Yö ulkona - melko monen tähden majoitus!

Viimeinkin se onnistui! Nimittäin yön nukkuminen ulkona, ilman telttaa tai muuta majoitetta. 

Viime vuonna luin kirjan "Sata yötä ulkona" ja ajattelin, että itsellänikin on suuri kaipuu luonnossa yöpymiseen, mutta miten toteuttaa tuo haave ja milloin, kun sääskiä piisaa ja en ole hankkinut riippumattoa, jossa olisi sääskiverkko tai muutakaan vastaavaa välinettä, vaan toiveeni oli siis nukkua taivaan olla, ilman mitään eristävää kangasta, kuten telttaa:) 

Kesäkuussa yövyimme tyttäreni  kanssa puumajoitteessa, joka on teltta puiden välissä leijailemassa, mutta tällä kertaa sainkin kokea ystäväni kanssa ihan aidon tähtitaivaan Salmisen järven rannalla ilmapatjoilla levätessä. Luontoretki suuntautui tällä kertaa eväitä syömään erääseen Vaalassa olevaan saareen. Teemana näytti olevan sudenkorentojen väistely, niin innokkaita nuo siipiveikot olivat tuttavuutta tekemään. 

Ohjasin tuolloin vielä shamanistista kurssia, jossa meidän oli määrä tarkkailla ympäristöämme symbolisesti ja minulla nuo sudenkorennot näyttelivät suurinta roolia voimaeläiminä, kun sellainen ilmestyi ihan ystävän hankkiman viinipullon etiketinkin kautta tähän elämän päiväuneen! Ne jotka ovat tarkkailleet elämää unena, tietävät mistä puhun. Jos joku symboli alkaa ilmestyä, niin sitä sitten riittää eri muodoissa! 

Oli ihana saunoa ja uida ja sitten  olla nuotiolla Pirjon mökkirannassa ja seurata kun usva alkoi nousta. Usvakeijut tanssivat ja etenivät vähitellen pitkin järven rantoja. Oli ollut lämmin päivä, mutta yöstä oli luvattu kylmää, jopa lähes nollaan asti laskevaa lämpötilaa. Minulla oli kaksi ilmapatjaa autossa jo valmiina ja siitä se idea sitten lähti itämään, että mitä jos nukkuisimme rannalla tähtitaivaan alla, sillä kirkasta oli luvassa taivaalle. 

Tuumasta toimeen! Pirjo haki eristykseksi vielä vanhoja maalauspahveja, jonka päälle patjat ja jopa petarit, eiväthän todelliset prinsessat voi nukkua kovin kovilla alustoilla...Mökiltä löytyi paksumpia makuupusseja  ja viltitkin vielä meille päälle. Nuotio paloi jonkun aikaa illalla, mutta keskiyön aikaan sitten kellahdimme tuhannen tähden majoitukseen ja olipa mukavaa! Kun heräsin yöllä kello 02 käymälä reissulle, oli muuten pimeää, mutta muutama kynttilä vielä paloi ja tähdet taivaalla tuikkivat. Kaveri nukkui onnellista untaan heräämättä. Minua vaan leveästi hymyilytti. Mahtavaa! 

Seuraavan kerran olimme hereillä molemmat kello 4 kun aurinko alkoi jo nousta ja maisema oli niin henkeäsalpaava, ettei tahtonut malttaa nukkua! Kuvia piti ottaa ja sitten pää tyynyyn. Nukuin noin viiteen tai puoli kuuteen ja sitten kuuntelin joutsenten huutoja, onnellisena hymyillen. Autojen äänet rupesivat tuossa vaiheessa kuulumaan, joten hipsin mökkiin nukkumaan vielä hetkisen ja kohtahan kaverikin kömpi sinne ja aamuvarhaisella hän kirmasi vielä uimaan. Huh huh! 

Totesimme, että tästä pitää tehdä perinne! Olin pyydellyt aiemmin tytärtäni nukkumaan ulos Meriniemen rantaan, mutta hän totesi, ettei voi lähteä koska "hämähäkkejä menee suuhun ja kaikkialle..."  Pirjon rannalla ei hämähäkit meitä kutoneet verkkoonsa, mutta verkkoja oli todella paljon aamulla herätessä, tosin ei ihan rannalla, vaan kauempana. Hyttysten osalta olimme myös onnekkaita, sillä vain yksi sääski tai joku heidän heimoaan kävi tervehtimässä ja lensi sitten pois. Sadekuurotkin pysyivät kaukana eikä pakkas-ukkokaan  ihan nollaan asti vetänyt lämpötilaa, vaan +3 C lienee ollut alimmillaan ja meitä ei palellut pätkän vertaa! 

Hieno verkko? Kuva Pirjon ottama.

Yöttömässä yössä voisi seuraavaksi nukkua vaikkapa sen hyttysverkon alla Hammocissa, mutta ehkä vielä ennen sitä, ehditään ottaa tuhannen tähden patjamajoitus uusiksi, ennen lumen tuloa, tai sen jälkeen ;) Luonto on parasta A-luokkaa kokemusten antajana ja voimaannuttajana tässä maailman suuressa näytelmässä. Upeeta ja mahtavaa ja kiitos kaunis luontoäidille sekä tietenkin Pirjolle majoituspaikan järjestymisestä!

Tämä kuva klo 4 aamulla kun ulottuvuuksien välinen aukko oli avoinna ;)

Road trip pieni pala Lappia ja Pohjois-Norjaa

Viimeinkin se toteutui! Pitkäaikainen haaveeni päästä Pohjois-Norjaan, lähinnä Tromssaan ja Kilpisjärvelle sekä muutenkin käsivarren maisemia kokemaan. Matkaan lähdimme mieheni ja kahden nuoren kanssa Heinäkuun lopulla ja täytyy sanoa, että todella antoisa reissu! Olin ensin varannut Kilpisjärveltä viiden yön majoituksen Haltinmaasta, mutta nuoriso-osasto sai meidät järkiimme ja muutimme majoituksen kahdeksi yöksi puolen matkan krouviin eli Ylläkselle, Ylläs-skin ja paluumatkalla Äkäslompoloon Äkäshotelliin ja vietimme loput yöt Saanan juurella ja Tromsassa.Tämä oli kyllä viisas valinta, sillä kilometrejä kertyi ihan hyvin päivää kohden tälläkin menetelmällä;) Mutta maisemat! Ne Todellakin palkitsevat matkalaisen.

Sää oli vähän pilvinen menomatkalla, mutta ennen Napapiiriä ja Muoniota olimme näkevinämme (havainto oli kauempaa) karhun tassuttelevan tien yli, joten pidin sitä todella hyvänä enteenä, sillä voimaeläimenihän on tietenkin karhu:) Pakko mainita tuo Napapiirin ravintola/matkamuistokeidas, sillä harvoin näkee Lapissa näin mukavaa paikkaa, jossa hinnatkin ovat kohdillaan ja on tilaa temmeltää ja sitä tunnelmaa! Piti ihan paluumatkallakin sinne pysähtyä, Suomalaisten käsitöiden perässä.

Ylläksellä ilta sujui melkolailla sisätiloissa, sillä keli oli vaihteleva, mutta makasta ruokaa saimme nauttia ravintola Otsossa. Nam! Seuraavana aamuna melko varhain nostimme kytkintä ja auton nokka kääntyi kohden Kilpisjärveä ja uljasta Saanaa. Maisemat vaan paranivat, mitä lähemmäs Kilpisjärveä tultiin. Saana hallitsi näkymää jo pitkään, ennen kuin sen helmoihin pääsimme majoittumaan, Haltinmaahan. Saattoi olla virhe syödä mahat täyteen Haltinmaan kuuluisasta buffetista, jonka jälkiruokapöytäkin oli ei-diettiläisille tarkoitettu;) Melkein kuin laivan buffetissa, valinnanvaikeutta riitti! 

Sitten pitikin jo kiireesti lähteä etsimään tietä Saanan huipulle, kun sadetutka näytti sateen saapuvan jo parin tunnin päästä ja toden totta buffetti painoi askelissa... Tässä kohtaa jo aavistelin, että minulta taitaa jäädä Saana huiputtumatta, sillä kunto ei ihan tainnut  olla kohdallaan viiden kilometrin polun nousuun kilometrin matkalla ja kun kävi ilmi, että 2 ensimmäistä kilometriä on kivirakkaa ja mutaa, niin sitäkin varmemmaksi tuli koko joukkomme, että pieni pyrähdys polulle riittää. Minä jäin meditoimaan isolle kivelle ja tuijottelin Mallaa kohden, ei sääsken sääskeä ja mahtava olemisen tila!

Saanan haltijoihin olin ottanut jo etukäteen yhteyttä tietoisuudessa, kuten aina on tapanani kun menen jollekin pyhälle paikalle vieraaksi. Ja tämä paikka todellakin on pyhä!  Sain tähänkin meditaatioon Saanan haltijan kaverikseni ja hän pyysi, että jos kuitenkin tulisin vielä eteenpäin polkua. Lähdin sitten liikkeelle, mutta kun muu ryhmä tuli vastaan, niin minäkin käännyin takaisin ja vähän mielessäni ihmettelin lukemiani blogitestien kuvauksia Saanan hienoista uusista portaista...Miksi missään ei kerrottu tästä lohkareisesta polun alkupäästä?

Tämä asia selvisi kun ystäväni joukkoineen nousi eilen Saanalle, meidän köllötellessä jo kotisoffalla. Pirjo nimittäin lähetti kuvia uusista portaista ja hienosta polusta, joka lähteekin Mallan luontokeskuksen pihalta, eikä vanhalta paikalta, joka on ihan Kilpisjärven keskustassa. No ilmankos! Vähän harmitti, mutta toisaalta nousuun olisi mennyt minulta varmasti 2-3 h ja ehkä saman verran takaisin, joten aikakaan, säästä puhumattakaan,  ei oikein olisi antanut tällä kertaa myöten ja minun pääkohteeni olikin kokoajan Norjan puolella:) Kutenkin jo  pelkästään Saanan läheisyys ja meditointi siellä, sekä illalla sen juurella puron vartta käveleminen oli upea kokemus, puhumattakaan Ruotsin lumihuippuisista vuorista, jotka juhlallisesti maisemaa koristivat.  Ehkäpä Saanan haltijat saavat minut pian uudelleen vieraakseen, ja sillä kertaa ylös asti, maksoi mitä maksoi! :)) (Tunturin korkeushan on 1029 m)

Majoituspaikkana Haltinmaa oli ihan käypänen, vaikka ei  suuren suuri kooltaan. Mökin hintaan ei kuulunut mitään, eli siivous ja liinavaatteet oli erikseen kustannettava, mutta maisemat huumasivat silmää. 

Seuraavat kaksi päivää olimme Norjassa ja ilmojen haltijat todella suosivat matkalaisia, mahtavaa! Sunnuntai päivänä suuntasimme kohti Tromssaa ja pysähdyimme monen  muun turistin tavoin Morsiushuntu-putouksilla, 35 km Kilpisjärveltä. Paikka oli mainittu hyvin vaaralliseksi. Sinne on monia ihmisiä pudonnut ja kaikkia ei ole edes löydetty. Nyt paikalle on tehty kaiteet ja polku on turvallisempi, mutta aivan alas asti putouksen alle emme menneet, sillä polku oli todella jyrkkä ja mutainen. Hieno luonnonnähtävyys todella, kauniilla paikalla.

Tromssa on saari ja matka sinne oli upeaa maisemien ihastelua. Lapsetkin olivat innoissaan. Norja taisi yllättää myös mieheni tällä kertaa, sillä aiemmin olimme käyneet vain päälaen kautta Pykeijassa, jossa maisemat eivät yllä aivan tämänkertaisen reissun tasolle, vaikka hienoja ovat sielläkin. Vuoret ja meri! Se on yhdistelmä, jota voisin tuijottaa ikuisuuden. Kartanlukijana ehdotin, että  menemme ennen Tromssan keskustaan menoa köysiradalle, josta on upeat maisemat yli kaupungin. Kyllä kannatti! Lisäksi tuolta korkealta sai hyvän kokonaiskuvan alueesta. Mitään halpaahan matkailu Norjassa ei ole, kuten kaikki tietävät, mutta toisaalta, ei ruoka tai polttoaine ollut  niin hinnoissaan, mitä olimme ennakkoon arvioineet. Ruoka ravintoloissa ehkä noin kolmasosan kalliimpaa kuin  Suomessa. 

Olimme päättäneet yöpyä Tromssassa, jotta koko reissu ei mene autossa istumiseksi. Olikin mukava katsella kaupunkia jalan, varsinkin kun aurinko paistoi ja elämä  hymyili. Lokkien kirkuna oli aivan korvia huumaavaa tosin! Olin luullut, että Hailuodossa tuota ääntä piisaa, mutta kyllä Tromsan lokit vetivät ennätyksen omaan pesäänsä mennen tullen äänekkyydessä ja ehkä huonotapaisuudessakin;)  Eräs lokki jopa pysäytti liikenteen kaupungilla, kun ei suvainnut astella pois auton edestä. Kilpisjärvellä tien tukkona olivat porot ja valtaisat määrät karavaanareita ja muita matkalaisia. Tromsassa taas isokokoiset linnut hallitsivat teitä;) Karhuja ei Norjan puolella näkynytkään...

Hotellivalinta ei mennyt ihan nappiin, eikä tarjontaakaan äkkilähtönä paljon ollut. Olimme Smart hotellissa, jonka huoneet olivat NIIN pieniä, että teki tiukkaa kahden aikuisen matkatavaroineen edes mahtua huoneeseen ja sänkykin taisi olla jotakin 140 cm luokkaa, mutta...läheisyys lämmittää!

Illalla kävimme aidossa Italialaisessa pitseriassa nimeltä Inferno, johon oli ihan jonoa jatkuvasti. Tunnelma oli erikoisen hieno ja sisustus myös ja pitsat tehtiin aidossa kiviuunissa. Hinta neljän henkilön pitsaruualle oli tietenkin hitti. Yli 100 e, mutta mukana tosin oli pari lasia viiniä.  

Toisen Norja-päivän käytimme Lyngseidetiin ja Skiboteniin. Ajoimme autolautalla ja melko pitkässä tunnelissa, niitähän Norjassa riittää! En voi kyllin ylistää helteisen Norjan antia tuonakin maanantaipäivänä. Aivan upeaa ja  mahtavaa! Matkanteko autossakin tuntuu paljon mukavammalta, kun voi ihastella maisemia ja pysähdellä ottamaan kuvia. Koko matka lähes kuin meditaatiota, jossa maisemat virtaavat lävitse ja katsoja vain ON. 

Ennen kolmen kilometrin pituista tunnelia Lynseidetin Alppimaisemista takaisinpäin, istahdin meditaatioon meren rantaan ja koin paikalliset luonnonhenget, varsinkin vedenhenget tuolla kertaa hyvin voimallisesti. Kun katsoin maahan, näin jälleen lumikvartsin, kuten niin usein aiemminkin. Maaäiti antoi lahjan ja otin sen mukaan...muistona Norjan aurinkoisesta päivästä. Lyngseidetissä kävimme ostamassa eväitä kaupasta ja istuimme satamassa, jälleen tuijottaen merta ja vuoria. Kovin pieni paikka oli tuo kylä, mutta luontopolkuja ja terävähuippuisia Alppeja siellä riittää. 

Lyngseidet on toiselta niemeltään Ykeänmuotka ja sieltä siis suuntasimme seuraavaksi Ykeänperälle, lähemmäs Kilpisjärveä, sillä olin halukas kokeilemaan jäämeren veden lämpötilaa, jos vaikka uimaan asti uskaltaisi...No ei uskaltanut, mutta kahlaaminen sentään sujui.

Päivän påätteeksi päädyimme jälleen Kilpisjärven majoitukseen ja buffetpöydän äärelle. Ja viimein yöpymisen jälkeen lähdimme palailemaan Äkäslompoloon, jonka katukuvaa Jounin kauppa näyttää hallitsevan. Lapland Hotel  Äkäshotelli oli asiallinen huoneistomajoitus. Aamiaispaikkana oli legendaarinen Pirtukirkko, jonka tunnelma oli kuin suoraan 1970-luvulta, mutta mikäpäs siinä, aamupala oli loistava!

Vielä saimme nauttia Ylläksen maisemista helpommalla mahdollisella tavalla, eli gondolikyydillä ylös ja kahvittelemaan upeisiin näkymiin 761 metrin korkeuteen. Jälleen pieni meditaatio Ylläksen huipulla, josta mahtavat 7 tunturin maisemat, jopa Leville saakka. Tässä meditaatiossa tapasin Haltijan, jota hieman haastattelin ja hän lupasi tulla kanavoitumaan jatkossa jollekin kursseilleni, sillä tätä pyysin ja loimme yhteyden. Hän kertoi mm. näiden seitsemän tunturin ja niiden haltijoiden yhteistyöstä alueella, sekä yhteydestä myös Tähteläisiin joukkoihin;) 

Kokonaisuutena reissu oli erittäin onnistunut, mutta paluumatkalla sade tuli meitä vastaan ennen Napapiiriä ja jaksoi sataa Ouluun saakka. Pieni pyörähdys tehtiin Kemiin, sillä sinne oli tullut Vietnamilainen ravintola, joten pitihän sekin ihme käydä katsomassa!

Kesäloma alkaakin olla taputeltu, mutta kesähän jatkuu, kuten myös seikkailut kesäisessä Suomessa! Seuraavaksi matka vienee Veteliin, jossa osin työn ja osin huvin merkeissä Kalevan tulet- tapahtumassa luennoin ja ohjaan yhteisrummutuksen 15.08.la. 

Ehkäpä siellä nähdään!

Mutta kyllä Norja jätti kyltymättömän kaipuun..Senjan saari...Lofotit...ehkä laivareissukin jossain vaiheessa...ah ja voi!

Perillä Itsessä Aina Nyt

Tänä kesänä olen ollut paljolti perillä. Olen ollut ja tiedostanut. Ollut läsnä, itsessäni ja katsellut, kun maisemat, ihmiset, asiat ja ilmiöt virtaavat lävitseni, kuin vaihtuvat kuvat veden pinnalla. Olen ollut avoin katsomaan mitä tiedostamiseni kentästä nousee esiin. Tunteita,ajatuksia, peilauksia ympäristöstä ja ihmisistä. Olen tiedostanut miten energiani asettuvat olemiseen, ajoittain korkeasti värähdellen, ajoittain väsyneenä tai muuten rauhaa etsien. Ajatuksena on ollut vain olla, torjumatta tai takertumatta ja kuunnella mitä kukin heti tuo tullessaan. Ajoittain hetki on tuonut tullessaan myös turhautumisen tunteen. Mutta niidenkin annetaa virrata läpi, torjumatta tai estämättä. Kaikki on sellaista kuin se on. 

Sama tila on ollut seuratessa sosiaalista mediaa ja korona-ajan kuohuntaa. Olipa uutinen pakkorokotusten uhasta tai salaliitoista tai ihan mistä vaan, eivät uutiset ole aiheuttaneet KI-n nousemista, eli KIINNOSTUMISTA. Tila ei ole kuitenkaan passiivinen tai välinpitämätön, vaan ainoastaan "sellainen". Tietoisuudessa ei koeta tarvetta uskoa ajatuksiin tai uhkakuviin, eikä reagoida tunteella eli emootiolla. Ajoittain, jos joku epäilyksen aalto tai turhautuminen nousee, se katoaa pian jälkeä jättämättä, kun siihen ei takerruta.

Luonto ilmiöineen hengitetään sisään ja hengitetään ulos. Upeita auringonlaskuja, vesien kimmellystä uimarannoilla, lasten kirkunaa (no, Sitä on kuulunut ajoittain ihan tarpeeksi esimerkiksi kylpylöissä;)

Ajatuksiin uskominen on tullut vaikeammaksi ja helpommaksi on tullut nähdä, että kaikki ajatukset ovat vain ajatuksia. Ja vaikka ne ovat "vain" niin niillä on suuri voima, luoda se mitä maailmassa näemme ja siinä todeksi uskomme. Joten on tarpeen vain katsella ja havainnoida, sallia ja ajoittain, myös LUODA. Luominen on leikkimistä. Voin saada itseni kiinni ajatuksesta: "Miksihän tuossa asiassa ei tapahdu mitään..." ja sitten oivallan, että se on minun uneni. Minä voin saada aikaan tapahtumia ja saankin! 

Armollisuus ja itsemyötätunto ovat myös lisääntyneet. Varmasti osin myös käynnissä olevan 365-verkkokurssin vuoksi. Ihmeiden oppikurssin tehtävien tekeminen päivittäin on avartavaa, vaikka ajoittain unohdan, niin sitten taas muistan! Ja mestarit ovat muistuttamassa tärkeästä asiasta, eli siitä Kuka Olen vai olenko Kukaan...

Mieli on ovela väline. Se oppii kun sitä opetetaan. Se oppii kuten koira koulutettuna toimimaan uudella tavalla. Niin vanha koira, kuin vanha mielikin oppivat uusia temppuja, kuten sen, miten olla vain ja sallia. Oivaltaa, ettei TARVITSE reagoida kaikkeen, On hyvä toteuttaa mestari Jeshuan ohjetta opetuslapsilleen: "Olkaa ohikulkijoita." Mutta joskus on aika myös toimia ja jättää kulkematta ohi.Joinakin hetkinä pitää vain mennä sekaan ja toimia ja olla tomera...mutta ei siksi, että ego niin sanoo, vaan koska sydän ei muuta salli. Ja nämä lähtökohdat ovat todella erilaiset. Myös olemisentila on erilainen, jos olemme reagoineet egolla ja emootiolla, verrattuna sydämen tason toimintaan, vaikkapa se olisi "sydämistymistä".

Energioiden aistiminen, olipa se fyysistä, tunne-energiaa tai mentaalista tai niitä korkeampia taajuuksia, käy yhä hienovaraisemmaksi, niin omien energioiden kuin "muiden" ihmisten tai luonnon suhteen. Uusia näkökulmia aikaan ja paikkaan nousee tiedostamiseen. Kuten vaikkapa Kvanttianteeksiannon seurauksena oleva vaihtoehtoisten tulevaisuuksien mahdollisuus, joka paikantui aivan äskettäin myös vaihtoehtoisten menneisyyksien mahdollisuuteen. Kvanttifyysikot ovat todenneet, että kun valitsija tekee valinnan eli tapahtuu valinta/havainto, niin emme määrittele siinä hetkessä vain tulevaisuutamme, vaan sen seurauksena myös tuon "tulevaisuuden" menneisyys määritellään. 

Aikaa ei ole olemassa sellaisena kuin sen yleisesti koemme. Jana-aika on suurimpia harhoja maailmailmiössämme. Selvänäkijän on helpointa ennustaa tulevaa silloin, kun ennustuksen kohteena kuitenkin on henkilö, joka uskoo jana-aikaan ja kokee sen vielä omakseen. Kun ennustettava on hoksannut olevansa ei ajallinen olento, vaan ikuinen henki, on ennustamisellakin rajansa. Vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ilmenee ja mitä armollisempi olemme itseämme kohtaan, sitä onnellisemmat vaihtoehdot elämän uneen alkavat eteemme ilmestyä ja selvänäkijälläkin on perässä pysymistä! :)

Elämä on ihmeelliinen valokudos, matriisi ja verkosto. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mennyt ja tuleva ovat joko tässä ja nyt, tai niitä ei ole lainkaan olemassa. 

Aika ja paikka ovat karman perusta. Karma on samsaran pyörän, eli jälleensyntymän pyörän perusta. 

Jos uskot olevasi ajallinen ja paikallinen olento,olet karman pyörityksessä. Kun oivallat olevasi se, joka olet, ja että unielämälläsi ei ole seurauksia, ja että maailma on seurausten taso, joten se ei voi olla syy mihinkään, silloin lakkaat olemasta maailman tai minkään itsesi ulkoisen uhri ja otat onnen avaimet omiin käsiisi. Ihmeiden oppikurssin tämän päivän tehtävä opettaa, että kukaan muu kuin me itse, emme tuomitse itseämme tai muita, ja kukaan muu kuin oma anteeksiantomme ei voi meitä vapauttaa. Pelastus tulee Yhdeltä Itseltämme. Ja tuossa Itsessä olemme Yhtä Korkeimman kanssa. Jumala on rakkaus. Hän ei koskaan tuomitse. Kun oivallamme tämän, uni syyllsyydestä ja karmasta, ajasta ja paikasta päättyy ja huomaamme, että olimme KOTONA hengessä kokoajan. Aina vain Perillä! Wau! 

Iloista kesän jatkoa meille kaikille. Tietoisuuden avaruudessa on tilaa meille kaikille Yhden Rakkaan ilmentymille. Ei tarvitse egona taistella paikasta parrasvaloissa. Valo on aina sisällä päin ja me itse olemme Se!

Verkkokursseja aiheesta, esim Armo- verkkokurssi tarjolla Solarelin verkkokurssisivustolla Heinäkuun ajan kesätarjoushintaan. Myös muita mahtavia verkkokursseja saatavilla ja yhdessä ryhmän kanssa Elokuussa Intiaanipäällikkö Kultaisen kotkan ja hänen ryhmänsä ohjauksessa löydämme Sydämen Pyhän tilan. 

marjut.moisala@gmail.com

http://solarelverkkokoulu.nettisivu.org/  

Tentsile puumajoitekokeilu - Yö ulkona Äitimaan huomassa

Tämä vuosi on ollut kaikkinensa erikoinen, mutta erittäin mukava myös. Ajatuksena "unelmat todeksi" ja monta pientä ja suurta unelmaa on jo toteutunutkin, ja nyt tämä haave; nukkua ulkona Tentsilessä tai muussa puumajoitteessa. Luin Tentsile-kokemuksia Nuuksiosta ja vähän muualtakin ja mietin, että olispa kiva kokeilla tällaista ulkona yöpymisen tapaa, sillä perinteinen telttayö tuntuu päätyvän aina aamuyöstä ahdistukseen tai kastumiseen. Kävyt ja kannot tekevät akupunktiohoitoa selkään ja sääsket hoitavat loput piikitykset, jolloin zen-mieli on koetuksella.

Tentsilen luin olevan armollisempi nukkujille, sillä ilmassa kelluminen antaa mukavan tuudittavan olotilan, kuin lapsonen kehdossa. Toivon pääseväni kokeilemaan tätä majoitusmuotoa, ennen kuin alan hankkimaan omaa, sillä hinnat eivät ole ihan edullisemmasta päästä. 

Onneksi apu olikin yllättävän lähellä! Montta Active Camping alue, joka löytyy Muhokselta Lemmenpolun päätepisteenä Oulujoen rannasta mainosti sivuillaan erilaisia puumajoitteita, mm. pelkkää makuupussia korkealla lavan päällä, mutta heillä oli tarjolla myös Tentsile. Innostuin heti ja sain tyttäreni kaveriksi retkelle Äitiluonnon helmoihin Kesäkuisena sunnuntai-iltana.

Myrsky meinasi tehdä tepposet, mutta onneksi tuulipojat lopettivat riehumisensa kohden iltaa. Lavan päälle eivät Monttalaiset nukkujia päästäneet, sillä puista lenteli oksia reippaasti, mutta Tentsile luvattiin käyttöön ja itsekin sen olisi saanut kasata, mutta onneksi saimme kuitenkin siihen asiantuntevaa apua yrittäjältä:) Näin opastettuna kasaaminen ei tuntunutkaan niin vaikealta, mitä olisi voinut olettaa. On vain löydettävä kolme puuta sopivalla etäisyydellä toisiinsa nähden ja sitten da daa...teltta kelluu pian puiden varassa, melkein kuin lentävä matto vihreällä jokitöyräällä.

Kuten muutkin testaajat näkyvät kirjoittaneen, ei tästä majoitteesta löydy oikein muuta moitittavaa kuin sen paino. Patikkaretkelle sitä tuskin jaksaa kovin kauas kuljettaa, mutta pyörän tai  moottoriajonevojen kyydissä kulkee tietenkin ihan helposti. Montassa näkyi samanlaiseen matkailijoiden omaan majoitteeseen kömpivän nuoripari, joka oli saapunut paikalle polkupyörillään.

Sääsket ovat heränneet kesään 2020! Jippii. Tämän saimme todeta iltalenkillä Lemmenpolulla. Pieni meditaatiohetki kuitenkin järjestyi meille elämäntapaintiaaneille:) Ja teltassa emme näitä pieniä alivuokralaisia sietäneet lainkaan. Tässäkin asiassa ilmassa leijuva teltta tuntuu olevan parempi; ötökät pysyvät poissa, kun livahtaa oviaukosta melkoisen sukkelaan.(Vaikkakaan se ei minun kohdallani ehkä näyttänyt sukkelalata livahdukselta;)

Vähän kyllä jänskätti, että kuinka se uni sitten tulee, koska muistissa oli vielä aiemmat tavallisessa teltassa nukutut yöt tai yritykset, sääskistä, lintujen elämöinnistä ja kovasta alustasta nautiskellen. Pyysin oikein apua "yläkerrankin väeltä" että antakee unen tulla. Iltarentoutuksen aikaan tunsin hyvin voimakkaasti hoitavan energian, joka nousi maasta. Meditaatiossa kanssamme oli myös luonnonhenkiä, varsinkin keijukaismainen tyttönen, jonka hahmo oli hyvin  kaunis. Tunsin iltasella myös chakroissani paljon toimintaa, ja aivan kuten noissa lukemissani kokemuksissa, oli todella mukava kellua tuulen tuuditettavana lintujen ääniä kuunnellen. Iltasella joutsen - pariskunta piti isoakin elämöintiä ja teki ylilentoja telttamme ylitse, mutta korvatulpat pysyivät turvallisesti autossa, sillä telttaan kömpiminen oli aina sen verran iso operaatio, että kun oli jo mukavasti makuupussin uumenissa, niin ei enempiä reissuja ulos halunnut enää tehdä. 

Yöllä heräsin muutaman kerran lintujen ääniin, mutta yllätys yllätys, kun lopulta nousin kello 8 aamulla, kertoi Oura-sormus, että valmiustila on hyvä ja untakin oli tullut peräti 7,5 h verran, joka on kyllä mahtava määrä varsinkin teltassa nukutuksi yöksi!

Retkemme jatkui paikallisen kirpputorin kautta Aasiakauppaan, sushia luvassa taas, Nam! Ja sitten arkisten askareitten pariin, mutta retki jätti hyvän mielen ja kaipuun jatkaa luontoäidin hoitojen vastaanottamista myös yömajoitteissa. Ehkä seuraavana Hammoc? Tosin riippumatossa nukkumisessa voi olla haasteensa, mutta eikö sanota, että kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran? 

Tentsileä voi siis testata Montassa, Nuuksiossa tai vaikkapa Helsingin alueella Vallisaaressa. Liiteenä muutama muiden kirjoittama blogiteksti aiheesta.Tämän meidän kokemuksen perusteella tärkeintä on, että teltta saadaan tasapainoon. Meillä yksi puista oli hieman väärässä kohdassa, joten teltan pohja oli hieman kalteva, nukuimme ns alamäkeen valuen, mutta tämä vaiva oli hyvin pieni, hyviin puoliin verrattuna. Kuitenkin se antoi käsityksen siitä, että kiinnitykseen on hyvä kiinnittää huomiota, jotta loppu sujuu jouhevammin!

Tässä pieni video meidän reissusta: https://www.youtube.com/watch?v=9h_GHtXxRqg&feature=youtu.be

Nokka kohti uusien unelmien toteuttamista ja ehkäpä sen myötä katse suuntautuukin taivaalle...;)

http://www.montta-activecamping.fi/  

https://piapas.com/2018/07/02/yokylassa-vallisaaressa/ 

 https://www.motouutiset.fi/fi/moottoripyorat/varustetestit/7331/Testiss%C3%A4-Tentsile-puumajoite---el%C3%A4myksellinen-y%C3%B6pyminen-ilmassa-pit%C3%A4%C3%A4-suun-messingill%C3%A4.htm

Mistä tunnistaa sähköpyöräilijän?

No tietenkin sähköpyöräilijän tunnistaa jo kaukaa hymystä, oli keli mikä tahansa! 

Minun urani sähköpyöräilijänä alkoi ajatuksesta, kuten kaikki alkaa. Oulun helvetilliset tuulet alkoivat pikkuhiljaa nyppiä, kun tässä meren rantamilla paljon liikutaan. Tuntui, että vastamäki ja hirmuinen puhuri vievät pyöräilyhaluja kummasti. Niinpä viimein 2 vuotta sitten päädyimme muruni kanssa hankkimaan sähköpyörät ja tietenkin Bilteman laadukkaista valikoimista. Nyt valveutunutta pyöräiijää tietenkin hymyilyttää. Voiko Bilteman pyörää edes sähköpyöräksi kutsua? Niiden maine oli kieltämättä melko monenkirjava kun arvosteluja luimme. Kuitenkin meidän tarpeeseen ne tuntuivat hyvältä vaihtoehdolta ja itse olen omaan pyörääni ollutkin todella tyytyväinen. Ei minkäänlaista vikaa, mutta niitä maanantai-kappaleita toki varmasti mahtuu valikoimaan. Viimeisempänä pojalleni ostettu Bilteman miesten pyörä, jonka vaihteisto ei tahdo oikein toimia, mutta takuuhuollot toki toimivat.

Moni joka Ei ole pyöräillyt sähköpyörällä, naureskelee ja pitää sitä laiskojen kulkupelinä. "Kyllähän sitä tavallisellakin pyörällä ehtii..." ja "Kunto nousee paremmin tavallisella pyörällä polkiessa..." Niinpä niin. Mutta KUN on kerran kokeillut sähköpyörää, niin se hymy tahtoo liimautua huulille, sillä se on tosi Hauskaa hommaa!

Ja tulisiko lähdettyä joka päivä pyöräilemään pitkiä lenkkejä, kuten tällä hetkellä tapahtuu, ellei olisi sähköä pyörässä? No minulla ei ainakaan. Ja nyt vielä uutuutena hankimme sähköisenä versiona maastoläskipyörät, joten pyöräilykausi jatkuu  mukavasti ja poluilla meno on vauhdikasta.

Vielä muutama vuosi, tai sanotaan vuosi sitten, en olisi uskonut koskaan harrastavani e-fat- pyöräilyä, mutta tuli kokeiltua Syötteen maastossa polkujen ajamista tavallisella sähkärillä ja se vaikutti niin hauskalta, että tämän vuoden  kevät-talvella vuokrasin Syötteellä e-fat-biken ja hurahtaminenhan siinä heti tapahtui. Tuolloin kuuntelin pyörän ohjeet niin huonosti, että ajoin ensimmäiset 5 km ilman avustusta mahottomassa sohjossa ja poluilla. Se vasta olikin rankkaa :) Joten kun sain sähköt päälle, niin hymy palasi taas kasvoille. 

Tästä reissusta seurasi perheen yhteiseen käyttöön hankittavan sähkömaastopyörän laitto ja muutama maakosketuskin ehti minun tielleni tulla, mutta pienillä kolhuilla selvittiin. Tasapaino ainakin poluilla ajaessa vahvistuu huomaamatta.

Biltman pyörässäni on tavarakori ja 7 vaihdetta, sekä 3 avustustehoa ja melko hyvin sillä on pärjännyt. Ohjaustankoa on pitänyt säätää ylemmäs lisäosan asennuksella, mutta muutoin pyörä on kulkenut teillä ja myös auton perässä eri reissuille mukaan. Painoa sekä Bilteman pyörällä, että maastopyörällä on samat noin 23 kiloa.

Maastopyörä jota käytän, on taas Verkkokaupan peruja, GZR Black Rambler 26 tuumaa. Huonointa  tuossa pyörässä on joustokeulan puute, eli ohjaus lyö käsille, jos pyöräillään kovin möykkyisessä maastossa, muutoin Rambler on hommansa hoitanut. Tuo on hinnaltaan tällaisten pyörien edullisemasta päästä, noin 1600 e. Miinuspisteitä annan akun sijainnille. Se on vaikea laittaa paikoilleen oikeille jengoille ahtaan sijoittelun takia. Biltemassa akku on helposti liikuteltava.

 

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/59806/jtbsk/GZR-Black-Rambler-Fatbike-26-sahkopyora-19-runko  

Kuva Kuusamon maastopyöräilyartikkelista

Olen harrastanut aikoinani "hieman" nuorempana moottoripyöräilyä ja kieltämättä kun lähtee tuolla e - fatbikellä liikkeelle, niin se tuntuu häijymmältä kuin tavallinen pyörä, mutta terassille en toki sillä lähtisi, vaan Bilteman maantiekiitäjä on sellaisille reissuille ihan omiaan. Sähköpyörällä voi ajaa kelistä ja avustustehosta riippuen 30-50 km yhdellä latauksella. Toki talvella pakkanen vaikuttaa asiaan. 

Ja entäs sitten se laiskuus?  Kun käy lenkin maastossa läskipyörällä, niin kyllä siinä tuntuu läski hieman sulavan. Ei kulje pyörä ilman polkemista ja leveät renkaat, sekä tasapainottelu tekevät oman osansa rasittavuuteen. Eli kuntoakin voi kohottaa. Ja kuka estää ottamasta sähköt kokonaan pois päältä, ainakin siihen saakka, kun reidet huutaa hoosiannaa ylämäessä ja roimassa vastatuulessa. 

Oi Oulu, kuinka ihana kaupunki oletkaan, hienoine pyöräilyreitteinesi, mutta usein kylmä kuin Siperian henkäys. 

Mitä tästä opimmekaan? Pyöräily on hauskaa ja entistä hauskempaa siitä tekee nykyajan tekniikka. Sanoinkin pojalleni maastopolulta tultuani, että nykyään pyöräily tuntuu kuin tivolissa käynniltä, vauhtia ja haskuuksia horisontissa riittää ja kesä on vasta alussa! :)

Luonnollisesti me kaikki muistamme kunnioittaa Äitimaata ja luontoa kulkiessamme pyörällä tai millä pelillä vaan poluilla. Esimerkiksi jäkäläkankaille en menisi pyöräilemään, kuten Rokualla näyttää olevan joillain tapana. Syötteellä ja Kuusamossa panostetaan nyt kovasti pyöräilyyn ja pyöräilyyn sopivia polkuja ja reittejä on Oulussakin yllin kyllin, joten...

Jos olet miettinyt sähkärin hankkimista, niin suosittelen lämpimästi. Toki laittamalla enempi tuohta pöytään saat varmasti myös laatua, mutta minulle ovat nämä menopelit toistaiseksi riittäneet. 

Mukavia pyöräretkiä!

Itsemyötätunto - Avain onnelliseen uneen ja unesta heräämiseen

Otsikko kertoo ydinasian. Olen monilla kursseilla, niin verkossa kuin livenä ohjannut meditaatioita ja kanavointeja henkimaailmasta Armo-teemalla. Varsinkin oppaani Akenaton puolisonsa kanssa, ovat olleet minulle armon airueita. Akenton niin meditaatioissa, kuin kanavoiduissa kirjoissa opettaa kuinka armo on aina saatavilla, mutta armon vastaanottaja eli sinä ja minä, pysymme poissa!

Monet new age-oppaat opettavat kuinka voimme luoda todellisuuttamme ja vetää puoleemme kaikkea ihanaa, tässä maailma - nimisessä unessa. Ihmeiden oppikurssi kutsuu tuollaista elämänvaihetta onnelliseksi uneksi. On kuitenkin samantekevää kuinka tehokas olet manifestoimaan, jos sinussa edelleen on esteet armon, vaurauden, rakkauden ja kaiken sen hyvä vastaanottamiselle. 

Sisäinen armottomuuteen perustuva vakaumuksesi (ohjelmointisi) estää vastaanottamasta onnellisuutta ja sitä kaikkea mitä kaipaat. 

Onnellinen uni on toki myös unta, mutta sen sanotaan edeltävän elämän unesta heräämistä. Monet meistä ovat vuosien saatossa visualisoineet, tehneet aarrekarttoja ja lausuneet voimalauseita ilman suurempaa tulosta. Vauraus, rakkaus, ehkä terveyskin ovat pysyneet poissa tai niukkoina ja tässä syy: Et uskalla vastaanottaa kaikkea hyvää, sillä alitajuntasi uskoo sinun ansaitsevan parhautta vain vähän, jos lainkaan.

Ja mikä avuksi? Armon vastaanottamisen taito! Olen tosissani. Jos pitäisi tiivistää hyvän elämän saavuttamisen ohjeet ja samalla elämän unesta heräämisen ohjeet, niin ne kuuluvat: "Opettele ottamaan vastaan armo, sen sijasta, että annat egomielen päsmäröidä alitajunnassa estäen hyvän ja parhaan virtausta elämääsi. Anna anteeksi, siunaa ja rakasta, itseäsi ennen kaikkea. Sillä siitä se muidenkin rakastaminen lähtee ja laajenee. Ei ole olemassa ketään "muita", joten se mitä sallit itsellesi, sallit varmasti myös "muille" itsesi osille. 

En voi kyllin korostaa, että armon vastaanottamista täytyy harjoitella. Täytyy oppia kääntämään mielensä oikeinpäin, kuten vaikkapa Ihmeiden oppikurssi meitä opettaa. Alitajuinen sabotoijamme uskoo meidän olevan syyllisiä millon mihinkin, alunperin Jumal-eroon ja se osa meitä ei halua meille onnellisuutta tai vaurautta eikä varsinkaan valaistumista. Kun otamme voiman Itsellemme tältä osaltamme ja löydämme itsemyötätunnon ja armon vastaanottamisen kyvyn, on tulos taattu; Onnellista elämää ja tämä varsinkin siksi, että näkemyksemme muuttuu hyvin usein täysin. Koska me muutumme sisäisesti, ulkoinen  muuttuu automaattisesti. Maailma on seurausten taso.

Kesäkuun verkkokurssi on viimeinen ennen kesätaukoa ja lomaani. 

06.06.2020 viikonloppuna tarjoan alkavaksi yhdessä Akenatonin ja muiden kristustietoisuutta edustavien oppaiden kanssa 4 vk verkkokurssia "Itsemyötätunto avaimena onneen ja heräämiseen." 

Armon mestarit ovat kanssamme. Olethan sinäkin heidän kanssaan, yhdessä kurssillamme tai ainakin omassa itsessä sydämessäsi. Samalla tällä kurssilla käymme läpi myös eri perinteidenkin kannalta sitä, mikä tai millainen Sinä Olet, kun löydät oman identiteettisi Henkenä <3

Sinä ANSAITSET kaiken hyvän elämääsi, kaikilla osa-alueilla! Ota vastaan <3

Ilmoittaudu: marjut.moisala@gmail.com

Kurssin hinta 60 e ja keskustelemme jälleen "vastaa kaikille"-toiminnolla. Voit maksaa kurssin kahdessa erässä jos tahdot, kun vain sovit siitä minun kanssani.