

Miten meditaatio auttaa sinua? Voiko apina-mielen kesyttää?

Oletko kokeillut meditaatiota tai haluaisitko aloittaa säännöllisen meditoinnin, mutta koet, ettet tiedä miten ja mikä on sinulle sopivin tapa? 

Työssäni tapaan paljon ihmisiä, jotka sanovat minulle tahtovansa meditoida, mutta kokevansa sen liian haastavaksi. Moni meistä toistaa mantraa: "Minulla on liian kiire. Minulla ei ole aikaa." Kuitenkin meillä kaikilla tai ainakin  hyvin monella on aikaa pyörittää huolen ajatuksia, katsella televisiota tai selata SOMEa jopa useita tunteja päivässä. Että mitä? Sinnekkö se aika meneekin! 

Tosiasiassa meditaation aloittamisen este ei ole ajanpuute, vaan se, ettei mielemme tahdo meditoida. Kuulen hyvin usein sanottavan: "Juuri minun mieleni on niin levoton..." Mutta kyllä tuo levoton mellastava mieli on meidän jokaisen vieraana, ellemme tee asialle jotakin. Mitä tuo jotakin voisi olla? No vaikkapa se meditaatio, huolimatta siitä, ettei melemme tahdo sitä :)

Mieli, jota apina-mieleksikin kutsutaan, on kaikkien ongelmiemme ja huoliemme tehdas. Tämä tehdas suoltaa juttujaan keskeytymättä kolmessa vuorossa 24/7 ellemme ota ja keskeytä tuota toimintaa. Mieltä kutsutaan liikkuvaksi mieleksi ja sitähän se juuri on, sillä se harvoin, jos koskaan haluaa pysähtyä nyt-hetkeen. Mieli haluaa vaeltaa menneeseen ja tulevaan, jatkuvasti, ja näin arvokas nykyhetken kokemus eli elämä, jää kokematta. Suuri osa ihmiskuntaa elää vielä mielessä. Jos elämme mielessä, elämmekö silloin lainkaan, vai olemmeko vain olemassa? Mieli tarinoi, se on sen toimenkuva numero yksi. Jos uskomme näihin tarinoihin, olemme pulassa:)

MITEN MEDITAATIO SIIS VOI AUTTAA SINUA?

Meditaatiolla on huikaisevan paljon positiivisia vaikutuksia, aivan kuten sen ystävällä luonnollakin on, ja jos yhdistämme nämä kaksi niin avot! Verenpaine laskee, masennuksen ajatukset saavat kyytiä ja olemme rauhassa ja terveempiä, kuin ilman mielen pysäyttämistä. Meditaatio ei toki tarkoita, että ajatuksia ei saisi tulla, eli kaikenlainen torjunta tai edes sen yrittäminen ei kuulu meditaatioon. Kuitenkin on hyvä osata olla samaistumaton ajatuksiin, antaa niiden lipua mielen avaralla taivaalla, nousta ja kadota kuin aallot nousevat merestä ja siihen takaisin häviävät. Tätä kutsutaan itsevapautumiseksi. Siellä sinussa ei ole ketään, joka estäisi ajatuksia tai takertuisi niihin...

Mietiskelymenetelmiä on todella pajon ja voi olla haastavaa löytää omansa, mutta kokeilemalla varmasti onnistuu. Kaikkein yksinkertaisin menetelmä on keskittyä hengitykseen tai jopa laskea sitä. On myös muita tapoja, jotka perustuvat tarkkaavaisuuteen. Joillekin voi kuitenkin olla helppoa harjoittaa heti alkuun Vipassana meditaatiota, eli itsensä tarkkailua. Tarkkaileminen, samaistumatta, mutta hyväksyen kaiken esille nousevan. Tämä menetelmä on tuhansia vuosia vanha, Intiassa tunnettu joogien keskuudessa ja yhä tänäpäivänä hyvin tehokas.

OMA  MEDITAATION POLKUNI

Itse olen harjoittanut  hyvin monenlaisia meditaatiota ja Youtube-kanavalla on vapaasti katsottavissakin muutama ohjaamani meditaatio, mm. Kuka olen- harjoitus, jota itse tein aikoinani nuorra tyttönä muutaman vuoden ajan, hyvin tuloksin. Tuloshakuisuus ei toki olekaan meditaation tarkoitus, mutta tuon harjoituksen anti oli itselleni suuri. Kyseessä on Intian viisaan mestarin Ramana Maharshin opettama meditaatio, jossa suljemme pois kaikki sen mitä emme ole, kuten emme ole mieli eli ajatukset, emme ole tunteet...emme ole fyysinen keho..joten..Mitä olemme? Kuka sinä olet? Sydämeen lähetetty kysymys saa aikanaan vastauksensa, mutta on hyvä huomata, että mieli ei osaa tähän(kään) asiaan vastata. Vastaus tulee korkeammalta taajuudelta.

Nykyisin käytän ehkä eniten Tiibetin buddhalaiseen sielunpalauttamiseen eli elementtien / chakrojen tasapainottamiseen liittyvää 3-ovea sisäiseen turvapaikkaan- harjoitusta. Tuossa meditaatiossa tiedostamme, että vakaa liikkumaton keho, hiljaisuus sisällämme, sekä avoimuus eli avoin ääretön tila /tietoisuus sisällämme ovat  3 porttia sisäiseen turvapaikkaamme tai paranemisen lähteeseen. Näiden porttien kautta olemme aina yhteydessä sisäiseen viisauteemme ja valoon ja sisäiseen mestariimme, eikä mikään ulkoinen huoli,murhe tai häiritsevä asia saa meitä pois tasapainosta,ellemme anna itse sille lupaa. 

Valon meditoiminen on myös yksi tehokkaimmista tavoista rentoutua ja löytää meditaation postiiviiset hyödyt omasta itsestä, sillä sieltähän ne kaikki löytyvät. Valon lähde on sisällämme ja me itse olemme tuo Valo.

KÄÄRITÄÄNPÄ HIAT JA ALETAAN...

Tuohon alle liitän muutaman linkin ohjaamiini meditaatioihin youtubessa. Jos Sinua kutsuu meditaation harjoittelu minun ohjauksessani, voit varata vaikkapa pidemmän 2 h henkisen kasvun ohjausajan ja voimme yhdessä tutustua sinulle sopiviin meditaation muotoihin.

Joulukuussa ohjaan Oulun Kristallisalilla myös Tiibetiläiseen sielunpalauttamiseen littyvän työpajan, jossa laitamme chakrat ja elementit tasapainoon. Tulen postaamaan tähän blogiin myös pian lisää infoa chakroista, sillä sekin on aihe, josta minulta paljon kysytään.

Tammikuussa 2018 aloitamme Sisäisen rauhan akatemian Oulussa ja luvassa on meditatiivista meininkiä!

Hyviä hetkiä meditaation parissa<3

Kuka Olen meditaatio

https://www.youtube.com/watch?v=FHomaCDY4uk

Merkaba- meditaatio  (Valokehon luominen)

https://www.youtube.com/watch?v=mHwXpFUUiUQ&t=56s

Luonto/elementit tasapainoon

https://www.youtube.com/watch?v=ZtA15SDgjBE&t=35s

PS Jos tahdot saada tiedon uusista meditaatiosta ja videoista sähköpostiisi heti kun  me ilmiestyvät, niin tilaathan kanavan! :)

http://solarel.nettisivu.org/

Hyvinvointia yrittämässä ja elämäntehtävää kuulostelemassa

Yritykseni SolarEl tuli Syyskuun 2018 alussa jo kunniakkaaseen 9-v ikään, eli uutta alkuahan tuo pukkaa, sillä kun alkoi vuosi numero 10.kulumaan, lähdettiin numerologisesti liikkelle ykkösen energialla.

Viimeinen reilu vuosi on mennyt sivutoimisen yrittäjän statuksella, sillä oli aika hieman vetää henkeä ja tutkiskella mihin suuntaan elämän virta ja samoin yrittäjyys vie. Opiskelin hieman matkailua, joka on aina ollut minulle mieluinen harrastus ja nyt viimeksi kävin hyvinvointiyrittäjyys koulutuksen, jonka toteutti Esmo Oy Oulussa.

Todistukset saatiin kakkukahvien kera.

Liiketoimintasimulaatiopäivänä perustimme autotehtaan!

Yrittäjyyskoulutuksen parasta antia olivat ehdottomasti opiskelukaverit, mutta toki sain paljon uusia ideoita itse koulutuksesta ja hyviltä kouluttajilta. Mahtavaa oli saada tuuletusta mielelle! Kun on yksinyrittäjänä pitkään, voi helposti jumittua joihinkin vanhoihin ajatusmalleihin ja toinintatapoihin.

Syyskuun alusta palasin täysipäiväiseksi ja toivon mukaan myös täysipäiseksi yrittäjäksi ja puhkun tietenkin uutta virtaa ja ideoita, kuten aiemmin julkaisemani Sisäisen rauhan akatemia-tekstikin kertoi.

Hauska oli myös haastatella pitkän linjan asiakastani liittyen yritykseni palveluiden hinnoitteluun. Hänen(kin) mukaansa hinnankorotuksille on todellakin tarvetta! Pikkuhiljaa yritän päästä tästä monia elämiä kiusanneesta asketismista ja köyhistelystä, ehkä etenemistä on jo tapahtunutkin ;)

Olen myös saanut pohtia sitä, mikä on se minun oma suunta henkisyydessä ja sen ohjaamisessa ja edelleenkin ei-dualistinen tapa suhtautua elämän uneen on varmasti se suunta, joka eniten kutsuu.
Verkkokurssien myötä olen pystynyt ottamaan kauempana Suomessa asuvia kirjojeni lukijoita ja muita ystäviä koulutuksen piiriin. Mahtavaa siis tämä nyky-tekniikka.

Olin matkailukoulutuksen aikaan ja sen jälkeenkin innoissani luontoon liittyvien koulutuksien ja retriittien tarjoamisesta, mutta elämä veikin enemmän luonnon kokemiseen  Sisäisesti, eli Tiibetiläisen sielupalautuksen opiskeluun ja ohjaamiseen myös muille, elementit tasapainoon-kurssilla. Luonto ja meditaatio, jooga sekä retriititi tuntuvat olevan nyt oikein muoti-ilmiö ja hyvä niin! Ehkä minullekin tulee vielä ajankohtaiseksi ohjata enemmän harjoitteita luonnossa. Tällä hetkellä luonto on enemmänkin oman elämän voimaannuttaja. Metsä kutsuu joka päivä ja lähiluonnossakin voi ladata akkuja todella hyvin, eikä aina tarvitse lähteä omaa merta edemmäs kalastelemaan:)

Tällaiset pysähtymisen ja kriittisenkin itsetutkiskelun ajat ovat tärkeitä, ei vain yrittäjille ja yksilöille omassa henkisessä kehityksessään, vaan myös kelle tahansa ihmiselle hänen urallaan. Olemmeko me työssämme elämäntehtävämme äärellä, vai onko työ enempi pelkästään leivän tuoja? Tätä on hyvä pohtia, sillä jos pitkään elämme elämää, jota omat syvimmät arvomme eivät ohjaa, voi Ottoa alkaa ahistamaan pikkuhiljaa...

Kuuntele sydämesi ääntä on kliseinen ja jopa ärsyttävä ohje, jota kuulen henkimaailman toistavan ohjattavilleen, eli meille ihmisille, hyvin usein. Ja vaikka se on klisee, niin tottahan se on. Mikä tai kuka muu tietää paremmin sen, mikä meille on hyväksi, ellemme me  Itse? Ja itsellä tarkoitan nimenomaan korkemapaa itseä, en egon supatteluja.

Minä kirjoitin omaelämänkerrallisen kirjan Näkijän Silmin ja sekin kuuluu tähän uuteen alkuun. Ehkä halusin tulla tietoiseksi tarinani kautta ja jättää sen sitten taakseni. Aloittaa uuutta, puhtaalta pöydältä. Ilon valkeat - messuilla alustin tästä kirjani teemasta ja tietoiseksi tulemisesta tarinamme avulla ja oli mukava saada vastakaikua kuulemaan tulleilta ihmisiltä ja saada hieman keskusteluakin aikaan, sekä toivon mukaan herättää ajatuksia kuulijoissa. Kovin urheaa joukkoa oli liikkeellä kun osa jaksoi seistä koko alustuksen ajan, osan istuessa lattialla ja pulpeteilla, kun luokka kävi meille kovin pieneksi.

Edelleen jatkossa myös hiljaisuuden teema ja kokemus kutsuu ja tulen tarjoamaan sisäisen hiljaisuuden kuuntelemisen mahdollisuuksia myös ryhmässä. Kirjallisella puolella on syntymässä uutta ainakin romaanin verran ja tällä kertaa taitaa näyttämönä toimia Suomen Lappi. Romaanin työnimi on Noita! Minulle kirjoittaminen on myös terapiaa ja mikäpä sen hauskempaa, kuin antaa luovuuden virrata ilman esteitä.

Kuljemme nyt kohden vuoden kenties pimeintä kuukautta Marraskuuta ja tämä aika tarjoaa todella mahtavan tilaisuuden oman sisäisyyden kuuntelulle. Pimeys on todellakin ystävä, kun sen antaa ohjata alitajunnan aarteistojen äärelle. Itse ainakin elän vuodenaikojen mukaan ja kun valon määrä alkaa keväällä lisääntyä, itseasiassa ja Helmikuussa, niin tunnen herääväni yhä enemmän eloon ja uudet ideatkin pukkaavat nousemaan valon puolelle tietoisuudessa.

Sitä ennen kuitenkin nautitaan syksyn pimeistä ja tulevan Joulun odotuksesta ja jos kaipaat pikkujouluihisi ohjelmaa, käänny vain Madame Mystican puoleen, Hän jos joku voi auttaa. (Madame on yksi sivupersoonistani.) Myös joululahjat pukinkontiin löytyvät Solarelin valikoimista. Lahjakortti vaikkapa Kristallivalohoitoon ja opastreffeille on varmasti lahja, joka muistetaan! Varsinkin, jos lahjan saaja on hiemankaan kallellaan henkisyyden suuntaan.

Löydä sinäkin sydämesi hiljaisuus ja kuuntele sen kuiskauksia. Kertooko se, että olet oikealla tiellä, oikeassa paikassa oikeaan aikaan? Kertooko se, että olet elämäntehtäväsi äärellä ja elät juuri nyt unelmiasi todeksi? Toivottavasti se kertoo ainakin sen, että juuri NYT on oikea aika aloittaa tai jatkaa siitä mihin jäit. Ei sitkun tai mutkun, vaan nyt-kun!

Tässä linkkejä, joihin voit tutustua:


http://solarel.verkkosivu.org
http://solarelverkkokoulu.nettisivu.org/
https://youtu.be/pOxJUwwyWpk

Sisäisen Rauhan Akatemia aloittaa Tammikussa 2019 . Tule mukaan!

Mikä sinusta elämässä on tärkeintä saavuttaa? Vai osaatko jo olla ilman saavuttamisen tarvetta? Jos osaat, niin hyvä niin. Mutta jos minulta kysytään mikä on tärkeintä henkisessä kasvussa, itsetuntemuksessa ja elämässä yleensä, vastaan, että se on sisäinen rauha. 

Jokainen henkisen kasvun menetelmä tähtää loppujen lopuksi rauhaan, joka tarkoittaa tietenkin myös sydämen avoimuutta,  myötätuntoa, armoa ja kykyä antaa anteeksi ihan asenteenakin elämää kohtaan. Usein kohtaamme erilaisia menetelmiä, joiden tarkoitus on kenties viedä pikatietä taivaaseen, eli tuottaa elämyksiä, jotka tuovat iloa hetken, mutta katoavat sitten melko pian pois tietoisuuden avaruudesta. Jokaisella kokemuksella, olipa se henkinen tai muunlainen, on aina alku ja loppu. Jos kokemus katoaa jättämättä jälkeä kokijaansa,ei voida sanoa sen olleen kovinkaan paljon rauhaa tuova tai sydäntä avaava. 

Kuulen monesti ihmisten harmittelevan henkisyyteen ja varsinkin henkiseen aistimiseen liittyen; "MIksi minä en näe mitään? Kaikki MUUT näkevät ja aistivat vaikka mitä, mutta minä en.." 

Onko henkinen kasvu siis vain näkemistä, huipputiloja ja valossa paistattelua? Enpä usko.Henkisyys on sitä, että otamme henkisen kasvun arkeen ja laitamme  sen elämysmatkailun ja surffailun energioissa hieman pienemmälle sijalle henkisyydessämme. Toki energia on myös jokapäiväistä leipää meille. Itsekin käytän ja välitän energiaa jatkuvasti, mutta kuitenkin koen, että pääasiallinen tarkoitus ei ole huippukokemusten etsintä, vaan se RAUHA, joka ei horju elämän myrskyissäkään.

Miten rauha sitten syntyy? Poistamalla esteet rauha tieltä, sillä rauha ON jo meissä jatkuvasti, kun vain hoksaamme sen. Hoksaamiseen sitten voimme käyttää hyvin monenlaisia keinoja ja menetelmiä ja näitä tulen ohjaamaan tulevassa Sisäisen Rauhan Akatemiassa, joka aloittaa Oulussa puolen vuoden kurssilla Tammikuusta 2019 alkaen.

Tällainen pidempi koulutus on ollut mielessäni  jo pitkään, mutta aiemmin en itse ollut siihen valmis. Nyt olen. 

Olen valmis sitoutumaan akatemian opiskelijoiden henkisen kasvun jouduttamiseen kaikilla niillä keinoin, joita olen yli 20 vuoden aikana hankkinut omassa henkisessä heräämisessä ja opettaessani ja konsultoidessani tämän alueen kulkijoita. Kokemusta on siis kertynyt, ja osin olen opettanut Akatemian aihepiirejä lyhyemmillä kursseilla vuosien saatossa, mutta tällaisena pidempänä koulutuksena tämä on ensimmäinen laatuaan.

Etuna pidemmillä jaksoilla on ryhmän tuki ja se, että kun Sinä sitoudut omaan kasvuusi myös, niin meitä on ryhmä hyvin motivoituneita ihmisiä kulkemassa samaan suuntaan, toisiamme tukien! Tämä on huippu juttu ja mahdollisuus, johon kannttaa tarttua <3

Sisäistä rauhaa voimistamaan voit tulla, olitpa vasta-alkaja tai jo pidempään henkisyyden polkuja tallannut. Koulutus jakautuu kolmeen tasoon, joissa uskon kuitenkin jokaiselle olevan ainakin jotakin uutta ja avartavaa. Mukaan luettuna keskustelut ryhmän kesken. 

Upea matka tietoisuudessa! 

Ota yhteyttä ja ilmottaudu alustavasti tai tilaa lisätietoja sisällöstä: marjut.moisala@gmail.com

PS. Miksi tämä nimi? Akatemia nimi otettiin alunperin käyttöön Ateenassa Platonin aikaan ja se tarkoittaa Opiskelun pyhättöä. Itse olen käynyt aiemmissa inkarnaatioissani erilaisia Vihkimystiehen kuuluvia mysteerikouluja, kuten vaikkapa Atlantiksen perintö-kirjassa kerron. Minusta siis Sisäisen rauhan akatemia nimenä soi kauniisti sitä säveltä, jotka tahdon tällä koulutuksella eteenpäin viedä ja jakaa.

Sielua palauttamassa Helsingin helteissä

Onko ihmisellä todella vapaata tahtoa? Sanoisin, että ei, ja hyvä niin :) Kun näin, että Tiibetiläisen unijoogakirjankin kirjoittanut Tenzin Wangyal Rinpoche on tulossa Helsinkiin opettamaan ikivanhaa Tiibetiläistä sielunpalautuksen menetelmää, koin, että asia kiinnostaa kovasti, mutta ettei minulla ole mahdollisuutta lähteä kursille. Kuitenkin kesken kesän huomasin olevani varaamassa kurssipaikkaa ja matkoja sisäisen pakon sanelemana.

Monenmoista ehti tapahtua elämänunessa ja edelleen olin hieman epävarmalla kannalla pystynkö lähtemään tuolloin Elokuun 10.pv viikonloppuna reissuun, mutta pääsin kuin pääsinkin ja hyvä niin.

Olen kokenut unijoogaa harjoittaessani tämän mestarin läsnäolon sekä unissani, että meditaatiossa, mutta koskaan en ollut tavannut häntä livenä. Perjantaiaamuna sitten lensin armaan pääkaupunkimme helteeseen ja päätin tutkailla Helsinkiä ikään kuin kaupunki-shamaanin silmin tai unennäkijän silmin. Millaisia hahmoja ja näkymiä elämäni unessa näyttäytyy? 

Löysin hienon lounaspaikan ystäväni googlen avulla. Intialainen ruoka tuon tuosta vetää puoleensa, missäpäin maailmaa tahansa! Istahdin siis ravintola Samratiin lounaalle ja ruoka oli maittavaa. Viereisessä pöydässä istui neljä miestä hienot tummat puvut päällä kiroillen kuin turjan lappalaiset koko ruokailun ajan. Se sekä hämmästytti, että huvitti. Hetken kuvittelinkin lähtiessäni pysähtyväni heidän pöytänsä ääreen ja sanovani:"Kiiitos perkeleesti, että saatanan vittu te koko ruokailun ajan kiroilitte tässä vieressä niin helvetisti..." tai jotakin muuta vastaavaa, mutta jätiin kuitenkin tämän tekemättä, vaikka olisin todella halunnut nähdä heidän ilmeensä :) Sama sakki jatkoi myöhemminkin uneni sulostuttamista jäätelökioskilla, jälleen tulemalla viereiseen pöytään istumaan...Niin,miksiköhän loin tällaisia hahmoja tällä kertaa uneeni...? Hm....

Olen monia vuosia ihmetellyt Helsinkiä, sillä minä ja Hesa olemme kuin negatiiviset magneetit toisiamme hylkiessämme. Olen monesti yrittänyt kokea toisella tavalla tämän kaupungin tunnelmaa, mutta poiketen monesta muusta suuremmasta kaupungista, tunnelma on erikoinen minulle kokijana, vaikka moni varmasti tässäkin paikassa viihtyy. Eipä siinä mitään, pian otinkin taksin alleni ja hurautin aivan keskustan tohinasta rauhallisemmalle seudulle Katajanokalle, jossa majoituin. Olin varannut majapaikaksi Eurohostellin sijainnin takia, sillä kurssipaikka oli aivan nurkan takana. Toisaalta valintaan tietenkin vaikutti myös kesän taloustilanne, mutta viime hetkillä yritin kuitenkin muuttaa majapaikkaa, siinä onnistumatta.

(Luulin, että kuvassa oleva lokki kuuluu taideteokseen, kunnes se liikkui:)

Eurohostel sopii varmasti hyvin kansainvälisille reppumatkaajille, mutta tällainen omaan vessaan ja suihkuun tottunut kukkahattu-täti ei kokenut paikkaa kovinkaan viihtyisänä.Ympäristö oli kaunista seutua ja aamiainen ihan ok, mutta sänky ja varsinkin tyyny betonia. Nukkuminen oli siten melkoista tuskaa, jonka käyttämäni hyvinvointisormuskin myöhemmin vahvisti. Helle oli kuumottanut pienen kopperoisen huoneen todella kuumaksi eikä ilmastoitia ollut, joten jo yhden yön kokemuksella oliin valmis seuraavaksi yöksi siirtymään omaan sänkyyn. Kerraassaan uusi kokemus tämänkin, yleensä kun olen viihtynyt reissun päällä. 

Mutta itse kurssi oli todella voimallinen kokemus! Minulla oli runsaasti aikaa ennen perjantai-illan opetuksia meditoida ja tehdä valokehoharjoitusta. Tuollaisen harjoituksen aikana koin ensin yläpuolellani suojelevan dakinin eli hengen hahmon. Sen jälkeen opettaja itse tuli ja otti mukaansa. Olin osa ihmisjoukkoa, joka seisoi käsikädessä suuren kultaisen Stupan ympärillä ja stupan huipulla komeili kaunis sateenkaari. Mestarista lähti sellainen ilon ja riemun energia, että uskoin saaneeni sieluni takaisin jo tuossa vaiheessa, vaikkei se tainnut kovin kaukana ollakaan ;)

Muutuin sini-ihoiseksi Dakiniksi itse ja istuin lootuksen päällä, kuten moni muukin tuosta ryhmästä, jonka uskoin olevan opiskelijaryhmämme tietenkin. En päässyt nousemaan kovin korkella koska MAA piti minua kiinni, mutta mestari auttoi, ja kohosin korkealle suuren kultaisen Buddhan patsaan otsakeskuksen kohtaan, jossa yhdistyin indigoon valoon ja avaruuteen.

Myöhemmin huonosti Tiibetiläistä symboliikkaa muistavana, sain jälleen apua ystävältäni googlelta ja löysin tuon meditaatiossa kokemani oman hahmoni, eli sinisen Vajra dakiinin,jota voidaan kutsua myös siniseksi Taraksi. Tämä dakini liittyy avaruuteen, eli äärettömään tilaelementtiin ja tyhjyyteen, johon minua siis näin yhdistettiin kurssin myötä. Samoin myötätunto liittyy häneen.Stupan yksi tärkeä merkitys, monien muiden merkitysten ohella, on olla viiden elementin tasapainon symboli, ilmankos me kurssilaiset stupan ympärillä tanssimme. Wikipedia sanoo näin: 

"Stupa symboloi viittä elementtiä: maata, vettä, tulta, ilmaa ja eetteriä. Termit on käsitettävä symbolisina. Stupan rakentajilla on mielessä energia ja sen liike eri elementeissä. Esimerkiksi maassa energia ei liikahtele, vaan on estynyttä, paikallaan pysyvää. "

Jännää, että sielunpalautus tarkoittaakin juuri sitä, että meissä olevat 5  elementtiä ovat tasapainossa. Jos jotakin elementtiä on liikaa tai jotakin puuttuu, se merkitsee, ettei olemuksemme ole tasapainossa. Kun joku elementti meissä on vähissä, joku toinen pyrkii korvaamaan sen ja epätasapainoa syntyy. Visioni mukaan minulla oli Liikaa maaelementtiä kun en päässyt sini-ihoisena dakinina nousemaan tarpeeksi korkealle, ja tähän sain avun.Toki meditaatio, kolmen "pillerin" käyttäminen (keho, puhe/hiljaisuus ja mielen avaruus) ovat jokapäiväisiä keinoja pitää tasapainoa yllä. Näistä lääkkeistä mestari kirjoittaa myös uusimmassa kirjassaan Parantava lähde, jossa hän esittelee tämän sielunpalautuksen menetelmät, niin itselle kuin toisille käytettynä.

Vaikka käsitettä sielu tuskin löytyy monesta Buddhalaiseta perinteestä, on se hyvin ymmärrettävä asia, kun tutustutaan Bönin ajatusmaailmaan. Sama ajatus on monella muullakin alkuperäiskansalla  kuten intiaaneilla ja käsittääkseni myös Lapin shamaanit ovat tehneet loveen langetessaan ihmisille sielunpalautusta. Muistan lukeneeni kirjan Kultavuoren shamaani, jossa tällainen menetelmä oli hyvinkin tehokas Venäjän shamaaneilla.

Olen opiskellut ja itse kokenut luontoyhteyttä voimallisemmin viime vuosina. Metsämielimenetelmä ja joogaa erämaassa sekä luonto parannuksen lähteenä näyttää tulleen nyt jopa muoti-ilmiöksi. Kuitenkin tämän sielunpalautus kurssin antina em. poiketen on juuri Luonnon SISÄISEN yhteyden löytäminen eli luonnon elementtien löytäminen itsestään, sisältään. Tämän voi saavuttaa meditoimalla ja olemalla luonnossa tietoisesti, ei siten,että mielli matkustaa jossain muualla. Tai sen voi saavuttaa myös kotona meditaaiossa, vaikkei lähde varsinaisesti luonnon keskelle.

Hyvin tehokas menetelmän tämän perinteen parissa on meditoida avaraa taivasta, taivaan kaltaista avaruutta  ja löytää se itsesään. Tämä on hyvin hienovarainen kokemus ja kun tällaisia meditaatioita  tehdään, voidaan löytää aivan uusia "energioita" tai olemisen tiloja omasta sisimmästä. Elementit tasapainottuvat automaattisesti ja löydämme vakauden.

Sa-le-ö -mantra kuuluu tähän harjoitukseen olennaisesti ja sitä aijon tulevaisuudessa itsekin viljellä sekä omassa harjoituksessa, että koulutuksissani, sillä käsitin, että minun on aika viedä tätä mentelmää myös eteenpäin, kuten unijoogaakin olen vienyt täällä Pohjolan perukoilla.

Lauantain gurugooga-meditaatiossa yhdistyin omiin mestareihini, joita on monesta linjasta ja suunnasta, mutta yllätyksekseni Dalai Lama ilmestyi silmieni eteen. Kaksi kertaa aiemmin olen hänet kohdannut tieteoisuudessa. Ensimmäisen kerran hän pyysi tulemaan Dharamsalaan matkalle vuonna 2006 ja näin  myös tapahtui. Unissa olen nähnyt hänet useaan kertaan, kuten Karmapankin. Tällä kertaa DL antoi minun käsiini rituaaliesineitä kuten vajran ja kellon ja kehoitti lähtemään viemään niitä eteenpäin...Esineitä olivat Vajra sekä kellon lisäksi myös esine, jossa oli tupsu. Ja jälleen kun myöhemmin asiaan tutustuin, selvisi seuraavaa: "Timantinkaltainen". Vajra on rituaaliesine ja se voi myös viitata timantinkaltaiseen buddhaluontoon jabuddhan mielen ei-dualistiseen viisauteen. Timantti on puhtauden ja tuhoutumattomuuden symboli. Yhdessä kellon (tiib. drilbu) käytettynä vajra merkitsee myötätuntoa ja kellon kaiku tyhjyyden viisautta.

Joku buddalaisuutta syvästi tunteva voi hymyillä partaansa minun huonolle tietoisuudelleni kaikesta valtavan suuresta symboliikasta, joka Tiibetin buddhalaisuuteen liittyy, mutta ehkä onkin tarkoitettu, että saan nämä symbolit ensin sisäisesti ja sitten vasta opiskelen ne ulkoisesti. Perinne on rikas, ja uskon, että kaikkea ei yhden ihmisen tarvitse tietääkään! Tyhjyys on kuitenkin asia, joka on kutsunut jo jonkin aikaa, sekä se, KUKA kokee tyhjyyden.

En ole koskaan tässä elämässä tahtonut olla vain yhden henkisen linjan ja perinteen kulkija. Sanoisinko, että pikemminkin päinvastoin. Moni henkinen perinne on tuttu aiemmista elämistä, mutta samalla olen havainnut,että niiden kaikkien perustassa on paljon samaa. Itse asia, eli valaistuminen kaikkien tuntevien olentojen hyväksi on päämäärä kaikissa oikeissa henkisissä mentelmissä ja onneksi mentelmiä on monia, sillä kaikki ei tietenkään sovi jokaiselle.

Ihmeiden oppikurssista olen löytänyt hyvin paljon samaa Bön-tradition ja Dzogchenin ("suuri täydellisyys") kanssa, vaikkakin Jeshualta tullut Kurssi pyrkii samalla poistamaan kristinuskon päälle kasatut väärät uskomukset ja osoittamaan mikä alkuperäinen Tieto oli ja on. 

Sielunpalautus - kurssilla puhuttiin paljon tarina-mielestä ja siitä, uskommeko tarinoihimme. Apina-mielihän on ylen tehokas tarinanikkari ja näin vie meidät kerta toisensa jälkeen pois nykyhetkestä. Keho elää omaa elämäänsä ilman, että sen asukas on paikalla. Mieli on pakko opettaa olemaan läsnä, ei ole muuta keinoa :) Tarinamielen tarinat ovat olleet mielessäni muutenkin todella paljon, kun työstin uutta omaelämänkerrallista kirjaani ja mietin, onko tarpeen kertoiilla enää tarioita itselle tai toisille. Samasta teemasta taidan luennoidakin tulevilla luennoilla, eli miten tulla tietoiseksi ja oppia tarinamme avulla ilman, että alamme uskoa olevamme tarinamme henkilö! Uhritarinat ovat vielä asia erikseen, niihin emme tahdo uskoa lainkaan.

Sain henkimaailmasta viestin kurssin lauantaipäivän kuluessa, että olen ottanut vastaan sen mikä pitikin, ja voin jäädä tai lähteä kotiin. Valitsin lähtemisen, eikä vähiten juurikin majoituksen vuoksi :) Niinpä hyppäsin junaan ja jatkoin kurssittautumista mestarin kirjan myötä.

Tulen tarjoamaan syksyn aikana 7  illan kurssisarjan liittyen chakroihin, elementteihin ja sielunpalautuksen menetelmiin. Tästä lisää Solarelin sivuilla ja facebook - ryhmässä.

Tule mukaan, jos tunnet kaipaavasi iloa, eloisuutta, vakautta tai ilmavuutta ideoihisi! Kehosi on valaistumisen mandala jos näin tahdot kokea. 

Valoa tiellemme!

marjut.moisala@gmail.com

solarel.nettisivu.org

Sininen dakini:

https://bluedakini.wordpress.com/2008/12/04/blue-tara/

Mantra:

https://www.facebook.com/tenzinwangyalrinpoche/videos/mantra-of-light-sa-le-%C3%B6/10156704362782437/