perjantai 22. toukokuuta 2020

Mistä tunnistaa sähköpyöräilijän?


No tietenkin sähköpyöräilijän tunnistaa jo kaukaa hymystä, oli keli mikä tahansa! 

Minun urani sähköpyöräilijänä alkoi ajatuksesta, kuten kaikki alkaa. Oulun helvetilliset tuulet alkoivat pikkuhiljaa nyppiä, kun tässä meren rantamilla paljon liikutaan. Tuntui, että vastamäki ja hirmuinen puhuri vievät pyöräilyhaluja kummasti. Niinpä viimein 2 vuotta sitten päädyimme muruni kanssa hankkimaan sähköpyörät ja tietenkin Bilteman laadukkaista valikoimista. Nyt valveutunutta pyöräiijää tietenkin hymyilyttää. Voiko Bilteman pyörää edes sähköpyöräksi kutsua? Niiden maine oli kieltämättä melko monenkirjava kun arvosteluja luimme. Kuitenkin meidän tarpeeseen ne tuntuivat hyvältä vaihtoehdolta ja itse olen omaan pyörääni ollutkin todella tyytyväinen. Ei minkäänlaista vikaa, mutta niitä maanantai-kappaleita toki varmasti mahtuu valikoimaan. Viimeisempänä pojalleni ostettu Bilteman miesten pyörä, jonka vaihteisto ei tahdo oikein toimia, mutta takuuhuollot toki toimivat.

Moni joka Ei ole pyöräillyt sähköpyörällä, naureskelee ja pitää sitä laiskojen kulkupelinä. "Kyllähän sitä tavallisellakin pyörällä ehtii..." ja "Kunto nousee paremmin tavallisella pyörällä polkiessa..." Niinpä niin. Mutta KUN on kerran kokeillut sähköpyörää, niin se hymy tahtoo liimautua huulille, sillä se on tosi Hauskaa hommaa!

Ja tulisiko lähdettyä joka päivä pyöräilemään pitkiä lenkkejä, kuten tällä hetkellä tapahtuu, ellei olisi sähköä pyörässä? No minulla ei ainakaan. Ja nyt vielä uutuutena hankimme sähköisenä versiona maastoläskipyörät, joten pyöräilykausi jatkuu  mukavasti ja poluilla meno on vauhdikasta.

Vielä muutama vuosi, tai sanotaan vuosi sitten, en olisi uskonut koskaan harrastavani e-fat- pyöräilyä, mutta tuli kokeiltua Syötteen maastossa polkujen ajamista tavallisella sähkärillä ja se vaikutti niin hauskalta, että tämän vuoden  kevät-talvella vuokrasin Syötteellä e-fat-biken ja hurahtaminenhan siinä heti tapahtui. Tuolloin kuuntelin pyörän ohjeet niin huonosti, että ajoin ensimmäiset 5 km ilman avustusta mahottomassa sohjossa ja poluilla. Se vasta olikin rankkaa :) Joten kun sain sähköt päälle, niin hymy palasi taas kasvoille. 

Tästä reissusta seurasi perheen yhteiseen käyttöön hankittavan sähkömaastopyörän laitto ja muutama maakosketuskin ehti minun tielleni tulla, mutta pienillä kolhuilla selvittiin. Tasapaino ainakin poluilla ajaessa vahvistuu huomaamatta.

Biltman pyörässäni on tavarakori ja 7 vaihdetta, sekä 3 avustustehoa ja melko hyvin sillä on pärjännyt. Ohjaustankoa on pitänyt säätää ylemmäs lisäosan asennuksella, mutta muutoin pyörä on kulkenut teillä ja myös auton perässä eri reissuille mukaan. Painoa sekä Bilteman pyörällä, että maastopyörällä on samat noin 23 kiloa.

Maastopyörä jota käytän, on taas Verkkokaupan peruja, GZR Black Rambler 26 tuumaa. Huonointa  tuossa pyörässä on joustokeulan puute, eli ohjaus lyö käsille, jos pyöräillään kovin möykkyisessä maastossa, muutoin Rambler on hommansa hoitanut. Tuo on hinnaltaan tällaisten pyörien edullisemasta päästä, noin 1600 e. Miinuspisteitä annan akun sijainnille. Se on vaikea laittaa paikoilleen oikeille jengoille ahtaan sijoittelun takia. Biltemassa akku on helposti liikuteltava.
 

Kuva Kuusamon maastopyöräilyartikkelista

Olen harrastanut aikoinani "hieman" nuorempana moottoripyöräilyä ja kieltämättä kun lähtee tuolla e - fatbikellä liikkeelle, niin se tuntuu häijymmältä kuin tavallinen pyörä, mutta terassille en toki sillä lähtisi, vaan Bilteman maantiekiitäjä on sellaisille reissuille ihan omiaan. Sähköpyörällä voi ajaa kelistä ja avustustehosta riippuen 30-50 km yhdellä latauksella. Toki talvella pakkanen vaikuttaa asiaan. 

Ja entäs sitten se laiskuus?  Kun käy lenkin maastossa läskipyörällä, niin kyllä siinä tuntuu läski hieman sulavan. Ei kulje pyörä ilman polkemista ja leveät renkaat, sekä tasapainottelu tekevät oman osansa rasittavuuteen. Eli kuntoakin voi kohottaa. Ja kuka estää ottamasta sähköt kokonaan pois päältä, ainakin siihen saakka, kun reidet huutaa hoosiannaa ylämäessä ja roimassa vastatuulessa. 

Oi Oulu, kuinka ihana kaupunki oletkaan, hienoine pyöräilyreitteinesi, mutta usein kylmä kuin Siperian henkäys. 

Mitä tästä opimmekaan? Pyöräily on hauskaa ja entistä hauskempaa siitä tekee nykyajan tekniikka. Sanoinkin pojalleni maastopolulta tultuani, että nykyään pyöräily tuntuu kuin tivolissa käynniltä, vauhtia ja haskuuksia horisontissa riittää ja kesä on vasta alussa! :)

Luonnollisesti me kaikki muistamme kunnioittaa Äitimaata ja luontoa kulkiessamme pyörällä tai millä pelillä vaan poluilla. Esimerkiksi jäkäläkankaille en menisi pyöräilemään, kuten Rokualla näyttää olevan joillain tapana. Syötteellä ja Kuusamossa panostetaan nyt kovasti pyöräilyyn ja pyöräilyyn sopivia polkuja ja reittejä on Oulussakin yllin kyllin, joten...

Jos olet miettinyt sähkärin hankkimista, niin suosittelen lämpimästi. Toki laittamalla enempi tuohta pöytään saat varmasti myös laatua, mutta minulle ovat nämä menopelit toistaiseksi riittäneet. 

Mukavia pyöräretkiä!













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti